dit un dat sitä sun tätä

Kakkosäänestys

2012-01-28T07:45:00.002+01:00

Kävin eilen naapurikylän konsulaatissa kakkoskierroksella äänestämässä president~~inpuolisoa~~tiä.
Ei tarvinnut miettiä, kuka meidän talossa on parempi paitojen silittelijä , kämppäkaveri on jopa ostanut tämän vanhan raudankin huutokaupasta Suomessa ja osaa silittää. Tuskin osasi silloin suomea, oli vain sitten kuulemma sanonut "kymppi" ja kympillä mummonmarkkaa lähti rauta mukaan.

Tänään lähden iltapäivällä kirjallisuuspiiriin kuulemaan esittelyä Rosa Liksomin Hytti Nro. 6:sta ja illalla odottaa meillä kotona Ginaa, hänen miestään ja minua yllätysmenu à la Chef Allumies. (Ginan tuumorimarkkeriin ei ole vieläkään löydetty selitystä ja hän on toisaalta helpottunut, toisaalta pelkää vaikka mitä ja on kiitollinen, kun saa vähän seuraa ja voi ehkä unohtaa ainakin hetkeksi kuolemanpelkonsa.)
Hauskaa viikonloppua!

Favourite Photo Friday

2012-01-27T05:30:00.002+01:00

Meille pystytettiin eilen pergolaa:
(klikkaa kuva isommaksi)

BIG, BIG Dreams

2012-01-26T10:00:00.001+01:00

Jos minulla olisi kaikki raha (ja mahdollisuudet) maailmassa
1. Huolehtisin, että kaikilla ihmisillä olisi tarpeeksi vettä ja ruokaa.
2. Jos rauhan voisi ostaa rahalla, ostaisin sen.
3. Hommaisin vammaisille ja vanhuksille erikoisen hyvän hoidon.
4. Keksisin lääkkeen syöpää vastaan ja poistaisin maailmasta masennuksen.
5. Poistaisin kaiken kateuden.

“Unelmointi on paras tapa luoda tulevaisuutta.”
- Victor Hugo

Musiikkina Robert Schumannin Träumerei

Wordless Wednesday

2012-01-25T08:36:00.002+01:00

hyväntuulinen valkopartaukkeli pikkukylässä Intiassa

Ei täällä ruusuilla tanssita

2012-01-24T12:45:00.000+01:00

Ruusun sulle antaisin, vaan mistä sen nyt saan.
Kun halla vei jo kukkaset ja lumi peitti maan.
Näin kirjoitti luokkakaverini Lumia värssyvihkooni alakoulussa.
Meillä ei ole nyt hallaa eikä lunta, mutta ei täällä ruusuillakaan tanssita.
Serkku on reaktiivisen masennuksen takia sairaalassa, mutta koska hän ei osallistu siellä mihinkään terapiaan eikä saa suutaan auki, että puhuisi ongelmistaan, lääkärit totesivat, että häntä ei voida pitää sairaalassa enää ensi viikolla. Nyt on uhka, että hän pyrkii meille asumaan, koska hänellä ei ole enää asuntoa Saksassa. Hän ei halua poikansa luokse, ei äitinsä luokse, ei siskojensa luokse. Mitenkähän minä tästä selviän? Hänen yli yön vierailunsa meillä viikonloppuna oli taas todella raskasta. Minulle hän kertoo ongelmistaan, yhdestä samasta ehkä 375 kertaa viikonlopun aikana ja minä selvitän heti sen asian 375 kertaa eli sitä ongelmaa ei ole, mutta se tieto ei pääse hänen päähänsä.
Hyvän ystäväni Ginan piti mennä viime viikolla lonkkaleikkaukseen. Verikokeissa kävi ilmi, että tuumorimarkkeri oli noussut hurjiin lukuihin. Kontrolli muutaman päivän päästä näytti vielä hurjempia lukuja. Ultraäänessä tai CT:ssä ei näy mitään. On kuitenkin suurensuuri pelko, että muutaman vuoden takainen syöpä on palannut ja joutuu kemoterapiaan. Tänään sairaalan tuumorikonferenssi käsittelee asian. Minä istun täällä kuin tulisilla hiilillä ja odotan viestiä.

Ratikkapysäkiltä tullessani näin yhden talon pihassa lumikelloja ja krookuksia täydessä kukassa. Meillä kukkivat vain ruusut maljakossa.

Lohikäärmeen vuosi

2012-01-23T05:18:00.001+01:00

Tänään alkaa kiinalaisen horoskoopin mukaan lohikäärmeen vuosi. Lohikäärme on horoskoopin tärkein eläin ja sen vuonna syntyneet ovat onnen~~poikia~~tyttöjä. Meillä on täällä koiran ja rotan huushollissa jo valmistauduttu viettämään tätä tärkeää vuotta. Seinällä on kalenteri, jossa on kaikki 12 eläintä ja sieltä löytyy tämä mielestäni ihan kiltin näköinen lohikäärme.

Ja Allumies sai kiinalaisilta ystäviltä lohikäärmekravatin ja määräyksen laittaa sen tänään päällensä.

Minun elämässäni on ollut mukana kaksi lohikäärmettä. Ensimmäinen tapaamani lohikäärme oli Kalle Kani-kirjassa eli silloin olen ollut aika pieni enkä ole koskaan unohtanut tuota erikoista eläintä

ja toinen oli varmaan joskus lukioaikana maaginen Puff.

Hyvää uutta vuotta!

World Furniture Day

2012-01-22T10:50:00.000+01:00

Tiesittekö, että tänään on kaikkien aikojen ensimmäinen World Furniture Day? Kölnin kansainvälisten huonekalumessujen yhteydessä järjestetään kello 11 rautatieaseman ja tuomiokirkon edessä flash mob, jonne pyydetään ihmisiä tuomaan rakkain huonekalunsa. Ajattelin ottaa rakkaan jakkarani kainaloon ja lähteä sinne. Tämä jakkara on makuuhuoneessa ja sen avulla yletyn myös ylähyllyille.

Pablo

2012-01-21T09:00:00.001+01:00

Kun en osaa itse taiteilla, on pakko turvautua muihin. Tämän päivän lahjapaketti lähtee synttärisankarille ystäväni Pablon tekemällä kortilla.

Parturissa

2012-01-20T08:27:00.000+01:00

Kävin eilen kampaajalla. Lapsena minut vietiinkin aina miesten parturiin. Parturitäti laittoi tuolin käsinojien päälle laudan ja siihen minut istutettiin. Ei ollut meidän pikkukaupungissa mitään avoautoja siihen tarkoitukseen kuten Helsingin Stockalla.

Parturista puheen ollen: Allumies esitti minulle kysymyksen, johon en ole vieläkään löytänyt vastausta:
Ajaako parturi, joka ajaa kylässä kaikkien niiden parran, jotka eivät aja partaansa itse, oman partansa?

Järjestystä

2012-01-19T10:34:00.000+01:00

Museoiden shopeissa on mielestäni aina kivoja tavaroita myytävänä. Niitä voi tilata myös täältä

Tilasin makuuhuoneen lukulamppujen rumia johtoja varten tällaisia koristeita

ja ikivanhoihin kuluneisiin mutta vielä muuten käyttökelpoisiin Leitz-kansioihin tarroja

Lause on saksalaisen kirjailija/satiirikko Kurt Tucholskyn ja tarkoittaa, että
ISO PAPERIKORI ON KAIKEN JÄRJESTYKSEN SIELU

Wordless Wednesday

2012-01-18T05:24:00.001+01:00

eilen sauvakävelyllä

Kuka arvaa

2012-01-17T08:30:00.000+01:00

mitä tämä kuva esittää?

Lumen tuoksu

2012-01-16T10:16:00.000+01:00

Lumen tuoksu, kuin puhtaan lasin, on niin huomaamaton,
että vain siitä kirjoitettu miete voi antaa aavistuksen
sen lähes olemattomasta luonteesta.
- Bo Carpelan

Viikonlopun ohjelmaa

2012-01-15T08:49:00.000+01:00

Lauantain patikkaretki alkoi Ahr-joen rannalta Eifel-vuoriston reunamilta, 26 km Nürburgringiltä kuten kyltistä näkyy. Viime päivien sadesään takia olimme ehtineet jo vähän pelätä, mitähän meidän konkoilusta tulee, mutta onneksi oli poutaa

ja välillä oli jopa kovinkin aurinkoista

Puolivälissä matkaa tuli vastaan kappeli, joka on rakennettu 2006. Sodan jälkeen eräs rouva Margarethe halusi kiitoksena poikiensa hengissä selviytymisestä rakentaa kappelin. Toinen näistä pojista toteutti yli puoli vuosisataa myöhemmin äitinsä toiveen ja pystytti kukkulalle tämän kappelin. Seimen on veistänyt Salzburger Landista kotoisin oleva kuvanveistäjä. Kappeli oli suljettu ja jouduin kuvaamaan metalliristikon läpi.

Kappeli on upealla paikalla, sieltä näkee kirkkaalla säällä kauas Kölnin, Bonnin ja Nürburgin suuntiin.

Maisemat oli hienot ja reitti olisi ollut tosi kiva, jollei meidän hajamielinen, reitin suunnitellut matemaatikkoystävämme olisi johdattanut meitä harhaan. Yhtäkkiä hän ei tajunnut yhtään, missä olimme ja vei meitä jyrkkää ja märän saven takia liukasta rinnettä ensin alas ja sitten huomasi, että se oli väärä suunta ja taas kiipesimme rinteen ylös ja ylimääräisiä kilometrejä taisi kertyä pari kolme. Oli onni, että olin tajunnut ottaa vaelluskeppini mukaan.
Tänään on tarkoitus mm. kokeilla uutta haudutuspataa ja mennä elokuviin katsomaan Intouchables (en tunne suomalaista nimeä). Hauskaa tammisunnuntaita kaikille!

Kirjainkivi

2012-01-14T08:55:00.000+01:00

Tästä kivestä pitäisi löytää kaikki aakkosten kirjaimet. Alkuperäinen kivi on Meissenin kaupungissa vanhassa muurissa, kuvassa oleva jäljennös löytyi hotellirakennuksen seinästä Dresdenistä. Jotkut lähtee väittää, että kivi on tehty aikanaan Lutherin Raamatun käännöksen kunniaksi.

Minä lähden nyt Ahr-joelle patikoimaan ja te voitte sillä aikaa yrittää löytää kaikki kirjaimet. I ja J olivat silloin yksi ja sama kirjain, joten niistä riittää vain yksi.

Ja jos tarvitsette enemmän apua, sitä tulee tässä:

Ennakkoäänestys

2012-01-13T08:28:00.001+01:00

Eipä ole juuri tullut käytyä äänestämässä (paitsi Saksan vaaleissa), mutta tänään päätin matkustaa suomalaisen ystävän kanssa konsulaattiin osavaltiomme pääkaupunkiin, jotta oikeistopopulistit saavat kaksi ääntä vähemmän.

kuva wildfiretoday.com

Paluumatkalla Dresdenistä

2012-01-12T08:45:00.000+01:00

ajoimme ensin läheiseen Meisseniin. Posliinia ei haluttu ostaa, mutta kävimme tuomiokirkossa ja vilkaisimme nopeasti sieltä ylhäältä alas kaupunkiin, kun tuli niin kova sade ja myrsky, että päätimme paeta

Martti Lutherin syntymäkaupunkiin, Eislebeniin, sillä siellä oli vielä aurinkoista.

Siinä se Martti seisoo eikä muuta voi.

Matka jatkui entisen länsi-Saksan puolelle ja sinne saapumisen huomaa helposti teiden kunnosta, ne ovat nimittäin lännen puolella tosi kehnot verrattuna itäisten siskojen ja veljien uusittuihin teihin ja moottoriteihin. Myhäilimme taas tyytyväisinä, että kyllä niillä meidän vuodesta 1990 lähtien maksamilla "solidaarisuusmaksuilla" (varmaan ainakin 60000 euroa) on saatu hyvää aikaan. Ei silti, en valita, oli hyvä yhdistää maat, mutta en myöskään panisi pahaksi, jos olisin nyt 60000 euroa rikkaampi.
Seuraavaksi yöksi poikkesimme ystävien luokse söpöön maalaiskylään lähellä Göttingeniä (Leenalle tiedoksi: 17 km Rodetalista). Yöllä tuli sinnekin mieletön ukkonen ja myrsky, mutta aamulla omenat riippuivat edelleen sitkeästi puussa.

Talon emännällä oli taas kuteet kangaspuissa ja tulossa mitä upeimpia ohuita huiveja. Hänen käsistään syntyy vaikka mitä, puikoilla, kutomakoneilla, kangaspuilla, pensselillä, savesta ja ihan mitä vaan. Kateellisena aina katselen, miten joku osaa tehdä kaikkea itse.

