Dienstag, 2. Februar 2016

Surullisin lukemani kirja

on ehdottomasti nobelisti Svetlana Aleksijevitšin Tshernobylistä nousee rukous. Jos en sitä ennen olisi pelännyt atomivoimaa, niin kirjan luettuani ainakin varmasti olisin alkanut pelkäämään. Luin kirjan saksaksi, mutta Hesarista löytyi otteita suomeksi.


Vain noin 130km päässä meiltä on Belgian Tihangessa atomireaktori, joka otettiin halkeamien vuoksi pois käytöstä, mutta otettiin  taas viime vuoden lopulla Saksan protesteista huolimatta uudelleen käyttöön ja jouduttiin taas melkein heti sulkemaan ongelmien takia.


8 Kommentare:

  1. Ahdistun jo tuon kirjan näkemisestä, kuitenkin se on lukulistallani.

    AntwortenLöschen
  2. Voin kuvitella että oli surullinen lukukokemus..

    AntwortenLöschen
  3. Pitelin kädessä sitä kirjaa Hampurin kentällä, mutta juuri tuosta syystä en ostanut sitä, vaan ihan muun!

    AntwortenLöschen
  4. Ihminen luulee hallitsevansa tekniikkaa ja sen avulla luontoa, mutta luonto vain nauraa tekniikkaan uskoille! Ikävä kyllä.

    AntwortenLöschen