Löytöjä viime vuosituhannelta

 Kun lähes koko talo on remontissa

15  muuttolaatikkoa kirjoja

saattaa löytää aarteita ensimmäiseltä kouluvuodelta. Osasin kirjoittaa hyvin kauniisti ja opettaja pani minut joskus kirjoittamaan jotain taululle esimerkkinä muille

Friday Favourite Photo

 Leikittiin romania (vai oliko sintiä), minä oikealla😀

Ei ole veden puutetta

Kun viime vuonna kerroin, että täällä kuolee jo kuusetkin kuivuuteen, niin tänä vuonna on vähän eri tilanne. Suomi kärsii helteestä ja kuivuudesta ja meillä täällä etelämpänä on viileää ja sataa kissoja ja koiria. Düsseldorfin lähistöllä tuli vettä 120 litraa kuutiometriä kohti, autot hukkuivat melkein veden alle ja Kölnissäkin on kai jo alettu rakentaa esteitä Reinin tulvien varalle. En ole varmaan koskaan ennen kokenut tällaista sadetta, mutta lohdutan itseäni, että ehkä ei sitten ihan kaikki kuuset kuole.

Nyt ei kasvit kärsi kuivuudesta, yksi hyvä puoli sateessa on.

Ulkoilla ei voi kaatosateen takia ja niinpä pitää keksiä kaikenlaista muuta ohjelmaa. Eilinen highlight oli, kun kävimme lähes kahden vuoden paussin jälkeen Ikeassa ostamassa silliä ja muuta pientä, mm. koiran pyllyjä eteisen naulakoksi.

Tänään kävimme mm. viiniostoksilla maailman kauneimmassa viinikellarissa, joka ei kuvassa oikein pääse oikeuksiinsa. Sieltä löytyy aivan kaikkea.

Samalla kävimme ilmastointifirmassa tilaamassa vihdoinkin ilmastoinnin, sillä kesäkuun +40C helteiden jälkeen syntyi päätös ilmastoida kämppä. Kun ei päästy yli vuoteen kaukomaille, jäi rahaa onneksi säästöön ja pystymme maksamaan hurjan summan. En ole koskaan kamalan kauniina niitä ilmalämpöpumppuja suomalaisissa taloissa pitänyt, toivottavasti meidän "stylish"-malli on vähän vähemmän ruma, vaikka vähän epäilen.

 

Ystävät lähettelevät mitä kauniimpia kuvia Suomen kesästä ja lämpötiloista. Niin kauan kuin Allumies on joutunut pakosta viettämään kesälomaa Suomessa, ilmat ovat olleet hyvin vaatimattomat. Samoin ystäväni saksalainen mies lopetti kerrallla Suomessa käymisen, kun olivat kolme viikkoa mökillä ja kolme viikkoa satoi, ei ihan niin paljon kuin meillä nyt, mutta riitti silti. Itselläni on myös Saksan ajalta muisto, että ajamme aurinkoisen Ruotsin läpi Suomeen ja heräämme aamulla Turussa laivalla ja ulkona sataa, se on iskostunut mieleeni niin, että se ei sieltä millään lähde. Toisaalta lapsuudesta Suomen kesässä on aivan eri muistot ja todisteena on lämpimästä kesästä mm. tämä uimakuva

ja hellemekossa poimin kukkiakin

Uutisissa sanottiin juuri, että yksi moottoritie on suljettu tulvan takia ja jossain kiellettiin ihmisiä välttämään likavettä, kun pumput ei enää jaksa, vessaa saa vetää, mutta suihkussa ei saisi käydä eikä pitäisi käyttää tiskikonetta.

Äitienpäivän ajatuksia

Lapsena meillä oli äitienpäivän perinteenä mennä isän kanssa poimimaan valkovuokkoja ja siitä teemasta voisin tehdä varmaan kuva-albumin, nyt löytyi ensihätään vain tämä kuva. Mekko päälllä ja rusetti hiuksissa, se oli aina joko valkoinen tai vaaleansininen.

Tänä vuonna olisi kerrottuja valkovuokkoja omasta takaa, mutta valitettavasti niitä ei voi lähettää taivaaseen. 

Itselleni en voinut olla ostamatta näitä pioneja. 

Eilen rikoimme taas määräyksiä ja „päästimme“ meille ystäväpariskunnan, vaikka olisimme saaneet päästää vain toisen heistä. Mies on immuuni, kun on sairastanut koronan ja vaimo testattu joten ei varmaan vaaraa ja itsekin kävimme ennen heidän tuloa testissä.

Tein alkuruokana jännää parsaruokaa. Keitin linssit suolavedessä ja tein vinaigrettin, jossa oli mukana sinappia ja lisäsin jäähtyneisiin linsseihin pilkottuja kapriksia ja kevätsipulia ja ennen tarjoilua vielä ruohosipulia,tilliä ja persiljaa. Laitoin linssit parsan päälle ja niiden päälle keitetyn kananmunan palasia ja kirveliä. Ai että maistui kaikille, taatusti teen toisenkin kerran.