Yhden hengen ryhmämatka

2012-01-11T07:55:00.001+01:00

New York Timesin listalla The 45 Places to Go in 2012 on Helsinki toisella sijalla Panaman jälkeen. Eipä sitten muuta kuin varata matka Suomeen ja lähteä ihailemaan Helsinkiä. Minulla on luokkakokous helmikuussa ja ryhdyin tutkimaan halpoja lentoja ja hotelleja. Halvin mahdollisuus oli tilata "package tour"eli "ryhmämatka", johon kuuluu lento ja hotelli. Se oli vähän halvempi kuin halpa lento ja edullinen hotelli erikseen ja siinä saa vielä tilavamman huoneen. Nyt huvittaa, kun matkatoimisto lähettää tänne jatkuvasti tietoa Helsingistä ja neuvoo, mitä kaikkea voin tehdä (yhden hengen) ryhmäni kanssa. Minä olen kuulemma sen ryhmän johtaja ja vastuussa muista. Toivottavasti ne muut osaa käyttäytyä, että en joudu vaikeuksiin.

Kuvan ukkelin ostin Dresdenistä kaupasta, joka myy erzgebirgeläisiä joulukoristeita. Se heilutteli näyteikkunassa Suomen lippua enkä voinut olla ostamatta korkeasta hinnasta huolimatta.

Aurinkoa Dresdenissä

2012-01-10T08:30:00.000+01:00

Oli meillä myös vähän sinistäkin taivasta eikä pelkästään sadetta.

Ajelimme ratikalla vanhalle sillalle, jota kansa kutsuu nimellä Blaues Wunder eli Sininen Ihme. Sininen väri on vuosisadan aikana ilmeisesti vähän haalistunut.

Sillan kupeessa oli tämä komea talo.

Joen toisella puolella kukkulalla on Der Weisse Hirsch-niminen kaupunginosa, joka oli meille MUST Dresdenissä. Se on saanut nimensä (Valkoinen saksanhirvi) siellä aikanaan olleesta ravintolasta. Alueella on komeita huviloita, joissa DDR:n aikaan asuivat kaikki puoluepomot. Kukkulalle pääsee 1895 rakennetulla köysiradalla. Meitä Der Weisse Hirsch kiinnosti, koska se on tapahtumapaikka dresdeniläisen lääkärin ja kirjailijan, Uwe Tellkampin loistavassa romaanissa Der Turm.

Jatkoimme matkaa Pillnitzin linnaan, joka loisti kultaisena ilta-auringossa

ja palasimme takaisin kaupunkiin ja kävimme kahvilla ns. moskeijassa. Yenitze on vähän moskeijan näköinen entinen tupakkatehdas, jonka ylimmästä kerroksesta oli tällainen näköala.

Sitten palasimme Elben rantaa kävellen vanhaan kaupunkiin ja kirkkaana iltana panoraama oli tällainen.

Sateinen Dresden

2012-01-09T08:10:00.000+01:00

Dresdenin pommitus helmikuussa 1945 oli toisen maailmansodan pahimpia ilmahyökkäyksiä. Frauenkirche oli silloinkin vielä raunioina, kun lukiolaisena ensi kertaa kävin Dresdenissä, sillä vasta vuonna 2005 se jälleenrakennettiin.

kuva Wikipediasta

Valitettavasti meillä oli alussa sateinen sää, mutta Dresden on kyllä kaunis sateellakin. Tässä Frauenkirche nykyaikana:

Ja kirkon sisällehän ei onneksi satanut. Siellä tajusin, mikä valtava työ kirkon uudelleen rakentaminen on ollut.

Kuuluisa Semperoper tihkusateessa

St. Trinitatis-kirkko

Zwingerin barokkirakennuksia

Panoraama Elben yli vanhaan kaupunkiin. Hotellimme oli uuden kaupungin puolella ja ylittäessämme sillan saimme aina ihailla tätä näkymää.

Seuraavassa postauksessa tulee sitten vähän aurinkoisempia kuvia.

Tulkoon valo

2012-01-08T11:20:00.000+01:00

Kivan lampun löytäminen on mielestäni yksi vaikeimmista asioista sisustuksessa. Onnistuimme löytämään keskimmäisen ja ylimmän kerroksen väliseen portaikkoon uuden lampun, jossa on kaksi linssiä. Ylempi säteilee keltaista valoa ja alempi tavallista kirkasta, mutta linsseihin voi vaihtaa erivärisiä levyjä. Tykkään.

Maitokaupassa

2012-01-07T10:03:00.000+01:00

Kävimme Dresdenissä maailman kauneimmassa maitokaupassa. Sisällä ei saa ottaa kuvia, nappasin tämän ulkoa kamalassa sateessa ja tuulessa. Koko liikehuoneisto on kaakeloitu Villeroy & Bochin käsinmaalatuilla laatoilla.

Kaupan nettisivulta löytyy panoraamakuva, josta saa paremman käsityksen.

Kännykatastrofi

2012-01-05T19:18:00.000+01:00

Ette ikinä usko, mikä katastrofi täällä sattui. Allumiehen (uusi) kännykkä oli joulupäivänä jostain syystä pudonnut anorakin taskusta, kun hän kävi pitkällä pyörälenkillä sulattelemassa jouluruokia. Kun katoaminen illan suussa huomattiin, yritettiin heti mitätöidä SIM-kortti. Se oli sen takia vähän ongelmallista, koska hän ei ole se suora asiakas vaan känny on työnantajan ja Allumies ei tuntenut sopimuksen tunnussanaa vaan ainoastaan PINin ja SUPERPINin, mutta niillä ei voinut mitätöidä. Soitettuaan business hotlineen väliaikainen mitätöinti sitten kuitenkin onnistui.
Ensimmäisenä työpäivänä hän otti yhteyttä työpuhelimia hoitavaan ihmiseen, joka lupasi hommata uuden kännykän ja uuden SIM-kortin. Dresdenissä ollessamme tuli sitten s-postitse tieto, että ne on tilattu, mutta että on ilmaantunut uusi SUURI ongelma: kännykällä on ladattu netistä tiedostoja 7600 eurolla!!!!!!!!!!!!!!!! Voiko olla noin huono tuuri, että kännykän löytää sellainen epärehellinen ihminen, joka osaa sitten käyttää sitä vielä niin, että syntyy noin korkeat kustannukset. Se känny oli aika yksinkertainen Nokia ja nettikäytössä niin hidas, että ei voi kuvitella, että sinä aikana (korkeintaan kuuden tunnin aikana) joku voisi saada tuollaisen summan aikaan. Ilmeisesti siinä on ollut hacker hommissa. Nyt siellä yritetään puhelinfirmassa kuumeisesti saada selville mitä on tapahtunut.
Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi se oli työpaikan puhelin. Ja minä olen alkanut miettimään, siirrynkö ihan tavalliseen kännykkään, jolla voi vain soittaa vai siirrynkö prepaid-systeemiin, jossa kustannuksia on helppo kontrolloida.

Adieu 2011

2011-12-31T10:00:00.001+01:00

Meinasin ensin kirjoittaa Auf Wiedersehen 2011, mutta enpä taida haluta (jälleen)nähdä tällaista.

Allulaiset lähtevät huomenaamulla muutamaksi päiväksi katsomaan mm. näitä enkeleitä:

Se, joka arvaa ensimmäisenä mistä kaupungista on kysymys, saa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.
Hyvää uutta vuotta kaikille! (Toivotaan , että Mayakalenteri ei pidä paikkaansa.)

Favourite Photo Friday

2011-12-30T08:21:00.000+01:00

Keittiön ikkunoita joulukuun pimeydessä

Kiinan pukki

2011-12-29T13:00:00.000+01:00

Kiinan pukki on aina hyvin antelias ja niinpä taas tuli lahjoja, minulle kaksi laukkua ja helmet ja Allumiehelle komea villapaita ja 2 kg honey pomelo tea, nam.

Tässä vasemmalla lahjat hommannut pukki ja oikealla kantajansa poro.

Miehet tekivät eilen pitkän pyöräretken ja kiinalaisystävä oli onnellinen, kun pääsi ajelemaan kauniilla ilmalla ja maastossa, jossa ei ole juuri ketään muita liikkeellä. Pyöräily Shanghaissa kun ei ole kovin helppoa.

Nyyh, nyt ne ihanat ihmiset sitten taas lähtivät, ensin katsomaan Neuschwansteinia, joka on jokaiselle ulkomaalaiselle turistille MUST Saksassa ja sitten taas kiinalaiseen oravanpyörään tekemään ympäripyöreitä työpäiviä.

Ei kai kannata

2011-12-28T17:32:00.000+01:00

kertoa teille mitään tästä päivästä, kun ette taida kuitenkaan ymmärtää meidän puhetta.

Make a video - it's fun, easy and free!
www.onetruemedia.com

Eroon joululäskeistä

2011-12-27T13:21:00.002+01:00

Sain Suomesta uusia ohjeita:

Karppaaminen on jo menneen talven lumia. Nyt onkin noussut pinnalle uusi dieettiboomi.

Hörppääminen

Hörppääjät ovat huippukuntoisia, sillä hörppääminen perustuu kaiken tarpeettoman poisjättämiseen ruokavaliosta. Ihminenhän tunnetusti elää ilman ruokaakin, mutta nestettä ihmisen on pakko saada jatkuvasti.

Näin ollen hörppääjät keskittyvätkin nestetasapainon varmistamiseen juomalla mahdollisimman paljon, varsinkin vilja-, peruna- ja marjapohjaisia juomia, jotta vitamiini- ja hivenainetasot optimoituvat.

Hörppäämisessä siis pyritään juomaan niin paljon kuin mahdollista, aina kun se on mahdollista (ja vaikkei olisikaan). Hörppääjillä on todettu erinomaisia tuloksia henkisessä hyvinvoinnissa ja useimmiten hyvin hörpänneen hörppääjän tunnistaakin hyväntuulisuudesta, puheliaisuudesta, rohkeudesta kommunikoida millä tahansa kielellä ja jopa laulaa ja tanssia.

Jättäkää siis surulliseksi saavat dieetit ja pakkolaihdutus, ja alkakaa tekin hörppääjiksi jo tänään!

Tapanin ajelulla

2011-12-26T20:26:00.000+01:00

Lähdimme Tapanin ajelulle Belgian puolelle Liègeen, jonne on reilun tunnin matka meiltä. Belgiassahan ei vietetä toista joulupäivää eli siellä oli arkipäivä. Kävimme syömässä tapanin lounaan kivassa tutussa baarissa.

Meille riitti tonnikalasalaatti, vastaleivottu leipä ja biosiideri.

Sen jälkeen kävelimme tihkusateessa kaupungilla ja ihailimme mm. konditorioiden ikkunoita.

Kävimme ihmettelemässä Saint Bartholemy-kirkon upeaa kastemaljaa, joka on peräisin 1100-luvulta.

Näimme myös Grand Curtius-museon ja hymyilimme ulkoseinän koristeille.

Maas-joen siltoja oli hämärän tullessa valaistu erilaisilla valoilla.

Jouluaatto 2011

2011-12-25T12:52:00.000+01:00

Kun jouluaatto 2010 oli tämän näköinen

tänä vuonna paistoi aurinko ja marketat kukkivat pihalla

Päivällä keitin riisipuuroa ja sitä syödessämme huomasin, että Suomessa oltiin taas etuajassa ja joulurauhan julistus jäi näkemättä. Yhden aikaan soitti posteljooni ovikelloa ja toi vielä ison kasan joulukortteja ja kiltin suomalaistontun♥ lähettämän Märta Tikkasen Emman ja Unon, jota olisi halunnut alkaa lukea heti ja unohtaa kyökkihommat ja menossa oleva kirja. Kiitos tontulle!

Täydellinen joulutunnelma saapui vihreästä joulusta huolimatta sitten illan hämärtyessä, kun sisällä sytytettiin kynttilät ja Klassikradio soitteli taustalla hiljaa joulumusiikkia ja mm. Sibeliusta. Ja välillä aina piti kuunnella juutuubista tätä ihanuutta, minä kun olen sellon omistajana vaan en soittajana hulluna sellon ääneen.

Vieraille tarjottiin lahjaksi saamaamme shamppanjaa ja sen kanssa amuse bouchena rucolalla, vuohenjuustolla ja hunajalla päällystettyjä pipareita, kiireessä optisesti vähän epäonnistuneita mutta hyvänmakuisia paahtoleipätähtiä lohitäytteellä ja tulisia juustokeksejä.

