Donnerstag, 23. Mai 2019

Kivaa kotona

Kun viime viikolla oli kivaa Suomessa, niin nyt on ollut ihan kivaa kotona, paitsi tiistaina, jolloin satoi koko päivän ja sitä vettä tuli ja tuli, tosin meillä ei niin paljon kuin Baijerissa, jossa ystävämme olivat pyörämatkalla eikä ollut oikein kiva, kun joutuivat ajamaan 55 km ja vettä tuli paikoitellen 50 litraa tunnissa neliötä kohti. Toisten Baijerissa asuvien ystäviemme piha tulvii, kun maa ei pysty vetämään niin paljon vettä kuin sitä tuli taivaalta. Minulle oli se sade siinä mielessä hyvä, että sain silitettyä valtavan määrän pyykkiä ja samalla telkkaa katsellen opin taas uuden niksin: jos haluaa pehmittää voita mikrossa, voipalaan kannattaa laittaa kolme hammastikkua jaloiksi, silloin voi ei niin helposti sula.
Valitettavasti tästä kuvasta ei näy miten paljon sataa, mutta näkyy ainakin, että kaikki on todella vihreää.


Allumies tuli luennolta kotiin 2 kg painavan piikkikampelan kanssa ja paistoi sen uunissa ja ai ai että se oli hyvää. Just ja just mahtui isoon Iittalan vuokaan.


Olen niin ylpeä tästä Papi Delbard-köynnösruusustani♥


Sain suomalaiselta ystävältäni sini- ja valkovuokkoja, jotka istutin pihan nurkkaan. Siinä on se huono puoli, että sekä naapurin kissa että linnut kulkevat siitä läpi ja kuokkivat maata ja piti laittaa kaikenlaisia esteitä niiden takia.



Ripustin Tampereen Lapland hotellin hauskan kyltin vierasvessaan.


Eilen - älkää kertoka kenellekään - meitä ei kerta kaikkiaan huvittanut lähteä naapurin teinin synttäreille ja niinpä meillä oli treffit ystäväparin kanssa japanilaisessa ravintolassa ja olipa taas hyvää! Raviolia, tempuravihanneksia ja California roll/Volcano roll, nam nam.






Tänään on hieno kesäpäivä ja olemme tehneet monta tuntia pihatöitä, ostin mm. muutaman uuden yrtin.





Illalla syödään parsakioskista ostamaamme parsaa ja jälkkärinä mansikoita. La vita e bella♥






Samstag, 18. Mai 2019

Kivaa Suomessa

Kaikki, jotka tuntevat meidät, tietävät, että meillä ei ole Suomessa ollessamme koskaan kaunis ilma. Muistoissa on kesäpäivät, jolloin sataa kaatamalla ja lämpöasteita on 10-12C. Nyt keksimme yllättää Suomen ja tulla sinne jo toukokuussa ja kun ajoimme lentokentältä kohti Pirkanmaata, oli aivan uskomattoman kaunis taivas ja päätin ottaa heti valokuvan muistoksi siitä ihmeestä, sillä olimme varmoja, että sade tulee taas.



Nämä harvinaiset kuvat halusin lähettää saksalaisille ystäville, mutta eipä tarvinnut, sillä meillä oli viisi päivää mitä kaunein sää.
Tapasimme sukulaisia ja ystäviä ja kummipojan perheineen. Kun meillä ei ole enää kotitaloani tai kesämökkiä, asumme hotellissa ja aika rajoittuu vain pariin päivään. Tampereella asuimme Lapland hotellissa, jota voimme suositella, kiva huone, hyvä sijainti ja hyvä aamiainen.


Kummipoika vei meidät illalla Näsinneulaan syömään ja sepä olikin hieno kokemus. Tuskin olisimme itse edes ajatelleet syömistä huvipuistossa, mutta kyllä kannatti, sekä näkymien että ruoan puolesta.



Pikkutytöille riitti ihmettelemistä pyörivässä tornissa ja me nautimme hyvästä ruoasta, tässä Allumiehen poroannos.


