Freitag, 19. Juli 2019

Pyörämatka Thüringenissä

Tänä vuonna halusimme käydä katsomassa Weimarin uuden Bauhaus-museon ja keksimme yhdistää käynnin pyörämatkaan. Meitä oli tällä kertaa matkassa vain neljä ja oli aina iisi sopia kaikesta. Matka oli tähän astisista pisin, mittarissa oli lopussa 390km.

Reitti alkoi Eisenachista, jossa Johann Sebastian Bach syntyi ja jossa Luther oli useampaankiin otteeseen. Olimme vähän pelänneet miten selviämme matkasta kamalassa helteessä, mutta Eisenach ottikin meidät vastaan vilpoisessa sateessa ja asukkaat kiittivät Luojaa, että vihdoinkin saatiin vettä.
Ja sitä vettä tulikin sitten seuraavanakin päivänä, jolloin meillä oli yli 80km etappi ajettavana. Pahimman sadekuuron kohdalle sattui onneksi grillikatos, joka piti jonkun verran vettä. Oma systeemini on laittaa sateenpitävä anorakki päälle, polveen asti olevat Odlon kevyet pyöräilyhousut, alasääret on paljaana ja ne voi kuivata helposti pyyheliinalla ja kenkien päällä on Vauden säärystimet, jotka ovat kullan arvoiset, sillä kengät pysyvät kuivana ja jalat lämpimänä. Oikeastaan se sade ei sitten niin paljon häirinnyt, mutta reitti oli aika hurja, paljon huonoja sorateitä tai kivisiä epätasaisia täriseviä ja liukkaita teitä ja todella huonosti viitoitettu ja ajoimme varmaan 15km väärään suuntaan.


Yövyimme Mühlhausenissa ja ehdimme seuraavana sadettoma mutta todella harmaana aamuna tehdä pienen kaupunkikierroksen. Bach on ollut aikanaan myös Mühlhausenissa kanttorin hommissa.




Bachin kirkkoon kurkkasimme sisään ja sieltä löytyi tämä paperia ompeleva taideteos.


Mühlhausenista jatkoimme Erfurtiin, joka on myös erittäin kaunis kaupunki. Auringossa sekin olisi nätimpi. Sinnekin tulimme sen verran myöhään, että kaupungin katsominen jäi lähes kokonaan. Nämä torin talot sentään näimme ohimennen matkalla syömään.



Erfurtista oli Weimariin vain 30km matka, se oli ihan kiva lepopäivä ja Weimarissa oli kohteena se uusi Bauhaus-museo, johon olimme varanneet slotin, koska siellä saattaa olla kovinkin pitkiä jonoja. Museosta löytyi tuttuja tavaroita, meillä on mm. tuo Wagenfeldin lamppu ja Breuerin tuoli. Pidin niiden lisäksi eniten noista lasten tuoleista ja vaunuista.

Weimarista menimme junalla Jenan yliopistokaupunkiin ja se olikin aika seikkailua. Aseman hissit oli rikki ja jouduimme kantamaan kolme painavaa sähköpyörää ylös laiturille ja siellä luki, että laituri onkin muutettu ja sitten taas ne 25 kilon pyörät alas ja taas ylös toiselle laiturille. Vain Allumies oli matkassa tavallisella erittäin kevyellä pyörällä, jota oli helppo kantaa. Jenasta ajelimme takaisin Weimariin, jossa olimme siis kaksi yötä.
Weimarista matka jatkui Arnstadtin vanhaan kaupunkiin,  jota ei kukaan yleensä tunne, vaikka se on ihan kiva paikka. Valitettavasti hotellimme oli aika kaukana keskustasta ja kun 70 km matkan ajettuaan saapuu hotelliin, ei ole taatusti halukas istumaan uudelleen satulan päälle ja lähtemään kaupunkikierrokselle.

Me näimme matkan aikana vaikka kuinka monta jokea, siellä oli Werra, Gera, Ilm, Saale, Unstrut ja mitä kaikkea.







