Samstag, 12. August 2017

Hello Salzburg

Posti toi paketin karttoja, mikä tarkoittaa sitä, että syyskuinen pyöräloma lähestyy.



Ajamme tänä vuonna Itävallan Krimml'istä (tunnettu Euroopan suurimmista vesiputouksista) Saksan Passauhun. Reitti on vähän yli 300km ja kulkee pääasiassa jokien laaksoissa eli toivottavasti ilman suurempia ylämäkiä. Varasin varmuuden vuoksi pedelecin, jossa sähköavustus toimii vain poljettaessa eli polkemista riittää siinäkin. Tällä matkalla olen valitettavasti ainoa nainen, koska baijerilaiset ystävämme eivät ehdi mukaan eikä Ginamiehen uusi morsian ole ilmeisesti vielä "kypsä". :-)  Puolessa välissä matkaa olemme Salzburgissa ja varasimme sinne kahdeksi yöksi hotellin ja sinne saan onneksi kahdeksi päiväksi naisvahvistusta, kun baijerilaiset piipahtavat meitä moikkaamaan,



Donnerstag, 10. August 2017

Likaisia ikkunoita ja K*kk* ja kevät

Tarkoitukseni oli pestä tänään ainakin vierashuoneen ikkuna, sillä ensi viikon vieras on täydellinen saksalainen rouva, jonka huusholli on aina kunnossa ja ikkunat pesty. Nyt kuitenkin sataa eli on hyvä veruke olla pesemättä. Tässä todella likaisen ikkunan läpi otettu sadekuva eli ikkuna niin likainen, ettei sadepisaroita erota.


Yläkerran kattoikkunat ovat vielä likaisemmat, itse asiassa niin kamalat, että päätimme ostaa uudet ikkunat, hihi. Ei vais, ne on niin vanhat ja ränsistyneet, että päätimme vaihtaa ja laittaa samalla jonkunlaiset markiisit estämään kuumuutta. Onneksi ei ole mitään kaukolomaa suunnitteilla, rahat menevät ikkunoihin.

Naapurin rouva osti keväällä viiniköynnöksen ja tässä sen tämän vuoden tuotanto. Ihan o.k. mielestäni ja köynnös on niin kaunis, että päätin ostaa itsekin sellaisen ensi vuonna.


Sain viime viikon vierailta kauniin kukkakimpun, joka on vieläkin, yli viikon päästä ja välillä oli tosi kuuma ilma, niin nätti, että en viitsi pois heittää.
Vasemmalla ennen, oikealla jälkeen.


Täällä on kouluissa kesäloma 29.8. asti ja olen tällä hetkellä talkkarina monilla naapureilla ja ystävillä ja naapurin yksinäiseksi itsensä tunteva kissa on aivan hulluna perääni.
Saksalaiset ekaluokkalaiset lapset saavat ensimmäisenä koulupäivänä ns. Schultüte eli sokeritopan mallisen koristellun pahvitötterön, jonne vanhemmat ja isovanhemmat laittavat kaikenlaisia pieniä lahjoja. Perinne on ilmeisesti kotoisin itä-Saksasta, jossa sitä oli jo 1800-luvulla. Sieltä se on siirtynyt ajan mittaan myös länteen. Jos oikein ymmärsin, samaa perinnettä on myös Puolassa.


kuva: WDR

Tässä linkissä on ohjeet, miten tehdään (edellisen postaukseni hiiren) koulutötterö.

Ystäviemme Lasse-poika menee myös ekaluokalle ja kun hän rakastaa meitä ja ennen kaikkea Allumiestä yli kaiken, päätin ostaa hänelle jotain tötteröön ja sattumalta keksin virolaisen kivan lastenkirjan, jonka saksalainen nimi  Schiet und der Frühling ei tosin vedä vertoja alkuperäiselle virolaiselle nimelle Kaka ja kevad, vaikka Schiet on kyllä vähän hienompi nimitys kakalle. Suomessa ei ilmeisesti haluttu käyttää niin vulgääriä sanaa ja kirjan nimeksi on laitettu Koiranne alkaa kohta kukkia.


Jospa siivois vähän kellarikerrosta, vaikka näyttää tuo sade vähitellen loppuvan.

Samstag, 5. August 2017

Viime päivien sekametelisoppaa

Ystäväni ruokahuoneen kiva seinä:


Huomasin tänään ohiajaessamme, että Saksan suurin moskeija on nyt toiminnassa. Sen valmistuminen myöhästyi vain viitisen vuotta eli se ei siinä mielessä kilpaile tuomiokirkon kanssa, jota rakennettiin satoja vuosia. Herra E:llä on täälläkin sormensa pelissä, todistettavasti paljon vakoojia hommissa. Hän pitää huolen, että saksanturkkilaiset eivät liikaa saksalaistu.


