Hengissä Helsingistä

Terveisiä Helsingistä! Arvatkaapas, missä hotellissa me yövyimme! Vähältä piti, että ruumis olisi tullut vastaan. Onneksi ehdimme lähteä ajoissa pois.
Luvattua lumisadetta ei tullut, mutta joulukonsertti Pyhän Laurin kirkossa oli silti aivan ihana, ilman lumisadettakin oli tunnelmaa. Ostoksia tuli tehtyä ja ramppasin saksalaisystävien kanssa niin moneen kertaan Marimekot, Arabiat, Aarikat sun muut, että jalka on vieläkin kipeä. Suomenlinnassa ehdimme piipahtamaan itsenäisyyspäivänä. Kirjakauppaan ei juuri jäänyt aikaa ja ostin vain yhden kirjan ja päätin, että ensi kerralla jään taas muutamaksi päiväksi yksin Suomeen ja saan sitten taas tehdä juuri sitä mitä minä haluan. Sukulaistyttöä ehdin tapaamaan ja kummipoika tuli esittelemään uuden vaimokkeen, mutta muuten ei juuri jäänyt aikaa tuttujen tapaamiseen. Totesimme kyllä taas yhteen ääneen, että jouluisessa Helsingissä on sitä jotain.


P.S. Aurinkolaseja ei tarvittu.

Läksyjä

Viime vuonna näihin aikoihin jäätiin kiikkiin Bangkokiin, kun sulkivat lentokentän. Nyt lähdetään katsomaan, jääkö matkalaukku kiikkiin Vantaalle. Aluspöksyt ja hammasharja on käsimatkatavaroissa, loput ostetaan sitten Suomesta, jos ei kapsekki löydä omistajalle.
Poissaoloni ajaksi annan läksyksi lukea ystäväni kirjoituksen Lohjan seurakuntalehdestä:


Edit: Näyttää siltä, että lakko ei välttämättä koske AirBerlinin matkustajia, joten jospa kävisikin hienosti ja saisimme myös matkalaukun mukaan.
Edit2: Allumies kysyi, pitääkö ottaa aurinkolasit mukaan. Siis joulukuun alussa Suomeen!

Huomenna Barbara

Barbara eli 300-luvulla nykyisen Turkin alueella ja oli varakkaan perheen tytär. Hänen isänsä oli erittäin ankara ja piti Barbaraa joskus jopa vangittuna tornissa ja tyttö oli kovin onneton, kunnes tutustui kristinuskoon ja antoi kastaa itsensä, mistä pakanaisä ei ollut lainkaan iloinen. Isä yritti saada tytärtä irti uskosta ja epäonnistuttuaan yrityksessä antoi kristittyjen vainoajien murhata tyttären. Barbara jakoi eläessään aina omaisuuttaan huonompiosaisille ja siitä on peräisin Saksassa perinne: Barbaran päivän aattona lapset putsaavat kenkänsä ja laittavat ne oven eteen. Yöllä tulee sitten Barbara ja laittaa kenkiin pipareita ja muita herkkuja. Jos kenkiä ei ole kunnolla putsattu, niistä löytyy aamulla kiviä.
Toinen perinne on laittaa Barbaran päivänä oksa maljakkoon ja jos se alkaa vihertää/kukkia jouluna, on odotettavissa hyvä vuosi.

Kuva Barbarasta löytyy mm. MoMa:sta New Yorkissa Lucas Cranach vanhemman maalaamana

Berliinin pikkuleivät

Leivoin tänään anopilta saadun ikivanhan Oetker-keittokirjan reseptillä berliiniläisiä pikkuleipiä.



Taikina:
100 g (talous)suklaata
100 g sukaattia
4 munaa
4 rkl kuumaa vettä
500 g (fariini)sokeria
3tl. vaniljasokeria
130 g (tummaa) siirappia
10ml Dr. Oetker rommiaromia tai 2 rkl rommia
1/2 tl jauhettua maustepippuria
2 reilua rkl kanelia
500 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
200 g kokonaisia manteleita

Päälle:

75 g puuterisokeria
noin 2 rkl vettä
50 g taloussuklaata
1 rkl ruokaöljyä

Raasta suklaa ja hienonna sukaatti.
Vatkaa munat ja vesi vaahdoksi.
Lisää sokeri ja vaniljasokeri ja jatka vatkaamista pari minuuttia.
Lisää siirappi, rommiaroma ja mausteet.
Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää kahtena annoksena taikinan sekaan.
Nostele lopuksi suklaa, sukaatti ja isohkoiksi paloiksi leikatut mantelit joukkoon.
Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille tasaiseksi levyksi.
Paista noin 20. min +200°C

Anna jäähtyä.

