Donnerstag, 19. September 2019

Maa numero 54 = Irlanti

Aloin tässä itsekin miettiä, että miksi minun piti nähdä 53 maata ennenkuin ehdin Irlantiin. Irlanti on kyllä ollut usein mielessä ja joskus katsottiin sinne lentojakin, mutta lentoajat oli silloin niin tylsiä, että luovutimme. En ole kovin halukas lentämään jostain vieraasta kaupungista kotiin aamulla kello 7. Nyt oli Eurowingsillä hyvä aikataulu ja hintakin ihan ookoo ja niinpä sitten lensimme ystäväpariskunnan kanssa Baile Atha Cliathiin eli Dubliniin.
Hotellihuoneet Dublinissa olivat mielestämme kamalan kalliita, vuokraamamme kahden makuuhuoneen asunto maksoi kolmelta päivältä yli 700€, mutta olimme siihen muuten tyytyväisiä. Se oli kilometrin päässä St. Stephen's Greenin puistosta eli pystyimme paljon tekemään jalkaisinkin.


Ostimme tosin kolmen päivän Leap Cardin yleisiin kulkuneuvoihin, se on todella kätevä. Dublinissa ei ole metroa, mutta sitäkin enemmän busseja ja ne kulkevat usein, mutta kuten matkaoppaassamme sanottiin, aikataulut on vähän sinne sun tänne ja jos taulussa lukee, että bussi tulee nyt just, se ei saata tullakaan, teksti vaan poistuu, mutta bussia ei näy.


Taisimme aivan ensimmäisenä katsastaa Christ Churchin katedraalin, jossa oli aikanaan Haendelin Messiaksen ensiesitys. Jouduin tukkimaan Allumiehen suun, kun hän harjoittelee kuoronsa kanssa Messiasta ja olisi halunnut kokeilla kirkon akustiikkaa.



Kirkosta jäi mieleen mm. komea kaakelilattia


ja apina, jota etsimme aika kauan ennenkuin se löytyi


ja urkupilleistä löytyneet kissan ja hiiren muumiot


Meille sattui oikein hieno ilma ja dublinilaiset nauttivat St. Stephen's puistossa auringosta.


Trinity-yliopistossa näkyi paljon "freshers". Yritin katsoa, tuleeko Saaran poika vastaan, mutta en onnistunut.


Kävimme tietenkin kirjastossa, voi noita kirjamääriä seinillä, aivan uskomatonta.


Oscariakin tervehdimme, hänkin oli tyytyväinen aurinkoiseen säähän.


Kauppoja emme juuri katselleet, mutta positiivinen muisto jäi tästä vähän erilaisesta ostoskeskuksesta nimeltä Powerscourt, suosittelen, kivoja putiikkeja ja ruokapaikkoja.


Illemmalla katselimme katuja ja ihmisiä


ja kävimme Temple Barissa juomassa ensimmäiset ja viimeiset guinnessit, sillä se ei maistunut meille kenellekään.


Kivassa ruokapaikassamme Cafe en Seine oli sitten meillekin maistuvaa Rockshore-olutta ja harjoittelimme Fish and chipsin syömistä. Paikka oli kiva, aika täynnä, mutta satuimme saamaan pöydän.


Toisena iltana tilasin anjovis "tin" ja se oli tosiaan säilykepurkki, maistui suomalaiselle oikein hyvin, saksalaiset eivät olisi varmaan tykänneet.


Jotkut eivät pidä Dublinista lainkaan, mutta meille paikka oli ihan okay, mutta kolme yötä riitti oikein hyvin ja sen jälkeen otimme vuokra-auton ja jatkoimme matkaa.

Sonntag, 1. September 2019

Ai Weiwei kosketti

Kävimme eilen Düsseldorfissa Au Weiwein tähän asti suurimmassa näyttelyssä Euroopassa, aivan viime tipalla, sillä näyttely päättyy tänään. Olen ennenkin nähnyt jotain hänen töitään, mutta en nyt ole voinut sanoa, että hän olisi kaikista nykyajan taiteilijoista suosikkini, mutta vähän muuttui mielipide eilisen jälkeen, kun ymmärsin paremmin hänen sanomansa. Au Weiwein periaate on, että "Kaikki on taidetta, kaikki on politiikkaa". 

