Talvipäiviä Pariisissa

 Vietimme viime vuonna välipäivät Venetsiassa ja kun se onnistui hyvin, lähdimme nyt  samaan aikaan Pariisiin, sinne pääsee meiltä mukavasti reilussa kolmessa tunnissa junalla. Metrosysteemi on tänä vuonna muuttunut ja oli helppo käyttää, lippu on voimassa koko Ile de Francessa eikä tarvitse miettiä mitä matka kulloinkin maksaa. Automaatista voi ostaa Navigo easy-kortin (sitä sanotaan passiksi) ja sen avulla ostetaan lippu automaatista maksamalla pankki- tai luottokortilla. Kun sen tajuaa, se on helppo käyttää, mutta nyt oli automaateilla vielä paljon avuttomia turisteja. (Panin tuon käyttöohjeen tänne vain ihan itsellekin muistiin)

Navigo pass 

Kuten viime vuonna Venetsiassa, meillä oli nytkin hyvä onni sään kanssa, paitsi että oli paljon viileämpää ja Myssyfarmin myssy oli tarpeen. Välillä tuli tunne, että ollaan Suomessa kun näki ihmisillä jopa karvalakkeja.

Olimme varanneet kämpän ZOKU hotellista ja se oli meille täydellinen, sisustuksessa käytetty Marimekon ja Artekin tyynyjä! 

Hotellia vastapäätä oli Pariisin uusi oikeuspalatsi, komeassa rakennuksessa, jonka keskikerroksessa kasvoi puita. Muutaman sadan metrin päässä oli pieni ”telttakylä”, missä majaili asunnottomia, mutta he eivät häiritseneet, vaikka joku netissä valittikin asiasta, me ei nähty ketään asukasta. Pariisista löytyy hienoa arkkitehtuuria, vanhaa sekä uutta.

Kävelimme neljän päivän aikana yhteensä varmaan ainakin 40km. Ensimmäisenä päivänä oli ohjelmassa Petit Palais ja siellä Pekka Halosen upea näyttely Hymni Suomelle. En meinannut usko silmiäni nähdessäni kassajonon ja sisällä oli hyvin täyttä ja ihmiset ostivat museokaupasta paljon kataloogeja ja julisteita ja kortteja.

Taulujen lisäksi seinällä oli myös hauskannäköinen Suomen kartta ja kartassa kaikki tärkeät suomalaiset paikkakunnat kuten kotipaikkakuntani Toijala.😁

 Vastapäätä pientä palatsia oli iso palatsi, mutta sinne emme ehtineet.

Olimme joskus aikaisemminkin käyneet Pariisissa talvella ja yrittäneet mennä Pere Lachaisen hautausmaalle, mutta se oli silloin liukkauden takia suljettu. Se onkin aika kukkulaista maastoa eli varmaan vaarallinen liukkaalla. Nyt oli mitä kaunein talvipäivä ja pääsimme vihdoinkin kivalle kierrokselle

Tämä oli varmaan jonkun taiteilijan hauta, siinä oli edessä oikealla mm. korkokenkä.

Ykskaks seisoimme Chopinin haudan edessä.

Välillä käytiin lämmittelemässä kaakaolla

Notre Damiin oli tietenkin pitkä jono, mutta ihmeen nopeasti pääsimme kuitenkin sisään

Sacre Coueriin emme edes yrittäneet

Tätä ihanaa kimppua ihailin aina hotellin aamiaisella

Paris, je t‘aime❤️ 

Onnellista uutta vuotta 2026

 Muutama päivä sitten kävelimme Pariisissa vuoden 2015 terroristi-iskussa surmansa saaneiden muistomerkin ohi

ja poikkesimme kuvassa olevaan kirkkoon ja siellä vallitsi sellainen rauha, jota voisi toivoa tälle alkavalle vuodelle. 

P.S. Sain kummipojalta joululahjaksi pilapiirroksen itsestäni ja laitoin sen blogini profiiliin.😂

Strasbourgista Strasbourgiin pyörällä

Matka alkoi Strasbourgista, jossa yövyimme keskustassa kivassa hotellissa. 

Katselimme illalla vähän kaupunkia ja tutustuimme paremmin pariskuntaan, joka oli ensimmäistä kertaa mukana. Luin Jenni Haukion kirjoituksen sosiaalisten suhteiden tärkeydestä muistisairauksien ennaltaehkäisevänä tekijänä. No, meillä oli ainakin sosiaalista elämää, ensin viikko pyöräporukan kanssa ja sitten vielä viikonloppu Freiburgissa ystävien luona.

Strasbourg on kaunis kaupunki, siitä ei saa koskaan tarpeekseen

Seuraavana aamuna pyörän selkään

Muu porukka ajoi vain 20km, koska he halusivat mennä Comarin museoon katsomaan Isenheimer-alttaria, mutta me olemme nähneet sen useammankin kerran ja ajoimme pitkän reitin.

Vähän harmitti, kun matkan varrella ei ollut yhtään kauppaa tai baaria ja kioskia, mistä olisi voinut ostaa juotavaa. Yhden kanavan varrella oli asukas laittanut penkin ja auringonvarjon ja vesikanisterista sai ottaa juomavettä ja voi laittaa rahaa pieneen boksiin, todella huomaavaista. ❤️

Yövyimme Colmarissa, joka on myös yksi lempipaikoistani. 

Seuraava päivä olikin sitten vähemmän kiva, vettä satoi koko päivän ja etappi oli muutenkin tylsä. Kastuimme sadevaatteista huolimatta niin täydellisesti kuin kastua voi, jopa muovin sisällä olleet paperinenäliinat jouduin heittämään pois. Juuri sinä päivänä meillä oli matkan huonoin hotelli, pieni huone, jonne piti mahduttaa kaksi matkalaukkua, pyörälaukut, kypärät märät vaatteet ja muka vedenpitävät läpimärät kengät. Taulutelevision päällä oli märkiä sukkia ja alusvaatteita kuivumassa.

Yöllä oli aivan kamala ukkonen ja mietin mitä teemme, jos se jatkuu seuraavana päivänä, mutta onneksi aurinko tuli takaisin koko loppumatkaksi.

Matkalla tuli vastaan Alsacin komea kotiseutumuseo, joita muut eivät vielä tunteneet ja siellä menikin muutama tunti

Kiva kadunnimi, suomeksi koulupinnarinkuja

Poikkesimme myös Eguisheimiin, jossa tasan kolme vuotta aikaisemmin ystävämme G sai aivohalvauksen. Sytytimme kynttilän hänen muistolleen. Hänhän elää, mutta ei pysty puhumaan.

Ihmeellinen sattuma oli, että pyörämatkafirma oli varannut seuraavan yöpymiseen saman hotellin, jossa olimme kauan sitten G:n kanssa, joka oli juuri jäänyt leskeksi. Hotelli oli Kaysersbergissä, josta Alfred Schweizer oli kotoisin.

Tämä hotelli oli matkan paras ja sen hapankaali oli paras, me nimittäin testasimme matkan aikana Elsassin kansallisruokaa.

Viimeinen etappi oli parilta osalta todella mäkinen, Allumiehellähän on edelleen „biobike“ ja hän sai polkea kunnolla päästäkseen ylös.

Viimeinen yö Obernaissa

ja seuraavana päivänä söpöä maalaismaisemaa ja sitten oltiinkin pian taas Strasbourgissa. Kiva matka kivalla porukalla.