Sonntag, 5. April 2020

Herran kukkarossa

Ajattelin tuossa, että mehän elämme täällä kuin Herran kukkarossa, kun on melkein kuin kesä, luonto kauneimmillaan, voimme mennä ulos omaan pihaan ja kun rivitalossa asumme, pystymme aidan yli (meillä ei ole tosin aitaa vaan päinvastoin istutuksissa molemmalle puolelle aukko, josta pääsee mukavasti naapuriin) juttelemaan naapureiden kanssa ja joskus annetaan tai saadaa kakkuakin, kun joku on leiponut.
Aloin miettiä, mistä tuo kiva sanonta Herran kukkarossa tulee ja löytyihän siihen selitys raamatusta ja kun vertasin sitä raamatun kohtaa erikielisenä, olen sitä mieltä, että suomeksi se on sanottu kaikkein nätimmin:
Jos joku ryhtyy sinua vainoamaan ja tavoittelee henkeäsi, niin Herra, sinun Jumalasi, pitää henkeäsi tallella kuin kukkarossa, elävien joukossa, mutta vihollistesi hengen hän linkoaa pois kuin kiven (1 SAM 25:29).
 Tunnemme nyt henkilökohtaisesti kolme tartunnan saanutta ihmistä. Nuorin heistä sai tartunnan hiihtolomalla Alpeilla ja on jo täysin tervehtynyt. Eilen tuli tieto, että ystäviemme isoäiti 97v on saanut tartunnan hoivakodissaan, jossa on jo monta menehtynyt koronaan ja täällä on peukut pystyssä, että vanhus selviää. Kiitos kontaktikieltojen meidän osavaltiossa tartunta on vähentynyt, nyt yksi tartuttaa vain yhden, se on suuri saavutus entiseen verrattuna mutta täysin riittämätön edelleen. Me rajoitamme kaupassakäyntiä ja käytämme suumaskia ja visiiriä ja pesemme kädet hyvin. Kaupoissa asiakkaiden määrää rajoitetaan, yksi asiakas kymmentä neliöö kohti on maksimi. Kaupat laittavat vain sen määrän ostoskärryjä käyttöön eikä kärryihin tarvitse enää kolikkoa. Puutarhakaupassa jouduimme molemmat ottamaan kärryn, ettei laskelmat mene sekaisin ja siellä oli ulkona laitettu jopa käsienpesu- ja desifiontimahdollisuus, hyvää palvelua.
Oli tietenkin taas pakko ostaa dipladenia, maailman kiitollisin kasvi,  kukkii jatkuvasti huhtikuusta marraskuuhun.



Vessapaperi on usein loppu, mutta lisätoimituksia tulee jatkuvasti. Se, mikä on AINA loppu, on hiiva, sekä tuore- että kuivahiiva. Naapurin abityttö on lauantaisin apulaisena leipäkaupassa ja toi meille eilen kullanarvoisen palan hiivaa. Tosin nyt turkkilainen Miri kertoi, että hän tekee aina itse hiivaa, on kuulemma ihan helppoa, hän ei ole koskaan ymmärtänyt miksi saksalaiset _ostavat_ hiivaa.



Tuttavat kertovat nyt jatkuvasti mitä kaikkia matkoja on peruutettu. Jotkut eivät pääse syntymäpäiväjuhlille Etelätiroliin, toisten pyöräloma Hollannissa peruuntui, kolmannet olivat buukanneet porukalla yksityisen risteilylaivan Kroatiaan eivätkä ilmeisesti saa takaisin sievoista käsimaksusummaa. Meidän Pietari-Moskova-risteilymme peruttiin myös, mutta saamme onneksi käsirahan takaisin. Pyöräloma on suunnitteilla elokuun lopuksi, ans kattoo tuleeko siitäkään mitään.
Mutta nämä matkathan on nyt se pienin ongelma tässä koronamaailmassa.