Valitettavasti ei tullut otettua kuvia teiden kunnosta. Olimme tyhmyyksissämme luulleet, että meidän Saksan yhdistymisen jälkeen joka vuosi maksamat solidaarisuusrahat olisivat rittäneet tuollakin teiden kuntoon. Siellä oli lähes joka kylässä kivetty tosin kaunis mutta todella epätasainen tie, jossa pyörä tärisi niin, että ruuvit alkoivat löystyä. Tai oli hiekkaisia ja mutaisia pitkiä ylämäkiä tai aivan karmeita alamäkiä, jossa vauhti vaan lisääntyi ja jarruttaminen oli vaarallista irtokivien takia. Yhdessä kohtaa virallinen pyörätie meni pellon halki, se oli traktorin pyörän levyinen monttu korkeassa ruohikossa ja siinä oli todella vaikea ohjata pyörää ja valitettavasti ystäväni, joka oli juuri saanut lääkäriltä luvan lähteä mukaan tyräleikkauksen jälkeen, kaatuikin sitten pahasti ja loukkasi kätensä.
Yhteenvetona sanoisin, että kaupungit ovat erittäin kauniita ja matkalla näkyi kaunista luontoa, mutta tiet oli huonoja, etapit paljon pitempiä kuin esitteessä sanottiin, siitä valittivat muutkin matkalla olleet. Hotellit oli mukiinmeneviä, mutta palvelu on jostain syystä osittain vielä itäsaksalaista joustamattomuutta ja mikä on ihmeellistä on se, että usein nuoret, jotka ovat syntyneet vasta DDR:n kuoleman jälkeen, saattavat olla juuri sellaisia kuin aikanaan ddrläiset. Ruoka on Thüringenissä erittäin tuhtia, siellä syödään lihaa, kastiketta ja niitä vihaamiani perunaknödeleitä. Thüringenin Bratwurst on tunnettu, mutta sielläkin saimme kerran maailman kamalinta kovaa ja kuivaa wurstia, tosin kerran matkan varrella tuli vastaan pyöräilijöille tarkoitettu lepopaikka ja sieltä sai heidän itse tekemäänsä hyvää bratwurstia.

Eniten pidin kauniista kukista tien reunassa.Vähän valitimme viileistä ilmoista, aamuisin oli usein vain +13C, mutta kun säätiedotus lupaa nyt taas +40C, niin olen kiitollinen, ettei ollut kuuma.



Mittwoch, 10. Juli 2019

Siivouspalvelua ja pyöräilyä

Meillä on ollut pari vuotta kerran viikossa siivousfirma, jonka palvelut koko ajan vaan huononee. En ole todellakaan kunnollinen saksalainen rouva, joka on erittäin tarkka kaikesta, mutta nyt alkaa meikäläisellekin riittää. Viime viikolla otin nämä kuvat puolisen tuntia sen jälkeen kun siivooja oli lähtenyt. Tädin voimat eivät olleet riittäneet ihan olohuoneen nurkkaan asti ja siellä oli tämä näky.


Ja Allumiehen sängyn alta pyyhin tämän lian, oman sänkyni alta oli jostain syystä pyyhitty.


Kun täti piti esitelmän, että emme voi enää perua siivoojan tuloa vaikkapa loman takia vaan on pakko maksaa joka kuukausi könttisumma, uskalsin sanoa, että jos maksan sen summan, niin vastineeksi pyytäisin, että myös nurkat siivottaisi. Täti väitti siivonneensa ja minä ihmettelin, miten puolen tunnin aikana voi syntyä noin paljon likaa, sillä tulin kotiin puoli tuntia sen jälkeen kun hän oli lähtenyt. Nyt taitaa olla se tilanne, että on aika irtisanoa sopimus. Mietin tässä, että jos ostaisin imurirobotin, silloin ainakin lattia olisi suhtkoht puhdas. Naapureilla on sama siivooja ja hekin miettivät irtisanomista.

Jippii, huomenna alkaa meidän pyöräloma. Ensin autolla Lutherin kaupunkiin Eisenachiin, jonka linnassa voi ihailla  Lutherin musteläiskää ja sieltä sitten autolla mm. Erfurtiin. Eniten odotan tällä kertaa etenkin Weimaria ja uutta Bauhaus-museota.




Samstag, 6. Juli 2019

Kaaosperjantai

Eilen oli sellainen tunne, että nyt on kyllä perjantai ja 13. päivä. Ensimmäinen  moka oli, että luotin rautateiden ilmoitukseen, että lähijuna on muutaman minuutin myöhässä ja kappas vaan, sehän olikin ihan ajassaan ja näin vain takavalot ja kun siihen aikaan juna kulkee vain joka 20. minuutti, jouduin odottamaan, mutta ei kovin paha, sillä mukana oli Kindle, josta olin muuten juuri lukenut Katja Ketun Rose on poissa, jossa jaksoin taas ihmetellä Katjan uskomattoman upeaa kielenkäyttöä. Kirjan Ettuhan menettää joksikin aikaa muistinsa ja huvitti sanonta "unohtamisen taika", taidan ottaa sen nyt ihan arkikäyttöön, kun tässä alkaa meikäläinenkin unohdella kaikenlaista. Latasin laitteeseen ystäväni D:n suositteleman roomalaisen Francesca Melandrin sukuromaanin "Alle, außer mir" (eli suomeksi Kaikki paitsi minä, mutta kirjaa ei ole siis vielä käännetty suomeksi), alkuperäinen nimi on Sangue Giusto eli tarkoittaa jotain sellaista kuin Oikea veri.