Alkuruokana oli mm. kampasimpukoita mustajuuren kanssa, jota en ole koskaan ennen kokeillut. Sitä sanotaan Saksassa köyhän miehen parsaksi. Kastikkeen vihreä on pilkottua lehtisalaatti. Vieraat antoivat kymmenen pistettä.

Pääruoka jäi taas kerran kuvaamatta, samoin jälkiruoka, mutta sitä ennen meillä oli juustoa. Ostin kaksi liuskakivilautasta ja kirjoitin rihvelillä juustojen viereen nimet. Ylimpänä kuvassa on burgundilainen Epoisses, joka oli sopivasti kypsää eli tuli jo vähään juosten vastaan.

Tänään sulatellaan eilisiä mässäilyjä ja illalla kummipoika tulee syömään left-overs.
Hyvää joulun jatkoa!

Hyvää joulua

2011-12-23T19:18:00.000+01:00

@ihanaiset lukijat: toivotan teille kaikille oikein hyvää joulua

@rakas joulupukki: minä en sitten tänä jouluna enää halua tuota samaa ompelukonetta, jonka olet joka vuosi tuonut. Ei siitä ole ollut mitään hyötyä, en osaa edelleenkään ommella.

Joulukortteja

2011-12-23T05:29:00.001+01:00

Mitä kauniinpia joulukortteja on tipahdellut tänäkin vuonna runsaasti postiluukusta

mutta se kaikkein kaunein kortti oli tänäkin vuonna Clarissan tekemä

Eikö olekin i-h-a-n-a?!?!!!

Kuusen hoito-ohje

2011-12-22T08:20:00.000+01:00

Katselin lasten teeveetä ja opin taas uutta. Vanhat germaanit juhlivat ennen vanhaan talvipäivänseisausta eli vuoden pisintä yötä ja he käyttivät silloin myös kuusen oksia, jotka olivat merkki terveydestä ja elämästä. Ensimmäinen joulukuusi on peräisin vuodelta 1419, jolloin leipurit olivat koristaneet kuusen pähkinöillä , hedelmillä ja pipareilla ja lapset saivat sitten ravistella kuusta ja syödä koristeet. 1500-luvulla Martti Luther otti kuusen ikuisen elämän symboliksi ja joulukuusesta tuli kristillinen perinne. Katoliset ottivat tavan käyttöön vasta 1800-luvulla , jolloin se levisi myös Suomen säätyläiskoteihin ja yleistyi sitten 1900-luvun alussa.

Tätä seuraavaa en oppinut lasten teeveestä: saksalainen radiokanava RBB on testannut konsteja miten kuusi pysyy parhaiten kunnossa eikä varistele heti neulasiaan. Tulos oli kehnoin, jos kuuselle ei annettu lainkaan vettä. Leikkokukkavirkiste ei myöskään auta. Toiseksi paras systeemi on antaa kuuselle tarpeeksi paljon/usein raikasta vettä. Ja kaikkein paras tulos saatiin antamalla sille V_i_a_g_r_a_a! Eipä nyt satu löytymään sitä meidän lääkekaapista, joten annetaanpa kuusipojalle ihan vaan vettä.

Ordlös onsdag

2011-12-21T06:07:00.001+01:00

Rakas matkamuisto: Vermontissa B&B-majapaikan emännältä saatu pikkuinen "covered bridge" riippuu aina meidän joulukuusessa.

Neljäs adventti

2011-12-20T07:25:00.000+01:00

Neljäntenä adventtina olimme brunssilla ystävien luona. Talon isäntä on vannoutunut Suomi-fani ja niinpä talosta (ja kollaasista) löytyy mm. Aarikan tonttuja, Hackmanin kattila ja ulkona on suomalainen kelosauna.

Vein tuliaisina pellillä paistettua pullaa, jonka reseptin olen saanut joskus kouluikäisenä tyttökaverini äidiltä.

Maailman paras pulla

450g jauhoja

200g voita*

50g hiivaa

2 rkl sokeria

½ tl suolaa

3 dl kermaa tai kermamaitoa

1 muna

50-100g rusinoita

Päälle: manteleita tai pähkinöitä.

Koristeluun: pölysokeria

Voiteluun: munaa

Hiivaan sekoitetaan osa sokerista.

Voi ja suurin osa jauhoja sekoitetaan sormen päillä kulhossa.

Lisätään hiivasokeriseos.

Lisätään loppu sokeri, suola, kermamaito (+37°C) , muna ja rusinat sekä loput jauhot.

Taikina levitetään ohuesti uunipannulle ja annetaan nousta.

Voidellaan kevyesti munalla ja pinnalle ripotetaan 3rkl sokeria,

1 rkl kanelia sekä hakattuja manteleita ja/tai pähkinöitä.

Pulla paistetaan kypsäksi n. +225°C ja koristellaan lämpimänä sokerivesikuorrutuksella.

*onneksi meillä ei ole voipulaa kuten Pohjoismaissa ja 250g paketti maksoi vain 99 centtiä

19.12.

2011-12-19T08:19:00.000+01:00

Joulukuun 19. päivä vuonna 18?? tämä 41v nainen synnytti Helsingin Kätilöopistolla terveen tyttären, joka pääsi neljä päivää myöhemmin kotiin viettämään joulua. Kiitos äiti♥

Mikäs tämä on?

2011-12-18T10:00:00.000+01:00

Kysyin, kun avasin postin tuoman paketin. Paketti oli kännykkäfirmastani ja siitä löytyi ensin tämä nahkapussi turkisvuorilla

ja sitten tällainen

ja kun ne yhdistää, saadaan tämä

eli jääraaputin eikä käsi enää koskaan palele raaputtaessa auton tuulilasia. Nyt saisi tulla pakkanen.

Myrskyvaroitus

2011-12-17T10:03:00.000+01:00

Pyörremyrsky Joachim tuli eilen Ranskasta Saksaan ja jatkoi matkaansa itään. Puita kaatui, kattoja lenteli ilmaan, meillä onneksi vain jotkut (painavat) kukkaruukut kaatuivat terassilla. Lähivuoristossa satoi niin paljon lunta, että tänään voisi mennä hiihtämään. Tuuli vinkui nurkissa ja vettä tuli niin paljon, että yhdessä pikkujoessa vesi nousi kahdessa tunnissa puolella metrillä. Onneksi minä sain istua kotona lämpimässä ja kuivassa ja ihailla uutta punaista kukkapurkkiani ja siihen ostamaani jouluruusua. Olenko jo sanonut, että rakastan jouluruusua?

Kivaa neljännen adventin aattoa♥

Kuluneella viikolla

2011-12-16T09:00:00.001+01:00

- olen käyttänyt auton huollossa ja katsastuksessa ja ostanut uudet four seasons-renkaat
- ihaillut reppuselkäistä pikkupoikaa, jonka päästin tien yli ja joka kiitti reippaasti kättä heiluttaen
- kirjoittanut suuren osan joulukorteista ja lähettänyt valokuvakalenterin veljelleni

- käynyt ruåtsalaisessa huo-ne-ka-lu-liik-kees-sä ja ostanut pikkukamaa ja glögiä. Onneksi en ollut siellä työhaastattelussa.

- ollut liikuttunut nähdessäni, että siellä kaupassa oli iso kori, johon kaupungin palokunta pyytää asiakkaita heittämään jonkun ostamansa pehmolelun tulipalossa lelunsa menettäneiden lasten lohdutusnalleksi (en saa sitä kuvaa kännykästä ulos, piti siksi kuvata koko kännykkä)

- saanut postissa kaikenlaista kivaa yllätystä kuten Rosa Liksomin kirjan, salmiakkisuklaata, koivunlehtiä löylyvettä varten, huovutetun söpön sydämen, suomalaisia lehtiä, Budapest-karkkeja. Kiitos ihanaisille yllätyksistä!

- lähettänyt pöytäliinan Irlantiin (toivottavasti tulee vielä ennen joulua)
- saanut aivan mahtavan ilouutisen: kiinalaiset ystävät saapuvat meille Shanghaista 27.12. *kivakiva*

Aukusti Salon kirjoitusvihkojärjestelmä

2011-12-15T08:19:00.000+01:00

Ällätikku kädessänsä
mummo mua opettaa:
- Tuo on Tee, tuo on Ässä,
tuo on itse iso Aa.
Tuossa Koo ja tuossa Ämmä,
tuossa Ähvä, tuossa Ree.
Tämä, mitä kukko näyttää,
se on oikein kova Pee.
- Einari Vuorela

Kaikkea sitä paikkoja siivotessa löytääkin.

Wordless Wednesday

2011-12-14T09:04:00.000+01:00

Sanattomaksi veti, kun näki, miten maanviljelijäpariskunta Rajasthanin osavaltion kuivuudessa yritti kastella peltojaan. Härkäpari kiertää ympyrää ja pyörittää tuota pyörää, joka nostaa säilykepurkin näköisillä astioilla vettä, joka sitten johdatetaan käsin kaivettua ojaa pitkin pellolle. Rajasthanissa sataa korkeintaan kuutena viikkona vuodessa ja monsuuniaikaan tulevaa vettä yritetään kerätä loppuvuodeksi mm. tekojärviin.

Hyvää Lucian päivää

2011-12-13T09:31:00.000+01:00

Ennen gregorianista kalenteria Lucian päivä oli 25.12. ja koska se oli vuoden pimeimpänä päivänä, siihen yhdistyi kaikenlaisia demoonitaruja ja Lucia oli ruma ja pelottava olio, jonka uhriksi saattoi joutua, jos meni myöhään illalla ulos. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja nyt Luciat ovat kaikkea muuta kuin rumia ja pelottavia. Ennen ei Lucian päivänä saanut leipoa, mutta onneksi sekin on muuttunut ja nyt voi leipoa vaikka söpöjä lussepullia.

Pyhä Santa Lucia ei ole pelottavan näköinen tässä Francesco del Cossan maalauksessa

niinkuin eivät nämä kauniit ruotsalaisneidotkaan

kuvat Wikipediasta

Meillä laulaa Anne-Sofi Otter Sankta Luciaa (tämän videon kohdalla tosin Koppången ) ja erzgebirgeläinen käsintehty pyramidini pyörii kynttilän lämmöstä.

Vanha kansa sanoo, että jos Lucian päivänä leikattu kirsikanpuun oksa kukkii neljän viikon päästä, on seuraavana vuonna onni mukana matkassa. Taidanpa lähteä tästä saksien kanssa naapurin kirsikkapuulle.

Udaipur

2011-12-12T07:30:00.000+01:00

Udaipurin kaupunki luoteis-Intiassa oli viimeinen matkakohteemme Rajasthanin osavaltiossa. Se on intialaisittain pieni kaupunki, asukasluvultaan ehkä Helsingin kokoinen. Oli mielenkiintoista kuulla, että roskahuolto on siellä ulkoistettu ja Udaipur oli selvästi kaikkein siistein näkemistämme Intian kaupungeista. Intialaisethan eivät tunne roskatynnyreitä ja heittävät kaikki roskat ulos ja ne lakaistaan ensin kasaan ja sitten joskus hyvässä lykyssä jäteauto hakee sen kasan pois.

Udaipurissa on filmattu useita elokuvia, mm. James Bondin Octopussy tässä palatsissa:

Udaipurin kuningasperhe asuu nykyään tuolla keskellä missä on punaiset ikkunaluukut. Maharajat menettivät Indira Gandhin hallituskaudella viimeisetkin etunsa ja joutuvat nyt tienaamaan elantonsa niinkuin muutkin ihmiset. Linnansa he saivat pitää ja monet pitävät yksityismuseota tai vuokraavat huoneita.

Udaipur sijaitsee Pichola-järven rannalla. Aavikkopäivien kuivuuden jälkeen oli ihana nähdä vettä. Me ajelimme pari tuntia veneellä ympäri järveä ja illalla menimme syömään kattoterassiravintolaan (nuolen kohdalla). Harmittaa, etten ottanut kameraa mukaan, sillä sieltä oli illalla mahtavat näkymät järvelle ja toiselle rannalle.

Veneessä ollessamme alkoi jo vähän hämärtää. Tämä kuva muistuttaa mielestäni jotenkin Kiinaa.

Hotelliin palattua ehdimme sitten nähdä vielä kunnon auringonlaskun.

Tattarijauhokakku

2011-12-11T13:12:00.000+01:00

Minulla on tällainen ikivanha etelätirolilainen tattarikakun resepti. Se on gluteeniton, joten se sopii myös keliakiapotilaille.