Tämän näyttelyn ehkä tärkein asia oli migraatio.

Life cycle oli 17m pitkä bambusta tehty "kumivene", jossa on 110 matkustajaa eri aikakaudelta ja kiinalaiset horoskooppieläimetkin olivat mukana veneessä.




Viereisessä salissa oli "pesula", jossa riippui 40 tangossa 2016 vaatekappaletta. Au Weiwei oli tiiminsä kanssa kerännyt näitä vaatteita pakolaisleireiltä ja ne oli pesty ja silitetty Saksassa ja ripustettu kokojen mukaan henkareihin. (Harmittaa, että tuo nainen oli ehtinyt pompata kuvaan, huomasin hänet vasta nyt.)


Nämä housut oli ihan pikkuisen lapsen, koosta saa vähän väärän kuvan. Kyllä siinä tuli mietittyä, minne tämäkin lapsi on joutunut. Onko hän hukkunut ja housut löytyneet merestä.


Tämän salin lattialla oli 650 neliön alueella yli 60 miljoonaa auringonkukansiementä.


Siemenet oli tehty Kiinassa posliinista. Mao kuvattiin usein nousevan auringon kanssa ja auringonkukkahan kääntyy aina auringon mukaan kuten sen ranskalainen nimi "tournesol" sanoo. Poliittinen sanoma siis tässäkin, ei saa aina kääntyä mukana.


Sunflower seeds-projektin jälkeen Weiweitä syytettiin verojen kiertämisestä ja hän joutui maksamaan 1,7 miljoonaa euroa veroja Kiinan valtiolle. Weiwei keräsi rahat velkakirjoilla, joista hän teki myöhemmin tapetin, jonka nimi on I.O.U., tulee englannin sanonnasta "I owe you".


Toinen tapetti on tämä, josta tarkemmin katsoen löytää mm. valvontakameroita, ketjuja, käsirautoja jne. Tapetin nimi on muuten "The Animal That Looks Like a Llama but is Really an Alpaca". Alpakka symbolisoi nettiaktivismia kiinalaisten nettisensuuria vastaan.


Kultaiset kiinalaiset horoskooppieläimet oli aseteltu kultaisen tapetin eteen. Tuo ikkuna on taidehallin ikkuna.


Study of Perspective muistuttaa katsomaan asioita monelta eri taholta. Weiwei on kuvannut tunnettuja ja paljon kuvattuja nähtävyyksiä keskisormensa kanssa.


Ja kappas vaan, siinä oli mukana myös Helsingin tuomiokirkko.


Onneksi jaksoimme lähteä näyttelyyn eilisestä läähättävästä helteestä huolimatta! Nyt meillä on ihanan viileää (+21C) ja tätä on luvattu moneksi päiväksi, juhuu!

Mittwoch, 28. August 2019

Kesäretki Ruhrin alueelle

Meillä on ollut taas vähän turhan kuumaa, mutta silti saimme aikaiseksi pyöräillä sunnuntaina 25 km auringonkukkapeltojen ohi Knechtstedenin luostariin jätskille.



Tänään ajelimme ilmastoidulla autolla Ruhrin alueelle Hattingenin söpöön kaupunkiin. Hattingen on vanha kaivoskaupunki ja siellä on paljon puuristikkotaloja 1600-luvulta.







Nämä kasvit ja tuolit kuuluvat talon asukkaille, joilla ei ole mitään muuta pihaa  kuin talon edusta, ihan kodikasta. Muutenkin kaupungissa oli valtavan paljon kukkia ja kaikki hyvin hoidettu.





Nämä rautaiset miehet muistuttavat Hattingenissa olleesta rautaruukista, joka oli juuri tässä kohtaa.