Helsingissä olimme taas Kalastajatorpalla, kun meillä oli kaksi bonusyötä ja kun tykkäämme kovasti Munkkiniemestä. Tullessamme ratikalla kaupungista poikkeamme perinteisesti Torpanrantaan juomaan Aperol Spitzz ja ihailemaan maisemia.





Muuten aika kului paljon taiteen merkeissä,  kun kävimme mm. HAM:ssa katsomassa Ellen Thesleff-näyttelyä ja Amos Rexissä katsomassa Magrittea


ja hollantilaisparin ihmeellistä leijuvaan graniittia


Liikuntaakin saimme, mm. kävelimme Kalasatamasta Isoisänsillan kautta Mustikkamaalle ja sieltä edelleen Kulosaareen, niin ihania kävelylenkkejä siellä.



Eilen illalla palasimme kotiin ja kun menin joskus kello 23 makuuhuoneeseen, ulkoa kuului aivan ihmeellistä ääntä. En tiennyt vinkuuko siellä joku metalli vai onko joku eläin jäänyt pahasti ansaan. Ääni vaan jatkui ja jatkui ja Allumies lähti ulos tarkistamaan asiaa ja voi miten liikuttavaa, siellä istui naapuritalon parvekkeen kaiteella lehtipöllö, täällä miljoonakaupungissa. Nyt jaksan kuunnella sitä ääntä vaikka kuinka pitkään, kun tiedän mistä se johtuu.

Samstag, 11. Mai 2019

YL ja esiäiti Walborg

Tiistaina YL:n kuoro konsertoi yliopiston salissa, tarjolla oli Sibeliusta ja yliopiston musiikkitirehtöörin, säveltäjä Michael Ostrzygan hieno sävellyssarja ECHOES. Sinä iltana oli ihme ja kumma niin kiva ilma, että ajelin pyörällä sen 8 km yliopistolle ja takaisin.


Lisänumerona kuulimme Finlandian ja tulihan siinä taas tippa silmään.


Olen DNA-tietoni saamisen jälkeen innostunut etsimään esi-isiäni. Yksi Walborg meinaa viedä hermot, kun en oikein tiedä kuka noista Walborgeista on se oikea.


Tänään lähdimme sateesta huolimatta patikkaporukkamme kanssa ulos. Kunnon vaelluskengät vaan jalkaan ja sateenvarjo auki ja matkaan.



Walborg vainosi patikkareissullakin, sillä poikkesimme Pyhän Walburgin kirkkoon, joka on ikivanha pyhiinvaelluskirkko ja sieltä on tehty jo 250 vuotta jalkaisin pitkiä pyhiinvaellusmatkoja Reinin alajuoksulle. Tälläkin kertaa taitaa olla yksi ryhmä viikon vaelluksella.
Katosta roikkui pyhiinvaeltajien käyttämiä kenkiä.


Lapuissa luki kenen kengistä on kysymys, siellä oli kaksikin pariskuntaa, jotka oli pyhiinvaelluksella tutustuneet toisiinsa tai Elisabethin kengät, jotka ovat käyneet sitä ennen Santiago di Compostellassa tai uusi paria kenkiä, joissa lukee: eivät kuulu kenellekään, pane ne jalkaasi ja lähde mukaan.


Pari tuntia patikoituamme sade lakkasi ja kun pääsimme Augustusburgin linnan luokse, aurinkokin alkoi näyttäytyä.


Nyt alan pakkaamaan matkalaukkua, huomenna lennetään sinisillä siivillä Suomeen ja toivomme, että siellä olisi vähän parempi sää kuin meillä on ollut.

