Dienstag, 23. August 2016

Alles kaputt




Mikäs laki se onkaan, joka sanoo, että kaikki menee yhtä aikaa rikki? No meillä on nyt se kausi meneillään. Tuossa ylhäällä olevassa kolossa ollut mikro on korjattavana tai siis kustannusarvion saimme ja korjaus maksaisi 400€. Kuka nyt maksaa 20v vanhan laitteen korjauksesta niin paljon eli sanoimme ei kiitos.
Nyt on vaan ongelmana se, että samaa mallia ei saa enää ja uusi malli ei synkkaa yhtään mikron alla olevan uunin kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että nyt on ilmeisesti ostettava uunikin.
Kellarin ikivanha tv sanoo sekin vähitellen yhteistyösopimuksen irti ja kun en voi silittää ilman telkkaa, sekin on uusittava. Vanhushan se olikin jo, ensimmäisestä veronpalautuksestani aikanaan ostettu.
Ja ei kahta ilman kolmatta: silitysrautakin heitti henkensä. Sille on tulossa seuraaja, DHL ilmoitti paketin saapuvan

Silitysraudan tai -aseman ostopäätös ei ollut kovin vaikea tehdä, siinä ei ole niin suuri summa kyseessä. Kätevää nykyisissä raudoissa on, että ne tunnistavat itse tekstiilin eli lämpötilaaa ei tarvitse säätää. (Niin että HK, ensi kerralla kun tulet, täällä on luksusrauta ja silittäminen on entistä mukavampaa.) Mikron ja uunin suhteen tuli nyt kyllä tänkapå . Mikroa kaipasin viimeksi tänä aamuna, kun otin pakastimesta vadelmapussin ja rupesin sulattamaan vadelmia mysliini eikä ollutkaan mikroa siinä entisellä paikalla.
Tässä nyt sitten tutkin uuneja ja mietin, mitä kaikkea hömpsää uunissa täytyy olla lisävarusteena. Mitään suurempia automaattijuttuja en tarvitse, niitä en ole käyttänyt edellisessäkään uunissa, mutta esim. Mielen kosteuspaisto houkuttelee, ystäväni mukaan se on todella hieno juttu. Tuskin myöskään tarvitsen sapattitoimintoa, jota tarvitsevat puhdasoppiset juutalaiset, jotka eivät sapattina saa vääntää mitään nappulaa, siis sellaisiakin toimintoja on tarjolla.
Sanokaapas te asiantuntijat, mitä toimintoja uunissa pitää välttämättä olla.

Ilmoista en valita tippaakaan




Sonntag, 21. August 2016

Vanhempaa Valenciaa

Viikon aikana Valenciassa satoi tasan kerran ja silloinkin varmaan vain kymmenen minuuttia ja meille se sopi oikein hyvin, sillä emme huomanneet mitään koko sateesta, koska olimme juuri silloin sattumalta tuomiokirkossa, joka ei nyt ole ihan niitä parhaita kirkkoja mitä olemme nähneet, mutta hyvä silti, että menimme sisään.



Kovin katolisiahan espanjalaiset ovat ja rukoilijoita näkyi enemmän kuin niitä täällä kirkoissa näkee.


Rippituoleillekin oli kysyntää.  En kehdannut ottaa kuvaa ihan edestä.


Nämä tyypit katon rajassa oli ihan kivoja.


Komeita vanhoja rakennuksia riittää vaikka millä mitalla, en tietäisi, minkä näistä ottaisin, mieluiten kaikki.





Eixamplen kaupunginosan entisessä kauppahallissa me kävimme usein aamiaisella.


Tämä katto on kaupungin vielä käytössä olevassa isossa kauppahallissa, josta löytyy ruokaa varmaan kaikille.


Valencian pääposti oli julkisivuremontissa ja siksi esim. meidän kaverit eivät huomanneet poiketa sinne sisälle. Rakennus on todella näkemisen arvoinen sisältäkin eli kannattaa poiketa. Mulla ei ollut valitettavasti kameraa siellä mukana, mutta tästä linkistä löytyy kuvia, joista saa käsityksen rakennuksesta. [KLIK]

Tässä vanha silkkipörssi:


ja keramiikkamuseo, jonka keramikkakokoelma ei mielestämme ollut juuri mistään kokoisin, mutta rakennus on niin komea, että kannattaa ehdottomasti katsoa.