Munakriisin takia discounter Aldin hyllyt ovat tyhjät. Aika hankalaa enkä voi nyt edes käydä lainaamassa munia Leenalta, kun heillä taitaa olla varmuudella fibroniilia. :-) NL-kirjaimet munassa ja munat lähtee roskikseen.


Naapurin rouva osti keväällä viiniä kasvin muodossa ja tässä tämän vuoden koko sato.


Minä ostin tomaatin ja olemme syöneet niitä jo aika paljon ja ne ovat tuhat kertaa parempia kuin hollantilaiset vetiset ja mauttomat kasvihuonetomaatit.


Sain vihdoinkin aikaiseksi ostaa pienen lahjan Singaporen pikku-Finnille. Lähettivät niin kauniin käsinkirjoitetun kortin, että ovat ansainneet pienen lahjan. Tämä on aito kölniläinen hiiri, joka on tunnettu TV-sarjasta Die Sendung mit der Maus, erittäin opettavainen sarja, jota mekin joskus katsomme.


Meillä on ollut viime aikoina niin paljon yövieraita, että olen ollut välillä jo täysin sekaisin. Yhtenä yönä olin noussut ylös paniikissa, että meillä on vieraita eikä vierassänkyä ole vielä petattu. Ensimmäinen pussilakana oli jo paikallaan, kun sitten heräsin ja tajusin, että on yö, jolloin meillä EI ole vieraita ja alakerrassa istuukin Allumies telkan ääressä eikä vieras odottamassa sängyn valmistumista.

Tiistain vieraat toivat kauniin kukkakimpun.


Ja Baijerissa sain kiitokseksi cateringhommista loistavan kaulimen, jota jo kokeilin.

Donnerstag, 3. August 2017

Pitopalvelua Baijerissa

Ystäväni oli pyytänyt meitä auttamaan heidän puutarhakutsuillansa Baijerissa ja niinpä me viime keskiviikkona hyppäsimme autoon ja ajelimme kohti Baijeria. Noin 100km ennen perillepääsyä alkoi satamaan ja sitä vettä tuli sitten kaatamalla myös torstaina ja perjantaina ja kauhuissamme tutkimme säätiedotuksia ja mietimme, miten ne 40 ihmistä saadaan mahtumaan sisälle, jos sade jatkuu. Lauantaiaamuna oli koko piha vielä märkä, mutta aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja helpotuksen huokaus pääsi isäntäväeltä.


Isäntä lähetettiin pellolle poimimaan auringonkukkia, joita emäntä sitten laittoi vaikka missä muodossa näytille. Sakset pöydällä ovat etanoita varten, joita piha oli täynnä. Iik, onneksi meillä ei ole juuri etanoita.



Torstaina kävimme tukkuliikkeessä suurostoksilla ja koko perjantai meni ruokien valmisteluun. Baijerissa kun oltiin, niin vieraille pitää tarjota tuhtia ruokaa ja pöydällä oli kamalia määriä erilaisia makkararoita, sylttyä, ns. Leberkäse ja vaikka mitä meille vähän vieraampia ruokia. Itse olin päättänyt tehdä lohikakun, chorizopiirakan, Jaelin/Ottolenghin herkullista bataattisalaattia ja Brita-kakun. Vähän aloin jossain vaiheessa epäilemään, syövätkö ihmiset, jotka tunkevat kilokaupalla rasvaisia makkaroita vatsaansa, minun valmistamaani ruokaa, mutta turhaan pelkäsin ja ruoka maistui heille ja reseptit lähtivät kiertoon, helpotus!



Alppimaisemissa asuvien pöytään kuuluu myös aina Brezn eli suomeksi pretzel ja ne maistuivat myös 2v Romylle, pitojen baijerilaisasuiselle nuorimmaiselle.



Emäntä halusi välttämättä tarjota jälkiruokaa pienistä astioista ja Allumies-raukka pantiin hommiin tekemään mascarponesta, amarettineista ja vadelmista jälkiruokaa 40 pieneen lasiastiaan. Hän yritti ylipuhua emäntää, että laittaisi vain yhden ison astian, mutta ei onnistunut. Jälkikäteen emäntä kyllä myönsi, että oli aika hullua investoida niin paljon aikaa noihin pieniin annoksiin. Tässä vain osa jälkkäristä.



