Se on joulukuu

 Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sai rakas joulupossuni ensimmäisen kynttilän palamaan. Muistelin taas miten isä aikanaan jaksoi nousta aikaisin aamulla ja lähteä kirkkoon laulamaan Hoosiannaa.

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja Allumies innostui leipomaan pikkuleipiä

kun meikäläinen kunnon suomalaisena sytytti kynttilän itsenäisen Suomen kunniaksi

ja teki sitä mitä suomalainen kuuluu tehdä

Suomen itsenäisyyspäivän juhliminen on monelle ulkomaalaiselle vähän outo asia, varsinkin saksalaisille kansallispäivä on ehkä maan menneisyyden takia vähän hankala juttu ja Allumies on samalla linjalla kuin tämä Suomessa asuva ulkomaalainen

Marraskuinen (taide)viikko

 Marraskuu on usein vähän tylsä pimeä kuukausi, onneksi pian tulee taas adventtivalot. Olemme kaikin tavoin yrittäneet keksiä jotain kivaa taideohjelmaa.

No se maanantain taidejuttu ei nyt mennyt ihan niinkuin olisimme toivoneet. Meillä on savupiipussa joku pieni halkeama ja huomaamatta on tullut vettä seinään ja yksi taulu on kastunut. Veimme sen kehysliikkeeseen, mutta eivät halunneet korjata ja kielsivät meitä avaamasta kehystä todella vaarallisen mustan homeen takia ja tauluparka lähti roskikseen.

Tiistaina oli Philharmoniassa yksi kaikkien aikojen paras konsertti kun orkesterimme (jonka yhdeksi kapellimestariksi tulee Sakari Oramo, edellinen fransmanni heitettiin pellolle, kun alkoi liikaa lähetellä valokuvia  tietyistä ruumiinosistaan orkesterin naisille) soitti https://youtu.be/NywzRoKEl10?si=QJKJ9zgkJK3gHt2Q ja https://youtu.be/NywzRoKEl10?si=QJKJ9zgkJK3gHt2Q. Kuukausi sitten olimme Helsingin musiikkitalossa ja nyt taas huomasi eron kuulijoiden suhteen. Kun suomalaiset taputtavat hillitysti käsiään, Saksassa noustaan ylös ja huudetaan bravoota. Muistan kun suomalainen ystäväpari oli täällä kerran kanssamme konsertissa, mies sanoi, että tännehän kannatti tulla katsomaan ihan vaan pelkkää yleisöä.

Keskiviikkona kävimme taidemuseossa katsomassa aikamatkaa museoitten näyttelyistä. Tämä taulu oli aika hauska kun siinä saa tarpeen tullessa vetää kankaisen verhon kiinni.

Katos vaan viereen rakennettava juutalainen museo on jo näin pitkällä, en muista millä vuosituhannella sitä alkoivat rakentaa, mutta niinkuin aina Kölnissä, kaikki kestää vuosikymmeniä. Oopperaakin on saneerattu jo ainakin 12 vuotta eikä valmistumisesta ole tietoakaan. Ei ole niinkuin Suomessa, tähän rakennetaan kirjasto ja seuraavalla käynnillä siinä seisoo upea Oodi. Tapasin muuten viime viikolla englantilaissaksalaisen tuttavan (miehen!), joka oli käynyt äskettäin Helsingissä ja kertoi saaneensa kyyneleet silmiin kun näki hienon Oodin.

Museosta juoksimme sateessa yhden täkäläisen joulutorin läpi asemalle, oli niin tylsä.ilma, että ei huvittanut ihailla toria. New York Timesin mukaan Kölnissä on Euroopan hienoimmat joulutorit ja niitä täällä kyllä riittää.

Tänään oli sauvakävelypäivä ja kappas vaan, sää suosi ja maisema oli kuin taulu.

Viikon aikana

 käytiin mm. taidemessuilla, siellä on aina kiva katsella myös yleisöä, en vaan valitettavasti kehtaa valokuvata

Olivat näköjään tehneet meistäkin taulun ihan kysymättä lupaa.

Oli ihan pakko ottaa tänä aamuna (vielä aamutakissa) kuva sadepisaroista 

ja vahingossa olin laukaissut kameran eteisessä ja ottanut kuvan lämpöpatterista, aika hieno otos, olis voinut mennä kaupaksi taidemessuilla

.