250g voita
250g sokeria
6 munaa
250g tattarijauhoa
250g jauhettuja manteleita
3 tl vaniljasokeria

Voi ja 150g sokeria vatkataan vaahdoksi ja siihen lisätään yksitellen keltuaiset.
Jauhot, mantelit ja vaniljasokeri sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan.
Valkuaiset vatkataan vaahdoksi ja siihen lisätään vähitellen loput sokerista kunnes syntyy kova vaahto.
Vaahto nostellaan varovasti taikinan joukkoon. (Kakkuun ei tule leivinjauhetta.)
Kakku paistetaan pyöreässä vuoassa keskilämmössä noin tunti.
Kun se on jäähtynyt, se halkaistaan ja täytetään puolukkamarmeladilla* ja päälle ripotellaan pölysokeria.

*En tiedä, saako Suomesta valmista puolukkamarmeladia, mutta sitä voi ainakin itse tehdä hillosokerin avulla. Resepti löytyy mm. täältä.

Alea iacta est

2011-12-11T07:15:00.001+01:00

Arpajaiset päättyivät, tonttu nimeltä Random.org veti hatusta numeron 2 eli voitto menee Irlantiin. Onnea Vihreätniityt! Lähetäpä yhteystietosi minulle osoitteeseen allu ät hotmail de, että saan viedä paketin postiin.

Ystäviä

2011-12-10T11:35:00.000+01:00

Ystävyys on vastaleivottua leipää, tuoretta voita, maalaisjuustoa. Näin sanoi Pam Brown. Minä olen saanut kokea elämässäni paljon ystävyyttä.
Kuva on otettu ystäväni Kirstin kotona, vasemmalla Kirsti, oikealla hänen pikkuveljensä, keskellä diplomiblogisti. Meidän isämme musisoivat yhdessä, Kirstin isä oli taitava pianisti ja minun isäni soitti viulua ja selloa. Sitä kautta äitimme tutustuivat toisiinsa ja ystävystyivät ja me jatkoimme Kirstin kanssa ystävyyttä seuraavassa sukupolvessa ja olemme edelleenkin yhteydessä.

Eilen soi ovikello ja postipoika antoi käteeni kirjapaketin, josta löyty yllätys Kirstiltä. Hän oli lähettänyt minulle iki-ihanan Tommy Tabermannin kirjan♥ KIITOS Tampereelle!!!

Illalla tuli vanhin täkäläinen tyttökaverini miehensä kanssa maistelemaan suomalaisvieraiden tuomaa herkullista lämminsavulohta perunarucolasalaatin kanssa. Tämä kaverini oli aikanaan naimisissa Allumiehen käsipallovalmentajan kanssa ja ystävystyimme heti ja hän on edelleenkin yksi läheisimmistä ihmisistäni.

Kolmas ystäväni on aurinko, joka on tänä syksynä korvannut ne ajat, jolloin se kesällä karkasi Suomeen. Meillä on ollut ja on edelleen niin ihmeellinen ja aurinkoinen syksy, etten ole ennen nähnyt. Ei mitään pimeää marraskuuta vaan aurinkoa aurinkoa aurinkoa ja tänäkin aamuna heräsin taas auringonsäteisiin. Kuva ei ole makkarista vaan keittiön ikkuna.

Tänään keskiyöllä päättyvät jouluarpajaiset eli vielä on mahdollisuus osallistua.
Hauskaa viikonloppua!

Ikuisesta rakkaudesta

2011-12-09T09:52:00.000+01:00

Tämä on niin liikuttava♥

Itku

2011-12-08T03:50:00.000+01:00

Viikon alkukirjaimet = IT.
Vähän epätarkka tuo kuva, mutta varmaan uskotte, että kyseessä oli todella ITKU.

Suomivieraat lähtivät

2011-12-07T08:15:00.001+01:00

Viime viikonlopun säätiedotus lupasi epävakaista, mutta vieraillani oli sitten kuitenkin ihan hyvä tuuri ja aurinkokin yritti näyttäytyä lähes joka päivänä.

Me käväisimme tuomiokirkon vieressä yhdellä kaupungin joulutoreista

jossa myytiin mm. arktista hunajaa Suomesta.

Veimme vieraat myös Bonniin Saksan nykyhistorian museoon ja samalla piipahdimme myös Bonninkin joulutorille, jossa oli tämä iso pyramidi Erzgebirgen vuoristosta.

Ja olihan siellä myös vanha Ludwig, hänhän on syntynyt Bonnissa.

Seurustelu vieraiden kanssa oli ihanaa lomaa kaiken remppastressin jälkeen, vahinko vain, että lähtivät taas Suomeen ja minä jäin ruikuttamaan rannalle. Tai no ei kai se mitään ruikuttamista ole, sillä pääsen tänään rentoutumaan tänne.

This is my song

2011-12-06T16:38:00.000+01:00

Onnea Suomi-neidolle♥

JoULuArPajAisET

2011-12-03T09:43:00.000+01:00

Päätin arpoa vain pari kertaa käytetyn pöytäliinan, koko 160x160cm, alppidesignia, keskellä söpöä sydänkuvioo ja pellavan värinen reuna ja punaiset tupsut kulmissa. Se on baijerilaistyyliä ja sopii hyvin suomalaiseen jouluun(kin). Kuva on vähän kehno, kun ei tässä remonttihuushollissa ollut käytössä edes minkäänlaista pöytää. Jos haluatte osallistua, pankaa kommentti tähän laatikkoon 10.12. mennessä.

Minä poistun nyt muutamaksi päiväksi blogistaniasta ja yritän ehtiä laittaa taloa kuntoon ennenkuin haemme iltapäivällä lentokentältä rakkaat suomalaisvieraat pitkäksi viikonlopuksi sukuloimaan. Ajoitus osui nappiin, sillä viimeinen remppamies lähti äsken ja sain juuri juuri vierashuoneen inhimilliseen kuntoon.

Hauskaa viikonloppua ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Viikon alkukirjaimet TI

2011-12-02T08:52:00.000+01:00

TI niinkuin tiikeriankka. Janoschin tiikeriankka on jo yli 30v mutta aina yhtä ihana. Olen saanut tämän joskus vuosia sitten lahjaksi kummipojaltamme.

Ghost bike

2011-12-01T10:00:00.000+01:00

Taas sai kaupungilla yksi polkupyöräilijä surmansa, kun rekka-auto ei kääntyessään huomioinut pyöräilijää. Pyöräkerhot ovat alkaneet pystyttää muistomerkkejä tällaisten kamalien onnettomuuksien takia. Yhdessä isossa risteyksessä on tämä valkoinen polkypyörä eli ns. ghost bike muistuttamassa kauhusenariosta. Vieressä on aina myös kukkia ja kynttilöitä.

foto: radgefahren.de

Wordless Wednesday

2011-11-30T08:15:00.001+01:00

Intian temppeleissä on pakko riisua kengät. Tässä meidän porukan kengät.

Tonttuja ja prinsessoja

2011-11-29T07:05:00.001+01:00

Tuo tonttu tuppasi välttämättä mukaan, kun käytiin suomalaisen seurakunnan myyjäisissä.

Jaipurin vuonna 1919 syntynyt maharani on kirjoittanut englanniksi muistelmansa A Princess Remembers. Näin kirjan Jaipurin hotellimme kaupassa ja kiinnostuin , varsinkin kun matkaopaskin sitä lämpimästi suositteli. Päätin ostaa sen kotiin palattuani, mutta saksalainen painos olikin loppuunmyyty. Amazonin kautta se löytyi kuitenkin käytettynä ja tilasin sen. Nyt se tuli postissa ja mukana oli herttaiset terveiset myyjältä: hän on sen kirjan saksalainen kääntäjä.

Väriä marraskuulle

2011-11-28T07:45:00.000+01:00

Vähän väriä marraskuun pimeään. Tämä on se minun Intiani, täynnä värejä.

Ensimmäinen kynttilä

2011-11-27T09:46:00.000+01:00

Joulupiparit on leivottu ja pantu isoon anopilta perittyyn suloiseen ikivanhaan peltirasiaan.

Keittiön ikkuna on koristettu jouluiseksi.

Käsistään taitamaton ja muutenkin lahjaton emäntä on on yrittänyt ihan itse värkätä adventtikranssin ja sytytti aamulla ensimmäisen adventin kunniaksi ensimmäisen kynttilän.

Joulua odotellaan. Rauhallista ensimmäistä adventtia kaikille.

To burn or not to burn

2011-11-26T07:30:00.001+01:00

Jodhpurin kaupunkia kutsutaan nimellä Blue City, koska siellä on paljon sinisiä taloja. Sininen oli alunperin brahmaanien eli ylimmän (pappis)kastin väri, mutta sen sanotaan auttavan pitämään hyttysiä loitolla ja siksi monet muutkin alkoivat maalata talonsa siniseksi.

Jodphurissa olevan Mehrangarh Fortin palatsin seinällä on niiden maharajojen vaimojen kädenjälki, jotka antoivat vapaaehtoisesti polttaa itsensä elävänä kuolleen miehensä ruumiin kanssa.

Bombayssa asuu noin 70000 parsia, jotka ovat persialaisten zarathustralaisten jälkeläisiä. Heille tuli ja maa ovat pyhiä, niitä ei saa saastuttaa ja siksi sekä polttohautaus että hautaaminen maahan on kiellettyä. Siksi he harrastavat ns. ilmahautausta eli heidän ruumiinsa viedään ns. hiljaisiin torneihin korppikotkien syötäväksi. Me olimme aika lähellä noita Towers of Silence, mutta alue oli aidoitettu eikä sinne päästetä uteliaita turisteja enkä taatusti olisi halunnutkaan sinne. Parsien joukossa on paljon kuuluisuuksia, mm. Tata-konsernin perustaja Tata ja kapellimestari Zubin Mehta ja myös Freddie Mercury, joka on kuulemma tällä systeemillä "ilmahaudattu" Bombayhin.

Kuvassa Bombayn "hiljainen torni", kuva Wikipediasta.

Elefantteja ja Bollywoodia

2011-11-25T08:30:00.003+01:00

Jaipur, Rajasthanin osavaltion pääkaupunki, on saanut lisänimen Pink City, koska siellä on paljon punertavasta hiekkakivestä rakennettuja taloja. Meillä oli aamulla ensimmäisenä ohjelmassa vähän kaupungin ulkopuolella oleva Fort Amber. Matkaopas yritti siirtää menoa tuntia aikaisemmaksi, mutta jo aikaisemmin mainitsemani känkkäränkkä baijerilaisherra ei suostunut (kun kerran alkuperäisissä suunnitelmissa lukee että mennään kello 9), vaikka kaikki muut 21 henkeä olisivat lähteneet jo kahdeksaksi. Me päätimme yhden kivan sveitsiläispariskunnan kanssa ottaa taksin ja mennä sinne jo kahdeksaksi ja se olikin hyvä päätös. Oli kivaa ajella aikaisemmin aamulla taksilla ja katsoa, miten ihmiset ja elefantit olivat matkalla töihin. Amberiin pääsee elefantin selässä. Elefantit saavat kiivetä sinne korkeintaan 3-4 kertaa päivässä ja niillä on kahden viikon vuosiloma (taitavat olla kuljetusalan ammattiliitossa).

Me emme menneet elefantilla vaan taksi ajoi meidät ylös asti. Olimme ensimmäisenä kassalla ja saatoimme kaikessa rauhassa katsella palatsia ennenkuin turistiryhmät saapuivat.
Esimerkiksi tämä kuva on uskomaton, siinä ei ole yhtään ihmistä ja tuntia myöhemmin ei palatsia juuri nähnyt ihmismassoilta.

Palatsista löytyi vaikka mitä ihmeellistä, hyväkuntoinen hamam-kylpylä, vessoja, erikoinen vesipumppu ja mielettömän upeita peiliseiniä. Tähän kuvaan tuppasi yksi saksalaisturisti mukaan.

Tuulten palatsin fasaadi on Jaipurin tunnetuin nähtävyys ja ehkä koko Rajasthanin upein.

Vaikka meillä oli aamulla ollut aikainen herätys, päätimme silti lähteä sveitsiläisparin kanssa illalla elokuviin. Taksi vei meidät Jaipurin keskustaan ja lupasi odottaa, kunnes tulemme (tunteja myöhemmin) elokuvista. Kävimme ensin (hotellin seisovan pöydän asemasta) syömässä oikein kunnon intialaisessa ravintossa ja sain vihdoinkin oikein spicy food ja sen jälkeen menimme isoon elokuvateatteriin, vaikka emme edes tienneet, mikä filmi siellä menee, mutta samapa tuo, eihän me hindiä ymmärretä kuitenkaan. Elokuva, pidetty action leffa Ra.One, alkoi puoli kymmeneltä illalla ja päätimme jo alunperin lähteä pois puoliajalla. Kyllä se oli sellainen kokemus, että kannatti ehdottomasti. Intialaiset menevät kuin jalkapallofanit filmin mukana, siihen verrattuna saksalaiset katsojat ovat hiirenhiljaisia. Mikä meitä myös yllätti oli se, että siellä oli aina koko perhe mukana, jollakin sylivauva ja meidän takana istui kaksi 4-5v pikkupoikaa eivätkä he olleet moksiskaan, vaikka ääni oli aivan kamala ja välillä musiikki oikein pelottavaa. Leffa oli pääasiassa hindiksi, mutta kyllä me aika hyvin pysyttiin kärryillä ja saattoihan sitä välillä ihan vaan antaa silmän levätä ja katsella tuota King of Bollywood.

