Aprillia, aprillia

 April April, der macht was er will, sanoo saksalainen eli huhtikuun sää on vähän sitä tätä. Sunnuntain patikkamatkalla sen taas saimme kokea. Alku oli tällainen

mutta paranihan se sää vähitellen ja löysimme vielä kiitos kylmän sään vielä joitakin villejä narsisseja

Kuljimme reittiä Saksan ja Belgian rajalla, jonne Hitler oli sodan takia rakentanut suojavallin

Tuntuu aina hienolta hyppiä siellä milloin Saksassa, milloin Belgiassa ja olla kiitollinen, että vielä elämme rauhan aikaa ja sellainen on mahdollista. Ukrainan sodan takia osaa arvostaa rauhaa entistä enemmän.

Kotona oli viime viikolla tällaista. Ikkunoista näki aina vain miesten jalkoja, kun katolle laitettiin aurinkopanelit, oli hölyä ja oli pölyä, mutta nyt pahin on ohi ja 6.5. sähkö liitetään.

Tässä oli vielä pientä draamaa, kun miehet olivat vähän nukkuneet ja kiinnittäneet jotain pientä naapurin seinään ja joudumme korjaamaan asian, kun on pilkunviilaaja kyseessä. Meidän on helppo hoitaa juttu, heidän olisikin vaikeampi liimata takaisin oksat, jotka heidän puutarhurinsa jostain käsittämättömästä syystä leikkeli meidän kasveista.😀

Kärhöt ja rikkaruohot kukkii ja sää on luvannut lämmitä eli kaikki hyvin.

Welcome to the Land of Ch’tis

 Joskus ehkä vuonna 2008 elokuvissa oli hauska ranskalainen leffa , joka kertoi eteläranskalaisesta postivirkailijasta, joka pelkäsi kovasti saavansa potkut, mutta sitten hänelle kävi vielä pahemmin, sillä hänet siirrettiin täysin tuntemattomaan pohjois-Ranskaan, lähelle Belgian rajaa, jossa ihmiset puhuvat ranskan sukuista kieltä nimeltä ch’ti ja asukkaita nimitetään samalla nimellä.

Kun tuo Ranskan kolkka oli meiltä jäänyt käymättä, päätimme ykskaks lähteä sinne pariksi päiväksi ja varasimme Lillen kaupungista huoneen kivasta pienestä hotellista. Edellisviikon helteiden jälkeen säätiedotus lupasi epävakaista ja viileää, mutta aika hyvin selvisimme ilman mitään isompia sateita.

Meiltä menee matkaan Belgian läpi kolmisen tuntia ja olimme Lillessä kolmen aikoihin ja kiertelimme iltapäivällä kaupunkia, oli kova tuuli ja välillä sadepilvet uhkaili, mutta lopulta ei satanutkaan.

Toisena päivänä oli heti aamusta vähän kirkkaampaa ja teimme pitkän lenkin kaupungin linnoituksen puistossa. Siellä oli kaikkien Nato-maiden liput salossa paitsi Suomen jäsenyyttä ei oltu vielä huomioitu.

Kävelimme ensin puistossa ja sitten keskustassa ja katselimme kivoja taloja ja kauppoja. Ranskassa on  niin kivoja ruokakauppoja, kukkakauppoja, vaatekauppoja, ja last but not least keittiötarvikekauppoja kuten tämä.

Halusimme välttämättä nähdä vanhan nunnaluostarin Hospizin (onko se suomeksi hoitola?) ja pääsimmekin luostariin sisälle

Siellä mm. tällainen hieno pottahuone

mutta sitten kun menimme viereiseen rakennukseen, jossa on ”la salle des malades” eli siis se vanha sairaala, se olikin kiinni. Wikipediasta löytyi nyt valokuva siitä 

ja huomasin, ettei se vedä vertoja Beaunen hospizille, joten ei ollut mikään draama, että emme päässeet sisälle.

Emme käyttäneet autoamme kaupungissa lainkaan emmekä myöskään kaupungin busseja tai metroa ja totesimme, että kävelimme kolmen päivän aikana melkein 30km! 

Ihmettelimme miten ranskalaiset istuvat kylmälläkin ilmalla ulkona ja juovat kaiken kukkuraksi kylmää olutta. Ihmeen monet Lillessä puhuivat englantia, varsinkin verrattuna elsassilaisiin, joista meillä oli toissa vuonna karmeat kokemukset, kun Colmarin sairaalan lääkäritkään eivät osanneet muuta kuin ranskaa. Kaikki myyjät, tarjoilijat ja hotellin henkilökunta olivat ystävällisiä ja hyvin monet kysyivät mistä tulemme ja palvelu oli tosi hyvää.