Juoksin tänään keskustan kirjakaupoissa etsimässä ystävälle synttärilahjaa. Kirja on saanut Booker prizen ja oli nyt jo loppuunmyyty, mutta yhdestä kaupasta löytyi vielä yksi.

Kaupungilla oli jo joulutunnelmaa, joulutoreja pantiin pystyyn ja joulukoristeita oli jo kaupat täynnä. Tiesittekö, että joulukuusi on saksalainen perinne? Ensimmäiset joulukuuset ilmestyivät koteihin 1400-luvulla ja Luther julisti joulukuusen joulun symboliksi kun taas katolisilla seuduilla seimi oli symboli. Joulukuusi koristeltiin usein pähkinöillä ja omenilla ja myöhemmin itäsaksalainen lasinpuhaltimo alkoi valmistaa koristeeksi lasisia lintuja ja palloja, joita ilman ei nykyään voi joulukuusta kuvitella.

Kotonakin alkaa jo jouluruusu kukkia.

Kaikenlaista mätää

Täällä sitä maataan sängyssä, joku pöpö tässä nyt kiusaa. Harmittaa, kun en pääse moikkaamaan paria kaveria, jotka joutuvat huomenna sairaalaan. Erikoisia leikkauksia on tulossa, toiselta leikataan yhdessä operaatiossa nivustyrä, eturauhanen ja last but not least munuainen, jossa epäillään olevan syöpäsoluja ja toisella on todella erikoinen juttu, silmän sarveiskalvo joudutaan korvaamaan jonkun toisen ihmisen sarveiskalvolla, on pitänyt pitempään odottaa, että löytyi sopiva ”luovuttaja” eli jonkun kuolleen ihmisen sarveiskalvon hän saa. Pieniä ovat minun röhäni ja oksennukseni noiden verralla, ei ole edes koronaa.

Tänään tulee täkäläiseltä ”Areenalta” suomalainen elokuva, vähän vaihtelua yksinäiseen iltaan, kun kämppäkaveri on kuoron harjoituksissa.

Olen lukenut viime vuosina paljon suomalaisia kirjoja, niitä sai helposti sähkökirjana Elisalta, mutta toiminta on nyt siirtynyt Bookbeatille ja sieltä ei voi  ”ostaa” suomalaisia kirjoja, jos  ei ole suomalaista luottokorttia. Höh??? Mistä ulkosuomalainen saa suomalaisen luottokortin, kun hänellä ei normaalisti ole tiliä Suomessa?? Yritin nyt ostaa Suomalaisesta kirjakaupasta, mutta sekään ei onnistu

Mikä ihmeen syy tuossa nyt on? Luulin, että elämme EU:ssa ja nyt en saa suomalaisia kirjoja ostaa.

No, onneksi löytyy kiertoteitä ja saan nyt kuitenkin onneksi lukea Satu Rämön Rakelin.

Yksi positiivinenkin asia, eilen tuli vihdoin meidän uusi metallinen murtovarma ulko-ovi.

Suomi lokakuussa 2024

 Aika spontaanisti päätin lähteä käymään kirjamessuilla ja yhtäkkiä mieskin halusi Suomeen ja matkasta tulikin ihan kympin arvoinen, paljon ystäviä, kulttuuria ja hyvää ruokaa eikä edes satanut. Kun aamulla matkalla kirjamessuille kävelin Kampin ja metroaseman kautta rautatieasemalle, ihmettelin miten puhdasta Suomessa on, ei missään roskia niinkuin täällä meillä ja lentokenttäjunassa ihmettelin ja ihailin  fiksuja koulupoikia, ehkä 10v, jotka kertoivat menevänsä kirjamessuille ja olin täysin pöllämystynyt, en voisi kuvitella saksalaiskoulupoikien menevän innoissaan kirjamessuille, hyvä Suomi! 

Alakoulun aikainen luokkakaverini oli kutsunut meidät lounaalle ja vei meidät ensin Didrichsenin museoon, jossa tanskalaisen Carl-Henning Pedersenin näyttely, aivan uusi nimi meille, monet työt muistutti Picassoa, vähän satumaisia kuvia.

Didrichsenin museossahan kannattaa käydä jo pelkästään ikkunamaiseman takia.