Montag, 6. Mai 2019

Villasukkia, sukulaisia ja synttärilahjoja

Kylmää pukkaa ja villasukat eivät ole lainkaan liikaa. Kun ei ole tullut pyöräiltyä ja muutenkin oltu aika vähän ulkona, on ollut aikaa puuhailla sisällä kaikenlaista. Saatuani tietää etnisen taustani, aloin etsiä sukulaisia ja kuinka ollakaan, sieltähän löytyi joidenkin tuntemattomien sukupuusta muutama esi-isä ja esiäiti. Veljelläni ja minulla ei ole ollut harmaata aavistusta äidin isovanhemmista ja nyt alkoi löytyä, siellä on Eva Kirppu ja isänsä Emanuel, on Walborga Pyy ja Maria Pira. Yhtään aatelista ei etsimälläkään löydy, joten perintöjä ei ole odotettavissa. Mutta yksi lottovoitto saatiin, kun blogiystävä ja salapoliisi Clarissa löysi minut sukuloisista, se on maailman kahdeksas ihme♥, mutta Clarissa onkin aika ammattilainen sukututkija.

Aloin etsiä sukupuuhuni valokuvia, villasukat jalassa. Ei tarvinnut ottaa tilanteesta selfiä, kun oli kuva jo valmiina.



Konmarinointiakin on tullut harjoitettua ja olen vienyt säkkikaupalla vaatteita keräykseen ja tyhjentänyt laatikoita ja kaappeja. Miksi ihmisellä täytyy olla esim. yhdeksän pullonavaajaa? Tai tuhkakuppeja, kun kukaan ei enää Luojan kiitos polta. Tai kenkiä, joita ei ole pitänyt kymmeneen vuoteen.

Lauantaina olimme ystävämme synttäreillä ja kauhistuin, kun näin istumajärjestyksen, kun minulta puuttuu nimittäin täysin small talk-taidot ja jouduin kahden tuntemattoman miehen väliin ja mietin, mitähän siitäkin illasta tulee, mutta mutta, on kyllä hienoa olla suomalainen, kun sen vaan mainitsee, niin siitä syntyy heti keskustelu ja olikin todella kiva ilta. Siinä juteltiin Laatokat ja Viipurit ja vaikka mitä.
Mitä ostetaan synttärilahjaksi ihmiselle, jolla on 2x kaikki mitä voi ja miljoonia euroja pankkitilillä ostaa kolmaskin satsi kaikkea? Kun olen vuosien mittaan lahjoittanut varmaan kaikille tutuille Alvar Aallon maljakon, siirryin nyt Tanskaan ja ostin ihanan Lyngbyn maljakon, sehän on samaa ikäluokkaa kuin Aallon Savoy.

kuva: ProIdee

Sain seuraavan aamuna sähköpostissa tämän kuvan. Kysyin oliko hänet kutsuttu Thaimaan kruunajaisiin, mutta en ole vielä saanut vastausta.




Mittwoch, 1. Mai 2019

Vappu eli Työn päivä

Saksassa vappu on Tag der Arbeit eli työn päivä ja kun aamulla oli todella utuinen ilma, otin nimen tosissani ja aloin putsata keittiön uunia, joka oli aivan karmeassa kunnossa. Kaikki irtonaiset osat pääsivät 75C kuumaan pesuun tiskikoneeseen ja uunin seiniin ruiskutin pesugeeliä moneksi tunniksi ja jynssäsin sitten vielä tuntikausia teräsvillapallolla. Allumies purki uunin kolmilasisen oven aika nopeasti, vaikka hellafirman asiakaspalvelun mies varoitti, että urakka on asiantuntijallekin todella työläs, mutta matemaatikko osaa ajatella loogisesti ja sai asian hoidettua ykskaks. Mistä ihmeestä sitä mönjää tulee uunin oven keskimmäiseen lasiinkin, ei ymmärrä.



Iltapäivällä sentään selkeni sen verran, että teki mieli lähteä ulos kävelylle ja keksimme aika läheltä lammen, jossa emme ole koskaan ennen käyneetkään. Kakkahanhet olivat tietenkin ehtineet sinne ennen meitä.


Piha on edelleen täynnä kieloja, oi sitä tuoksua, onneksi en ole allerginen.