Luen parhaillaan italialaisen Francesca Melandrin loistavaa kirjaa Eva dorme /Eva schläft /Eva sleeps [KLIK]. Jos on kiinnostunut Etelätirolista ja sen julmasta historiasta, kannattaa lukea tuo kirja. Tirolin maakuntahan on ensimmäisen maailmansodan jälkeen jaettu aivan mielivaltaisesti niin että Italia sai osan siitä, vaikka paikalliset eivät puhuneet sanaakaan italiaa vaan olivat täysin saksankielisiä. Sinne istutettiin sitten italiankielisiä samaan tyyliin kuin venäläiset asuttivat venäjää puhuvia Viroon. Kiitos EU:n yhteistyö kahden Tirolin välillä on toiminut hyvin, jopa niin hyvin, että Italian puolella ei ole sairaaloita, joissa olisi kunnon teho-osasto ja vaikeat tapaukset vietiin Innsbruckin yliopiston sairaalaan. Shit happens, nyt tuli korona ja rajat suljettiin eikä potilaita voikaan viedä Innsbruckiin. Etelätiroli on Eurooopan vauraimpia seutuja ja nyt siellä on hirveä määrä koronatartuntoja ja puute sairaaloista. Olen ollut Etelätirolissa niin monta kertaa etten enää pysty laskemaan ja rakastan sitä yli kaiken ja nyt tuota kirjaa lukiessa tulee kumma tunne miettiessä, että milloinkahan pääsen sinne uudelleen. Nyt pitää sitten vaan katsella vanhoja valokuvia.


Donnerstag, 2. April 2020

Kuonokoppa vai ei? EDIT: tartunta

Kiinalainen ystäväpariskuntamme ihmettelee, miksi Euroopassa ei käytetä hengityssuojia, mikä on heille ollut aina itsestäänselvä asia.  Kun avaa aamulla netin, saa varmaan kymmenen erilaista kannanottoa maskien käyttöön Korona-aikana. Ne jotka puoltavat itse tehdyn maskin käyttöä sanovat, että se suojaa ensinnäkin muita ihmisiä ja on jonkinlainen huomiota kiinnittävä juttu, joka muistuttaa pitämään välimatkaa ja esikuva, jolla näyttää, että välittää. Täkäläinen kotihoitofirma ei ole saanut tarpeeksi oikeita maskeja ja nyt vapaaehtoiset ovat alkaneet ommella sellaisia. Pesin vanhoja valkoisia lakanoita keittopyykissä ja lahjoitin ne ommeltavaksi ja sain kiitokseksi meille maskit, tosin kauniimmasta kankaasta.
Itävallassa kuonokopat ovat tulleet pakolliseksi kaupoissa ja julkisissa kulkuneuvoissa ja myös itäsaksalainen Jenan yliopistokaupunki on määrännyt ne käytettäväksi. Suomessa suositellaan maskeja ymmärtääkseni vain tartunnan saaneille. Pahinta kaikessa on se, että niin monet yksityiset Saksassa ovat ostaneet virallisia FFP-maskeja niin paljon, että niitä puuttuu lääkäreiltä, sairaanhoitajilta, palomiehiltä,, jotka niitä todella tarvitsisivat.


Ohjeiden mukaan lappu (sitä ei saa Saksassa nimittää edes suojaksi) pitäisi sitoa nenän ja suun päälle ennen kauppaan menoa ja heti kotiin tultua riisua se lavuaarin edessä, pistää pussiin ja sitten keittopyykkiin koneeseen ja siinä välissä pestään kädet aina saippualla ainakin 20 sekuntia. Mietimme eilen, pitäisikö tosiaan panna pesukone päälle vai riittääkö, jos nuo viedään tunniksi kuumaan saunaan?
Lehdessä oli artikkeli kölniläisestä mainostoimistosta, joka on alkanut valmistaa visiirejä pleksistä ja tilasin heti pari kappaletta. Olemme kotona koonneet ne ja tuntuvat ihan hyvältä, kaupassa emme ole viime päivinä käyneet joten käytöstä ei ole vielä kokemusta. Huomenna on taas kauppapäivä, silloin kokeilemme käyttöä.