Heräsin aamulla jo puoli viideltä ja kun en saanut enää unenpäästä  kiinni (niin kiva suomenkielen sanonta) , hain keittiöstä kahvin ja loikoilin sängyssä ja luin uutisia. Sitten ei enää aamupalan aikaan seitsemältä (Allumies nukkui vielä) kahvi maistunutkaan ja join tuoremehua. Kuten kuvasta näkyy, meidän kielot ei ole vieläkään kunnolla auenneet, kun huhtikuu oli niin kylmä. Tänään ollaankin sitten jo lukemissa lähempänä +30C, saisi vähän tasaisemmin jakautua nuo lämpötilat.

Granolafrühstück

Löysin yhdestä vanhasta albumista pikkuriikkisen valokuvan ja vasta skannattuani sen tunnistin siinä itseni, sinne ovat pistäneet lapsiraukan heinien ja naapurin lasten joukkoon.

 

Rokotusta, roskia ja vanhoja muistoja

Tänään olimme rokotusvuorossa ja ihmeen hyvin siellä organisaatio toimi, mikä Saksassa ei ole itsestään selvää.

 

 

Rokotepassiin tuli merkintä, toinen rokotus on sitten heinäkuun alussa. Odottelen tässä nyt että tuleeko horkka, jonka kaksi lauantaina rokotettua kaveria sai.

 

 

Saksan organisoimiskyky yllätti tänään toisenkin kerran, kun sai kaupungilta viestin, että roskat on korjattu pois. Perjantaina sauvakävelyllä tuli vastaan vähän täysi roskis, pääasiassa koirankakkapusseja ja lähetin lauantaina asiasta ilmoituksen kaupungille ja tänä aamuna tuli jo tieto, että asia on hoidettu.

Jos täällä Kölnissä on tehty syntejä jälleenrakennuksen suhteen, niin on sitä Suomessakin. Kotipaikkakunnallani oli aivan keskustassa söpö rakennus ja olen sen itsekin lapsena nähnyt, mutta pitihän se purkaa ja rakentaa tilalle 60-luvun mitäänsanova laatikko. Löysin tämän vanhan söpön kuvan Facebookista, on ehkä vähän aikaisemmilta ajoilta kuin omat muistot.

 

Onhan ne omatkin muistot jo aika vanhoilta ajoilta. Kuvassa näkyy vasemmalla vanhan hautausmaan kappeli. Siellä lähistöllä olen olen ollut aika nuorena tutkimassa kasvistoa. Kuva on siltä ajalta, kun ihmiset  matolaatikolla yrittivät ottaa kuuden kuvan filmirullalle mustavalkoisen otoksen eli ihmeen hyvät värit siinä. 

Vaihtelua tylsyyteen

Saara Irlannista postasi Facebookiin iloisen uutisen korona-arjesta, oli käynyt kaatopaikalla. Kyllä tämä vähän sellaiseksi on mennyt, että ihan arkiset asiatkin saattavat tuoda vaihtelua elämään.
Helena taas postasi Lapin yhteisöllisyydestä ja aloin muistella elämää lapsuudessani. Aika kivasti meillä naapurusto veti samasta köydestä ja itselläni on vieläkin yhteistä lapsuuden kavereiden kanssa. Ihan viime päivinä  olen pitänyt yhteyttä

mm.Kirstiin (jännä muuten, että muut lapset tuijottavat kuvissa lähes aina linssiin, minä harvoin)

 ja Ritvaan

Ystäväni Eevan kanssa juttelin hänen kipeästä kädestään ja hän kertoi, että hänen supraspinatus-jänteensä on revennyt ja eikös se tullutkin parin päivän päästä vastaan Anni Kytömäen ihanassa Margarita-kirjassa. Otin kuvan sivusta ja lähetin Eevalle. Hän oli sattumalta juuri kuunnellut kirjan äänikirjana, mutta ei ollut siinä vaiheessa kirjaa vielä tuntenut supraspinatusta.

Meidän lockdown alkaa kyllä vähitellen pänniä. Tukka on itsekullakin vähän hoitamattoman näköinen, kun kampaamot on olleet kuukausia kiinni. Ravintolat on kaikki kiinni, samoin jo puoli vuotta teatterit ja konserttisalit ja elokuvat. Brittimutaatio alkaa jyllätä täällä ja nyt puhuttiin jopa vieläkin ankarammista rajotuksista,  ehkä meillekin tulee ulkonaliikkumiskielto ja ties mitä. Kaikkien kamalinta on ihmisillä, jotka asuvat yksin ja siksi kutsuin suomalaisen sinkkuystävän viime viikolla kahville.

Pakkaset loppuivat, jossakinpäin Saksaa lämpötila nousi jopa 40C. Tänään sauvakävelyllä oli jo ihan kevättä ilmassa, mikäs siellä oli kävellessä ja viikonlopuksi on luvattu +20 C.

Hauskaa viikonloppua!

Hyvää ystävänpäivää

Enää neljä yötä ja sitten 今日は

Enää neljä yötä ja sitten Helsinki-välilaskun kautta Tokioon. Kirjallisuutta on riittävästi ja sen lisäksi olen lukenut Japanissa käyneiden blogeja, mm. Paluumuuttajattaren  ja MaaMaan sekä pelkästään Japania koskevaa saksalaista Wanderweib-blogia, josta löytyy tietoa ihan kaikesta.