Ikivihreä valkoinen kärhöni on ilmeisesti kärsinyt vähän talvesta ja on pihi kukkien suhteen, mutta on nyt kuitenkin muutaman suonut minulle. Pionit sen sijaan sen kun vaan kasvavat maljakossa.
 Ja yksi söpöliini rentukka tuli esiin pienestä tynnyrilammikostani, nostalgiaa, tulee mieleen lapsuus.
Voi kun saisi simaa ja tippaleipiä, nyyh.


Hauskaa vappua kaikille!

Sonntag, 28. April 2019

Viikonlopun sivistysaukot

Lauantaina käväisimme Valtion taidehallissa Bonnissa, kun halusimme katsastaa rakennuksen katolle tehdyn Goethen puutarhan. Oli pilvinen päivä ja vain vähän ihmisiä paikalla.


Goethe rakasti sitruunoita ja yksi hänen tunnetuista runoistaan on Kennst du Land. wo die Zitronen blühn.

Tunnetko sen maan, jossa sitruunat kukkivat,
appelsiinit hehkuvat kullanvärisinä tummassa lehvistössä.
siniseltä taivaalta puhaltaa lempeä tuuli,
hiljainen myrtti ja korkea laakeripuu kasvavat?
Tunnethan sen maan?
Sinne! Sinne
haluaisin lähteä kanssasi, rakkaani.



Taidehallissa oli Michael Jackson-näyttely, jossa teemana Michael Jacksonin vaikutus taiteilijoihin. Sitä emme nyt välttämättä halunneet nähdä, mutta kun museokortillamme pääsemme ilmaiseksi sisään, kurkistimme sinnekin. Parasta näyttelystä oli mielestäni nämä kengät ja ilmapallot.


Loput olikin sitten aika erikoista, Andy Warholin teokset vielä suhtkoht normaalia, mutta esim. tämä David LaChapellen tekemä photohoppikuva oli aika karmea.
Sen teksti oli:
I'll never let you part
for you are always in my heart.


Sunnuntaina olikin sitten ohjelmassa todellista suomalaista kulttuuria, kun kirjallisuuskerhossa pidettiin seminaari Elisabeth Järnefeltistä, josta en tiennyt muuta kuin että hän on Armaksen, Eeron, Arvidin ja Ainon äiti, muut hänen lapsistaan olivat täysin tuntemattomia.

kuva Wikipediasta

Elisabeth oli todellinen kulttuurivaikuttaja.  Olen aina luullut häntä suomenruotsalaiseksi, mutta opin nyt, että hän isän puolelta baltiansaksalainen ja äidin puolelta ranskalainen, mutta vanhemmat olivat kyllä  täysin venäläistyneet ja pietarilaistuneet. Elisabeth meni hyvin nuorena naimisiin upseeri Aleksander Järnefeltin kanssa ja muutti sitten Suomeen. Järnefeltit olivat ruotsinkielistä yläluokkaa, mutta fennomaaneja ja Elisabethista tuli niin suomalainen, että hän ei puhunut enää venäjää eikä halunnut oppia ruotsia, vaikka hän asemansa takia joutui paljonkin seurustelemaan "svenska talande bättre folkin" kanssa. Järnefeltit eivät ole suomentaneet nimeänsä kuten monet muut vuosisadan vaihteessa tekivät, myös minun isovanhempani, jotka olivat kyllä ihan rahvasta.  Arvid Järnefelt on kirjoittanut Vanhempieni romaanin, jonka ensimmäisessä osassa Elisabeth itse kertoo lapsuudestaan ja muutosta Suomeen ja siinä on tosi hauskoja anekdootteja kulttuurieroista. Kun hän esim. tuli ensimmäistä kertaa Suomeen sukulaisten kartanoon, hän luuli vastaanoton olevan sellainen kuin Venäjällä eli kun hevoskärryt ilmestyvät näköpiiriin, kaikki ihmiset, koirat ja kissat syöksyvät heti ulos ottamaan vastaan vieraat ja halaamaan, mutta Suomessa ei ollut yhtään ihmistä näkyvissä, sitten vähän ajan päästä ilmestyi ikkunan taa jonkun kasvot ja jonkun ajan päästä tultiin avaamaan ovi. Voin niin hyvin kuvitella nuo molemmat muodostelmat. :-)
Minna Canth kirjoitti Elisabethista:
Saammeko nyt kerran nähdä naisen, joka uskaltaa vapaasti ajatella ja joka uskalta ajatuksensa lausua. Saammeko nähdä naisen, joka on vapaa kaikista ennakkoluuloista, vapaa tavoista ja tottumuksista, vapaa ihmisten ja mielipiteiden orjuudesta ja joka uskaltaa olla todellinen! Olkoon hän tervetullut ja olkoon hänen vaikutuksensa siunattu paikkakunnallamme.
Myöhemmin Minnan ja Elisabethin suhde oli huonontunut, syynä mm. mustasukkaisuus Juhani Ahosta. Juorut kertovat, että Juhanilla ja Elisabethillä olisi ollut jotain vispilänkauppaa, vaikka Juhani kirjeissään tituleeraa Elisabethiä tädiksi. Elisabethin avioliitto Aleksanderin kanssa ei ollut kovin onnellinen ja hän oli vasta 36v, kun hän muutti Aleksanderin huoneesta toiseen huoneeseen.