Tämä on sellainen kirja, jota ei voi oikeastaan laskea lainkaan kädestä, on pakko jatkaa lukemista. Roomalaisperheen ovelle ilmestyy yhtäkkiä etiopilainen nuorimies, jolla on Etiopian passin mukaan sama nimi kuin perheen isoisällä ja mies väittää olevansa sukua perheelle. Italia miehitti Etiopian 1936-41 ja siellä tapahtui sinä aikana karmeita juttuja. En ole vielä päässyt kirjassa niin pitkälle, että tietäisin kuka on kaverin äiti, mutta isä on siis ilmeisesti roomalaissuvusta. Jo nyt sadan sivun jälkeen tiedän, että tätä kirjaa voi suositella. Sitä ei ole ilmeisesti edes vielä englanniksi käännetty saati sitten suomeksi, mutta toivon, että pian käännetään. Berlusconilaisethan pitävät itseään puhdasrotuisena italialaisena, mutta todellisuudessa italialaiset ovat aika sekoitus eri etnisistä ryhmistä.
Kiertelin kaupungilla standardikaupat ja kävin mm. Manufactumissa juomassa Rharbarberschorle, se on nykyään pidetty janojuoma, puoliksi kivennäisvettä ja raparperimehua. Lähetin naapurilleni viestin ja sain vastauksen, mutta se on niin erikoinen juttu, että taidan tehdä teemasta oman postauksen.


Sähköpotkulaudat on nyt sallittu myös Saksassa ja niitä näkyi kaupungilla joka nurkalla. Vihaan niitä tai siis niitä ihmisiä, jotka huomiomatta jalankulkijoita ajelevat niillä ristiin rastiin. Oli pakko ottaa tämä kuva, kun tuon yhden miehen t-paita mätsää niin hyvin väriltään.


Seuraavaksi oli vuorossa kampaaja ja sieltä oli tarkoitus kiirehtiä kotiin ja pitää pieni lepotauko ennenkuin lähtisimme illalla konserttiin, mutta toisin kävi.  Kävelin kampaajalta metropysäkille ja menin metrolla kaksi pysäkinväliä ja vaihdoin lähijunaan tai siis halusin vaihtaa. Junat olivat 50-60 minuuttia myöhässä ja kun katsoin netistä, siellä sanotttin, että junaliikenne oli pysähdyksissä, koska raiteilla oli henkilöitä, mikä lähes aina tarkoittaa, että joku on taas tehnyt itsemurhan heittäytymällä junan eteen ja kestää kauan ennenkuin ruumiinosat on koottu kasaan. No, sitten palasin taas metrolla alkuperäiselle pysäkille ja oli tarkoitus mennä ratikalla. Ratikka tulikin heti, mutta se oli niin täynnä, ettei sinne mahtunut yhtään ihmistä ja sitten tulikin tieto, että raitiovaunun raiteet olivat ilmeisesti helteen takia jossain kohtaa uponneet  ja liikenne oli jouduttu pysäyttämään ja sen sijaan liikennelaitos oli vienyt busseja paikalle. Heh heh, busseja sitten sinne kadulle, jossa liikenne rush hourin aikaan ei muutenkaan suju. Kaiken lisäksi kaupunki on täynnäü lesboja ja homoja Christopher Street Dayn takia ja Pink konsertoi stadionilla ja juuri sinne mennään normaalisti tuolla ratikalla. Päätin ottaa taksin, mutta taksiasemalla oli yksi ainoa taksi ja varmaan 15 ihmistä jonossa. Päätin lähteä ratikalla vähän toista reittiä, joka ei tosin vie meille asti ja soittaa Allumiehelle, että hakee minut pysäkiltä, mutta Allumies on maailmanmestari teemassa "kännyn akku on tyhjä" enkä saanut häntä kiinni. Lähdin kuitenkin sitten ensin metrolla pienen matkan ja vaihdoin ratikkaan ja sitten kymmenennen yrityksen jälkeen sain miehen kiinni ja sovin, että hän tulee hakemaan minut läntisen hautausmaan pysäkiltä. Siinä sitten seisoin varttitunnin kunnes kuski saapui.


