Montag, 16. Januar 2017

Pomelosalaatti

TV:ssä valmistettiin pomelosalaattia ja kokeilin sitä viikonloppuna ja meistä se maistui Iberico-possun kanssa niin hyvältä, että haluan reseptin muistiin.

Olen jollain Aasian matkalla nähnyt pomelopuita, mutta en muista missä enkä tähän hätään löytänyt ottamaani valokuvaa, joten lainaan Jaelin kuvaa lupaa kysymättä (kiitos Jael ♥).



Pomelohan ei ole niin hapan kuin muut sitrushedelmät ja sopii siksi paremmin myös happovaivaisille (lue: Allumies).

Resepti on kahdelle hengelle.

1 pomelo
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl maapähkinäöljyä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl fariinisokeria
1 porkkana
1 punainen chilipalko
25 g paahdettuja suolaamattomia maapähkinöitä (meillä oli vain suolaisia)
1 rkl seesamiöljyä
1 limetti
1/2 nippua korianteria
1/2 nippua minttua

Filetoi ja pilko pomelo. Kuori on pomelossa hyvin paksu.

Pilko pieneksi sipuli, valkosipuli ja chili.
Leikkaa porkkana tikuiksi. Lisää joukkoon sokeri ,öljyt ja soijakastike ja pähkinät. Puolita limetti ja purista mehu sipuliseikotuksen joukkoon. Käytä toinen puoli koristeluun.

Sekoita pomelopalat ja yrtit salaattiin ja anna sen vetäytyä jonkin aikaa.

Freitag, 13. Januar 2017

Friday Favourite Photo


Kunpa olisikin tuollaista kuin lapsena Suomessa, mutta kun meillä on tänään tällaista. Perjantai ja kolmastoista, minkäs teet.



Donnerstag, 12. Januar 2017

Kolmen tähden mässäilyä

Sain synttärilahjaksi illallisen kolmen tähden Vendome-ravintolassa Bensbergissä, jonne on meiltä matkaa vajaa 40km. Sinne pääsisi meiltä suoraan ratikalla, jos jaksaa istua 50 min ratikassa, mutta lahjaan sisältyi myös yöpyminen hotellissa, joten säästyin ratikkamatkalta ja menimme autolla.

Vendome on Saksan jos ei paras niin ainakin parhaita ravintoloita ja oli pitkään ollut haaveeni , joka nyt sitten toteutui. Emme olleet sen enempää miettineet viikonpäivää, jolloin menemme eli aivan sattumalta se oli keskiviikko ja keskiviikkona ja torstaina ravintola tarjoaa viiden ruokalajin menun, johon kuuluu viinit ja kahvi, hintaan 215€, mikä on pilkkahinta tuon luokan ravintolassa.

Sisustus oli vähän askeettinen, mutta näkymät ikkunasta sitäkin hienommat, sillä ravintola on kukkulalla, josta näkyy kaukana laaksossa Köln tuomiokirkkoineen eli kaunis taulu, muuta ei tarvita. Palvelu on loistava, tuntui, että meitä odotettiin ja meistä pidettiin todella hyvä huoli. Positiivista oli mm,, että meidän annettiin rauhassa juoda aperitiivit ja tutkiskella ruokalistaa, kun joissakin ravintoloissa hoputtavat tilaamaan ja saattavat tuoda ruoan ja viiniä jo, vaikka lasissa olisikin vielä kuohuvaa aperitiivia. Söimme molemmat aika lailla samat ruoat paitsi pääruoka oli eri ja siinä myös sitten viini, sillä Allumies ei juo enää juuri punaviiniä refluxinsa takia.

Amuse gueule koostui "toffifeestä", joka oli tehty hanhenmaksasta ja piemontlaisesta hasselipähkinästä ja sen lisäksi oli tarjolla munankuoressa "croque monsieur" ja keskellä kuvaa on borssi-macaron, kaikki aivan taivaallisen makuista.


Seuraavana oli hanhenmaksaa, tyrnimarjacoulis, saksanpähkinäkreemi (joka oli ihan pähkinän näköinen, vaikka siinä ei ollutkaan kokonaista pähkinää) ja omenagelee.


Kampasimpukoita kaviaarin ja jäädytetyn kookosliemen kanssa.


Pyökkipuusavustettua forellia ja sen kanssa blini, jonka päällä oli nieriän mätiä. Forellin päälle raastettiin kuusenpihkaa, enpä ole ennen sellaistakaan syönyt, ei tainnut pula-aikana olla herkkuruokien lajissa.