Sihtaa puuterisokeri ja sekoita siihen vesi. Pilko suklaa ja sulata vesihauteessa öljyn kanssa.
Pirsko sulatettua suklaata ja puuterisokerikuorrutusta paistetun levyn päälle. Kun kuorrutus on kovettunut, leikkaa levy ruuduiksi.

Benedikt, minä ja minaretit

Harvoin olen samaa mieltä paavin kanssa, mutta nyt kyllä ollaan ainakin Sveitsin minarettikiellon suhteen. Tyypillinen tapaus, jossa kansanäänestyksessä tulee mahdoton tulos. Asuin jonkin aikaa Sveitsissä ja kävin siellä töissä ja täytyy sanoa, että tuo äänestyksen tulos ei mitenkään ihmetyttänyt, sillä sveitsiläiset ovat kerta kaikkiaan erilaisia. He ovat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita, mutta ulkomaalaisen on aika vaikea ystävystyä heidän kanssaan. Kun asuin siellä, naisilla ei ollut vielä äänioikeutta ja miehet kokoontuivat torille äänestämään "käsi pystyyn"-menetelmällä, mikä tuntui progressiivisesta suomalaistytöstä hyvin vanhoilliselta.
Olen onnellinen, että asun suvaitsevaisessa kaupungissa, josta löytyy paikka erilaisillekin ihmisille. Kölniin rakennetaan parhaillaan Saksan suurinta moskeijaa ja siihen tulee myös minaretit.

Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi. (Voltaire)
Vapaus on aina toisinajattelevien vapautta. (Rosa Luxemburg)

Sir Cliff

Lauantaina oli Kölnissä Cliff Richardin konsertti ja aika nuorekkaalta hän tuossa clipissä näyttää, kun ajattelee, että hän täyttää ensi vuonna 70v.
Pomoni oli kerran nähnyt aivan Cliffin näköisen kaverin oslolaisen hotellin saunassa ja rohkaissut itsensä ja kysynyt "Are you Cliff Richard?" ja Cliffhän se oli ja olikin ollut sympaattinen kaveri ja kertonut mm. miten pitää kuntoansa yllä. Saunasta lähtiessään Cliff oli vielä kohteliaasti mennyt jopa hyvästelemään pomoni. Cliffillä oli ollut konsertti Bergenissä ja hän oli lentänyt Osloon, jossa piti olla seuraava konsertti, mutta rekka-autot olivat jääneet kiikkiin lumimyrskyyn eikä laitteet ehtineet ajoissa Osloon ja konsertti peruutettiin ja Cliff meni sen sijaan saunaan.
Me odotettiin aina mielenkiinnolla tämän pomon matkakertomuksia. Oslolaisesta saunasta oli toinenkin tapaus, kun likinäköinen pomo oli pistänyt silmälasit vaatekoppiin lukkojen taakse. Saunassa häneltä oli pudonnut kopin avain lattialle eikä hän huonosilmäisenä löytänyt sitä eikä saunassa ollut ketään muuta, joka olisi voinut auttaa. Sokeana hän konttasi aikansa saunan lattialla ja jäi sitten odottamaan, että tulisi muita saunavieraita. Parin tunnin odotuksen jälkeen hän luovutti ja kietoi pyyheliinan ympärilleen ja meni luksushotellin respaan hakemaan apua. Olihan siellä varmaan jossain puhelin, mutta ei hän sitäkään nähnyt.

1. adventti

Sainpas kuin sainkin toissapäivänä aikaiseksi tehdä piparkakkutaikinan tällä perinteisellä Kotiruoka-kirjan reseptillä


ja eilen illalla jaksoin sitten paistaa sydämiä, joulukuusia, hanhia ja possuja
ja Ampelmännchen.


Taustamusiikkina täällä soi yksi lempijoululauluni, ruotsalainen Koppången, meillä Anne-Sofi Otterin laulamana CD:ltä tai juutuubista viehättävän Helen Sjöholmin laulamana.

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia♥