Illalla meillä oli Jukka-Pekka Sarasteen jäähyväiskonsertti, hän jättää yhdeksän vuoden jälkeen kapellimestarin paikkansa kaikkien harmiksi.


Tarkkailimme koko ajan netistä liikennetilannetta. Ratikka ei vielä kulkenut ja sitäpaitsi stadionin seutua kannatti välttää niiden ihmismassojen takia. Autolla ei missään tapauksessa voinut lähteä keskustaan, joka oli niin täynnä kuin olla ja voi. Sitten tuli ilmoitus, että lähijuna kulkee taas ja lähdimme tosi ajoissa, koska pelkäsimme, että taas jotain sattuu ja siksi olimme Philharmoniassa jo niin aikaisin, että siellä ei vielä ollut montaa ihmistä. Konsertti oli niin hieno, että vieläkin tulee kylmät väreet kun sitä ajattelen. Saliin mahtuu muistaakseni noin 2000 ihmistä ja se oli loppuunmyyty ja ne kaikki 2000 nousivat lopuksi antamaan standing ovations rakastamalleen maestrolle. Miten se tyyppi pystyy tosta vaan ilman nuotteja johtamaan 70 minuutin sinfonian.


Kesällä konserttisalista pääsee tauolla ulos ja ehtii vaikka Reinille.




Tuo konserttielämys sai meikäläisen taas palaamaan levollisemmaksi ja nyt nautitaan kauniista kesäpäivästä, nauttikaa tekin.

Sonntag, 30. Juni 2019

Kännypostausyritys meni mönkään

Yritin postata kännykän kautta, mutta ei suostu julkaisemaan. Mitähän tein väärin?
Laitan nyt tähän sitten vaan kopiona sen postauksen.

Onko toi mies ihan Trumpin näköinen?

Donnerstag, 27. Juni 2019

Viikko vierähti vuorilla

Meillä oli viiden pariskunnan jokavuotinen pitkä viikonloppu tällä kertaa Baijerissa Tegernsee-järven maisemissa ja tunnelma oli taas täydellinen. Vaikka tapaamme vain kerran vuodessa, on aina ihan kuin oltaisi nähty viime viikolla. Ensi vuoden tapaaminenkin sovittiin jo, se tulee olemaan Ranskan puolella Elsassissa.
Meidän matkamme alkoin yöpymisellä svaabien seudulla, josta olimme varanneet huoneen kivasta maalaishotellista, jossa oli aivan loistava ruoka, jota oli tullut lehtivalokuvaaja filmaamaan, tuossa se kyykkii maassa.


Omistajaperheen komea ja sympaattinen poika oli saanut tänä vuonna ensimmäisen Michelin-tähtensä. Svaabilaisia pidetään hyvin ahkerana ja nuukana ja heihin on vaikea saada kontaktia, mutta meille sattui kiva lääkäripariskunta pöytänaapuriksi ja oli oikein hauska ilta hyvän ruoan lisäksi.Yleensä on niin, että kun svaabi tulee ravintolaan, hän etsii pöydän, joka on kaikken kauimpana muista ihmisistä kun taas meillä Reininmaalla istutaan mielellään toisten viereen ja jutellaan.
Torstaina me tapasimme sitten muun porukan Tegernseen rannalla olevassa hotellissa, joka on jo vähän past glory, mutta olimme silti tyytyväisiä. Hotelli on hienolla paikalla ja sen panoraamaravintolaa ja aamiaista ei voita kukaan.





Hotellin asukkaat saavat ns. Tegernsee Cardin, jolla voi ilmaiseksi käyttää kaikkia kulkuneuvoja ja kuljimmekin muutaman kerran laivalla toiselle puolelle järveä ja kävelimme takaisin. Hotellilla oli oma pysäkki.



Jostain kohtaa pääsee myös soutuveneellä järven toiselle rannalle. Tuo pariskunta ei kuulunut meidän porukkaan.




Järven toisella puolella oli komea panoraamatie, jota oli kiva kävellä. Tässä me istuimme kahvilla ja tarkkailimme sadepilvien lähenemistä.


Kun vihdoin pääsimme järven rannalla, tulikin sitten kaatosade ja jouduimme odottamaan laivaa aika kauan, onneksi ravintolan auringovarjot oli auki ja suojasivat vähän.


Maisema hotellin ikkunasta oli myös ilman auringonpaistetta kaunis.


Kaksi pariskuntaa lähti sunnuntaina kotiin ja kolme muuta siirtyi Tirolin puolelle Ellmaun kylään, joka oli meille ennestään tuttu hiihtolomalta. Allumies on todellinen hotellilöytöjen kunkku ja oli taas löytänyt meille tosi kivan hotellin nimeltä DerBär eli karhu. Ai että se oli ihana keidas.


