Dienstag, 20. Februar 2018

Päivän lauseet

Etsin runokirjastani yhtä runoa ja törmäsin puolalaisen Stanislaw Jerzy Lec'in aforismeihin, joista olen aina kovasti pitänyt:


Montag, 19. Februar 2018

Currykampasimpukat

Itselle muistiin eilisillan loistava alkupala:

Mangokurkkurelishiin tuoreen kurkun ja mangon palasia, kevätsipulia, punaista chilipalkoa,
oliiviöljyä, valkoista balsametikkaa, fariinisokeria, limetin kuori ja mehu, suolaa, pippuria.

Kampasimpukat pyöräytetään currypulverissa, joka on maustettu merisuolalla ja paistetaan nopeasti oliiviöljyssä.

Enpä olisi itse keksinyt maustaa kampasimpukoita currylla, mutta se sopii hyvin.
Lisukkeena vielä crunchyja paahdettuja cashew-pähkinöitä. Vieraat antoivat kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.




Samstag, 17. Februar 2018

Se parhaiten nauraa

Côte d'Azurilla asuva serkku käy meillä vieraillessaan usein ostamassa  söpöstä mausteputiikista saksalaisen suolakaivoksen sormisuolaa ja olen aina naureskellut, miten hän, joka asuu siellä Fleur de selin "lähteellä", ostaa suolansa täältä. Mutta enpä naura enää. On nimittäin todettu, että merestä tulevassa suolassa on mikromuovia. Käydessämme viime vuonna Galapagos-saarilla, matkaoppaamme otti kourallisen maata käteensä ja näytti meille, miten paljon siinäkin oli muovia, jopa siellä kaukana tuhansien kilometrien päässä sivilisaatiosta  (vai voiko tätä ylipäänsä enää nimittää sivilisaatioksi).



Nyt on meilläkin aitoa puhdasta saksalaista sormisuolaa enkä enää naura serkulle.





Donnerstag, 15. Februar 2018

Tuhkakeskiviikkoa, lunta ja hermoja

Saksan katolisilla alueilla on tapana syödä laskiaisen jälkeisenä (tuhka)keskiviikkona kala-ateria ja tänäänhän alkoi sitten paastokausi. Me olimme syömässä Bergisches Landissa noin 30km Kölnistä Hotel zur Postissa, joka on tunnettu hyvästä ruoastaan. Olisihan sieltä voinut illalla ajella kotiinkin, mutta halusin nyt itsesäälistä suoda itselleni hotellivuoteen, johon sai heti kellistellä eikä tarvinnut lähteä pimeään ajamaan pikkuteitä ennenkuin pääsee moottoritielle.
Nälkä oli näköjään niin kova, että vain jälkiruoasta tuli otettua kuva. Aika kiva systeemi tuolla muuten juomaveden kanssa, sillä me juomme kuplatonta ja kaverit kuplavettä ja tarjoilijoille se on aina pieni ongelma muistaa kuka juo mitäkin. Täällä oli erilaiset lasit, meillä oli nuo kapeammat ja korkeammat, kavereilla matalammat leveät ja niin tarjoilija aina tiesi mitä vettä kaataa kenellekin. Täällähän ei ole sitä Suomen hienoa tapaa antaa asiakkaille ilmainen karaffi vettä ja ravintolat tienaavat hyvin kivennäisvedellä, kun joskus ottavat jopa 8 euroa litran pullosta.


Laitoin kellon herättämään, sillä minulla oli kymmeneltä aika sairaalaan neurokirurgille ja onneksi laitoin sen aikaisin herättämään, sillä huono tuuri, yöllä oli satanut lunta ja jos täällä sataa lunta, se tietää kaaosta.


Alemmassa kuvassa näkyy jo autojonoa ja sellaisessa letkassa me sitten ajelimme stop and go ja minä tuijotin jatkuvasti kelloa. Välillä mentiin auton navigaattorin, välillä kännykän googlen ohjeilla ja kahden tunnin  päästä seisoimme viittä vailla kymmenen sairaalan oven edessä. Minä, joka haluaa olla kaikkialla hyvin ajoissa, olin tietenkin hermoraunio.


Tekivät ensin hermoratamittauksen ja sitten pääsin sen ihanan neurokirurgin luokse. Kaikki ookoo , mutta korsetti vielä kaksi viikkoa ja pyörällä saa ajaa vasta 6-8 viikon päästä leikkauksesta, mutta fysioterapia alkaa jo maanantaina. Sain siitä ohjelman ja jesses, sairasvakuutus ei ole taatusti amused.


