Mittwoch, 8. Dezember 2010

God's own country

Keralan osavaltio lounais-Intiassa mainostaa itseään nimellä God's own country, sillä Jumala loi ensin maan ja sitten vihreän paratiisin eli Keralan. Keralassa on kaunista luontoa, ihania rantoja, mausteviljelmiä ja kookospalmuja. Siellä on kommarit* hallituksessa, paljon kristittyjä ja lukutaitoisuusprosentti on Intian korkein. Oli muuten jännä nähdä, miten uskonto näyttää vaikuttavan siisteyteen koko maassa: mitä enemmän kristittyjä, sitä siistimpää. Roskien määrä Intiassa on uskomaton. Ihmisten asunnot näyttivät kohtalaisen siistiltä ja talon edessä lakaistiin parin metrin alueelta roskat pois, mutta sen metrin päässä saattaa olla alue, joka näyttää meikäläisestä tunkiolta. Ennen ruoat syötiin orgaanisilta astioilta (banaanin lehdet jne) ja heitettiin ulos. Samaa systeemiä jatketaan nykyään muovipussien ja muun roskan kanssa. Tuskin intialainen ymmärtäisi meidän neljän roskiksen systeemiä.

Kerala on siis se paikka, missä pippuri kasvaa. Tämä mies myi torilla curryn lehtiä, joilla ei ole mitään tekemistä meillä tunnetun currymausteen kanssa.

Kävimme mausteviljelijä herra Abrahamin (kristitty kuten nimestäkin arvaa) tarhassa ja näimme vaikka mitä mausteita. Kuvassa vasemmalla pippuri, keskellä kaakoapapu ja oikealla kardemumma.

Vehreän kasvillisuuden lisäksi Keralan osavaltiolle on ominaista Backwaters-vesialue. Tämä vetinen suistoalue kattaa satojen kilometrien verran suurimmaksi osaksi luonnonmukaisia kanavia. Vesireitit ovat useimmille alueen asukkaille ainoa yhteys ulkomaailmaan. Tällaisella veneellä me ajelimme nelisen tuntia.

Välillä tuli vähän sellainen urkkijan tunne, kun ajettiin aivan talojen edestä. Ihmiset olivat aamupesulla vaatteet päällä vedessä tai seisoivat puoliksi vedessä hampaitaan harjaten.


Keralassa oli kamalan kuumaa ja aivan mieletön ilmankosteus. Noista kuvistakin taitaa näkyä sellainen sameus, joka oli kameran linssissä. Joskus oli mahdotonta ottaa valokuvaa ja monet kuvat olen joutunut deletoimaan. Kun sitten illalla hotellissa aloin katsoa päivän kuvasatoa, totesin kauhukseni, että kameran display (mitä se on suomeksi? Sellaista ei ollut vielä olemassa, kun lähdin Suomesta.) oli päättänyt lopettaa toimintansa. Enkä minä ollut ainoa, jonka kamera oli kärsinyt kosteudesta. Mikä ilosanoma, kun kuvattavaa olisi riittänyt vaikka kuinka. Onneksi olin ottanut mukaan muuten rikkinäisen Nokia N95-kännyn, jossa kamera kuitenkin vielä toimii ja sillä pärjäsin yhden päivän, kunnes pääsimme Kochin kaupunkiin, josta löytyi pieni kamerakauppa ja sieltä ostin ihan pikkuisen varakameran.

* Intiassa näkyi aika paljon kommunistisen puolueen julisteita ja kommarit ovat antaneet lapsillensa erikoisia etunimiä. Tamil Nadun osavaltiossa on mm. Deputy Chief Minister nimeltä M.K. Stalin.

10 Kommentare:

  1. Hieno postaus matkastanne. Paljon näitte ja koitte.
    Kuinka monta kertaa olet sanonut jo Allumiehelle, että hyvä kun piti pintansa ja vei sinut Intiaan. Vietnamiin sitten ensi kerralla.

    AntwortenLöschen
  2. Luin asken muut Intia postaukset kun flunssalta aikaisemmin jaksanut.
    Teilla oli siis varikas reissu.
    On mielenkiintoista kuinka monessa maassa on viela periaate 'oma pesa siisti muusta viis' - makkareiden tulo lisaa omalta osaltaan jatemaaraa koska ne heitetaan kadesta siihen missa satutaan olemaan.
    Monissa maissa ei ole kuultu ideasta, etta roskat voisi vieda roskikseen ja pienet pitaa taskussa ja tyhjentaa roskikseen kun se tulee eteen.
    Ja vastakohdaksi toisissa maissa yksittaista kuluttajaa painostetaan jatkuvasti ekoilemaan vaikka mahtimaat saastuttavat monin verroin sen edesta mita pieni kuluttaja esim. Suomessa pystyy toiminnallaan vaikuttamaan.
    Mutta toivossa on hyva elaa!

    AntwortenLöschen
  3. Ihania kuvia ja etenkin tuo reissu Mr.Abrahamin farmille kiinnostaa,kun siellä on kaakaopuitakin,joita viimeksi näin Venezuelassa.Hippu muuten on blogissaan myös käsitellyt Intian jätesysteemiä ja kierrätystä
    http://kukkapilli.blogspot.com/2010/11/paperinkeraysta-intian-malliin.html

    AntwortenLöschen
  4. Clarissa: olen myöntänyt olleeni väärässä ja jopa sanonut, että saattaisin olla halukas näkemään myös pohjois-Intian
    BLOGitse: meikäläinen ei voi tajuta, että jotain ei häiritse ne roskat talon edessä
    Yaelian: kiitos linkistä, en tuntenutkaan tuota blogia, pitää mennä lukemaan ajan kanssa

    AntwortenLöschen
  5. Tuo maustekuva on upea kuin Jaelin kollaasit.

    Eikun eläkepäiviksi Keralaan;-)

    AntwortenLöschen
  6. Leena: no tuskin haluaisin Intiassa asua, lomakohteena upea, mutta asua.....

    AntwortenLöschen
  7. Aivan mielettömän kauniita maisemia ja mielenkiintoista kerrontaa. Kuumuuden voi tosiaan aistia noista kuvista jokiajelulta!
    Se roskaisuus on kyllä varmasti inhottavan näköistä, outoa jos se ei häiritse paikallisiakin siinä määrin, että yrittäisivät muuttaa tapojaan - mutta keitäs me ollaan niihin puuttumaan ... ;)
    Kyllä, haluan nyt päästä Intiaankin sitten!!

    Mua harmittaa, etten kerkiä enää niin usein blogeihin lukemaan ja kommentoimaan...Oot kuitenkin mielessä usein! (ihan vaan ettäs tiiät <3 )

    AntwortenLöschen
  8. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta:) hienoja kuvia!

    AntwortenLöschen