Donnerstag, 19. April 2018

Kypärällä käyttöä

On tämä lämmin sää kyllä niin hieno juttu, että en nyt valita liiasta kuumuudesta. Kirsikkapuussa on niin paljon kukkia, ettei näy muuta kuin valkoista. Minkähänlainen sato siitä tuleekaan.


Olen yrittänyt ajella paljon pyörällä, kun maisemat on niin kauniit ja pitäisi totuttaa peffaa taas satulaan, että jaksan pyörämatkalla istua.


Inhoan kypärää, koska pääni hikoaa sen alla ja ne kolme lättänää hiustani muuttuu vielä lättänämmäksi ja olen aivan kamalan näköinen, mutta kuinkas nyt kävikään. Tässähän on mukaan lähdössä kypärä ja se oli todella helteestä huolimatta koko ajan päässäni.


Arvatkaapa miksi: perjantaina 13.4. juhlimme ystävämme synttäreitä. Juttelin siellä (hyvin varakkaan) hammaslääkäriystävämme kanssa, joka ihmetteli, että olimme tulleet autolla (syyhän oli, että otimme varaksi tuolin sellistille) ja miten fiksuja he ovat, kun tulivat Kölnin ulkopuolelta yleisillä kulkuneuvoilla ja voivat molemmat juoda viiniä, kun menevät takaisin ensin ratikalla keskustaan ja sieltä taksilla kotikaupunkiinsa ja säästävät 20 euroa, kun eivät mene koko matkaa taksilla. Ja kuinkas kävikään: vaimonsa kompastui pimeällä ratikkapysäkillä ja ruhjoi nenänsä ja suunsa ja last but not least olkapäänsä, johon jouduttiin eilen laittamaan tekonivel. Jos lasketaan, että ratikkamatkastakin he joutuivat maksamaan viitisen euroa, säästö olisi ollut 15 euroa. Tuo onnettomuus sai taas miettimään olisiko parempi käyttää kypärää, vaikka eihän se olkapäätä olisi suojannut.

Sairauksista puheen ollen, tapasimme eilen ystävämme, jolla on keuhkosyöpä ja jonka siskolle lääkärit vuosi sitten suosittelivat saattohoitopaikan hakemista, kun elinaikaa olisi enää muutama viikko, mutta tyttöpäs onkin ihmeen hyvässä kunnossa, oli kaksi kertaa jopa laskettelemassa Alpeilla.
Ruokapaikaksi hän ehdotti hassua ranskalaista ravintolaa. joka on entisen kirjapainon tiloissa. Patron on tunnettu siitä, että hän ei sano kenellekään päivää ja siellä pitää totella häntä. Koskaan ei tiedä onko ravintola auki eikä koskaan tiedä, mitä päivän ruokalistalla on. Siellä ei saa istua minne haluaa vaan on istuttava sinne, minne isäntä asiakkaan laittaa. Koirille allerginen tuttavamme laitettiin ison susikoiran viereen eikä auttanut valittaa, toista pöytää ei annettu eli hän joutui lähtemään sieltä pois.
Arvostelut netissä ovat joko katastrofaalisen huonoja (palvelu) tai todella hyviä (ruoka). Tarjoilijatkin ovat vähemmän ystävällisiä. Jos tietää systeemin, on ihan hauska tarkkailla tilannetta.



Olimme ajoissa paikalla ja saimme  ulkoa varjosta pöydän. Tuo oikeanpuoleinen mies katseli usein meidän pöydän suuntaan ja miehet vaihtoivat myöhemmin tuohon varjoisaan pöytään, kun oli niin mielettömän kuuma. Aika jännä, että tämän aamun lehdessä näin kuvan tuosta kaverista, hän on tunnettu banaaneistaan, joita hän spreijaa vähän sinne sun tänne.


Dienstag, 17. April 2018

Kyllä kelpaa




kuva eiliseltä pyörälenkiltä

Sonntag, 15. April 2018

Viikon parhaat

Rivitalossa asumisesta on se hyöty, että pääsee nauttimaan naapureiden kauniista kasveista. Vasemmalle katsoessa näen tämän puun , saattaa olla koristemanteli


ja oikealle katsoessa näen kukkivan kirsikkapuun, josta suurin osa on meidän tontilla


ja meillä itsellä kukkii ulkona vaikka mitä, sillä kevät on kauneimmillaan ja ruokapöydän maljakossa kukkii rakastamani Ranunculus.


Eilisen illallisruoat jäi taas valitettavasti kuvaamatta, varsinkin Allumiehen tekemä marja-Strudel, joka oli sekä kuvankaunis että herkullinen. Oli sen verran lämmin ilta, että saatoimme juoda aperitiivin (Napue-gin/karpalo/rosmariini) ja syödä alkusalaatin terassilla. Pääruokana oli tietenkin parsaa, nyt käärittynä kinkun ja juuston sisään ja päällä rapea pankokuorrutus, tosi iisi ja hyvä ruoka uunista,

Perjantain, 13.4., kohokohta oli ystävämme synttärit, joita juhlittiin erikoisissa puitteissa eli isossa espanjalaisessa marketissa, jossa on myös keittiönurkkaus. Kauppa meni kuudelta kiinni ja sen jälkeen alkoi synttärijuhla. Olimme pyytäneet kummiminiää soittamaan selloa ja kun tiesin, että marketissa on istumapaikkana pääasiassa pitkiä penkkejä tai korkeita tuoleja, otimme varmuuden vuoksi kotoa tuolin mukaan.