EDIT: hoono soomi, taas jäi näköjään partitiivi tuosta viimeisestä sanasta.

Patisserie Allu

2011-11-24T07:17:00.001+01:00

Enää kuukausi jouluaattoon ja ensimmäinen adventti lähellä eli oli aika alkaa joululeivonnaiset. Kokeilin eilen joulupiparitaikinaan possujen, sydänten, tähtien, enkeleiden ja joulukuusien lisäksi uutta muottia. Voilà, nämä pikkupiparit voi laittaa espresso- tai kahvikuppiin kiinni.

Ja sitten vielä Kissinger Brötchen, perinteisiä saksalaisia joululeipiä. Kissingen on kylpyläkaupunki, Brötchen sämpylä. En saanut selville, mistä nuo (isohkot) pikkuleivät ovat saaneet erikoisen nimensä.

600 g	jauhoja
1 TL	leivinjauhetta
200 g	jauhettuja hasselpähkinöitä
300 g	sokeria
1 ripaus	suolaa
1 TL	kanelia
2 Stück	munaa
200 g	voita
1 purkki	aprikoosimarmeladia
	suklaakuorrutusta Jauhot ja muut kuivat aineet keoksi leivinlaudalle, keskelle kuoppa, johon kananmunat. Kylmä voi palasina reunoille. Kaikki aineet sekoitetaan nopeasti taikinaksi, jonka annetaan levätä tunti jääkaapissa. Muottina snapsilasi, noin 4-5cm halkaisija. Paistetaan 10 min +200C. Väliin aprikoosikonfityyriä ja päälle suklaakuorrutus ja saksanpähkinä. Reunoille pitäisi laittaa vielä jauhettua pähkinää, mutta ei ollut tarpeeksi, joten jouduin jättämään pois. On kuulkaas mahtavan herkullista.

Wordless Wednesday

2011-11-23T07:05:00.000+01:00

Dhobi-kastin ulkoilmapesula Bombayssa. Täällä tuhannet miehet pesevät sairaaloiden, virastojen, yksityisten pyykin, tietenkin käsin.

Kontrastia

2011-11-22T08:30:00.000+01:00

Intia on todellakin vastakohtien maa. Delhissä kuulimme millaista on yläluokan elämä, kovin rasittavaa, kun on koko ajan pakko olla menossa ja näyttäytyä joka kissanristiäisissä. Siinä on kuulemma pienipalkkaisen (kaikki on suhteellista) saksalaisen suurlähetystöväenkin vaikea pysyä mukana rikkaitten intialaisten partyelämässä . Jos ei siellä ole aina mukana, ei ole sitten enää "joku". Rikkaat eivät välitä köyhien ongelmista, he osaavat olla näkemättä kaiken mikä ei heitä itseään suoranaisesti koske. Bombayssa asuu paljon ihmisiä slummeissa, ei välttämättä edes työttömiä. Vuokrat ovat sellaisissa hinnoissa, ettei tavallisilla ihmisillä ole varaa kunnon asuntoon ja he joutuvat asumaan slummeissa. Slummeissa asuvilla saattaa olla työpaikka ja pankkitili ja slummialueelta löytyy jopa pankkiautomaattejakin. Koska Bombayssa on suurin osa vuodesta lämmin sää, monet eivät halua maksaa vuokraa edes slummista ja asuvat siksi(kin) kadulla. Heillä on usein sama nukkumapaikka, koko perheellä ja he saattavat lähteä päiväksi töihin (tai kerjäämään) ja palaavat illalla "kotiin". Lapset ruokitaan maitopulverilla ja he käyttävät katua vessanaan.
Tämä kuva ei ole Bombaysta vaan jostain matkan varrelta pohjoisemmasta.

Toiset intialaiset asuvat luksuksessa ja käyvät syömässä ja juhlimassa viiden/kuuden tähden hotelleissa ja autonkuljettaja vie lapset yksityiskouluun. Meillä oli mahdollisuus asua yksi yö todellisessa luksuksessa, Bombayn parhaassa hotellissa Oberoissa, joka oli terroristien kohteena muutama vuosi sitten. Hotellin pihassa oli muistolaatta terroristihyökkäyksessä menehtyneiden työntekijöiden muistolle. Oberoi on kuuden tähden hotelli ja olihan se aika kämppä. Meidän kylpyhuoneen ja huoneen välissä oli lasiseinä, jonka sai tarpeen tullen kiinni privacy blind:illa. Kylpyammetta varten kylppärissä oli tietenkin kakkostelevisio.

Butlerin saa paikalle nopeasti painamalla nappia.

Aamulla roikkui ovenkahvassa pussi, jossa oli kaksi sanomalehteä.

Kehtaiskohan sanoa, että sen ihanan kahden viikon kierrosmatkan päätteeksi nautin siitä yhdestä päivästä, kun sain pestä hampaat raanavedellä ja syödä salaattia, salaattia, salaattia. Mutta se todellinen, uskomaton, ihana Intia on tietenkin Oberoin ulkopuolella.

Maharajan vieraana

2011-11-21T10:04:00.000+01:00

Loman puolivälissä, rasittavan kulttuuriviikon jälkeen meillä oli mahdollisuus laiskotella kaksi päivää maharajan vieraana. Udaipurin kuninkaan jälkeläiset alkoivat vajaa kymmenen vuotta sitten kunnostaa hotelliksi vanhaa linnaa keskellä Rajasthanin aavikkoa. Matka sinne tuntui ikuisuudelta, sillä jouduimme ajamaan varmaan 100km huonokuntoista pikkutietä. Matkalla näimme nomaadeja, jotka olivat lähteneet lampaittensa ja vuohiensa kanssa etsimään laumalle uusia ruokapaikkoja.

Meidät otti vastaan sympaattinen maharani. Kuva on otettu aamiaisterassilla, taustalla on tekojärvi, johon varastoidaan monsuuniajan sateet.

Meillä oli tilava huone ja jokaisella oli huoneensa edessä tällainen varjoisa veranta, jonka keinutuolissa oli kiva istuskella ja lueskella.

Toisena päivänä oli ohjelmassa cooking lesson. Meille esiteltiin intialaisia mausteita ja talon kokki valmisti kaksi ruokalajia, joita saimme sitten maistella. Maharaja-perhe on kouluttanut koko henkilökunnan lähiseudun asukkaista ja esimerkiksi tuo turbaanipäinen mies oli todella pätevä ja ystävällinen. Maharani pitää myös hyvää huolta henkilökuntansa lapsista. (Kuvassa toinen vasemmalla meidän ihana matkaoppaamme.)

Herkullinen illallinen tarjoiltiin tällä terassilla. Siellä me istuimme lämpimässä kesäillassa kynttilöiden valossa. En varmaan koskaan unohda sitä iltaa, kun meillä oli vielä onni istua vielä yhdessä kaikkein hauskimman pariskunnan kanssa.

Iltapäivällä lähdimme katsomaan linnan alapuolella olevaa kylää. (Se oli se kylä, jossa näimme sen perjantain postauksen morsiamen.) Kylän supermarket näytti tällaiselta:

Tämä pappa istuskeli yhdessä kadunkulmassa. Intiassa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten vanhatkin ihmiset kyykkivät ihmeellisissä asennoissa ja pääsevät siitä taas ylös.

Kuluneella viikolla olen

2011-11-20T07:23:00.000+01:00

- istunut joka päivä aamusta iltaan kotona ja kuunnellut porakoneiden ja vasaroiden meteliä, hengittänyt pölyä ja palellut, kun remonttimiehet ramppaavat jatkuvasti ulos ja sisälle ja ovet ja ikkunat on jatkuvasti auki
- pessyt ja silittänyt monta koneellista pyykkiä
- pessyt Allumiehen kännykän perusteellisesti +40° C:ssa (mitäs jättää sen taskuun!)
- käynyt Sixum Saxophonkvartetin konsertissa upeissa puitteissa 18. kerroksessa kaupungin yllä ja syönyt siellä herkullista fingerfood ja juonut hyvää viiniä
- käynyt ystävien luona illallisella ja syönyt Reininmaan hapanpaistia, johon tulee mm.rusinoita ja piparia mausteeksi. Sen kanssa tarjottiin perunaknödeleitä, joista en tule koskaan pitämään.
- käynyt toisten ystävien luona illallisella syömässä ankanrintaa ja kurpitsarisottoa
- käynyt valitsemassa markiisikankaan terassin tulevaa pergolaa varten
- saanut uuden kiinalaisen kummitytön Plan Internationalin kautta

-harmitellut, ettei terassille voinut sattuneesta syystä istua nauttimaan lämpimästä lauantain auringosta. Se sattunut syy näkyy tästä kuvasta.

Ja tänään tämä lähtee tällaiseen paikkaan

foto: www.schloss-drachenburg.de

kuulemaan tällaista trioa ja iloitsee etukäteen varmaankin upeista puitteista ja ihanasta musiikista.
Hauskaa sunnuntaita!

Yksi Intian highlight

2011-11-19T09:43:00.000+01:00

Kun menee tästä portista sisään

tulee tämä näkymä

ja vähän myöhemmin tämä.

Taj Mahal oli mielestäni paljon isompi ja imposantimpi mitä olin kuvitellut, se ei pääse valokuvissa oikeuksiinsa. Valitettavasti en saanut otettua kuvaa Lady Di:n penkillä, koska siinä oli valtava jono ja intialaisia ammattikuvaajia ottamassa kuvia turisteista ja kiskomassa heiltä mielettömiä summia.

Istahdimme välillä rakennuksen taakse varjoon ja siinäpä olikin sitten valokuvattavaa. Meidän viereen pantiin kymmeniä lapsia, vanhempia, isovanhempia ja kamerat senkun räpsyivät. Muutenkin meistä otettiin matkalla niin paljon kuvia, että niistä saisi ison albumin, harmi, ettemme saa niitä itselle muistoksi.

Kierroksen lopuksi istahdimme yhdelle penkille vähän syrjään ja viereen tuli intialainen matkaopas ryhmän kanssa. Kun hän kuuli meidän puhuvan, saksaa, hän tuli luoksemme ja näytti meille vielä tuon säteilevän jalokiven Taj Mahalin seinällä, jota emme olleet itse huomanneetkaan. Aurinko paistoi sillä hetkellä niin, että iso timantti säihkyi ylhäällä seinällä.

Favourite Photo Friday

2011-11-18T06:05:00.000+01:00

Perjantain suosikkikuva on otettu pienessä rajasthanilaisessa kylässä in the middle of nowhere. Nuori morsian ratsastaa hevosen selässä sulhasen kotiin.

Näin Intiassa

2011-11-17T07:37:00.000+01:00

Goethe-instituutti on Saksan kulttuuri-instituutti ja sillä on toimintaa kaikkialla maailmassa. Niin myös Intiassa, mutta koska Johann Wolfgang von Goethe ei näytä olevan intialaisille kovin tunnettu heppu, instituutti käyttää siellä nimeä Max Mueller Bhavan. Max Müller oli kielitieteilijä ja sanskrit-tutkija. Meillä oli tilaisuus vierailla Delhissä tapaamassa sunnuntai-iltapäivällä instituutin saksan opiskelijoita.
Kuvan nuori mies on saksan kielen opettaja, joka käy viikonloppuisin jatkokoulutuksessa. Hän on opettaja ja sai valmistuttuaan paikan Delhin ulkopuolelta yksityiskoulusta, jossa on huomattavasti korkeampi palkka kuin valtion kouluissa. Intialainen kun on, koti-ikävä vaivasi eikä hän kestänyt olla erossa perheestään ja palasi Delhiin valtion kouluun. Hän on nyt naimisissa ja asuu - niinkuin Intiassa tehdään - vaimon kanssa vanhempiensa ja sisarustensa luona. Vanhemmilla on yksi huone, kahdella sisarella omansa ja tällä pojalla vaimonsa kanssa oma. Vanhemmat ovat valinneet hänelle vaimon ystäväpiiristään ja kaverin mielestä se on hyvä käytäntö. Äiti ja vaimo valmistavat aina yhdessä ruuan. Nuoripari aikoo asua vanhempien luona ainakin niin kauan kuin nuoremmat siskot on saatu naimisiin. Saksan kieli sujui aika kehnosti, olisi vähän niinkuin meikäläinen ryhtyisi ranskan opettajaksi. Oli kyllä kiva haastatella noita opiskelijoita.

