Dienstag, 1. März 2011

Paljon uutta

Huikaisevan taivaan alla 
pitkä, solakkaviivainen auto 
auringonkimaltavin kyljin, 
kärjessä hopeahaikara
vauhdin supistamin siivin,
- ja valkea tie.
Vauhtimittarin levoton, hyppivä numerosarja, 
- 40 - 60 - 80 - 100 -, 
tuuli ja viuhuva hiekka, 
ulvovassa vauhdissa sulautuen 
kilometrimerkkien lentoon
ja hopeahaikaran villiin ja kimeään huutoon.  / Mika Waltari: Hopeahaikara

.
Ja paljon uutta ja jännää kuulimme launtain seminaarissa. MIka Waltari kirjoitti runonsa Hopeahaikara oodina tuolle kuvan autolle. Tulenkantajat olivat kovia koneromantikkoja. (Tiesittekö muuten, että kun 1900-luvun alussa etsittiin suomalaista sanaa automobiilille, ehdolla oli mm. hyrysysy.)

- Waltari oli ollut useamman kerran hoidossa Lapinlahdessa ja kerran samaan aikaan Sillanpään kanssa. Taatan kerrotaan sanoneen Waltarillle:  MINÄ olen nobelisti, mutta miksi SINÄ olet täällä?

- Olavi Paavolainen, Tulenkantajien keulakuva,  oli todella mielenkiintoinen mies, hyväkäytöksinen, kielitaitoinen, keikari ja naisten mies ja hän matkusteli paljon "avaamassa ikkunoita auki Eurooppaan". Hän kertoo kirjassaan Nykyaikaa etsimässä mm. matkoistaan Saksaan, jotka tietenkin kiinnostavat minua Saksassa asuvaa erityisesti. Hän kertoo mm., että vuonna 1907 avattiin Berliinin Wannseen uimala molemmille sukupuolille ja miehet saivat käyttää uimahousuja, ennenhän heillä piti olla sellainen kokovartaloasu uidessa. Tämä tieto on mielestäni siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että nykyään eli yli sata vuotta myöhemmin monet täällä asuvat turkkilaiset eivät salli tytärtensä uimista koululuokan kanssa uimapaikoissa, joissa on poikia. Vuonna 1909 Berliinissä järjestettiin iltamia, joissa tanssi Olga Desmond alasti, sekin oli täysin uutta menoa. Oli siinä suomipojalla ihmettelemistä. Tuo kirja Nykyaikaa etsimässä pitää välttämättä yrittää hankkia ensi Suomen käynnillä.
                                                                         kuva netistä

- Siinä missä Olga piti huolta saksalaisista miehistä, Suomessa kouluja käymätön Minna Craucher  piti salonkia Helsingissä ja houkutteli luokseen tulenkantajia.  Enpä ollut ikinä ennen kuullut mitään Minnastakaan.

Kiitos Leenan blogin hurmaannuin viime vuonna Hurmion tyttäriin ja nyt vain kiinnostus lisääntyi lukemaan tuosta ajasta. 

P.S. Yksi negatiivinen asia oli minulle yllätys:  jotkut suomalaiset kirjailijat, mm. Waltari, osallistuivat 1942 Weimarin kirjailijakokoukseen, jonka suojelija oli Hitlerin propagandaministeri Goebbels. He tekivät tämän melko varmaan tietoisena natsien polttamista kirjarovioista.  Helvi Hämäläinen kieltäytyi vierailusta, hyvä Helvi!
Heinrich Heinea siteeraten: Siellä, missä ensiksi poltetaan kirjoja, poltetaan seuraavaksi ihmisiä. 

13 Kommentare:

  1. Hyrysysy...:) kylläpä hauska nimi automobiilille. Meidän hyrysysy oli korjaamolla ja saatiin 1000 euron lasku.
    Sinullapa on ollut mielenkiintoinen seminaari. Kiva että jaoit tietoa täälläkin. Kovin rohkeaa esitystä Olga Desmond onkin tehnyt viime vuosisadan alussa, en olisi uskonut.

    AntwortenLöschen
  2. Kuuluukohan tämä siellä Saksassa:
    http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=232&a=1434 Siinä Paavolaisesta kertovat runoilijatoveri Ilmari Pimiä, näyttelijä Emma Väänänen, radioteatterin työntekijät Eeva West ja Alpo Routasuo sekä kriitikot Lauri Viljanen, Kai Laitinen ja Jouko Tyyri.

    Voin lähettää sinulle Nykyaikaa etsimässä - jos löytyy, sillä pokkariversio näyttää olevan loppuunmyyty. (Minulla se on kirjahyllyssä ja luettuna)

    AntwortenLöschen
  3. Enpä tiennyt. Hyrysysyt olisivat aivan soveliaita näille teille....

    AntwortenLöschen
  4. Nyt kiinnostuin kovasti tuosta Nykyaikaa etsimässä-kirjasta. Olen siitä toki lukenut (lähinnä Kai Laitisen Suomen kirjallisuuden historiasta), mutta pitäisi lukea Paavolaista itseään.

    Hyvä Helvi, tosiaan!