Tässä me söimme lounasta, tunnelma oli kuin jossain etelässä, varsinkin kun lämpötilakin oli sen mukainen.


Hattingen♥

Freitag, 23. August 2019

Ihana elokuu

Ai että meillä on hieno sää, ei enää niin tukahduttava helle, ei enää trooppisia öitä vaan vilpoisat 15C, kyllä kelpaa.


Luonto tekee muutenkin parhaansa, kärhöt kukkii uudelleen.


Onkohan tämä syyspäivänhattu, vaikka se on kukkinut jo vaikka kuinka kauan, on kasvanut jo parimetriseksi, ihana muisto Tante Käthestä, jolta saimme aikanaan taimen.


Näitä söpöjä pienokaisia jaksaisin katsella vaikka kuinka pitkään. Heitin keväällä jostain pussista siemeniä ruukkuun ja sieltä tuli esiin kiva yllätys.


Maanviljelystäkin on harrastettu, tässä ensimmäinen sato. Todella hyviä pullonmuotoisia pieniä tomaatteja, lisää on tulossa.


Tutkistelen tässä vuorotellen uutta Ikean kataloogia ja Irlannin matkaopasta.


Olen muuten katsellut juutuubista amerikkalaisten vloggareiden "Aikea häcks" ja saanut aika paljon ideoita miten voi organisoida Ikean tuotteiden avulla. Nyt olen ihastunut tähän henkarimalliin, joka on tosi kätevä vaatteille, noihin "koukkuihinkin" voi ripustaa vaikka mitä ja yhden henkarin otin käyttöön koruille.


Montag, 19. August 2019

Viikonloppu Moselilla

Vietimme viikonlopun Mosel-joen maisemissa enkä muista varmaan koskaan nähneeni Hollannin ulkopuolella niin paljon hollantilaisia kuin siellä oli. Leirintäalueet ovat todella hyviä ja kauniilla paikoilla ja asuntoautoja oli vaikka kuinka paljon liikkeellä. Yöpyä voi tietenkin myös hotelleissa tai viininviljelijöiden luona, joillakin saattaa olla vain yksi tai kaksi vierashuonetta. Me olimme pienessä hotellissa Trittenheimin kylässä, heillä ei ole edes nettisivua ja olimme oikein tyytyväisiä.
Trittenheim sijaitsee paikassa, jossa Mosel tekee aikamoisen "kierukan" tai mitä se on suomeksi, saksaksi Schleife, englanniksi loop. Yritin saada siitä kuvaa, mutta tuossa edessä ovat nuo pensaat vähän tiellä eli joki ei näy.




Trittenheimer Apotheke on yksi tunnetuimpia Moselin Riesling-rinteistä.



Oli kiva pyöräillä kauniissa maisemissa ja ennen kaikkia hyvillä pyöräteillä.



Matkan varrella tulee aina vaan uusia viinikyliä kuten tässä Piesport


tai Kesten


ja kivoja pieniä baareja/kahviloita/viinipaikkoja on vaikka millä mitalla



 Poikkesimme matkalla myös Luxemburgin puolelle, tuolla se on Moselin toisella rannalla.


Luxemburgissa kannattaa käydä tankkaamassa, bensa on siellä todella halpaa, samoin kahvi on halvempaa ja huoltoasemalla onkin oikein iso kahvikauppa.


Ja kun lähellä oltiin poikkesimme myös Trieriin. Trier on Saksan vanhin kaupunki, roomalaiset ovat sen perustaneet vuonna 7 eKr.  Kaupungin kuuluisin rakennus on Porta nigra, vanha kaupungin portti, joka on rakennettu 170 jKr eli mikään uusi juttu sekään.


Kaupunki on oikein kiva. Kävimme mm. näissä kahdessa kirkossa, jotka ovat aivan vierekkäin, vasemmalla tuomiokirkko, oikealla Liebfrauenkirche.


Tuomiokirkossa oli aika erikoisen näköiset urut.