Alkupalana oli tapaksia ja tortillaa, pääruokana paellaa ja jälkkärinä crema catalanaa.


Illan kohokohta oli kummiminiän ja -pojan sello- ja lauluesitykset, olen niin tyytyväinen, että toteutimme sen idean. Pelkäsin, että vieraat olisivat juoneet jo liikaa hyvää espanjalaista viiniä eivätkä jaksaisi kuunnella, mutta kaikki kuuntelivat hartaudella ja kehuivat esitystä.

Postikin toi kahtena päivänä positiivisia viestejä, ensinnäkin saimme kivan summan veronpalautusta ja last but no least jännä viesti raastuvasta: David eli Allumieshän kamppailee Goliatin (folkkarin) kanssa dieselautostamme. Tähän mennessä folkkari on kiistänyt kaiken, eiväthän he ole mitään väärää tehneet ja software on korjattu ja kaikki on asianmukaisesti hoidettu. Nyt kun asia oli lopullisesti menossa oikeuteen, tuli ehdotus sovintokeskustelusta ja sehän tarkoittaa sitä, että he eivät välttämättä halua jatkaa kiistaa oikeudessa eli ovat jossain määrin valmiit antamaan periksi. Ans kattoo mitä tästä seuraa, meillehän se on vähän sellainen hobby, kun oikeusturvavakuutus maksaa viulut eli ei mitään riskiä meille. Sovintoneuvottelu on tosin vasta syyskuussa ja siihen mennessä virtaa vielä paljon vettä Reinissä niinkuin täällä sanotaan joten lopputulos on epävarma.

Donnerstag, 12. April 2018

Mens sana in corpore sano

Latinan opettajani olisi varmaan ylpeä minusta.

Viime viikolla otin nämä kuvat muistoksi sairaalan fysioterapiaosastosta, jonne minulla ei onneksi ole enää asiaa.


Kyllä se sairasvoimistelija osasi aika hyvin kiduttaa ja olin usein hiestä märkä.  Kerran viereeni matolle tuli  RTL:n  sympaattinen urheilu-uutisten lukija, joka on todella sporttityyppi, mutta hänkin voivotteli minkälaisia liikkeitä joutui tuolla tekemään. Kyllä on eroja terapeuteissa, ei voi muuta sanoa, täällä oli maailman parhaat.


Sain kotiin vielä paljon ohjeita, mm. tällaisia tikku-ukkoja terapeuttini piirteli juuri meikäläistä varten. Nyt pitäisi sitten muistaa/viitsiä/jaksaa jumpata,  mieluimmin joka päivä ja minä kun olen täysin epäsportti tyyppi. Onneksi meidän "jumppahuoneessa" on tv, että voi vähän samalla silmäillä sitä ja unohtaa olevani töissä. sillä huvia tuo ei meikäläiselle ole ja kadehdin kaikkia, jotka saavat tuosta hommasta endorfiineja.




Tuonne sairaalani fysioterapiaan taitaa joutua kesäkuussa myös tuo kämppäkaverini, joka nykyään nukkuu nyrkkeilyhanskoissa, sillä hänellä on rannekanavaoireyhtymä. Tuon lyhyen suomalaisen nimityksen löysin asialle netistä, mutta huomasin, että sehän on vain yhden kirjaimen verran pitempi kuin saksan Karpaltunnelsyndrom eli aika tasapeli. Pyörälomamme jälkeen kesäkuussa oikea käsi leikataan.


Mittwoch, 11. April 2018

Keskiviikon kukka


Olin viime syksynä laittanut ruukkuun sipuleita enkä enää muistanut minkä kukan. Tällainen sieltä tuli ja nyt löysin autotallista lapun, jossa luki, että nämä ovat Altai-tulppaaneja, jotka kasvavat villinä Siperiassa. Saksanpähkinäkin on näköjään ilmestynyt sekaan, orava ilmeisesti ollut asialla.

Montag, 9. April 2018

Parsaa ja pyöräilyä

Meiltä on pyörämatkan päässä parsapeltoja ja parsakausi on avattu jo jokin aika sitten. Eilen hyppäsin minäkin (selkäjutun takia monen kuukauden "abstinenssin" jälkeen) ensimmäistä kertaa pyörän päälle ja lähdin parsaostoksille. Parsat ovat muovin alla ja jotkut viljelijät käyttävät energialaitosten jätelämpöä parsan viljelyssä ja siksi parsaa saa nykyään paljon aikaisemmin kuin ennen.


Maanviljelijän kauppa on sunnuntaisinkin auki ja nytkin siellä istui paljon ihmisiä kahvilla ja Flammkuchenilla kevätauringossa ja lähes kaikki ostivat myös parsaa tai tulppaaneja.