    AntwortenLöschen
  5. Et ole kuullut Minnasta! No, minäkin olen lukenut hänestä vain lehdistä, mutta paljon ja kera kuvien.

    Tuo tarina Lapinlahdesta on täyttä totta;-)

    Olavi Paavolainen on hyvin kiinnostava hahmo, muustakin syystä kuin siitä, että hän on Karjalasta ja myöhemmin heidän perheen kesäpaikka oli samassa pitäjässä kuin äitini uusi koti Karjalan pakkoluovutuksen jälkeen.

    Olavi Paavolainen seurusteli kirjailija Helvi Hämäläisen kanssa. Heille uli välirikko, jonka syitä en nyt tähän laita. Mutta Helvin kannalta Paavolaisesta voi lukea fiktion ja faktan sekoitusta kirjoista Säädyllinen murhenäytelmä ja Kadotettu puutarha. Itseasiassa kyse onkin faktasta, vain nimet on muutettu, sillä kirjojen ilmestymisen jälkeen Helsingin seurapiirit lakkasivat tervehtimästä Hämäläistä ja hänet eristettiin kermasta, mitä hän tuskin on kovastikaan itkenyt.

    Paljon on puhuttu Paavolaisen matkasta Kolmannen Valtakuunan vieraaksi...Hän oli hyvin, hyvin erikoinen henkilö.

    AntwortenLöschen
  6. mitä seminaaria käyt (minä en Göteborgin yliopistolla kuullut edes Kalevalaa mainittavan...)

    AntwortenLöschen
  7. Minä olen lukenut Minna Craucherista joskus,heti nimi tuntui tutulta ja kävin lukemassa,ja muistin oikein. Teillä kyllä on ollut mielenkiintoinen konferenssi!

    AntwortenLöschen
  8. Sira: kyllä se Marketta tulis varmaan Berliiniinkin pitämään seminaaria, jos kiinnostuneita riittää
    Helena: kiitos linkistä ja sehän olis hienoa, jos kirjan sais
    Nurkkalintu: :D
    Katja: naiset on niin usein fiksumpia
    Leena: ei ole meillä koulussa puhuttu Minnasta eikä ole tieto sitten myöhemminkään saapunut Saksanmaalle asti, näin vanhaksi piti tulla, ennenkuin tutustuin häneen.Eikös se Helvi halunnut naimisiin ja kosti sitten kieltävän vastauksen romaanillaan, joka on kuulemma osin sensuroitu.
    Hannele: meillä on suomalaisen kirjallispiirin seminaari kerran vuodessa, sen pitää mahtavan hyvä Saksassa asuva "kirjallisuustohtori". Ensi vuonna on ohjelmassa Eeva Joenpelto.
    Yaelian: ne on aina niiiiin mielenkiintoisia. Viime vuoden Eila Pennanen oli kanssa ollut loistava juttu, mutta en silloin päässyt.

    AntwortenLöschen
  9. Mielenkiintoinen seminaari jälleen. Nuo koneromantikot kuuluivat tuohon Tulenkantajien aikakauteen. Kukahan runoilee yhtä innostuneesti tämän ajan koneista - tietokoneista, digikameroista, skannereista, digiboxeista ym.ym. Varmaan joku.

    Tuo dandy,OlaviPaavolainen! Häneen olen törmännyt jo vuosikymmeniä sitten eri yhteyksissä enkä vain saa muodostettua sellaista kuvaa hänestä, joka miellyttäisi minua. Hurmion tyttäret vain vahvisti mielikuvaani. Muuttaisikohan tuo Nykyaikaa etsimässä mielipiteitäni?
    Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä on kyllä julkaistu jo kokonaisuudessaan ja lisäksi Kadotettu puutarha, joka myös oli aikanaan julkaisukiellossa. Siinä oli teräväkatseinen nainen.Näki mitä ympärillä tapahtui eikä mennyt virran mukana.

    AntwortenLöschen
  10. Tulenkantajista pidin opiskeluaikanani, ja oppilailleni puhun heistä myös niin paljon, että jos oppilaani eivät paljoakaan kotimaisen kirjallisuuden vaiheista muista, niin Tulenkantajat ainakin. Oih! Olen vanhimmaisteni kanssa romantiikan ajalla, pian puhutaan Kalevalasta, realismista... ja kohta Tulenkantajista.

    AntwortenLöschen
  11. Clarissa: vastasin jo kerran, mutta hävis taivaan tuuliin, ilmeisesti sensuroitiin. Minusta Paavolainen on mielenkiintoinen persoona, voisi tehdä elokuvan. Haluaisin päästä Vienolaan.
    kato nyt tätäkin: kiva jos TK kiinnostaa nykypolveakin

    AntwortenLöschen
  12. Tuota Hopeahaikara- runoa siteerattiin peruskoulun historian kirjassamme :--)

    Muuten, joudun pahoitellen kertomaan että Nykyaikaa etsimässä-kappaleen saaminen omiin käsiin on lähes mahdotonta Helsingissä!

    Mukavaa maaliskuun alkua :-)

    AntwortenLöschen
  13. Tuure: sitä minä pelkäsin, että sitä kirjaa ei varmaan helposti löydy.

    AntwortenLöschen