Tunnelmaa löytyy kaupungista sekä päivällä että illalla.




Adiós Valencia, toivottavasti tavataan toisenkin kerran ja varmaan tavataankin, kun kummipoika käy siellä usein anoppilassa ja saamme varmaan viettää hänen ja nuoren vaimonsa kanssa siellä enemmän yhteistä aikaa kuin nyt häiden yhteydessä oli mahdollista.

Samstag, 20. August 2016

Calatravan kaupunki

Yksi Valencian tärkeimmistä nähtävyyksistä on tunnetun espanjalaissveitsiläisen arkkitehdin Calatravan suunnittelema Taiteen ja tieteen kaupunki, joka sijaitsee myös kuivatetun Turia-joen uomassa. Alueella on museoita ja mm. ooppera, jonka rakentaminen oli tullut niin kalliiksi, että nyt ei ole varaa tarjota kuin muistaakseni nelisenkymmentä esitystä vuodessa. Siellä on myös Euroopan suurin akvaario, jossa me emme käyneet, mutta nelihenkinen ystäväperhe kävi ja joutuivat pulittamaan satasen pääsymaksua eli aika tyyris paikka.
Alueella oli paljon vettä, joka oli helteestä huolimatta pikkuisen viileää ja sain uiteltua siellä kätevästi kipeää jalkaani.






Vesipalloille oli kysyntää nuorison joukossa, tässä pieni videonpätkä [KLIK]

Disko, jonne häävieraat siirtyivät kolmelta aamuyöstä jatkoille, on tässä L'Umbracle-nimisessä rakennuksessa, jonka yläkerrassa on palmukuja ja muitakin Välimeren kasveja.






















Donnerstag, 18. August 2016

Hemmottelua

Eilen hammaslääkäri rääkkäsi minua tunnin verran, kun implantin päällä oleva kruunu oli alkanut löystyä ja siinä sitten otettiin ensin varmuuden vuoksi uusi muotti eli suuhun pantiin sellainen kamalan iso metallivehje, jonka päällä on jotain kamalaa tahnaa ja koko juttu alkaa yököttää ja pelkään oksentavani. Sitten kovaäänisellä poralla porattiin ja porattiin kunnes saatiin implantin päällä olevan ruuvit irti. Onneksi kaikki onnistui ensimmäisellä yrityksellä, kaikki desinfioitiin talon omassa labrassa ja kiinnitettiin taas paikalleen.
Mutta sen jälkeen päivä oli yhtä hemmottelua. Ensinnäkin ajelin pyörällä ihanassa kesäpäivässä 10km kampaajalle, kun pääsin pyörällä lähemmäksi kuin autolla tai ratikalla eli ei tarvinnut ontua pitempää matkaa. Kampaajan apulainen on kiva ja tarjoaa aina wellness-hoitoa eli pesee hiukset ja hieroo päätä varmaan kymmenen minuuttia, voi taivas kun se on ihanaa, ihan kuin aikanaan Kiinassa tekivät. Onneksi älysin silloin kertoa hänelle kiinalaisesta kampaamosta ja sen jälkeen olen saanut samat palvelut täällä. Sitten laitettiin vähän raitoja ja leikattiin.


Kaupungilla oli ka-ma-lan paljon ihmisiä liikkeellä, kuten kampaajalla oleva lappuliisa sanoi, kalpeanaamaisia mustiin pukeutuneita nuoria eli nörttejä, jotka ovat tulleet kaupunkiin Europan suurimmille pelimessuille. Huokaisin, kun pääsin vihdoin puistoalueelle eikä tarvinnut ajaa slalomia nörttien välistä.
Kotona odotti terassilla katettu pöytä


Kultsu oli kokkaillut turskaa oliivikuorrutuksella, nam.


Ja tänä aamuna hemmottelee taas aurinko ja lupaa sopivan lämmintä kesäpäivää. Aamulla se paistoi jo niin nätisti vierasvessaan, että oli pakko räpsiä kännyllä kuva.


