Montag, 1. Oktober 2018

Enää neljä yötä ja sitten 今日は

Enää neljä yötä ja sitten Helsinki-välilaskun kautta Tokioon. Kirjallisuutta on riittävästi ja sen lisäksi olen lukenut Japanissa käyneiden blogeja, mm. Paluumuuttajattaren  ja MaaMaan sekä pelkästään Japania koskevaa saksalaista Wanderweib-blogia, josta löytyy tietoa ihan kaikesta.






Vaatteet olen jo suurimmaksi osaksi etsinyt kasaan. Tämä ei valitettavasti ole kaupallinen yhteistyö Eagle Creekin kanssa, vaikka voin kertoa, että rakastan pakata vaatteet tällaisiin pusseihin, joita on helppo siirtää matkalaukusta suoraan kaappiin. Siellä on eri pusseissa alusvaatteet, uimapuvut, sukat, t-paidat, housut jne.


Tällä kertaa kenkien valitseminen onkin sitten isompi ongelma, sillä  pikkuvarpaassani on pieni kysta, joka ei tykkää minkäänlaisista kengistä paitsi varvassandaaleista. Nyt ymmärrän ihmisiä, joilla on Hallux valgus, kun huomaan mitä ongelmia jo pienenpieni möykky pikkuvarpaassa voi aiheuttaa. Kääks. Eli ei sitten valitettavasti noita hienoja mustia kenkiä mukaan


vaan New Balancit ja todella pehmeät Niket ja ehkä pari kerrosta Compeedia varpaaseen. Jos ei mikään muu toimi, kuljen kylmälläkin varvassandaaleissa tai leikkaan Niken kankaaseen reiän varvasta varten. Näillä on nyt päästävä vaikka Fujille.


Matkatoimisto lähetti meille syömäpuikotkin, että saamme jo kotona harjoitella syömistä.


Nyt sitten vaan peukut pystyyn, että selviämme hengissä taifuuneista, tsunameista ja maanjäristyksistä.

Freitag, 28. September 2018

Dona nobis pacem

Yksi eellä alkava tyyppi on tulossa tänne vihkimään maanmiestensä moskeijaa ja kaupunki taitaa olla täynnä poliiseja ja monet kadut on kokonaan suljettu. Toivottavasti pääsemme jotenkin pujahtamaan illalla tuttavapariskunnan kultahäihin. Ostimme heille lahjaksi muutaman vuohen,  sopiva lahja senkin vuoksi, että heillä on Etiopiasta adoptoitu lapsenlapsi, jonka synnyinsijoille vuohet lähtevät.



Kaupunki on muutenkin aivan täynnä ihmisiä, kun on Photokina-messut, jolloin kaikki hotellit on aina buukattu ja hinnat astronomisia. Tuomiokirkon hieno valaistus muistuttaa ensimmäisen maailmansodan lopusta ja muistuttaa myös miten tärkeä olisi rauha nykyaikanakin. Ja herra Eetä voitaisi muistuttaa samalla vähän ihmisoikeuksistakin.
Me käväisimme illalla kanssa katsomassa kirkkoa ja oli siellä muutama muukin tullut.








Mittwoch, 26. September 2018

Wordless Wednesday


Syyspäiväkävelyllä Reinillä, todella vähän vettä kuuman kesän tuloksena. T-paitailma tänäänkin.

Dienstag, 25. September 2018

Ota itsellesi hymy :-)

Kirjakaupan oven vierestä löytyi tällaisia muistilappuja, jotka saivat hymyilemään


ja kun jatkoin pyörämatkaa, näin, että stadionin metsään oli ilmestynyt ihmeellisiä juttuja, joista vasta toisen nähtyäni tajusin, että kyseessä on urinaali. Ensimmäisessä ei nimittäin ollut tuota miehen kuvaa. Tänään on jalkapallo-ottelu, ilmeisesti sitä varten paikalle on tuotu mobiileja urinaaleja.


Freitag, 21. September 2018

Perjantain parhaat

Aamulla ajelin pyörällä t-paidassa 7km päähän kuntosalille, mutta kotimatkalla alkoi yhtäkkiä käydä mieletön tuuli ja jos ei olisi ollut kypärä päässä, olisin varmaan saanut päähän putoavista pähkinöistä knock-out'in, niin kovalla kolinalla pähkinöitä putosi kypärän päälle. Ja eipä sitten kauan kestänytkään, kun alkoi sataa. En muista milloin olisin viimeksi niin iloinnut sateesta. Viis siitä, että pesin tällä viikolla ikkunat!