Minä söin pääruokana ranskalaista ankkaa fenkolikrokantin, aasialaisten juuresten ja maapähkinäkreemin kanssa.


Allumies tilasi jänistä.


Eka jälkkäri oli passionhedelmätorttu basilikajäätelön ja safranaprikoosikastikkeen kanssa.



Toinen jälkkäri koostui pienenpienistä Magnum-jäätelöpuikoista, tietenkin homemade, kahvimacaronseista, hedelmägeleestä, minttu-sitruunaruoho-ilmasuklaasta ja tuoksumataralla maustetuista sellaisista, joita ei ainakaan Saksassa saa enää kutsua nimellä neekerinpusu.


Viinit synkkasivat hienosti eri ruokalajien kanssa ja oli taas kiva oppia tuntemaan jotain uutta, kun usein tilaa sitä, mistä tykkää ja minkä tuntee. Kahvi kuului myös menun hintaan ja sen kanssa tarjoiltiin vielä varmaan 20 eri lajia talon patisseurin tekemiä suklaakonvehteja, vahinko, ettei enää jaksettu kokeilla.

Menu on meille juuri sopiva, ei ollut enää nälkä eikä myöskään tullut ähky. Seuraavaksi isompi menu olisi ollut kahdeksan ruokalajin ja maksanut ilman viinejä 230€, mutta sitä emme olisi varmaan jaksaneet syödä. Naapuripöydässä tarjottiin kymmenen lajin menu, hintaan 265€, mutta olin kiitollinen, ettei minun tarvinnut syödä niin paljon. Ravintola ei ollut täynnä, varmaan ihmisten joulusyömisien takia, mutta sitä se on varmasti viikonloppuna, kun huonekalumessut alkavat ja hotellihuoneet ovat astronomisissa hinnoissa ja ravintolat täynnä koko Kölnin seudulla.

Onhan se aika hulppea paikka ja ruoka on todella hyvää.

kuva täältä:

Dienstag, 10. Januar 2017

Tumppuja, tossuja ja sukkia

Allumiehen kädet on öisin puutuneet niin pahasti, että hän joutuu nyt käyttämään yöllä tällaisia orteeseja, joita kutsun tumpuiksi. Saan joka ilta naurukohtauksen, kun hän pukee nämä käteensä.
(Kyseessä EI ole karpaalitunnelisyndrooma, vaikka oireet ovatkin sellaiset, neurologi on tehnyt mittauksen.)



Rukan joulun nuorimmaisella oli tällaiset vanhat perityt söpöt käsinommellut (kirjoitetaanko se yhteen?) poronnahkatossut.






Sukkamestari Eeva Oh, wienordisch-blogista kutoi mulle hienot sukat, katsokaa nyt näitä ihanuuksia♥ Kyllä kelpaa pakkassäällä!


Samstag, 7. Januar 2017

Joulu Rukalla

Vietimme jouluna kuusi päivää Rukalla, josta kummipoika oli hommannut hienon talon isolle "perheellemme". Mukana oli vanhin tyttökaverini miehensä kanssa ja hänen kaksi poikaansa vaimoineen ja lapsiakin oli mukana kolme, 6v ja kaksi 1,5v serkusta eli yhteensä meitä oli 11 henkeä, mutta talo oli niin iso, että tilaa riitti. Kaikilla oli mm. omat kylppärit eli ihan luxusta.
Lensimme Helsingistä Kuusamoon, jonne saavuimme keskipäivällä eli "valoisan" aikaan. Mikä ilo, että siellä oli lunta, olemme nimittäin kokeneet niin monta lumetonta joulua Suomessa ja Helsinkihän oli täysin lumeton.


Kämppä oli oikeastaan aivan Rukan huipulla ja kun talosta astui ulos, näkyi heti tämä hiihtohissi.


Taisivat antaa meille koko talon parhaan huoneen ja aamulla oli näkymä ikkunastamme tällainen, tosin yleensä taivas oli koko ajan pilvessä emmekä siis nähneet revontulia, mutta kyllä tuo maisemakin jo riitti, hyvin usein seisoin ikkunan ääressä ja ihmettelin maailman kauneutta.


Televisiota ei tarvittu, kun katseltiin mieluummin maisemaa. 6 vee sai aattona katsoa (jo ulkoa osaamansa) Frozen ja joulurauhan julistus katsottiin yhdessä, muuten oli tv aina kiinni, jos ei nyt sitten joku 1,5v löytänyt kaukosäädintä.



Aattona miehet hakivat kuusen ja vapaaehtoisia koristelijoita löytyi heti, ensin alaoksille


ja äidit auttoivat sitten ylemmillä oksilla.