Mittwoch, 17. August 2016

Vihreä Valencia

Luulin, että meitä odottaa elokuun hellepäivinä aivan kellastunut ja kuivunut Valencia, mutta sieltähän tulikin vastaan paljon luontoa ja jopa vihreää. Edellisessä postauksessa oli jo kuva vihreistä riisipelloista. Ensimmäisenä iltana käväisimme lentokentältä suoraan morsiamen äidin luona ja hän asuu valtavien appelsiiniviljelmien lähellä, en vaan saanut kuvaa, kun oli jo sen verran pimeä ja tuli vain taivaasta kuva.


Valencia on siitä kätevä kaupunki, että siellä voi viettää sekä kaupunki- että rantalomaa ja ajaa pyörällä. Kaupungilla on monessa paikassa Valenbisin vuokrapyöräautomaatteja ja pyörävuokraamoita näkee paljon. Me saimme kätevästi hotellin kautta pyörät ja ajoimmekin paljon ja sitä kautta olin minä jalkavaivainenkin mobiili ja pääsin vaikka minne.
Kaupungin läpi menee 9 km pitkä puistoalue, jossa voi kävellä, pyöräillä tai vain oleskella. Puisto on tehty Turia-joen uomaan. Koska joki aiheutti aikanaan tulvia, sen kulku muutettiin toisaalle ja kuivattuun uomaan tehtiin hieno puisto. Tämän puiston läpi me pyöräilimme kaukana muusta liikenteestä mm. biitsille.







Rannalle pääsee kaupungista myös metrolla tai bussilla eli aika luksusta. Ranta on todella siisti ja hiekka hienoa.
Me ostimme lentokentältä 10 matkan lipun ja se riitti meille kahdelle viikon ajaksi, sillä kaupungissa ei juuri tarvitse kulkea bussilla tai metrolla vaan kävellen tai pyörällä ja me käytimme bussia oikeastaan vain jalkani takia. Bussin kertalippu maksaa muistaakseni 1,50€ eli todella edullista. Myös vanhassakaupungissa me ajelimme pyörällä, sekin oli ihan iisiä.

Montag, 15. August 2016

Valencia - uusi rakkauteni

Mikä onni, että kummipoika/varalapsi rakastui valencialaisneitoon ja me pääsimme Valenciaan häihin ja rakastuin kaupunkiin. Valencia on vähän niinkuin Rotterdam, jäänyt isosisko Barcelonan varjoon kuten Rotterdam Amsterdamin. Ihmiset, menkää ihmeessä Barcelonan lisäksi myös joskus Valenciaan, se kannattaa. Olin vähän miettinyt, miten kestän olla kaupungissa viikon elokuussa pahimpaan helleaikaan, mutta onneksi lämpötila ei noussut niin korkealle kuin se saattaisi ja me nautimme vähän yli +30C lämmöstä, varsinkin kun tiesimme, että täällä Keski-Euroopassa oli silloin aika huono sää (tai nykyään pitää kai sanoa kelit). Ja ne lämpimät illat, oi ja voi mikä ihanuus.
Tiedostaen, että saattaa olla kovinkin kuuma ja joutuisimme pitämään siestaa huoneessa, varasimme vähän paremman hotellin, jossa on kiva sisäpiha ja uima-allas ja tietenkin ilmastointi. Saimme käyttäen kaikenlaisia keinoja, mm. luopumalla päivittäisestä huonesiivouksesta,  siedettävän hintaisen huoneen Westinistä, tosin ilman aamiaista, joka olisi maksanut - usko tai älä - 26 euroa per nuppi ja päätimme mennä ulos aamiaiselle, mikä osoittautuikin hyväksi ja todella halvaksi vaihtoehdoksi. Lempipaikassamme vanhassa kauppahallirakennuksessa sai aamiaisen 4,50 eurolla ja siihen kuului (hyvä) kahvi, sandwich/sämpylä/wrap ja tuoremehu (mulle appelsiini kun kerran appelsiiniparatiisissa oltiin).
Ystäväperhe oli buukannut edullisen asunnon El Carmenin kaupunginosasta vanhastakaupungista ja he olivat olivat erittäin tyytyväisiä, ainoa ongelma oli, että siellä oli iltaisin tietenkin vähemmän rauhallista eli pitää joko käyttää korvatulppia tai nukkua vähän kovaääninen ilmastointilaite päällä. Jos joku on kiinnostunut, asunnon löytää tästä. 86 euroa on mielestäni edullinen hinta noin isosta asunnosta.