Musiikkitaloonkin pääsimme toisen lapsuudenystäväni kanssa RSO:n konserttiin, hieno talo kerta kaikkiaan, mutta vähän ihmettelimme miten niin uuteen rakennukseen on voitu laittaa niin matalat istuimet ja miten vähän siinä oli tilaa jaloille. Jos Allumies ei olisi sattumalta istunut reunassa ja voinut ojentaa pitkän koipensa käytävän puolelle, hän olisi tuskin pystynyt istumaan kahta tuntia. Muuten sali on hieno ja uudet urut kuin taideteos ja konsertti oli todella hieno, kapellimestarina meille ennestään tuttu Elim Cham, istuimme orkesterin takana ja oli kiva nähdä Elimin mimiikka.

Lauantaina kävimme ensin Ateneumin Gothic Modern-näyttelyssä, aivan mahtava näyttely ja myöhemmin vietimme laatuaikaa kummipojan ja hänen vaimonsa kanssa, olivat Tampereelta asti tulleet moikkaamaan kummituksia ja sunnuntaina lähdimme ystäväpariskunnan kanssa (alunperin blogin kautta tutustuttu, blokkaus kannattaa ) ajelulle Gumbostrandiin ja siellä ykskaks kekkasin, että Allumiehen serkun perheen loma-asunto on aika lähellä ja sinne sitten lähdimme kurkistamaan paikkoja ja kyllä kannatti, jo pelkkä leikkimökkikin oli jo näkemisen arvoinen.

Matkalla Helsinkiin poikkesimme Porvooseen kahville, kaupunki oli täynnä aasialaisia turisteja ja siitä tulee mieleen, että Singaporessa asuvan saksalaisen tuttavamme (singaporelaisen) vaimon perhe, neljä aikuista ja neljä lasta lähtevät talvella Suomen Lappiin kolmeksi viikoksi katsomaan lunta ja joulupukkia. Kun kysyin missä he asuvat, kuulin, että heillä on KAHDEKSAN sisämaan lentoa, kaikki aina Helsingin kautta, ilmeisesti esim. ensin Leville, sitten Helsingin kautta Rovaniemelle ja sieltä Helsingin kautta Ivaloon jne. Tuollaista voi tehdä vain aasialaiset.

Kerrankin Porvoon tuomiokirkko oli auki ja pääsimme sisällekin katsomaan.

Helsingissä kävimme katsomassa uuden Sokos-hotellin kattoterassia. Hotelli on rakennettu puusta! Kesällä on varmaan hienoa istuskella siellä ja ihailla maisemia, nyt oli vähän liian kylmä, mutta kannatti katsoa.

Ei voi taas muuta sanoa kuin että Suomi on hieno maa❤️ Kiitos teille kaikille, jotka jaksoitte kestitä ja kuljettaa meitä. Ja oli kiva tavata mm. Lumiomenan Katja kirjamessuilla,  vaikkakin vaan muutaman minuutin ajan.

Päivän eläimet ja koru

 Aamulla heräsin ihmeelliseen ääneen ja menin ulos katsomaan kuka siellä koputtelee. Oravahan siellä saksanpähkinöitä pudotteli maahan. Niitä löytyy nyt sitten kaikista kukkaruukuista ja yrttimaahanikin yksi kaivettiin

Tutut lampaat oli päättäneet sulkea sauvakävelytiemme. Vähän mietimme voikohan siitä vaan mennä lauman läpi, mutta onneksi lampurin koirat tulivat hoitamaan asian.

Mitähän tekisi ikivanhalle kauniille Lapponian kaulaketjulleni, sen lukko ei toimi. Korjaus tulisi maksamaan 180-300€, enpä tajunnut, että ketju on niin arvokas. Taidan kysyä tutulta italialaiskorusuunnittelijalta osaisiko heidän porukat korjata vähän halvemmalla. Harmi😢

Viikon varrella

 Yritin matkia ravintolan ruoka-annosta. Ei ollut niin kaunis kuin alkuperäinen kun piti nopeasti laittaa useampi lautanen, mutta sanoisin, että maistui yhtä hyvälle. Siinä on pohjalla perunamuusia ja päällä Pohjanmeren katkarapuja, kandeerattua sitruunaa, kurkkua, pikkelöityä punasipulia, avokadoa, kaalirapia, ruohosipulimajoneesia, krutonkeja. Teen toisenkin kerran.

Sauvakävelymaiseman lammikon väri muistutti vähän Kalliovuorten järviä.

Tämä sieni oli kuin kukka.

 

Katselin tuossa kadun varrella tätä kaunista kukkaa, Google lens ilmoittaa, että se on jättiverbena. Taidan ensi keväänä istuttaa meidän etupihalle.