Joulurauhan julistus "kiinnosti" myös nuorimmaisia ja sen jälkeen syötiin riisipuuro enkä edes kyllä tiedä, kuka sen mantelin löysi. Puhelimet ja aipädit kiinnostivat kovasti puolitoistavuotiaita ja ne oli parasta laittaa ylös takan päälle, joskus olin jättänyt makuuhuoneeseemme ja eikös siellä ollut heti yksi ipana kokeilemassa.



6v odotti kovasti joulupukkia, oli nähnyt ikkunasta jo tonttulakkeja ja yrittänyt olla kiltti tai kilttihän tämä tyttönen aina on, aivan ihana ja puhuu nyt jo hyvin englantiakin. Aikamoinen kielisekasorto meillä olikin, sillä siellä puhuttiin koko ajan suomen lisäksi puolaa, englantia ja saksaa.
Ja tulihan se pukki. Hänelle sitten laulettiin, 6v ei meinannut lainkaan lopettaa, kun hän rakastaa laulamista, oli hiihtohississäkin laulanut koko matkan ja hänen edessään oleva mies oli oikein pysähtynyt kertomaan tytön isälle miten hienosti tyttö lauloi koko matkan.


Ja kun kilttejä oltiin oltu, niin paketteja riitti. Pienet eivät niin pukista välittäneet, mutta paketit olivat mielenkiintoisia.


Herkkuruokiakin riitti, me olimme vieneet hanhenmaksaa ja kummipoika ja veljensä olivat taikoneet kalaruokia, siellä oli graavisiikaa ja -lohta, savulohta ja tarjolla oli hirvipateeta ja vaikka mitä ja tapanina saimme mm. herkullisia puolalaisia pierogeja ja sushia. Ja Napue-gin karpaloiden kanssa ei tietenkään saanut puuttua.

Talo oli hyvin varustettu ja mahduimme kaikki ruokapöydän ääreen.


Ja jos ei vielä osaa puhua, voi kuljettamalla syöttötuolin ruokapöydän viereen näyttää, että on nälkä, siinä ei tarvita mitään kieliä.


Ulkoiluakin harrastettiin, jotkut kävivät laskettelemassa ja kävelimme myös paljon. Rukan kylään oli noin 3km matkaa ja oikein kiva kävelytie.


Matkan varrella näin elämäni ensimmäisen rakovalkean, sitä pysähtyivät myös englantilaisturistit ihmettelemään. Lumi näyttä kuvassa vähän likaiselta, mutta se oli puhtaan valkoista ihanaa puuteria.




Ja sitten se urotekoni: kummipoika pakotti moottorikelkan selkään, sellainen hirvittää mua aivan yhtä paljon kuin moottoripyörä. Näkihän siellä hienoja maisemia, mutta kyllä yksi kerta riittää kiitos.


Vaikka meillä oli tosiaan pilvinen sää, silti maisemat viehättivät kovasti. Valaistu metsäkin oli niin kaunis että.


Ja kuten aina, sää tietenkin parani heti kun me olimme lähteneet ja sain tämän valokuvan puhelimeeni.


photo credit Aneta


Tämä joulu oli kyllä todella unohtumaton, loistava lomatalo, hyvät ruoat, ihanat ihmiset, mitään ei puuttunut. Kiitos kuuluu ihanalle kummipojalleni ja hänen perheelleen, olette rakkaita ja tärkeitä.♥

Donnerstag, 5. Januar 2017

Pakkasta pukkaa

Siperian kylmäaalto uhkaa nyt myös Saksaa, Hampurissa tulvii ja Baijerissa on kovia pakkasia. Meilläkin satoi viime maanantaiaamuna puolisen senttiä lunta ja huvitti vähän, kun lähdin kuntosalille ja tässä meidän syrjäkadulla tuli vastaan LUMIAURA, vaikka siinä ajoradalla ei ollut enää tippaakaan valkoista, kun autojen pyörät oli jo sulattaneet sen puoli senttiä. Täällä jos sataa yksi hiutale lunta, syntyy yleensä jo kaaos.


Nyt on luvassa pakkasta, meilläkin saattaa tulla jopa -7 C ensi yönä ja ajateltiin varmuuden vuoksi vähän peitellä oliivipuutamme, jonka sato oli muuten tänä vuonna KAKSI oliivia. Jouluruusu ei välitä pakkasista ja tekee uusia nuppuja.



Joulukoristeet laitoin tänä vuonna ihmeen aikaisin pois, kuustahan meillä ei ollutkaan.