Ystävillämme on Saksan oloissa valtavan iso tontti ja pöytiä löytyi monesta nurkasta.



Itse en juuri ehtinyt seurustelmaan vieraiden kanssa, kun keittiössä riitti hommia. Tiskikone pyöri koko ajan, kun tiskattavana oli kuohuviinilaseja, viinilaseja, olutlaseja, vesilaseja, lautasia, aterimet (miten siitä muodostetaan partitiivi?), kulhoja jne jne jne.

Sunnuntaina otimme sitten kaiken iisisti ja nautimme helteisestä kesäpäivästä läheisen Ammerseen-järven rannalla.


Ystävämme asuvat paikassa, jonne muut ihmiset menevät lomalle ja heillä on muutaman minuutin matkan päässä kolme järveä, jossa voi uida.
Ammerseehen pääsee uimaan myös pyörätuolipotilaat, heitä varten on tehty tällainen "laituri".


Vähän kehno kännykuva, mutta tämä oli näkymä meidän makuuhuoneestamme, taustalla siis Alpit.






Sonntag, 23. Juli 2017

Amppareita ja aasialaista ruokaa

Minua vainotaan. Vainolaiset ovat ampiaisia, mehiläisiä ja kimalaisia, joita en aina välttämättä erota toisistaan. Joku aika sitten yksi paholainen iski yläreiteen ja siitä tuli aivan kamala iso punainen läiskä ja kutisi varmaan lähes kaksi viikkoa. Pelkäsin jo punkkia ja borrelioosia, mutta ystäväni lohdutti, että punkin pistoa ei tunne eli se ei voinut olla punkki. Toissailtana iski kolmikko jalkaterään ja yksi niistä iskuista sattuu edelleenkin. Tässäkin on iho kohtalaisen isolta alueelta aika punainen. Kimalaisarmeija on hommissa meidän kiinanruusussa ja etupihan villiviinin kimpussa käy kova surina, kun ampiaiset aterioivat. Onneksi en sentään reagoi niin pahasti kuin freiburgilainen ystäväni, jonka jalka paisui aivan elefantin jalaksi ja kesti ainakin kolme viikkoa parantua.


Tämän illan vieraamme saavat aasialaista ruokaa. Onneksi meillä on useampia hyvinvarustettuja aasialaisia supermarketteja, joista löytää ihan kaikkea jos vaan ne löytää, sillä siellä on niin paljon tavaraa, ettei normaali eurooppalainen siellä hyvin pysty navigoimaan. Ostin kokeeksi yhden vihreän papayan, kun saimme aikanaan Burmassa sitä niin mahdottoman hyvän salaatin muodossa.


Yksi illan vieraista on muuten edesmenneen rakkaan ystäväni Ginan mies, joka etsii epätoivoisesti morsianta (minusta vähän liian nopeasti, mutta eihän se ole minun asia), ensin lehti-ilmoituksen kautta, nyt netin kautta. Muutaman kandidaatin hän on jo henkilökohtaisesti tavannutkin, mm. entisen työkaverini, maailma on todella pieni. Nainen oli firmamme kaikista epämiellyttävin ihminen, heh heh, sepä olisikin ollut hauskaa, jos J. olisi lyönyt hynttyyt yhteen hänen kanssaan. Olisi päässyt minusta eroon, sillä sitä ihmistä en missään tapauksesssa halua kaveripiiriini. Suuri osa ehdokkaista on eronneita opettajia, onkohan se sattuma? Tänä iltana kuulemme nyt sitten kolmannesta shortlist-naisesta, joka oli ensimmäisillä treffeillä osoittautunut ihan ookooksi, vaikka olikin tehnyt itsestään vähän nuoremman ja photoshoppailut muutaman kilon pois. Odotamme jännityksellä jatkoa.

Donnerstag, 20. Juli 2017

Rajuilmaa ja hyvää suomalaista taidetta

Eilen oli Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa mieletön rajuilma, vettä tuli saavista kaataen, samoin isoja rakeita. Tiet olivat veden alla, samoin osittain ratikat raiteet ja salamat iskivät kamalalla voimalla. Me olimme onneksi lähteneet Ala-Reinin suuntaan taidenäyttelyyn emmekä kastuneet ja voimme nauttia hellepäivästä kauniissa puitteissa. Jossain vaiheessa kun kuulimme autoradiosta rajuilmasta tuli onneksi mieleen, että kattoikkuna oli jäänyt auki ja jouduin soittamaan naapurille, että hän meni sen sulkemaan ja olihan hän joutunut jo vähän vettä pyyhkimään lattialta.

