Montag, 13. August 2018

Forget-me-not




En voi valita,
ketä kaipaan;
en sitä,
kenen vuoksi itken.
Etukäteen en tiedä,
kuka on se,
jonka kaiku
tekee tyhjän tilan
vielä tyhjemmäksi;
tai kuka jättää
suuremman aukon
kuin on täyttänyt.

Lähde:  Mietteitä Maammon sydämeltä/FB

Freitag, 10. August 2018

Sekopää helteellä

Vihdoinkin täällä saa hengitettyä, vaikka eilen kovasti odotettu ja toivottu rajuilma ohitti meidät emmekä saaneet tippaakaan sadetta ja jouduin taas kastelemaan kavereiden puutarhaa. Lämpötila on kuitenkin laskenut 13C eli tänään on enää +25C. Ilmeisesti helle on sekoittanut pääni täysin, sillä kun äsken istuin terassilla ristisanaa ratkomassa, laitoin huovan polvilleni, kun tuntui niin viileältä.


Eilen jaksoin pitkästä aikaa käydä keskikaupungilla pikkuostoksilla. Ostin mm. hedelmäkärpäsansan. Tuollaiseen vihreään omenaan laitetaan etikkaa ja tiskiainetta ja hedelmäkärpäset menevät pienestä reiästä sisään eivätkä pääse enää ulos.


Ostin myös kehyksen ikivanhaan isän ottamaan talviseen mustavalkovalokuvaan. Siinä on 2000 litran tammitynnyri, jonka isä oli joskus ostanut, muistaakseni Chymoksen tehtaalta, jonne oli tuotu jotain ainetta Saksasta tuollaisissa tynnyreissä. Siihen kerättiin sadevettä ja muistan, että oravat kävivät siinä juomassa, isä oli tehnyt niille pienen laiturin. Oli kiva muistella Suomen talvea näissä karmeissa helteissä. Tuo teksti oikealla on muuten Kölnin murretta, et kütt wie et kütt eli se tulee niinkuin se tulee eli asiat on nyt vain niin eikä sille voi mitään. Se on tyypillinen täkäläinen lunki elämänasenne.


Vielä kaksi kastelupäivää ja sitten pääsen pakoon!

Montag, 6. August 2018

Lähellä hermoromahdusta

Reilu kolme viikkoa sitten ystäväpariskunnan mies soitti ovikelloa ja kertoi heidän lähtevän Ranskaan lomalle ja hän oli saanut vaimolta tehtäväksi hommata 2,5 kuukauden kesäloman ajaksi kukille kastelijan. Vaimo pitää itseään todellisena viherpeukalona ja heillä on kohtalaisen iso piha ja sisällä kasveja monessa huoneessa. Kilttejä kun olemme, suostuimme kastelemaan ensimmäiset neljä viikkoa. Luulimme, että meidän pitää kastella sisäkukat sekä terassin ruukuissa olevat oleanterit sun muut. Terassille oli laitettu yksi kastelukannu ja noin metrin pituinen letku. Kun täällä nyt on tämä kuuma kesä ja lämpö on lähempänä +40C kuin +30C, on mielestäni hävytöntä antaa kastelijalle niin huonot välineet. WhatsAppin kautta saimme sitten tietää, että kaoottisessa kellarissa on pitempi letku. Eikö he olisi sen voineet itse laittaa paikalleen, kun tiesivät miten kuuma täällä on.


Nyt me olemme sitten KOLMEN VIIKON AJAN kastelleet herrasväen pihaa, tuntikausia päivässä.
Viherpeukalon sisäkukat ovat sellaisia, että kastellakko vai eikö kastella, se on kysymys.


Tämä kasvi on hydrokulttuurissa. Missä Jallu vesimittari luuraa?? En ensin tajunnutkaan, että tämä on hydrossa.


Ja tässä jälkimmäisessä kuvassa on viherpeukalon yrttitarha, olen tunnistanut sieltä ainoastaan salvian.



Olen seissyt joka päivä letkun kanssa kastelemassa yrttitarhaa, mutta en kyllä saa sitä kuntoon. Alakuvassa on nyppimiäni kuivia yrttejä nurmikolla, nurmikothan täällä on kaikki nyt tämän näköisiä, myös meidän oma, sillä kukaan fiksu ei nyt tuhlaa arvokasta vettä pelkälle nurmikolle, joka kokemuksen mukaan kyllä selviää kuivuudesta. Vuonna 2003 oli samanlainen helle ja kyllä se nurmikko hengissä säilyi.


Jossain vaiheessa sain Ranskasta viestin:  voisitteko ystävällisesti kastella myös PUUT. No mikä ettei, onhan meillä aikaa seistä sen letkun kanssa myös kahden omenapuun, kahden kirsikkapuun ja yhden kvittenin vieressä ja antaa veden juosta. Radiossa sanottiin, että puita ei tarvitse kastella, ne selviävät hengissä, auttavat itseään heittelemällä kuoria jne. Sauvakävelyreitillämme putoilee jatkuvasti puun kuoria päällemme.
Vielä yksi viikko ja sitten huokaisemme helpotuksesta, kun tarvitsee kastella vain omat kasvit ja eikä tarvitse arvata, onko kasvi hengissä vai ei. Nyt jo säälin niitä ihmisiä, jotka ovat seuraavat neljä viikkoa hommissa ystäviemme luona tai ehkä silloin sataa eikä tarvitsisi kastella ulkona, täällähän ei ole satanut miesmuistiin.