Pikku-Lassen tekemä enkeli jätettiin syömättä ja pantiin muiden koristeiden mukana talteen. Eikö olekin söpö, siinä on kroppana Ferreron Rocher-kuula, kädet on piipunpuhdistajasta, siivet paperista ja väritetty kultaisiksi, päänä puunappula, johon Lasse on maalannut kasvot ja hiuksina kultalankaa.


Enkeli löytyy myös kindlestäni, sillä luen parhaillaan Finlandia-voittajaa, joka on niin ihana, että taidan lukea melkein jokaisen lauseen kahteen kertaan.



Elokuvateattereihin tuli tänään uusi suomalainen elokuva, Das glückliche Leben des Olli Mäki. Sai meidän lehdessä aika hyvät arvostelut.


Meillä on sininen taivas, ulkona kylmää, mutta sisällä lämmintä. Nautitaan takkatulesta ja katsellaan tulppaaneja ja ajatellaan, että elämä on kivaa.


Dienstag, 3. Januar 2017

Suomessa ilman kulttuurishokkia

Matkalla Rukalle kävimme mennen tullen myös  Helsingissä ja nautin siellä jouluvaloista,


Espan läpi kuljimme matkalla Uspenskin katedraaliin,


jonne olin hankkinut liput Lumen valon joulukonserttiin, ainutlaatuinen kokemus,  ihanaa musiikkia hienoissa puitteissa.


Paluumatkalla Rukalta tapasimme sitten sukulaisia ja ystäviä. Sillä kertaa olimme varanneet uudesta Clarion hotellista huoneen. Hotelli on Jätkäsaaressa, vaikka Facebook väittääkin kuvani perusteella sen olevan Münchenin Marienplatzilla eli jätkästä on tullut Neitsyt Maaria. Hotelli on sisustettu klassikkohuonekaluillaa, sieltä löytyy mm. Artekia ja Eamesia ja heidän alakerran sohvatyynynsä innostivat minutkin ostamaan Artekin seepratyynyt meidän sohvalle. Huone oli muuten kiva, mutta sieltä puuttui kaappitila ja jouduimme jättämään vaatteemme matkalaukkuihin. Lyhyellä matkalla se ei olisi kovin iso ongelma, mutta jos on kaksi matkalaukkua ja talvi-hiihto-joulujuhlavaatteet mukana, olisi kiva saada osa niistä kaappiin tai laatikkoon. Tulimme huoneeseen keskiyön jälkeen suoraan lentokentältä emmekä meinanneet saada huoneen ovea auki ja samaa olivat varmaan monet muutkin kokeneet: huoneen ovi ja kylppärin ovi taistelevat keskenään. Siivooja oli jättänyt kylppärin oven auki ja huoneen ovi iskee siihen kuin vasara ja ovi oli tämän näköinen:

Vihje arkkitehdille: kannattaisi laittaa kylppäriin liukuovi.
Muuten huone ja näköala olivat hienot ja samoin hotellin aamiainen on hyvä ja me saimme hotellissa hyvän palvelunkin, vaikka monet arvostelut valittivat muuta. Yöllä meitä palveltiin jopa saksaksi.

Ylipäänsä palvelu oli Suomessa aivan loistavaa ja ihmiset erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Ratikassa kuuntelin, miten suomalaisnainen niin ystävällisesti jutteli maahanmuuttajan kanssa. Ruoka oli kaikkialla myös todella hyvää ja monet jutut niissä meidän mielestä todella kreatiivisia ja jänniä. Olimme syömässä uudessa Werner-ravintolassa Söderströmin entisissä tiloissa Bulevardilla ja vieläkin tulee vesi kielelle, kun ajattelen heidän grillattua siikaansa.

Eli me emme saaneet kulttuurishokkia kuten toinen ulkosuomalainen blogissaan https://maailmaonkatsojansilmassa.wordpress.com/2016/12/30/kulttuurishokki-suomessa,  hänhän joutuukin etsimään suomen kielen sanoja jo kolmen vuoden jälkeen ja kärsii hiljaisuudesta ja ihmisten pahasta ilmeestä ja kaiken kulmikkuudesta Suomessa. Onneksi meille kävi täysin toisin ja olimme erittäin ihastuneita. Tai no yhden asian ymmärrän, se oli matkalipun lukulaitteen käyttö, sitä pitäis vähän tutkia ja kun en tutkinut, me ajettiin vahingossa lentokentältä kaupunkiin maksamatta.

Rukan joulusta teen oman postauksen.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Meillä paistaa aurinko ja tätä saa mielestäni jatkua.