Montag, 28. September 2009

Nöyryys

Onnellinen ihminen ei tiedä
mitä onni on.
Siksi hän on onnellinen.
Onni on onnetonta varten.
Hän uurastaa löytääkseen sen eikä
siksi löydä sitä ikinä.
Vanhetessa onni kutistuu mutta vielä
en ole saanut tarpeeksi.
Siltä sisällä sydämessä kuulostaa.
Jos on jotain pahempaa kuin vanheta,
on se jäädä vanhenematta.
Nöyryys on valheista kurjin ja
välttämättömin.
- Claes Andersson

Nöyryydestä (=Demut) kirjoitti joku miehen esiäideistä vuonna 1892. Valitettavasti en osaa lukea tuota vanhaa käsialaa, ymmärrän vain lopussa "aamen" ja allekirjoituksen. Päiväyksessä lukee paikkakuntana St.Vith, joka on Belgiassa. Olisi kiva tietää, mitä tämä Maria teki silloin Belgiassa.

Kommentare:

  1. Voi miten kaunis käsiala, ja mukavaa viisautta.

    AntwortenLöschen
  2. Hannele: kun osaiskin kirjoittaa tuollaista tekstiä tuollaisella käsialalla.

    AntwortenLöschen
  3. Mun piti just viime alasaksan tunnilla lukea tuolla vanhalla tekstillä kirjasta runoa, jotkut kirjaimet tuotti vaikeuksia.
    Sütterlin-käsiala on tietenki vaikeampaa lukea kuin printattu teksti. - Minä aina ihailen keskiaikaisten teosten värikkäitä kirjoituksia, ne on oikeita taideteoksia.

    AntwortenLöschen
  4. Onnen ymmartaa vasta kun sen ainakin kerran menettaa; olisi surullista olla onneton ja huomata vasta jalkikateen etta olikin itseasiassa tosi onnellinen. Mielummin toisinpain...

    Todella kaunista kasialaa! Voikun tosiaan osaisi kirjoittaa (ja lukea ;D) tuollaista!

    Iloista viikonalkua ja terkut Amsterdamista!

    AntwortenLöschen
  5. Huomasin, että tämä oli ensimmäinen Claes Anderssonin runo, jonka olen lukenut. Nyt haluankin lukea lisää. Kiinnostaa myös kovasti, miltä tuo runo kuulostaa ruotsinkielellä, jolla se luultavasti on kirjoitettu.

    Tuo kirje on kuin taideteos. Siitä saisikin kauniin taulun.Pistä raameihin, jos mahdollista vielä kuvan kanssa.

    AntwortenLöschen
  6. Soili: joo, ne vanhat kirjat on ihania katsella, ihan vaan niinkuin kuvana, ei tarvi edes tekstiä ymmärtää. Mun mielestä z-kirjainta kirjoitettiin ennen vanhaan Suomessakin vähän sütterlinin tyylin.
    http://www.suetterlinschrift.de/Lese/Alphabet.htm
    MaaMaa: kai sitä pitää aina välillä kokea jotain negatiivista, että taas tajuaa, miten hyvin asiat onkin
    Clarissa: meinasinkin etsiä tuota runoa ruotsiksi, mutta piti sitten lähteä asioille. Tuo teksti on itse asiassa ollut raamittomissa raameissa meidän seinällä ja nyt löysin sen kellarista, kun on remontin jälkeen jäänyt ripustamatta seinälle.

    AntwortenLöschen
  7. Minäkin ihastelen tuota käsialaa. Nykyajan ihmiset senkun näpyttelevät koneella, ei pääse käsialakaan niin kehittymään.

    AntwortenLöschen
  8. kato nyt tätäkin: en vain tiedä, onko Maria tuon tekstin itse kirjoittanut vai saanut joltain. Löysin nimittäin jostain papereista tuon nimisen ihmisen, syntynyt 20.09.1877 eli olisi maaliskuussa 1892 ollut 14v. Voisikohan olla 14 vuotiaan käsialaa?

    AntwortenLöschen
  9. Kaunis käsiala. Jäin myös miettimään, olisiko 14-vuotiaalla noin kehittynyt käsiala. Kenties hän on saanut joltakin tuon kirjoituksen muistoksi.
    Olisi mukavaa saada suomennos tekstistä. Pyydän Allun miestä saksantamaan sen ensiksi, kiitos :)

    AntwortenLöschen
  10. Nurkkalintu: ei se Allumieskään _niin_ vanha ole, että kirjoittaisi tuota Sütterliniä, mutta voinhan mä kysyä.

    AntwortenLöschen
  11. Hih, en vanhaksi ajatellutkaan, vaan ehkä "tietävämmäksi" kirjoituksen suhteen :)

    AntwortenLöschen
  12. Nurkkalintu: lähetin tekstin serkulle Cote d'Azurille. Ehkä hän osaa lukea, kun on tottunut lukemaan lääkäreidenkin käsialoja.

    AntwortenLöschen