Yhden palatsin aukiolta löytyi tällainen kyltti. Meidän matkaseurueessa oli mukana pneumologi, joka otti heti valokuvan kyltistä ja uhkasi laittaa sen klinikan seinälle (kun monet työkaverit kuulemma polttavat).

Mitä ihmettä löytyikään yhdestä intialaisesta tavaratalosta! Suomalaisia hapankorppuja!

Ja samassa paikassa oli tarjolla tällaisia t-paitoja.

Delhi

2011-11-16T07:25:00.000+01:00

Opintomatkallamme oli 22 osanottajaa, joista 21 oli kivoja. Numero 22 oli baijerilainen pankkiiri, jonka ristin heti kommandantiksi. Jos tarjoilija oli ottamassa vastaan juomatilauksia eikä kaikki olleet edes vielä saaneet tilattua, kommandantti kailotti jo kovalla äänellä WHERE IS MY TEA ja jos hän ei sillä sekunnilla saanut vaihtorahaa, kuului huuto WHERE IS MY CHANGE. Jos olisin istunut hänen lähellään, olisin esittänyt hänelle mielelläni saksalaisten vanhempien standardikysymyksen : Wo bleibt das Zauberwort? Eli minne unohtui taikasana? Niin nimittäin täällä yritetään saada lapsia olemaan kohteliaita ja oppimaan sanomaan bitte. Muuten porukka oli tosi kiva, oikein monta avioparia, jotka sopisivat hyvin meidän ystäväpiiriin. Matkaopas oli ehkä 45v, indologian tohtori, tosi hauska, pätevä, sympaattinen nainen, parempaa ei voi löytyä. Hän puhuu hyvin hindiä, joten kommunikaatio onnistui kaikkialla.
Matka alkoi Delhistä, jossa asuimme yhdessä matkan hienoimmista hotelleista. Palvelu oli vähän liiankin hyvää, me kun jaksamme vielä avata itsekin ovet.

Muslimit ovat aikanaan hävittäneet pohjoisesta lähes kaikki hindutemppelit ja sieltä löytyy enemmän moskeijoita. Ensimmäisenä näimme Qutb Minarin, joka on Unescon suojelun alla. Yritin ottaa kuvan upeasta pylväskäytävästä ilman turisteja, mutta ei onnistunut, tuohonkin kuvaan ehti taas pari mukaan. Tämä moskeija on nykyään museo.

Jama Mashid eli perjantaimoskeija on sen sijaan vielä toiminnassa. Jos ei ole pukeutunut intialaisiin vaatteisiin, siellä pitää naisten laittaa aamutakki päälleen. Kuvassa komea suomalaissaksalainen turisti. Kengät pitää aina riisua kengät , siksi tällä rouvalla on mukana aina ns. temppelisukat.

Mogulihallitsija Humayunin hauta antaa vähän esimakua Taj Mahaliin, joka on rakennettu 80v myöhemmin.

Muuten Delhi oli kyllä very British, vihreine puistoineen ja valkoisine sokerileipuritaloineen ja kun ajelimme siellä entisillä brittialueilla, mietin, että missäköhän näistä taloista asui aikanaan Salaisen puutarhan Mary.

Pieni musta kala vastaa satuhaasteeseen

2011-11-15T05:50:00.001+01:00

"Pieni musta kala" on sosiaalikriittisen persialaisen Samad Behrangin kirjoittama allegorinen satu, joka sopii lukemiseksi sekä lapsille että aikuisille.

Se on tarina pienestä kalasta, joka asuu ylisuojelevan äitinsä kanssa pienessä purossa ahdaskatseisten, tietämättömien ja kaikkea uutta ja vierasta pelkäävien aikuisten joukossa. Pikkukala haluaisi uida kauemmas ja nähdä millainen maailma on puron ulkopuolella, mutta äitikala ja muu kalayhteisö yrittävät saada häntä jäämään kotiseudulle. Pikkukala on kuitenkin utelias ja lähtee kaikesta huolimatta liikkeelle. Matkallaan hän tapaa mm. ylpeän sammakon, kalaparveja, kuun, vaarallisen ravun ja ilkeän pelikaanin ja paljon muita eläimiä, joilla on ihmisten ominaisuuksia. Viisas lisko antaa hänelle neuvoja ja rohkaisee häntä jatkamaan tutkimusmatkaansa.

Satu on kertomus tietämättömyydestä, syrjinnästä, epäoikeudenmukaisuudesta, ennakkoluuloisuudesta, väkivallasta , vapauden puutteesta ja siitä, miten tärkeää on päästä mukaan oikeaan "parveen" ja olla yhdessä vahva. Tarinan ydinsanoma löytyy pikkukalan sanoista: Saatan kohdata kuoleman millä hetkellä tahansa, mutta niin kaun kuin elän, en halua syöksyä vapaaehtoisesti kuoleman syliin. Jos jonain päivänä kohtaan kuoleman, mikä tulee varmasti tapahtumaan, ei se haittaa. Tärkeää on, että en ole viettänyt turhanpäiväistä elämää.

Sain tämän sadun aikanaan lahjaksi persialaiselta tuttavalta, joka oli lähtenyt Saksaan pakoon shaahin kavalaa salaista palvelua SAVAK:ia. Kirjailija Samad Behrangi kuoli tapaturmassa, jonka takana ilmeisesti oli se samainen SAVAK.

Kun päätin osallistua Lumiomenan satuhaasteeseen, aloin etsiä netistä, löytyisiköhän tätä satua myös suomeksi ja sieltähän löytyikin aika yllätys: sadun on nimittäin kääntänyt suomeksi 10v pikkupoika. Vau! Taidanpa lukea joskus vielä suomeksikin.

kuva: Tommi Heino, Iltalehti

39,6°C

2011-11-13T15:42:00.000+01:00

Namaste ja terveisiä Intiasta! Bombayssa oli viimeisten seitsemän vuoden marraskuun lämpöennätys eli 37,6°C ja kun tänä aamuna laskeuduimme Müncheniin, siellä oli pari pakkasastetta eli 39,6°C:n lämpöero.
Matka meni hyvin, ei katkaistu luita emmekä - ilmeisesti kiitos suomalaisten maitohappobakteerien - saaneet vatsavaivojakaan, ilmeisesti ainoina koko porukasta, jopa paljon Intiassa käyvä matkaopaskin sairasteli. Porukka oli tosi kiva ja nähtiin taas paljon ihmeellisiä asioita. Nyt pestään pyykkiä, jatketaan remonttia ja sulatellaan kaikkea nähtyä ja koettua ja toivon pian ehtiväni taas lukemaan blogeja, oli kovasti vieroitusoireita, kun en päässyt kännykällä nettiin.

Vaihdan rakennustyömaata

2011-10-28T11:02:00.000+02:00

ja lähden Intiaan. Tosin ei ole tarkoitus kantaa siellä hiekkaa.

CU mid-November, take care!

Kamat kasassa

2011-10-27T13:02:00.000+02:00

Olen siirtynyt matkalaukun pakkaamisessa tällaiseen systeemiin. Eli siis pakkaan alusvaatteet, sukat, t-paidat, uimupuvut jne. tällaisiin vetoketjullisiin pusseihin, jotka on helppo nostaa matkalaukusta sellaisenaan hotellin hyllylle . Nuo valkoiset ovat merkkiä design go ja vähän heikompaa laatua, mutta nuo värilliset ovat loistavia ja voin tässä hyvällä omallatunnolla kehua Eagle Creek'iä.
Punaisessa boxissa on suolatikkuja, joita otan aina mukaan eksoottisiin maihin. En ole itse koskaan tarvinnut, mutta huonovointiset kanssamatkustajat ovat aina kiitollisena ottaneet niitä.

Huomenna siis starttaamme Münchenin kautta Delhiin ja teemme tämän kierroksen. Namaste India, me tulemme!

Omenoita, mehua ja syysrunoja

2011-10-26T08:25:00.002+02:00

Naapuri oli viikonlopun Eifel-vuoristossa sukulaistensa maalaistalossa auttamassa omenasadon kanssa ja toi meille tuliaisina viinipressillä tuorepuristettua omenamehua ja omenoita ja päärynöitä, ei niin virheettömiä ulkonäöltään kuin kaupan omenat mutta sitäkin maukkaammpia ja tuo mehu on taivaallista ja ihan ilman lisäsokeria.

Lokakuu on taaskin ollut kultainen, goldener Oktober.

Huomasitkohan lehtien lennon, tuulien tuiverruksen?
Kuulitko kuihtuvan heinän lennon haikean huokauksen?

Näitkö sen, kuinka yö telttansa kattoon kirjoi tähtiset kukat
ja kuinka kuura loi puutarhan mattoon himmeänhohtavat nukat?

Kesällä heiluivat puu sekä heinä tehtäviänsä tehden.
Tänään on aika jo hiljentyneinä levätä ruohon ja lehden.

- Anja Karkiainen

Ulm

2011-10-25T08:25:00.000+02:00

Enpä taida nyt tuon enempää raportoida meidän sekamelskasta. Se on karmea ja eilinen päivä oli rankka, kun täällä oli seinät täysin auki, kun keskikerroksesta puuttui kerralla kaksi ovea ja kaksi ikkunaa. Onneksi oli aurinkoinen sää.

Kerronpa sen sijaan, että piipahdimme kotimatkalla Italiasta Ulmiin. Ulm on 120000 asukkaan kaupunki Tonavan rannalla Baden-Württembergin ja Baijerin rajalla ja Ulmin tuomiokirkon torni on tietääkseni maailman korkein kirkon torni.

Foto: tourismus.ulm.de

Ulm on tunnettu myös kielivoimistelusta saksan prepositioiden kanssa in Ulm um Ulm und um Ulm herum ja myös designkaupunki ja sen designkorkeakoulusta on lähtöisin yksi ja toinenkin tunnettu designeri.
Koulun perustajiin kuului mm. Max Bill, jonka kellot ovat todella kuuluisia ja yksi niistä on tässäkin huushollissa.
Hotellissammekin näkyi paljon designia ja meidän huoneessa oli mm. :

tällainen seinään upotettu hylly, jossa oli kiva ladata kännykkää

ja kaunis kuva ja teksti seinällä

ja sängyn vieressä pieni vipu, josta vetäessä alkoi kuulua tämä

Ordning & reda

2011-10-24T07:48:00.001+02:00

Huomenna tulee kuusi uutta ikkunaa ja täällä on kaikkea muuta kuin ordning & reda.

Ei saa tulla nyt käymään.

Inkiväärimarmeladi

2011-10-23T10:22:00.002+02:00

250 g tuoretta inkivääriä
7,5 dl valkoviiniä
1 sitruunan mehu
1 kg hillosokeria

Kuori inkivääri , älä heitä kuoria pois.
Keitä kuoria viinin ja sitruunamehun puoli tuntia kattilassa.
Pilko sillä aikaa inkivääri mahdollisimman pieniksi paloiksi.
Poista inkiväärin kuoret kattilasta ja lisää sinne inkivääripalaset.
Jatka keittämistä miedossa lämmössä kansi kiinni.
Kun inkivääri tulee kuultavaksi, kaada joukkoon hillosokeri.
Lisää lämpöä ja keitä marmeladia viitisen minuuttia.
Purkita.
(Inkiväärin voi myös raastaa tai pienentää sauvasekoittimella.)

Sopii erinomaisesti tarjottavaksi juuston kanssa ja on myös kiva lahjaidea (kahden kuukauden päästä on jouluaaton aatto).

Yllätysvieras

2011-10-22T10:24:00.000+02:00

Autotallimme katolla oli tänä aamuna yllätysvieras, ainakin metrin korkuinen. Valitettavasti ei päästy lähempää kuvaamaan.

Onneksi ei sentään tullut haikara,silloin olisi pitänyt peruuttaa ensi perjantain Intian lento.

Viikon haasteet

2011-10-21T07:01:00.001+02:00

Valokuvatorstain teema on rauha. Minun rauhani löytyy mm. alppiniityiltä.

Viikon alkukirjainhaasteen kirjaimet ovat RI.
Tämä ristiinaulitun kuva on otettu saksalaisen maalaisravintolan nurkasta.