Mittwoch, 14. Februar 2018

Montag, 12. Februar 2018

Ruusumaanantai

Tänään on ns. ruusumaanantai (Rosenmontag), niin nimitetään laskiaistiistaita edeltävää maanantaita, joka on Kölnin karnevaalien huippukohta. Kaupungilla on noin seitsemän kilometrin pituinen kulkue erilaisine vaunuineen ja jalkaryhmineen ja miljoona katsojaa sitä ihmettelemässä ja huutamassa KAMELLE, joka tarkoittaa karkkia tai STRÜSSJER, joka tarkoittaa kukkakimppua ja kulkueen vaunuista lentelee karkkeja ja pieniä kukkakimppuja. Aivan varmaa tietoa ruusumaanantain nimen syntymisestä ei ole, mutta epäillään, että se saattaisi johtua sanasta "rasen", joka tarkoittaa riehumista. Ja kovaa riehumistahan tämä Reininmaan karnevaali on esim. verrattuna Baijeriin, jossa on tänään tavallinen arkipäivä. Tyypillistä on täällä myös mukaansatempaava musiikki. Kun nahkahousut laulavat usein niitä vanhoja laulujaan, jossa sanotaan Prosit ja Gemütlichkeit, täällä tehdään uusia korvamatoja, jotka leviävät sitten jopa Müncheniin asti. Kuulostaa vähän hassulta, kun sielläkin kuulee laulettavan Viva Colonia eli eläköön Köln.


Me olemme lähes joka vuosi käyttäneet karnevaalin pitkät viikonloput matkoihin, mutta tänä vuonna en leikkaukseni ja korsettini takia ollut halukas lähtemään minnekään kauemmas ja niinpä me sitten "juhlimme" eilen karnevaalia kaupunginosamme kulkuetta katsoen ja sen jälkeen olimme naapurissa jatkoilla. Vein mukanani pellillisen Kotilieden Chorizopiirakkaa ja sen söivät taas ensimmäisenä isosta bufetista.

Tässä odotellaan kulkueen saapumista. Kulkueessa on mukana paikallisia karnevaaliyhdistyksiä, kouluja, lastentarhoja jne.



Ilmassa lentelee karkkeja, suklaata, nallekarkkeja ja tällä kertaa jopa pieniä paperinenäliinapakkauksia. Kaikilla tai ainakin lapsilla on mukana iso kassi ja he saattavat helposti saada sen täyteen makeisia. 



Tämä mies oli pukeutunut sumopainijaksi ja vasemmalla kuvassa palomiehen puvussa naapurien kummipoika Jakob, joka oli tullut Eifel-vuoristosta ihmettelemään suurkaupungin menoa.


Oma kummipoikamme (vas.) oli tänä vuonna kultainen vasikka, kasvot kullattu ja selässä lehmän talja. Punaperuukkisesta naapuristamme oikealla näkyy välistä haikaramies ja hänen sylissään vihreä paketti, se oli porukkamme nuorimmainen söpöliini, jonka nenä oli myös maalattu punaiseksi.


Oli ihan kiva karnevaalisunnuntai, kun kaikki olivat ihan sivistyneesti.  Tänään emme kyllä uskaltaudu emmekä haluakaan keskustaan. Huomenna on laskiastiista ja illalla poltetaan syntipukki ja keskiviikkona on tuhkakeskiviikko, jolloin katoliset hakevat tuhkaristin otsaansa. Keskiviikkoiltana on tapana käydä syömässä kalaa ja torstaina alkaa paastoaika.

Samstag, 10. Februar 2018

SitruunaUnikkoKakku

Allumies leipoi herkullisen kakun, valitettavasti unohdin ottaa kuvan koko kakusta, tässä vain yksi palanen.


Sorry, määrät on taas saksalaiseen tapaan grammoissa eikä deseissä.

3 munaa
225 g sokeria
120 ml kermaa
75 g voita
10 g unikonsiemeniä (alkuperäisessä reseptissä lukee 10g, Allumies laittoi 30g, mutta sekin on mielestämme liian vähän, ensi kerralla laitamme ehkä jopa 100g)
3 luomusitruunan raastettu kuori (noin 1 rkl)
170 g jauhoja
1 1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

kuorrutus: 100g pölysokeria, 2 rkl sitruunamehua

noin 25cm pitkulainen vuoka, leivinpaperilla vuorattuna ja leivinpaperi voideltuna (en tiedä onko voitelu välttämätön, mutta niin siinä reseptissä luki)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää kerma ja jatka vatkaamista pari minuuttia.
Sulata voi miedolla lämmöllä ja lisää unikonsiemenet ja raastettu sitruunan kuori taikinaan.
Sekoita joukkoon jauhot, leivinjauhe ja suola.

Kaada taikina vuokaan ja paista noin 50 min. (+160 C kiertoilmauuni)

Sekoita pölysokeri ja sitruunamehu ja levitä kuorrutus lämpimän kakun päälle. Anna levätä ainkain puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kuulostaa ihan yksinkertaiselta ja onkin yksinkertainen valmistaa, mutta maistuu todella hyvältä.