Retkemme päämäärä oli Moylandin linna, joka on restauroitu  vasta viime vuosisadan loppupuolella. Linnassa on museo, jossa on paljon tunnetun saksalaisen taiteilijan, Joseph Beuys'in taidetta. Linnan puisto on todella kaunis ja hyvin hoidettu.





Museossa ja osittain sen puistossa oli suomalaisen multimediataitelija Tea Mäkipään näyttely, joka on todella näkemisen arvoinen. Tean sanoma on kiinnittää huomiota ilmastonmuutokseen ja ympäristönsuojeluun ja näyttelyn nimi on Early Harvest eli aikainen sadonkorjuu, muistuttamassa siitä, että me korjaamme liian aikaisin koko sadon emmekä jätä mitään jälkimaailmalle.

Ensimmäisenä tuli ulkona vastaan tämä hauska installaatio, jossa on esillä talon "sisukset"


ja mainio esimerkki recyclingista on tämä hautakivi


Näyttelyn tunnetuin objekti on Atlantis, vedessä kelluva talo, jonka asukkaat eivät vielä tajua kohtaloaan. Sisältä kuului klassista musiikkia eli asukkaat elävät edelleen vanhaa elämäänsä tajuamatta mitä tapahtuu.


Tässä talo toiselta puolella ja osa linnaa.


Museon sisällä oli myös Tean taidetta, mm. Escape Allee eli katu, jonka varrella oli mm. talo, jossa oli nimikylttejä kuten Erdogan, Trump, Putin jne.  Funeral home tarjosi palvelujaan


ja hymyn sai huulille myös tämä Nospresso-mainos, jossa George Clooney myy erilaisia kahveja kuten Cafe laxato tai Plastico di mare. Valitettavasti kuva on huono, kun otin sen vähän salaa. Päämuseossa oli kuvaaminen kielletty enkä tiennyt saiko tuolla kuvata.


Tean sanomaa ei voinut olla ymmärtämättä ja 1,5 tunnin ajomatka Moylandiin kannatti.

Mittwoch, 19. Juli 2017

Alexander ja Ernesto

Eilen kävi hauska sattuma, kun Alexander von Humboldt ja Che Guevara törmäsivät meillä toisiinsa ja mieleen tuli monta muistoa maaliskuiselta Etelä-Amerikan matkalta, sillä molemmat kaverit ovat aikanaan liikkuneet seuduilla, joissa me kävimme.

foto: Wikipedia

Alexander von Humboldt (1769-1859) oli saksalainen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija. En tiedä miten tunnettu Humboldt Suomessa on, itse tuskin tunsin häntä Suomessa asuessani, mutta Saksassa hän tulee useasti vastaan. Esim. Berliinin yliopisto on saanut häneltä nimensä. Joku on saattanut törmätä häneen Daniel Kehlmannin kirjassa Maailman mittaajat, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Me törmäsimme Alexiin lomamatkallamme, jossa osittain kuljimme hänen jalanjälkiään ja mietimme, miten ihmeessä hän on pystynyt lievetakki päällään ja nahkakengät jalassa kiipeämään vuorille, jonne me emme olisi nykyaikaisilla varusteilla lähteneet.
Sain ystäviltä lainaksi mahtavan mielenkiintoisen kirjan Humboldtista, jonka ainoa vika on sen koko ja paino, se ei sovi iltalukemiseksi sänkyyn, mutta pihan varjoisessa nurkkauksessa se maistui eilen kamalasta helteestä huolimatta. Kirjaa ei ole käännetty (vielä) Suomeksi, mutta ruotsiksi kylläkin.



Myöhään illalla, kun olimme läpivedolla tuulettaneet yläkerran takkahuoneen siedettäviin lämpötiloihin, otimme esille samoilta ystäviltä lainaamamme DVD:n Che Guevaran tositapahtumiin perustuvasta Moottoripyöräpäiväkirja-leffasta. Chen elämä on aina kiinnostanut ja nyt oli jännä nähdä hänet  osittain samoissa maisemissa, joissa olimme itse maaliskuussa. Che oli leffassa samanlainen hurmuri, jona olen häntä aina pitänyt ja hän . ♥  Häntä näyttelee sympaattinen meksikolainen Gael Garcia Bernal, joka Oscar-palkintojen jaossa kritisoi Trumpin suunnittelemaa muuria.