Valkoinen parsa pitää kuoria ennen käyttöä ja sitä voi ostaa myös valmiiksi kuorittuna, kuvassa kuorimakone. Minä kyllä kuorin parsan vanhalla Fiskarsin kuorimaveitsellä, se on osoittautunut parhaaksi parsan kuorimiseen. En ole valitettavasti kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa, vaikka heidän tuotteitaan näkyy täällä kaupoissa todella paljon, eniten puutarhajuttuja ja voisin hyvin mainostaa. Naapurit ostivat jo lapion.


Parsa lajitellaan poimimisen tai pitäisi sanoa leikkaamisen jälkeen koon mukaan ja eri koolla on eri hinta. Tässä oli myynnissä valmiiksi kuorittua, 700g hintaan 9,90€. Kilosta kuorimatonta jää 700g. Ennen ihmiset keittivät usein kuorista keiton, mutta aika vesikeitto siitä tulee eli meillä kuoret menee roskikseen.


Jos meitä ei huvita suuremmin kokkailla mitään, keitämme parsan (500g kuorimatonta henkeä kohti) ja syömme sen kanssa keitettyjä perunoita ja kinkkua, nyt oli herkullista espanjalaista Ibericoa. Ja kun laiskuuttamme emme halua tehdä tyypillistä parsakastiketta eli hollantilaiskastiketta (kaupan valmis sellainen on no go!), raastamme kuuman parsan päälle parmesaania, jota meillä on aina jääkaapissa puolen kilon kömpäle. Eilen oli syömässä myös apina ja hänellekin maistui parsa ja sen kanssa Pinot Meunier eli punaisista rypäleistä tehty valkoviini ja se oikein kylmänä, nam nam.


Kuten kuvasta näkee, terassi ei ole vielä aivan edustuskunnossa ja mööpelit kaipaavat pesua ja kunnostusta ja katsoessani tuota kuvaa päätin heti tilata tiikinpuhdistusainetta. Se maksaa lähemmäs 40€ ja toivon, että se sitten myös toimii hyvin. Saman liikkeen uuninpuhdistusaine on ainakin niin hyvää, että maksaisin siitä vaikka mitä.

Pyörällä ajamista pitää nyt harjoittaa toden teolla, sillä kesäkuun alussa teemme taas viikon fillariloman, tällä kertaa ajamme Itävallassa Lienzistä Itä-Tirolista Klopeiner-järvelle Kärntenin maakuntaan. Reitti kulkee pääasiassa Drau-joen rantaa eli ei ole kovia nousuja. Tällä kertaa meitä on kolme pariskuntaa, tähän asti aina mukana ollut herra J. ei osallistu, koska uusi morsian ei aja pyörällä eikä nuori rakastanut pari voi tietenkään olla viikkoa erossa. Sopii meille muille oikein hyvin, kuuden porukka on osoittautunut ihan sopivaksi.


Sonntag, 8. April 2018

Kevättä ilmassa

tai tässähän voi jo melkein puhua kesästä, sillä eilenkin oli varmaan +25C ja patikkaporukkamme retki sattui juuri niin kauniille päivälle. Päivästä päätetään aina pari kuukautta aikaisemmin eikä koskaan voi tietää minkälainen sää sattuu. Eilen vaelsimme kymmenisen kilometriä näissä maisemissa:








Osa reitistä kulki Mönchswegiä eli vanhaa pyhiinvaellusreittiä. Lähistöllä on fransiskaanien luostari ja mm. tämä pieni Rochus-kappeli vuodelta 1709.


Lounaspaikaksi oli organisaattoripariskunta valinnut ravintolan tyypiltään Zum Schmutzigen Löffel kuten nimitämme vähän rähjäisempiä ja huonolaatuisempia ravintoloita. Tällä kertaa paikka oli entinen jugoslavialaisravintola, jotka olivat muotia 1970-luvulla ja siltä ajalta taisi täälläkin olla ruokalista, jonka luin moneen kertaan läpi, kun en löytänyt mitään, mitä olisin halunnut tilata, mutta en kehdannut olla syömättäkään, kun sattumalta istuin vielä organisaattorin vieressä. Mikä ihanuus oli sitten illalla kotona istua terassille nauttimaan couscousmangosalaattia.


Aurinkoisten ja lämpimien säiden ansiosta luonto on hypännyt ison askeleen eteenpäin. Magnoliat avaavat nuppujaan, yhdestä nappasin kännykällä kuvan ratikkapysäkiltä tullessani. Magnoliassa on se huono puoli, että kukat kuihtuvat aivan liian nopeasti.


Omassa pihassa menestyy hyvin rikkaruoho kuten tässä rohtoimikkä


ja helmihyasintin juurella kasvava valemansikka


Naapuri kävi sukuloimassa maalla ja sai esikasvatettua tomaattia, paprikaa ja chiliä niin paljon, että siitä riitti meillekin. Pitäisi nyt saada aikaiseksi istuttaa nämä "yrttitarhaani".  Oikeastaan tällä säällä on ihan kiva tehdä pihahommia ja saimme mm. istutettua ison hortensian kukkaruukusta maahan, toivottavasti se selviää hengissä muutoksesta.