Luonto on ollut nyt kyllä niin ystävällinen meille, mietin usein millaista olisi ollut kestää tätä juttua marraskuussa. Joka päivä puhkeaa joku uusi kasvi kukkaan ja viikonlopuksi on luvassa yli +20C ja silloin voi jo istuskella terassilla, jota on nyt jaksettu vähän siivotakin, kun ei voi ainakaan syyttää mistään ajanpuutetta.


Bleibt gesund! Pysykää terveenä!

EDIT:  Lisään tähän mielenkiintoisen tiedon tämän aamun lehdestä eli 3.4.20.  Saksassa Korona alkoi jyllätä pahiten Heinsbergin 40000 asukkaan kaupungissa, jossa yli 1000 ihmistä sai tartunnan karnevaalien yhteydessä ja missä on kuollut tähän mennessä 39 ihmistä. Kölnin virologit ovat ottaneet Heinsbergin suurennuslasin alle ja tutkineet tilannetta ja tutkivat edelleen ja nyt on todettu, että virus ei tartu puhelimista, oven sangoista eli siis ei mistään pinnoista vaan ainoastaan pisaratartunnan kautta vai mikä se suomalainen sana on.


Sonntag, 29. März 2020

Etäillallinen because #westayathome

Vaikka ei nyt sentään ihan koko päivää oltu kotona, sillä eilen kaunis kevätpäivä houkutteli lenkille, tällä kertaa lähellä olevalle järvelle. Ylhäältä ei kovin hyvin nähnyt järvelle, mutta keskiosassa kuvaa näkyy vähän väriä, siellä oli pieni perhe piknikillä.


Järven toisella puolella näkyy uimaranta, joka on kesällä hyvin kysytty.


Metsässä tuli valkovuokkojen lisäksi vastaan tällainen kukka, joka ei ainakaan ollut omassa kasvistossani. Facebookin kautta sain selville, että se on kiurunkannus.


Iltapäivällä jynssäsimme tiikkiset puutarhakalustot puhtaaksi ja nautimme omista kasveistamme.



Ikivihreä valkoinen kärhöni on niin täynnä nuppuja kuin olla voi, nyt odotellaan aukeamista. Valitettavasti tänään on taas paljon viileämpi sää.


Ruukussa kasvava tuomeni on nupulla sekin. Tilasin sen viime vuonna netin kautta, kun halusin vielä kerran elämässäni haistaa tuomen tuoksun ja luulin, että se kuolee talvella, mutta eipä ole näköjään kuollut.


Launtai-illan kruunasi etäillallinen Suomen rakkaitten kanssa. He ovat edelleen Lapissa ja hiihtävät murtsikkaa ja laskettelevat kelkalla mäkeä, muita ihmisiä siellä ei juuri näy. He söivät lasten haluamia tacoja ja me ruijanpallasta risoton kanssa ja oli ihan se tunne, että istumme saman pöydän ääressä ja juttelimme parisen tuntia, tosi hieno idea, voin suositella. Korona keksii.


Mittwoch, 25. März 2020

Koronakeskiviikko

Aamun lehdessä oli lista sakoista, joita täällä joutuu maksamaan, jos rikkoo koronamääräyksiä. Kolmen ihmisen ryhmä joutuu maksamaan 200€, grillaaminen tai piknik puistossa maksaa 250€, 200€  vierailu sairaalassa tai vanhainkodissa ja jopa 5000€, jos pitää kaupan tai baarin/ravintolan auki. Käyn normaalisti kahden kaverin kanssa sauvakävelyllä, nyt emme saa kulkea yhdessä.