Kun muut lähtivät aamulla golfaamaan, minä panin vaelluskengät jalkaan ja kiipeilin vähän vuorille. Oli niin kuuma, että en edes jaksanut ottaa valokuvia ja palasin nopeasti hotelliin ja nautin uimisesta ja last but not least maisemasta.




Saimme hotellista läksiäislahjana ihanan pehmoisen pienen karhun.♥


Ellmau on muuten tunnettu siitä, että siellä filmataan Bergdoktor eli Vuoristolääkäri. Tässä talossa on lääkärin vastaanotto.


Jos jatkaa tietä ylös, tulee meidän vanha hotellimme, joka on nyt kunnostettu viiden tähden luksushotelliksi. Tätä tietä olen ennen kulkenut lumessa,



Kotimatka meni helteen merkeissä, Saksassa mitattiin uusi virallinen kesäkuun lämpöennätys eli +38.6C, tuli mieleen Death Valley, jossa olen sellaisia lämpöjä saanut kokea, onneksi autossa on ilmastointi. Poikkesimme kotimatkalla nopeasti Kufsteiniin, kun halusin ostaa kukista huolehtineille naapureille jotain tuliaista.


Saksan puolella yövyimme Bad Urachissa, se on tunnettu puuristikkorakennuksista ja ihan söpö pikkukaupunki, mutta turhan kuuma oli sielläkin ja kuten kuvasta näkyy, ihmisiä ei juuri näkynyt ulkona paitsi tämä afrikkalaispari.


Onneksi olin laittanut lomaviikon ajaksi kaikki kaihtimet kiinni, vaikka silti oli kyllä kuuma sisälläkin. Onneksi tänä aamuna oli vähän vilpoisempaa ja päivän aikana lämpö ei ylitä +30C.  Välissä on tässä ehtinyt jo kadehtia Suomen säätä, varsinkin kun viimeisessä hotellissa ei ollut ilmastointia.
Kuvat on vähän sitä ja tätä, mutta olen ylpeä, että jaksoin jotain laittaa tänne helteestä huolimatta.

Dienstag, 18. Juni 2019

Juhannusuintia

Kun lapsena uitiin juhannuksena Vanajavedessä


niin tänä vuonna uidaan Tegernseessä Baijerissa.

kuva: Pixabay

Molempi parempi, ihania muistoja on lapsuuden juhannuksista, kun koivuilla koristettu erikoisjuna ajoi paikkakunnan satamaan, jossa oli valtavan iso kokko, niin ainakin se lapsesta tuntui.

Meillä on nyt edessä pitkä viikonloppu, kun torstaina on kolmas toukokuun pyhäpäivistä eli Fronleichnam eli Pyhän ruumiin juhlapäivä. Keskiviikkona yritämme päästä ajoissa autobaanalle, kovia ruuhkia on odotettavissa. Torstaina tapaamme neljä muuta kivaa pariskuntaa ja vietämme heidän kanssamme kivan pikkuloman ihanissa puitteissa. Säätiedotus lupaa vähän sitä sun tätä, välillä uhkaavat taas golfpallon kokoisilla rakeilla, välillä on mukamas äärettömän kuuma ja vaarallinen UV-säteily, ehkä tulee kuitenkin sopiva keskiverto ja sen verran viileä, että jaksaa kiivetä ylös vuoristomajalle.
Matkatavarat alkaa vähitellen olla kasassa vierashuoneen sängyllä. Optimisti ottaa viiden dollarin australialaisen olkihattunsakin mukaan.


Tänä vuonna olen saanut vaikka minkälaisia kutisevia ötökän pistoksia, hyttysiä täällä ei näy, mutta ilmeisesti ruohikolla on taas jotain inhottavia pieniä ötököitä. Luin jostain, että kannattaa käyttää iholla oikein rasvaista body butteria, jossa ne elukat liukastelee eikä pysty helposti pistämään. Helluntainen vieraamme on saanut vyöruusun ja nyt me tarkkailemme jokaista kutiavaa ihon kohtaa.
Voikohan saada vyöruusun, jos on sairastanut vesirokon, se minulla on ollut lapsena? En nyt välittäisi sairastua.


Tänä kesänä olemme kolmeen otteeseen matkalla ja hävettää taas kiusata naapureita kasteluhommilla. Eikö teistä kukaan haluisi tulla ensi kesänä vaikkapa viikoksi tänne asumaan? Ei tarvitse tehdä muuta kuin kastella kasvit.
Hauskaa juhannusta kaikille!