Näkemiin parveke

2011-10-20T08:08:00.001+02:00

Kun muutimme tähän taloon, iloitsin, kun minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni parveke, jossa kukkisi ainakin puoli vuotta ihania elsassilaisia riippupelargonioita, mutta kissan viikset, eihän ne menestyneet huonossa hoidossani. Sinisade yritti kiipeillä jonkun verran ja pudotteli sitten aina syksyllä kiusallisen paljon lehtiä terassille. Nyt päätettiin, että parveke, jota ei käytetä ja joka vain pimentää alakerran olkkaria, saa lähtöpassit. Miehet aloittivat työt eilen.

Istuin kokon päivän sisällä ja kuuntelin porakoneen ääntä, kun miehet alkoivat hajottaa betonista parveketta. Alakerran ulkopuoliset kaihtimet piti laskea alas ja niiden päälle tuli vielä suojamuovi ja kauniilla aurinkoisella ilmalla istuin sitten pimeässä huoneessa kuuntelemassa sitä kamalaa ääntä. Poiskaan en voinut lähteä, kun aina oli jotain kysymistä sähkön tai veden tms takia.

Tänään tulee nostokurki nostamaan parvekkeen rungon pois ja huokaisen helpotuksesta, kun kaikki on ohi.

Seinänaapurimme rakensi päätytontille puisen valmistalon ja myy vanhansa poikansa perheelle. Me saamme uudet naapurit, jotka tunnemme hyvin ja joista pidämme kovasti eli ihan o.k.

Uudisrakennuksessa on nyt kolme viikkoa valmistumisen jälkeen ensimmäinen suuri remontti. Alakerrassa olevan keittiön vesihana oli alkanut yöllä vuotaa ja aamulla koko alakerta oli veden alla. Viisi viikkoa sitten laitettu laminaatti jouduttiin repimään pois, nyt taloon tuodaan kuivauslaitteita, jotka soittavat taustamusiikkia seuraavat viikot. Enpä valitakaan nyt enää noista meidän ulkotöistä.

Muodin mukana

2011-10-19T09:55:00.000+02:00

Jos kerran ponchot on taas muotia

niin mikä estää minua laittamasta äidin 1960-luvulla ostamaa Arolan kutomon ponchoa päälleni. Samantyylinen näkyy olevan ebayssa myynnissä sadalla dollarilla.

Vesi vanhin voitehista

2011-10-18T08:36:00.000+02:00

1800-luvulla elänyt saksalainen pappi, Sebastian Kneipp sairastui nuorena tuberkuloosiin. Hän sai onnekseen käsiinsä vesiterapiaa käsittelevän kirjan , sai siitä virikkeitä , meni mm. jääkylmään Tonavaan uimaan ja parantui. Sen jälkeen hän innostui tutkimaan ja kehittelimään vesiterapiaa, mm. lämpimän ja kylmän veden käyttöä vuorotellen tai ihan vain vedessä tallaamista. Vesiterapianhan tunsi jo aikanaan Hippokrates.
Tässä vanhassa kuvassa näkyy, miten vettä käytettiin polviin, päähän tai kuljettiin vaan paljain jaloin märällä nurmikolla.

kuva Wikipediasta

Olin eilen uimassa ja tällä kertaa kävin myös Kneipp-altailla, jotka näkyvät kuvassa edessä. Oikealla puolella altaassa on lämmintä vettä ja siitä aloitetaan kävely, vettä todella _tallataan_ ja jalkoja nostellaan kuin kurki ja sitten siirrytään vasemmanpuoleiseen oikein kylmään veteen, joka tuntuu ensin jäiseltä, mutta siihen tottuu nopeasti ja kierrosta jatketaan viitisen kertaa. Sitten siirrytään käsialtaisiin, joihin pannaat kädet kyynärpäätä myöten. Kylpyjen sanotaan auttavan päänsärkyyn, migreeniin, reumaan, verenkiertohäiriöihin, verenpaineen hyppelyyn ja niiden sanotaan myös ehkäisevän vilustumistauteja.

kuva Claudius Therme

Kultainen lokakuu

2011-10-17T08:40:00.001+02:00

Lokakuu näytti viikonloppuna taas parhaita puoliaan ja lähdimme eilen pyöräretkelle kaupungille. Ensin käytiin pikavisiitillä etnologisessa museossa, jossa oli teemana (meille ajankohtainen) Intia (enää 11 päivää!) ja sitten jatkettiin matkaa vanhaankaupunkiin, missä ihmiset promeneerasivat Reinin rannalla tai loikoilivat nurmikolla auringossa.

Kaupungin söpöimmistä taloista ja Pyhän Martin kirkosta piti ottaa taas se jokakertainen pakollinen kuva.

Katukahvilat olivat täpötäynnä ihmisiä. Tässä tarjoillaan metri olutta eli pöydällä on telineessä metrin pituinen rivi olutlaseja. Täällähän olut juodaan tuoreena kahden desin laseista eikä väljähtyneenä litran tuopeista kuten Baijerissa tai ei kai se ehdi Baijerissa väljähtyä, kun ovat varmaan tšekkien jälkeen maailman kovimpia oluen juojia.

Paluumatkalla kotiin tuli vastaan tällainen talo, vähän Hundertwasseria, vähän Klimtiä.

Illalla syötiin hyvää salaattia ja pantiin kintut ylös ja katsottiin televisiosta pitkästä aikaa Tatort.
Hauskaa viikonalkua!

Levylautasella

2011-10-16T10:00:00.001+02:00

tänään uusi löytöni. Mitä useammin kuuntelen, sitä enemmän tykkään.

Naama peilissä

2011-10-15T08:10:00.000+02:00

Hei sinä vanha naama kylpyhuoneen peilissä,
oletpa sinä muuttunut.
Mutta älä sure,
kavereita ollaan.
Vaikka minä olen kauniimpi!
- Aila Meriluoto

- kuva netistä : Otto Dix

Tasan kahden viikon päästä

2011-10-14T08:30:00.001+02:00

Lufthansa kuljettaa meidät "Kuninkaitten maahan" eli Intian Rajasthaniin. Posti toi jo lentoliput, passeja ja viisumia odotellaan vielä konsulaatista, ne lähettävät ne jostain syystä mielellään aina viime tipassa.

Matkatoimiston paketissa oli myös pohjois-Intian kartta, jota aloin innokkaasti tutkimaan. Meni kovasti aikaa ennenkuin löysin sieltä kaikki paikat, jonne menemme, kun on tuo Intian maantiedon tuntemus vähän retuperällä. Merkkaan karttoihin aina ne paikkakunnat värillisellä teipillä, ne on sitten helppo löytää, kun matkan aikana tutkii karttaa.

Matkaoppaat saimme jo ajat sitten ja nyt aloin etsiä intialaista kirjallisuutta matkalukemiseksi. Amazonilta löytyi Vikram Seth'in kirja Porträt einer Liebe (engl. Two lives) käytettynä hintaan 82 eurosenttiä ja se on kuin uusi ja tuli kahdessa päivässä. Lisäksi on tilauksessa saman kirjailijan Sopiva nuori mies.
Ja päiväkirjankin ostin tätä matkaa varten.

Olemme matkaseurueen kanssa viimeisen yön ennen kotiinlentoa Bombayssa eli Mumbaissa ja halusimme jäädä samaan hotelliin vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi, mutta oli vähän turhan halpa: veloittaisivat yhdestä yöstä aamiaisineen 600 euroa. Sillä hinnallahan nelihenkinen perhe pääsisi melkein jo viikon täysihoitoon Mallorcalle. Ei auta muu kuin ottaa kapsäkit käteen ja siirtyä samalla kadulla olevaan halvempaan hotelliin. Naureskeltiin jo, että me taidamme olla ainoat hotellin asukkaat, jotka lähtee sieltä kävellen ja matkalaukkuja itse kantaen pois, kaikki muut haetaan varmaan luksuslimusiinilla.

MA niinkuin makkarakauppias

2011-10-13T08:00:00.001+02:00

Viikon alkukirjaimet on MA.

Makkarakauppias ranskalaisessa kylässä, taisi olla Château-Arnoux.

Ordlös onsdag

2011-10-12T08:19:00.000+02:00

Nähty normandialaisessa ravintolassa

Muuttolinnut säveltäjänä

2011-10-11T08:35:00.004+02:00

Photo by Paulo Pinto
Music by Birds
Arrange and orchestration by Jarbas Agnelli

Sunnuntain syyslenkki

2011-10-10T08:10:00.001+02:00

Teimme sunnuntaina 12 km lenkin läheisellä maaseudulla, tarkemmin sanottuna Walberbergillä, joka on saanut nimensä pyhästä Valpurista, joka syntyi vuonna 770 Englannin Wessexissä ja tuli lähetystehtäviin Saksaan. Kuljimme taas osittain pyhän Jaakobin pyhiinvaellustiellä, joka johtaa lopulta Santiago di Compostellaan. Kylässä, jonne parkkasimme automme, oli iso lehmuspuu, joka on ns. käräjälehmus (Gerichtslinde) eli sen alla pidettiin keskiajalla käräjät.

Taas ne roomalaiset olivat ehtineet sinne ennen meitä ja rakentaneet sinne vesijohtoja, tässä vielä osa sellaisesta.

Lenkillä tuli metsässä vastaan tällainen mökki ja mikäs siinä on asuessa, kun on siivooja ja puutarhuri varmaan käytössä.

Puolivälissä matkaa poikkesimme yhden toisen kylän hautausmaalle, josta oli hienot näkymät, kaukana pilkoitti mm. Kölnin tuomiokirkko (ei vaan näy kuvassa). Tuo romaaninen pikkukappeli on vanhempi kuin tuomiokirkkomme.

Tältä hautausmaalta löytyi Heinrich Böllin hauta. Aika kauan jouduimme sitä etsimään, kun hautakivi oli kovin pieni eli tuossa oikealla maassa olevaan kiveen oli veistetty vain Böllin nimikirjoitus. (Taas muuten toteutui tuo edellisen postauksen pieni maailma-ilmiö, kun Böllin poika ja minä käydään samalla ortopedilla.)

Sen sijaan rouva Karhun (Baer = karhu) hauta olisi ollut paljon helpompi löytää. Siinä oli metallinen nalle kivessä ja kiven juurella kokoelma muita pikkunalleja.

Pieni maailma

2011-10-09T07:50:00.000+02:00

kuva Wikipediasta

Pieni maailma-ilmiö (engl. small world phenomenon) on teoria, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat toistensa kautta vain muutaman linkin päässä kenestä tahansa toisesta maailman ihmisestä. Itse kukin on varmasti joskus törmännyt tilanteeseen, jossa uuden tuttavan kanssa keskustellessa käykin ilmi, että teillä on yksi tai useampi yhteinen tuttava. Tällöin on tapana paiskata kädet yhteen ja huudahtaa „onpas maailma pieni“- Aivan oikein, juuri tästä on kyse.

Käsitteen teki maailmanlaajuisesti tunnetuksi amerikkalaisen Stanley Milgramin vuonna 1967 aloittama koe, jolla hän pyrki empiirisesti todistamaan teorian ihmisten välisestä kuuden askeleen etäisyydestä ( engl. six degrees of separation). Milgram valitsi vapaaehtoisten joukosta sattumanvaraisesti joukon ihmisiä, joiden piti toimittaa annettu lähetys toisella puolella Amerikkaa asuvalle henkilölle, josta he tiesivät vain muutamia faktoja kuten nimen ja ammatin. Jollei tutkimukseen osallistuva tuntenut henkilöä, hänen piti lähettää paketti tuttavalleen, jonka saattoi esim. ammatin tai asuinpaikan perusteella olettaa olevan lähempänä kohdetta. Ja kuinka ollakaan, perillä saapuneet lähetykset kulkivat keskimäärin kuuden välikäden kautta.

lähde: http://users.tkk.fi/~hkpekkar/pienimaailma.pdf

Sain joku päivä sitten sähköpostia minulle ennestään aivan tuntemattomalta blogini lukijalta. Hän oli ollut ystäviensä luona kylässä ja oli jostain syystä kertonut lukevansa sellaista blogia kuin dit un dat. Voitteko kuvitella, että hän oli kylässä hiekkalaatikkoystäväni Ritvan luona eikä tiennyt, että Ritva on minun lapsuuteni tärkein leikkikaveri! Ei voi sanoa muuta kuin että maailma on pieni. Terveisiä Forssan ~~pojille~~ tytöille♥

Äly hoi

2011-10-08T09:21:00.000+02:00

Saksan televisiossa näytetään dokusaippuaa (onko suomen kielessä sellaista sanaa??) kölniläisestä Geissin perheestä. Pariskunta myi tekstiiliyrityksensä ja nauttii nyt miljoonistaan viettäen jetset-elämää. He asuvat välillä Monacossa ja välillä Kitzbühelissä Tirolissa ja matkustelevat ja ostavat asuntoja, autoja ja veneitä ja ns. nauttivat elämästä.
Joku aika sitten näytettiin, miten perhe matkusti Ateenaan. Siellä heille esiteltiin mm. Akropolista ja opas kertoi sen olevan 2500v vanha. Se ei meinannut mennä rouva Geissin kalloon, koska nythän on vasta vuosi 2011.
Youtubesta löysin rouva Geissin ajatuksia uskonnosta. Hän on hyvin suvaitsevainen ja sanoo, että jokainen saa pitää oman uskontonsa, oli sitten muslimi, katolinen, evankelista tai israelilainen.