Parsaviljelijöillä on ongelmia henkilökunnan kanssa, koska vierasmaalaista työvoimaa ei ole mahdollista saada ja täällä on puolalaiset olleet suurin ryhmä parsapelloilla. Radiossa tosin sanottiin, että hyvin monet Saksassa asuvat ovat nyt ilmoittautuneet parsan leikkaamishommiin. Ravintoloiden ja baarien sulkemisen takia ainakin siltä alalta löytyy paljon työttömiä ja he pääsevät nyt parsahommiin. Parsa-aika on nyt alullaan, näimme toissapäivänä kaupassa jonkun verran parsaa, kallein laji niistä maksoi 17€ kilolta, taidamme vielä odottaa ennenkuin ostamme.
Vessapaperihysteria taitaa olla joka puolella maailmaa, ihminen kun on laumaeläin. Naapurimme kävivät eilen kuudessa kaupassa, missään ei ollut vessapaperia. Läheisessä supermarketissa oli jokuu aika sitten myyty vain 10 rullaa asiakasta kohti ja siellä oli syntynyt melkein tappelu, kun hysteerinen asiakas halusi ostaa 100 rullaa.
Hysteriasta puheen ollen, jo normaalioloissa siivoushullu ja hysteerinen ystäväni on nyt tietenkin entistä hysteerisempi. Pariskunta on linnoittunut taloonsa. Sain valokuvia heidän ruokavarastoistaan, sapuskaa riittää varmaan vuodeksi. Ja jos he joutuvat jostain syystä lähtemään kauppaan, päälle laitetaan tällainen varustus. Siinähän voisi samalla matkalla ryöstää pankinkin.

kuvakaappaus R.S.

Montag, 23. März 2020

Kulkureittejä

Joku lähetti hauskan kartan nykyajan kulkureiteistä , tuollaiseltahan se päivän kulku nykyään näyttää.




Ulkona saa vielä liikkua kaksin eli sauvakävelyporukka ei saa enää kulkea yhdessä. Kovasti pitää  miettiä minne kannattaisi mennä, sillä joissakin puistoissa saattaa olla turhan paljon ihmisiä liikkeellä. Me ajoimme lääkäristä tullessamme ison hautausmaan ohi, jonne appivanhempani on haudattu ja päätimme kurkistaa miten huonosti hauta on hoidettu ja siinä yhteydessä päätimme tehdä päivän lenkin hautausmaalla osissa, missä emme ole koskaan ennen käyneet. Siellä törmäsimme muslimien osastoon ja siellä tähän nuoren pojan hautaan. Haudalla oli mm. valtava määrä tuoreita isoja ruusuja, kaksi tuolia ja sateenvarjo.




Samstag, 21. März 2020

Lauantain koronakävely

Viime päivien motto on kaikkialla STAY AT HOME, mutta ulkoilla kyllä saa, jos pitää huolen välimatkasta muihin ihmisiin ja liikkuu jossain, missä ei ole ihmismassoja ja liikkuu korkeintaan kaksin tai oman perheen kanssa. Tämä Saksan liittotasavalta koostuu 16 osavaltiosta, jotka hyvin usein saavat itse päättää, esim. koulusysteemi on joka osavaltiossa erilainen, täysin mieletön systeemi mielestäni. Samoin nämä koronaongelmat hoidetaan joka puolella eri tavalla ja kun meillä oli jo ravintolat kiinni, olisimme voineet ajella 20km Rheinland-Pfalzin osavaltioon syömään ravintolaan. Tällä hetkellä on Baijerissa ankarimmat määräykset, pidän Baijeria normaalista aivan liian konservatiivisena, mutta tässä asiassa ne ovat kerrankin oikeassa.
Meille se koronapakopaikka oli tänään Erft-joella. Erft on noin 100km pitkä Reinin sivujoki ja vain reilu 10km meiltä.



En ole koskaan elämässäni nähnyt niin paljon valkovuokkoja samassa paikassa, vahinko, ettei kännykuva anna siitä oikeaa kuvaa.


Linnojahan Reininmaalla löytyy enemmän kuin missään muualla, tuollakin pilkottaa yksi sellainen.


Schloss Lörsfeld on tunnettu hyvästä ravintolastaan, joka on nyt tunnetuista syistä suljettu.



Tekipä hyvää patikoida noissa maisemissa :-)

Freitag, 20. März 2020

Koronapäivän ilopilkku 1

on tänään tulppaani ja kotikoivun oksat