Kotimatkalla poikkesimme katsomaan Roubaixin vanhaa komeaa uimahallia, joka on nyt museo

Päivän todellinen high light oli Villa Cavrois, rikkaan tekstiilipohatan 1930-luvulla rakennuttama asuintalo, jonka suunnitteli tunnettu arkkitehti Robert Mallet-Stevens, uskomaton palatsi, jossa 7-lapsinen perhe asui

Talon omistaa nykyään Ranskan valtio, se on kunnostettu täydellisesti.

tässä lasten ruokahuone

mobiili bidet

Luin netistä vierailijoiden kommentteja, kaikki antoivat viisi pistettä viidestä paitsi yksi nainen, joka antoi vain yhden pisteen, koska ei saanut viedä koiraansa taloon, meistä on moneksi.🙄

Viime päivien highlights

 Philharmoniassa kuulemassa Tristanin ja Isolden harjoituksia, kapellimestarini viehättävä, pieni ja pippurinen Elim Chan

Konsertin jälkeen piipahdus taidemuseoon katsomaan impressionisteja

Tämä hammaslääkärin odotushuoneen kuva oli hauska

Tänään sauvakävelyllä, kotimatkalla kukkakimppu maljakkoon ja nyt sunnitellaan mitä ruokaa tarjoillaan naapureille/ystäville. Huvittaa aina nuo kirjoitukseni kun ne on siansaksaa.  Vähän jännittää tuo vierailu, heidän tyttärensähän kuoli muutama viikko sitten kun kuorma-auto ajoi kääntyessään päälle ja pitää jotenkin miettiä tarkemmin mitä sanoo. Toissapäivänä oli täällä toinen samanlainen onnettomuus, vasta vuonna 2025 kuorma-autoihin laitetaan pakollinen varoitusääni ja sekin vasta uusiin autoihin eli moni pyöräilijä tulee vielä kuolemaan.

Huomenna odotettavissa +26C, ei hassumpaa

Kun kevät kaunis tuli🎶🎵

Eilen metsäkävelyllä ihailimme valkovuokkoja

ja kotipihasta löytyi ensimmäiset kielot

Convallaria majalis

ja pari vuotta sitten ruukkuun istuttamani tuomi tuoksuu niin Suomelta🇫🇮

ja nuo tulppaanit on jo melkein lakaistuneet, mutta punainen väri loistaa vieläkin

Aloin siivota terassia sillä aikaa kun kaveri kuori parsaa, nam nam.

Putkimiehet laittaa juuri vieraskylppärin valmiiksi, nyt jatkan terassin siivoamista ja kun miehet lähtee,  laitan kylppärin kuntoon.🧹🧽🧼 Tervetuloa yövieraat, nyt on nätimpi kylppäri.

Pääsiäisviikonloppu 2024

 Kiirastorstaina kävimme katsastamassa uuden väliaikaisen kaupunginmuseon, oikea museo sulkee ovensa remontin takia, joka kokemuksesta kestää vuosia, onhan oopperataloakin remontoitu jo yli 10 vuotta eikä valmista tahdo tulla. Ihmettelen aina miten Suomessa rakennetaan nopeasti joku Oodi ja siitä tulee vielä aivan loistava paikka.

Väliaikaisessa museossa on esillä ehkä 1% , mutta ihan jännästi se oli tehty. Esillä oli mm. kaupungissa tehtyjä juttuja kuten Fordin auto

tai Rimowan matkalaukku

Museon jälkeen menimme lounaalle viereiseen italialaispaikkaan, jossa isäntä kirjoittaa/piirtää aina päivän ruokalistan käsin ja teksti on saksalaisitalialaista siansaksaa. 

Pääsiäismaanantaiksi olimme kutsuneet kavereita brunssille ja päivä olikin hyvä valinta, sillä kun sunnuntaina oli ihanan lämmin kevätpäivä maanantaina satoi vettä.

Jälkkärinä oli sitruunainen passiontorttu, mutta se ei ollut optisesti ihan niin hyvä kuin tuossa alkukuvassa, joten  jätin kuvaamatta.

Vieraat toivat mukanaan hyvää mieltä ja kukkia ja analysoitiin mm. korona-aika ja tultiin siihen tulokseen, että selvisimme siitä hyvin kaikenmoisista rajoituksista huolimatta ja muistelimme miten kävimme piknikillä hautausmaalla emmekä syytä ketään niistä toimenpiteistä ja rajoituksista.