Jotain mä kyllä teen väärin, kun tiedän, että Akropolis on vanhempi kuin 2011 vuotta ja että evankelista ja israelilainen ei ole uskonto, mutta en sitten osaa hommata miljoonien omaisuutta.

Tunnustuksia

2011-10-07T08:47:00.002+02:00

Tällainen yllätyspalkinto tuli sekä Sennieltä , tällä kertaa Mainessa että MaaMaalta, tällä kertaa Sveitsissä.
Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus 8 blogille eteenpäin.
3. Ilmoittaa näille asiasta.
4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään.

1. En tykkää portaista ja menen niissä niin varovaisesti, että mies pilkkaa.
2. Aloitin kahvin juomisen vasta kolmekymppisenä.
3. Olin tyttökaverini kanssa piilossa USA:n armeijan Heidelbergin headquartersin puutarhassa ja vartiota pitävät sotilaat eivät huomanneet meitä, vaikka kävelivät ihan vierestä.
4. Äitini syntyi saunassa ja luuli pienenä lasten tulevan saunasta ja kävi aina silloin tällöin kurkkimassa, löytyykö lauteiden alta vauvoja.
5. Omistan sellon, mutta en osaa soittaa sitä.
6. Pidän vuodenajoista enkä haluaisia asua maassa, jossa ei ole neljää vuodenaikaa.
7. Käytän enemmän lankapuhelinta kuin kännykkää.
8. Olen edelleen yhteydessä kouluaikaiseen kirjeenvaihtotoveriini.

Tunnustuksen antajia on helppo kiittää, thanks Sennie, merci MaaMaa, mutta mistäs keksisin kahdeksan blogia, jotka eivät ole vielä saaneet näitä tunnustuksia. Jos olen jonkun lempiblogini unohtanut, ottakoon sen kirjoittaja tästä tunnustuksen. Sen ansaitsee jokainen blogi, jossa kommentoin.

Yaelian appelsiinipuun alta (tackar och bockar) lähetti ruusuisen tunnustuksen, jossa pyydetään kertomaan

1. Lempiruoka: alakoulussa se oli ruismarjapuuro ja Saarioisten maksalaatikko, mutta nyt ehkä enemmänkin kaikenlainen salaatti ja kala.

2. Lempimakeinen: varmaan koko blogistania tietää, että rakastan salmiakkisuklaata. . Blogiystävä Clarissa jopa muisti minua sairaalassa ollessani salmiakkisuklaalla, kiitos vielä kerran, en unohda sitä koskaan, se pelasti unettoman yön.

3. Lempilukeminen: olen alkanut pitämään mm. elämäkerroista, varmaan tämä on vanhuutta.

4. Mieluisin paikka tehdä käsitöitä: kotona sohvalla. Olen aloittamassa Dropsin kauluria talveksi.

5. Lempileffa: vaikea valita, mutta Kuolleitten runoilijoiden seura on yksi niistä mieleenjäävimmistä.

We don't read and write poetry because it's cute. We read and write poetry because we are members of the human race. And the human race is filled with passion.And medicine, law, business, engineering - these are noble pursuits and necessary to sustain life. But poetry, beauty, romance, love - these are what we stay alive for.

Alto Adige

2011-10-06T07:44:00.000+02:00

Lombardian viimeinen yö vietettiin Gardajärvellä, mutta verrattuna esimerkiksi Varesen ihanaan hotelliin Garda oli past glory ja palvelukin oli paljon huonompaa.
Sitten siirryimme Alto Adigeen eli Etelä-Tiroliin, joka on autonominen saksankielinen maakunta pohjois-Italiassa ja meille hyvinkin tuttu lomapaikka, tunnelma on aina vähän niinkuin tulisi kotiin. Tällä kertaa menimme taas lähelle Itävallan rajaa Santa Magdalenan kylään ja teimme sieltä käsin patikkaretkiä vuoristoon. Sää ei olisi voinut olla parempi. Heinäkuussa oli ollut kolme viikkoa niin sateista ja sumuista, etteivät turistit olleet nähneet vieressä olevia vuoria lainkaan.

Kahdella patikkaretkellämme korkeusero oli yli 800m ja olinkin ylpeä saavutuksestani, varsinkin kun kuntoni on käsileikkausten takia normaalia huonompi. Ystäväpariskunnan mies ei päässyt patikoimaan, kun sai aina uusia vaivoja, milloin särki päätä, milloin koski pikkuvarpaaseen. Me muut tiesimme kyllä, mistä kenkä puristi, ei suinkaan pikkuvarpaasta vaan hänen yli 100kg painostaan, sitä lastia ei niin helposti jaksakaan kantaa korkeille vuorille. Mutta hän nautti silti lomasta laiskotellen loistohotellissamme.
Kuva on otettu huoneemme parvekkeelta, vasemmalla näkyy nurkka ystäviemme parvekkeesta. Taustalla virtaa soliseva puro, joka oli meidän luonnollinen tuutulaulu.

Joka puolelta pihaa löytyi erilaisia lepotuoleja, mm. tällainen, jossa sai vedettyä kuvun auringonsuojaksi. Siinä oli mukava loikoilla ja lukea kirjaa rasittavan vaelluksen perään. Tämä kuva on kuitenkin otettu ennen patikkaretkeä, sillä eihän me nyt hikisenä oltaisi menty tuohon istumaan.

Ylös vuorille kiivetessä pitää tietenkin aina välillä levätä, jopa urheilijamies istahtaa mielellään lepuuttamaan selkäänsä ja jalkojaan.

Joskus en meinaa millään jaksaa jatkaa kiipeämistä, mutta kun sitten pääsen ylös alppimajaan juomaan jotain kylmää, kärsimykset unohtuu ja voin olla ylpeä saavutuksestani. Tämä oli yksi niistä ihanista päämääristämme ja kun lääh lääh läähätin sinne ja tilattiin kaksi seljankukkamehua, samalla sekunnilla tajusin, että meidän rahapussi oli jäänyt hotellin kassakaappiin. Allumies syöksyi majan vanhan emännän perässä keittiöön peruuttamaan tilausta, mutta ei tämä herttainen täti antanut meidän kuolla janoon, vaan toi meille kaksi isoa lasia kylmää mehua ja sanoi, että voimme käydä maksamassa seuraavana päivänä hotellin lähellä laaksossa olevaan maalaistaloon, jota ilmeisesti pitää hänen poikansa. Teki mieli ottaa kuva rouvasta, mutta en kehdannut muuta kuin salaa takaapäin, siinä hän juttelee jonkun paikallisen kanssa.

Mukana olleet ystävämme olivat hekin aivan haltioissaan Etelä-Tirolista, jota he eivät ennestään kovin hyvin tunteneet eli suosittelen kaikille muillekin.

Lombardia

2011-10-05T08:50:00.000+02:00

Menomatkalla päätimme ajaa Sveitsin läpi pysähtymättä, sillä siellä on kaikki entistäkin kalliimpaa frangin vaihtokurssin takia. Niinpä ajoimme suoraan Italian puolelle ja kävimme mm.Comossa.

Bergamon söpöä kaupunkia näytetään mainostettavan Suomessakin. Se on lähellä Milano-Malpensan lentokenttää, jonne pääsee mukavasti Suomestakin suoralennolla ja siksi varmaan yllätyksekseni kuulinkin siellä silloin tällöin suomen kieltä.

Onneksi olimme saaneet hotellissa hyvän aamiaisen, muuten ei oltaisi varmaan voitu vastustaa kiusausta tämän näyteikkunan luona.

Aperol Sprizz on MUST Italiassa ja Varesessa hintaan kuului paljon pientä suolaista, joka riitti melkein koko illalliseksi tai ainakin korvasi alkupalan.

Nyt sitten laihdutetaan, sillä perheeseen tuli kolme kiloa lisää entisten liikakilojen lisäksi.

Kesä jatkuu, kesä

2011-10-04T11:59:00.000+02:00

Miksi ihmeessä ostin Italiasta talvisaapikkaat, kun meillä on edelleen sandaali- ja t-paita-ilmat?

Ystäväni osti samasta liikkeestä paritkin saappaat. Toisia jouduttiin vähän venyttelemään, että urheilijanaisen pohkeet mahtuu.

Kenkiä olisi löytynyt vaikka minkälaisia ja paljon halvemmalla kuin täällä, mutta valitettavasti olimme yhdellä autolla matkassa ja miehet olivat tyytyväisiä, ettei takaronttiin mahtunut enempää kenkälaatikoita. Siis terveisiä Italiasta, matka onnistui hyvin, muutenkin kuin kenkärintamalla.

Tänään kello 11:04

2011-09-23T07:40:00.000+02:00

Kalenteri sanoo, että tänään kello 11:04 Keski-Euroopan aikaa meille tulee syksy, vaikka lämpömittari lupaa viikonlopuksi kesää ja +25C. Tottelin kalenteria ja kävin ostamassa koristekurpitsoja etupihan koristeeksi.

Noin neljä tuntia syksyn alkamisen jälkeen me starttaamme ystäväparin kanssa kohti Saapasmaata. Tarkoitus on kiertää Lombardian kautta Etelä-Tiroliin ja palata kotiin reilun viikon kuluttua. Ciao a tutti!

Torstain arvoitus + edit

2011-09-22T07:50:00.002+02:00

Kuka arvaa, mitä tuon nyytin sisällä oli?

EDIT: Vauvahan se siellä nukkuu. Seuraava askel on, että vauva annetaan nelivuotiaan siskon tai veljen kannettavaksi.

Niksejä vuodelta 1937

2011-09-21T08:56:00.002+02:00

Allumiehen suvun perintönä on meille tullut 50 penniä maksanut kirjanen, jossa on 1000 mielenkiintoista niksiä.

1. Hampaat saa kauniiksi pesemällä ne lämpimällä salviateellä.
2. Vaaleat hiukset kannattaa pestä kamomillateellä, johon on laitettu tippa ruusuvettä.
3. Pehmeisiin kynsiin on hyvä hieroa päivittäin sitruunamehua.
4. Jos yöpöydän kello tikittää liian kovaäänisesti, sen päälle voi laittaa lasiastian.
5. Jos on hilsettä, hiukset pitää pestä lehmuksenkukkateellä.
6. Sairaalle pitää antaa vuoteeseen värillinen nenäliina, jotta hänen ei tarvitse etsiä sitä pitempään valkoisten lakanoiden päältä.
7. Astmaan auttaa piparjuurihunajasekoitus (2 osaa raastettua piparjuurta, 1 osa juoksevaa hunajaa).

Me suomalaiset

2011-09-20T08:00:00.001+02:00

Me suomalaiset olemme jäyhää, karua kansaa,

totista ja umpimielistä:

mielialoissamme esiintyy neljä vivahdetta:

vihainen - ei vihainen - juovuksissa - kuollut

asenteissamme käytämme neljää

eri määritelmää:

ystävä (ryyppykaveri), kommunisti tai

ruotsalainen naapuri,

muuten vaan vaivalloinen tyyppi.

- Pirjo Pohjanlehto

Syyssunnuntaina

2011-09-19T11:39:00.000+02:00

käytiin kävelyllä tämän linnan puistossa

ja mentiin läheiseen museoon katsomaan saksalaisen taidemaalarin, dadaistin ja karikaturistin Georg Grosz'in näyttelyä. Pidän hänen kriittisistä ja groteskeista porvaristokuvauksistaan ja värit miellyttävät silmääni.

Iltapäivällä juhlittiin kummipojan synttäreitä. Mukana oli hänen 3v velipuolensa Martin, joka on maailman söpöin pikkupoika. Nuoriso oli alkanut kokeilla isoäidin vanhaa levysoitinta ja taustalla soi huonolaatuinen jazz-levy. Pikku-Martin totesi, että musiikki on tylsää ja kysyi eikö voitaisi laittaa Mozartia CD-soittimeen. Kotiin lähtiessään Martin tuli antamaan minulle kättä ja sanoi kohteliaasti " Auf Wiedersehen, Allu" ja meni sitten Allumiehen luokse ja sanoi "Auf Wiedersehen, Allumies", pikku gentleman.