Meillä oli seitsemän tunnin seminaari teemasta, mutta ei kyllä kertaakaan väsyttänyt tai tuntunut tylsältä ja opimme paljon Suomen historiasta ja keskustelun aihetta ritti. Oli melkein niin kiinnostavaa, että ajattelin jo, että miksi en opiskellut historiaa.

Tässä pari kuvaa suomalaisen seurakuntamme tiloista.



Mittwoch, 24. April 2019

DNA-analyysi ja eskimot (+EDIT linkki lisätty)

Taisin ensimmäistä kertaa elämässäni lukea Aku Ankasta eskimoista, olin ehkä ekaluokalla koulussa ja minulle tuli Aku Ankka, kun 20v vanhempi veljeni tykkäsi myös lukea sitä, äiti suostui tilaamaan lehden . Muista vieläkin muutaman niistä kuvista ja mm. kajakit jäivät mieleeni, Aku Ankkakin voi sivistää.
Seuraava tapaaminen taisi olla Valion Eskimopuikko. Ja yksi tärkeimmistä "eskimomuistoista"liittyy Alvar Aallon maljakkoon, joita meillä on montaa kokoa ja väriä.


Aalto käytti maljakkoa suunnitellessaan työnimeä Eskimoerindens Skinnbyxa. Meillä on tallella vanha juliste, jonka alareunassa tuo nimi näkyy.


Pääsiäispupu toi minulle vihdoinkin tulokset DNA-testistä ja olin aika yllättynyt tuloksesta.

Hih hih, yksi eskimokin on eksynyt sukuun, miten hauskaa!
Sukuni on ollut aina hyvin pieni, vanhemmat, veljeni ja minä, neljä naimatonta (ja virallisesti ainakin lapsetonta tätiä), yksi täti, jolla tytär ja yksi setä, jolla tytär eli yhteensä kaksi serkkua, siinä koko suku. Jotain kaukaisia sukulaisia on muuttanut aikanaan Amerikkaan, mutta jo ennen syntymääni. Katselin noita saamiani tietoja tarkemmin ja totesin, että se inuitti-sukulainen asuu USA:ssa.  Yhdeltä norjalaiselta sukulaiselta sain jo kontaktipyynnön. On tämä aika hauskaa ja ainakin on melko varmaa, että nuo tiedot ovat todella oikein, sillä myheritage sai kokeeni Saksasta saksalaisella nimelläni, mutta totesivat, että olen aika supisuomalainen.


Lisätty linkki:
https://areena.yle.fi/1-4611081?fbclid=IwAR16DcQPS7D0EtrGXHeBW1pny-LpPsSybHv421YJIp8A8fMNb_CQpJMtEU8