Taidan ensi kerralla keksiä hyvän syyn miksi en ehdi kastelemaan. Ehkä _me_ lähdemme silloin kumiveneellä soutelemaan Loirelle ja nauttimaan hellepäivistä pikkusaarella.

Eilen illalla oli muuten varjossa Reinin rannalla ihan siedettävää. Istuimme ystävien kanssa monta tuntia itävaltalaisessa ravintolassa.








Freitag, 3. August 2018

Friday Favourite Photo


Tai ei nyt oikeastaan favourite, liian syksyltähän tuo näyttää. Lämpötila (virallinen) tosin kesäiset +36C,

Mittwoch, 1. August 2018

Helteellä museoon

Saksan tämän vuoden lämpöennätys mitattiin eilen Bernburgissa, se oli +39,5C ja päivä oli meilläkin yksi niitä pahimpia. Kun emme viitsineet jäädä kellariin, vaikka siellä olisikin tekemistä (silityspyykkiä) ja katsomista (TV), päätimme lähteä vaihteeksi jonnekin muualle ja otimme kohteeksi Wuppertalissa olevan Skulpturenpark Waldfrieden, jossa oli tällä kertaa kansainvälisestikin  tunnetun taiteilijan , Markus Lüperztin tuotantoa,
Wuppertal on hyvin kukkulaista maastoa ja puistokin on ylhäällä kukkulalle ja parkkipaikalta ylö kiivetessä tulikin heti hiki ja istuttiin ensimmäiseksi kahvilaan juomaan jääkylmä Rhababerschorle.
Schorleksi saksalainen nimittää juomaa, jossa on puolet kuplivaa kivennäisvettä ja toinen puoli mehua tai viiniä. Weissweinschorle on aika yleinen juoma sille, joka haluaisi vähän viiniä, mutta ei voi juoda paljoa, kun on autolla liikkeellä.
Kukkula on sen verran korkealla ja metsäinen, että ilma oli siellä paljon parempi kuin meillä kotona.






Museopuisto on 14 hehtaarin kokoinen ja kuului aikanaan wuppertanilaiselle teollisuusmiehelle, joka oli asennuttanut jokaisen penkin viereen peltilaatikon, jossa oli puhelin ja niin hän pystyi jo ennen kännyaikaa hoitamaan työasiat puistostakin käsin.


Näyttelyhalli  oli onneksi ilmastointi.


Meillä oli onni, että parhaillaan oli tosiaan Lüpertzin näyttely, sillä pidän hänen töistään, sekä maalauksista että veistoksista.



Tämän kaverin tekin tunnette, siinähän on itse Ludwig van Beethoven.


Kakkoshalli olikin sitten kuin sauna, siinä ei ollut ilmastointia ja katselimme mieluummin ulkoapäin.


Syksyllä näyttelyhalleissa järjestetään konsertteja, pitääpä panna korvan taakse muistiin.



Freitag, 27. Juli 2018

Helteinen patikkaretki


Kun pari kuukautta sitten sovittiin patikkapäivästä, kukaan ei osannut aavistaa, että tulisi olemaan älyttömän kuuma ilma. Kun eilen en meinannut jaksaa yhtään mitään, mietin, miten voisin samanlaisella helteellä jaksaa kävellä lähes 10km kukkulaisessa maastossa, jossa on noustava 300 korkeusmetriä ylös, mutta onneksi suurin osa reitistä oli metsässä varjossa ja muutenkaan ei maaperä ole maaseudulla niin kuuma kuin kaupungin asfaltti eli ihmeen hyvin jaksoin lenkin kävellä. Sitäpaitsi +34C eli viisi astetta vähemmän on näissä lämpötiloissa jo paljon. Hattuakaan ei tarvittu, kun oli tarpeeksi varjoa.

Reitti kulki Müngstener eli Kaiser Wilhelm Brücken lähellä. Kuva/kortti on Wikipediasta ja se on vuodelta 1912. Silta on Saksan korkein rautatiesilta, 107 metriä alempana virtaa Wupper-joki.


Valitettavasti silta on osittain korjauksen alla, siksi nuo valkoiset suojakankaat.





Joen voi ylittää myös ns. Schwebefährellä, mitähän se olisi suomeksi,  keijuva lautta tms. Tarkoitus oli kokeilla sitä, mutta valitettavasti se ei ollut tänään kuumuuden takia käytössä, metalli on sen verran muuttanut muotoaan kamalan helteen takia.



Kotiin palattaessa meinasin saada taas slaagin tästä kuumuudesta. Pääsisipä hyppäämään järveen niinkuin lapsuudessa, mutta meillä on vain suihku ja kylmä vesikin on ihan liian lämmintä.


Mittwoch, 25. Juli 2018

Wordless Wednesday

Huomenna +37C, olen sanaton