Toinen ilonpiste oli taas tämä kaatopaikan porukan koristelema nurkka. Suomalaista laatutavaraakin näkyy siinä: Kohon maila.


Muuten tällä viikolla on ollutkin vähemmän iloja. Ensinnäkin olen todella ylirasittunut ihmisten tapaamisesta ja syömisvelvollisuuksista. Allumies sai synttärilahjaksi monta kutsua ulos syömään ja kaikki haluaisivat sen syömisen tapahtuvan lähipäivinä. Olemme yrittäneet pyytää, että pliis pliis, voisimmeko tehdä sen marraskuussa, jolloin olemme palanneet lomalta ja joka on muuten niin tylsä kuukausi. Melkein on tarvinnut antaa kirjallisia perusteluja, miksi meille ei sovi silloin ja silloin ja miksi en nyt kerta kaikkiaan voi mutta kampaajalle varaamani aikaa jne jne.  Miksi ihmiset eivät voi ymmärtää, että meillä ei nyt valitettavasti ole paljon aikaa (ja haluja), kun on ennen lomaa vaikka mitä hoidettavaa, on lääkärissä käyntiä, kampaajalla, oikeusjuttu VW:tä vastaan jne. Tässä kaikessa hössäkässä kävi vielä köpelösti, kun lähdimme kovalla kiireellä Bonniin, jossa oli myös treffit syömään, tosin sinne halusimmekin, siellä on hyvin sairas ystävä, joka pitkästä aikaa pystyi lähtemään ulos syömään. Allumies halusi kääntää auton ja peruutti pienelle yhdensuuntaiselle sivukadulle ja sitten kävi BUMS, kappas vaan. Me emme ymmärrä, miten se oli mahdollista, sillä hän ei nähnyt toista autoa peilistä, auton peruutuspiippaus ei ilmoittanut estettä ja miksi se toinen autoilija ei piipannut, jos häntä kohti peruuttaa auto. Olemme varmoja, että hän ajoi todella liian nopeasti, mutta eihän me voida sitä todistaa eikä Allumiehellä tietenkään ollut asiaa yhdensuuntaiselle kadulle. Toinen mies oli ylenystävällinen, ehkä tunsi jonkinlaista syyllisyyttä. Ei mitään isompaa vahinkoa tullut ja mehän yritämme ensi viikolla päästä omasta autostamme eroon, mutta oli se silti pieni shokki rasittuneille hermoilleni.


Dienstag, 18. September 2018

Kesä jatkuu kesä

Ovi kiinni!!! huusi Allumies, kun avasin tänään terassin oven. On ollut taas niin kuuma päivä ettei olla voitu istua ulkona terassilla.

Sunnuntaina ajeltiin pyörällä Reinille ja juotiin siellä terassilla kahvit ja jopa muutama uimari oli vedessä. Pyöräillessä käy vähän pieni tuulenhenkäys ja ilma tuntuu mukavammalta.


Ja tänään tein aamulla aikaisin 20km lenkin metsän siimeksessä varjossa, kun Allumies oli taas kerran lautamiehenä oikeudessa.


Loppuviikoksi on ehkä luvassa sadetta, jota kovasti kaipaisimme, sillä meilläkin on pihassa yksi vanha kaunis kuusi kuollut janoon ja ns. nurmikko on ihan harmaa ja pölyinen.

Samstag, 15. September 2018

Aivan kuin Italiassa

Tänään oli sellainen tunne, että on Italiassa. Ulkona lämmin ilma ja kaupunki ja ulkoilmakahvilat täynnä ihmisiä. Ei se syksy sitten ollutkaan kuin päivän, tulossa taas hellettä.
Keskustassa yksi lemppariravintoloistamme on pikkuinen Veltri, jossa italialaispadrone keittelee hyviä ruokia ja vaimo hoitaa tarjoilun. Veltri on vähän piilossa Kolumba-museon vieressä ja heillä on myös muutama pöytä ulkona.
Ruokalista on aina käsin kirjoitettu ja niin hauskaa saksan kieltä, että heti tulee hymy huulille. Lautaset on usein eri paria ja nyt meillä oli astiapyyhe pöytäliinana.


Alkupalalautasen saa suunnitella itse, tarjolla on vaikka mitä.


Tässä herkkutattiraviolia, namskis.


Joku padronen taiteilijaystävistä on maalannut ihanan kukkofreskon seinälle.


Ravintola on juuri sellainen "cucina casalinga" mitä Italiassa olemme usein nähneet.Ei mikään kovin halpa paikka, mutta kyllä kannattaa käydä.