Tässä kuva huoneemme ikkunasta sisäpihalle. Me nukuimme koko ajan hiljaa surraava ilmastointi päällä emmekä kuulleet mitään ääniä ulkoa.


Hotellista mennään kukkasillan yli


ja sitten ollaankin melkein heti Eixamplen vähän hienommassa kaupunginosassa. Vanhassa komeassa kauppahallirakennuksessa me kävimme usein aamiaisella.


Tämä oli meidän kantapaikka. hyvä aamiainen 4,50€, hyvä palvelu ja kiva tunnelma.


Valencian seudulla viljellään appelsiinien lisäksi myös riisiä ja paella on alunperin valencialainen ruoka. Häät pidettiin vähän kaupungista etelään riisipeltojen keskellä olevassa ravintolassa. Meidät kuljetettiin sinne keskikaupungilta shuttlebussilla ja tämä kuvan otin bussin ikkunasta, riisiä, riisiä ja riisiä.


Morsian oli siskonsa kanssa koristellut paikan, tässä mielestäni kiva idea laittaa kukkia muovipussiin.




Vihkimisen suoritti morsiamen setä, joka on kunnallispoliitikko ja sellaisessa asemassa oleva henkilö saa Espanjassa vihkiä. Setä on hyvä laulaja ja aloittikin seremonian upealla serenadilla. Morsiamen muusikkoystävät olivat muuten vastuussa musiikista.


(kuvat kaapattu hääcloudista, toivon, että se on sallittua)

Tässä pari vihkimisen jälkeen. Kuvassa luuraa myös Allu, ehkä löydätte.


Häätanssin, joka oli enemmänkin piirileikki, ja alkumaljan ja fingerfoodin jälkeen siirryttiin sisätiloihin syömään ja tarjolla oli tietenkin myös paellaa.


Vieraita oli paikalla noin sata, joista suurin osa sulhasen saksalaisia ystäviä ja taas huomasimme, miten ihana tyyppi hän on ja niin pidetty, että kaverit lähtevät hänen takiansa jopa Valenciaan. Paikalla oli paljon filmi-ihmisiä, meidän pöydässämme istui mm. Kuuban tunnetuin ohjaaja Fernando Perez, kuvassa vasemmalla, joka on naimisissa sulhasen tädin kanssa, todella sympaattinen mies. Valitettavasti veljentyttärien odottamana vanha ystävä oli joutunut perumaan tulonsa, kun filmaukset Los Angelissa kestivät odotettua kauemmin. Kolmen aikaan yöllä shuttle vei vieraat joko keskikaupungille tai diskoon. Me lähdimme hotelliin, sillä halusin laittaa kipeän kinttuni pystyasentoon, mutta suurin osa porukasta lähti diskoon ja pariskunnan äiditkin olivat tanssineet siellä aamuseitsemään. Sulhanen kertoi, että jotkut kaverit olisivat mielellään lähteneet aamukuudelta kämppäänsä, mutta eivät kehdanneet, kun yli 70v vanhat äidit vielä jaksoivat tanssia. Äitien yhteinen kieli on muuten ranska, mikä onni, että löytyi yksi yhteinen kieli, sillä espanjalaiset puhuvat todella hyvin vähän vieraita kieliä. Kyllä me ehdimme sen viikon aikana ihmetellä, miten useimmat espanjalaiset eivät ymmärrä yhtään ainoata sanaa esim. englantia. Kun tietää, miten paljon Espanjassa on nuoria työttömiä, niin miksi ihmeessä siellä ei uusita koululaitosta sen verran, että pakotettaisi oppimaan ainakin englantia ja niin mahdollistamaan löytämään helpommin töitä ulkomailta. Morsiamen sisar on biologian opettaja ja on töissä Ecuadorissa, kun ei kotimaasta löydä työpaikkaa.

Kunhan jaksan lajitella kuvani, niin voin postata vielä vähän lisää Valencian kaupungista.

Samstag, 13. August 2016

Päivän selfie


Shit happens, kuten edellisessä postauksessa kerroin ja kun kävelin viikon Valenciassa, jalka rasittui niin, että nyt se on pantu neljäksi viikoksi lepoon. Eläköön AirGo nilkkatuki!