Thaimaan safkat

Välillä jotain muuta kuin temppeleitä. Pidän aasialaisesta ruoasta ja syön hyvin tulistakin ruokaa. Hotellien ruoat eivät nyt mitään ihmeellisen hyvää olleet, tosin poikkeuksiakin oli, mutta jossain yksinkertaisissa katubaareissa saimme todella herkullista ruokaa, tuskin Euroopassa menisimme sen näköisiin paikkoihin. Yleensä ne kulkevat meillä nimellä ”Likainen lusikka”. Sellaisessa paikassa söimme koko matkan parhaan katkarapukeiton. Yhdellä naisella oli siinä kaksi pöytää joen rannalla Kultaisessa kolmiossa Thaimaan, Myanmarin ja Laosin rajalla. Nimitys kultainen kolmio tulee siitä, että seutu oli oopiumin tuotantoaluetta. Keitto ei maksanut juuri mitään ja oli tosi hyvää. Meillä ei ollut koko matkalla mitään vaikeuksia ruoan kanssa, kun otimme kiltisti koko matkan suomalaisia maitohappobakteereja, suurin osa 25 hengen porukasta ja jopa matkaopas sairastivat oksennustauti/ripulia.

Yhtenä iltana kävimme keittokoulussa, saimme tehdä kanacurrya paikallisten opastuksella. Jokainen sai tällaisen astian, jossa oli valmiiksi pilkottua kanaa, nuo herneen näköiset oli pieniä munakoisoja, joita sitten paistelimme wokissa.

Uskalsin juoda myös herkullisia smootheja (saksaksi se on ”smuusi”, kun eivät osaa ääntää th-äännettä), ai että ne on hyviä, niitä kaipaan nyt kotona.

Nämä sensijaan jäivät syömättä.

Kahvi oli aina hyvää, ei koskaan sellaista suomalaista lasikannussa myytävää huoltoasemakahvia vaan rakkaudella tehtyä. Tämä oli koko matkan paras ja kaunein kahvi.

Viimeisenä iltana kun muu porukka oli jo lentänyt kotiin, kävimme syömässä yhdessä Chiang main paremmassa ravintolassa ja se olikin aika kokemus, en edes muista mitä kaikkea saimme.

Pakettimatkassa oli Thai Airwaysin lento, mutta otimme matkan ilman lentoa ja lensimme Emiratesilla ja säästimme 1200€ per nokka ja saimme aivan varmasti paremman aamiaisen kuin Thaissa oli.