Vaatteet olen jo suurimmaksi osaksi etsinyt kasaan. Tämä ei valitettavasti ole kaupallinen yhteistyö Eagle Creekin kanssa, vaikka voin kertoa, että rakastan pakata vaatteet tällaisiin pusseihin, joita on helppo siirtää matkalaukusta suoraan kaappiin. Siellä on eri pusseissa alusvaatteet, uimapuvut, sukat, t-paidat, housut jne.

Tällä kertaa kenkien valitseminen onkin sitten isompi ongelma, sillä  pikkuvarpaassani on pieni kysta, joka ei tykkää minkäänlaisista kengistä paitsi varvassandaaleista. Nyt ymmärrän ihmisiä, joilla on Hallux valgus, kun huomaan mitä ongelmia jo pienenpieni möykky pikkuvarpaassa voi aiheuttaa. Kääks. Eli ei sitten valitettavasti noita hienoja mustia kenkiä mukaan

vaan New Balancit ja todella pehmeät Niket ja ehkä pari kerrosta Compeedia varpaaseen. Jos ei mikään muu toimi, kuljen kylmälläkin varvassandaaleissa tai leikkaan Niken kankaaseen reiän varvasta varten. Näillä on nyt päästävä vaikka Fujille.

Matkatoimisto lähetti meille syömäpuikotkin, että saamme jo kotona harjoitella syömistä.

Nyt sitten vaan peukut pystyyn, että selviämme hengissä taifuuneista, tsunameista ja maanjäristyksistä.

Puhdas helmikuu

Saksaksi helmikuu on Februar ja se on saanut nimensä roomalaisten februa-juhlasta, joka oli katumus- ja puhdistusjuhla. Februa oli Junon toinen nimi ja hänen kunniakseen naiset puhdistettiin Junon takilla eli vuohentaljalla.

Meilläkin puhdistettiin tänään kaikenlaista, Allumies mm. tiskasi läheisen  seurakuntasalin keittiössä  astioita. Kerran viikossa seurakunta antaa kodittomille mahdollisuuden nukkua yhden yön siskonpedissä ja aamulla heille tarjotaan tuoreita sämpylöitä juuston ja makkaran kanssa sekä kahvia ja teetä.  Kello kahdeksalta tulee siivooja, siihen mennessä kaikkien on täytynyt kiertää patjat rullalle ja laittaa lakanat pyykkikoriin pesua varten ja lähteä pois. Tänään oli paikalla ollut kahdeksan miestä ja yksi nainen, maksimiluku on 10. Seuraavaksi yöksi heidän pitää mennä jonkun toisen seurakunnan hoiviin.

Minullakin oli tänään jonkinlainen puhdistusjuttu, kun sain vihdoin tikit pois. Kotilääkäri ne otti pois tai siis sen yhden ohuen langan, joka oli niin hienosti ommeltu ihon alle, että lääkäri ylisti pätevää kirurgia hyvästä työstä. Nyt saan sitten viettää februa-juhlaa ja puhdistaa itseni vaikkapa kylpemällä ammeessa, mutta meilläpä ei olekaan ammetta eikä ole tuo vanha punkkakaan enää olemassa.

Pikku midinetti

Ei tullut minusta ompelijaa, vaikka otin näköjään ompelukoneen (tai ompeluSkoneen niinkuin olin kuulemma pienenä sanonut)  jopa naapuriinkin mennessäni mukaani.

Jouduin tänään korjaamaan Allumiehen takin taskun ja otin esille ompelutarvikkeeni, joita todella harvoin käytän, sillä inhoan ompelemista. Etsin vähän vahvempaa lankaa ja löysin äidin perinnöistä karhunlankaa, joka on hintalapun mukaan maksanut aikoinaan 1,76 markkaa.

Näen läheltä ilman silmälaseja hirveän hyvin, mutta nyt ei löytynyt aluksi neulaa, jonka silmä olisi ollut tarpeeksi iso paksulle karhunlangalle ja muistin, että äidillä oli vekotin, jolla sain langan helposti silmään. Sen vekottimen olen nimittäin dokumentoinut eräänä jouluaattona viime vuosituhannella päiväkirjaani.

Muistelin, että se vekotin olisi ollut tässä jännässä mapissa, mutta eipä löytynyt, mutta löysinpä sittenkin isompisilmäisen neulan ja työ tuli tehtyä.

Muutakin vanhaa löytyi ompeluvälineitten joukosta. Tämä puinen laatikko ja nahkasaapikas nuppineuloille ovat Bulgariasta, isäni sai ne joltain lahjaksi käydessään Bulgariassa 1950-luvun lopulla.

Ja tässä vanhassa peltirasiassa on anopin keräämiä valkoisia nappeja. Siinä on sekän paidannappeja että isompia nappeja, joita käytetään saksalaisissa pussilakanoissa.

Friday Favourite Photo

Kunpa olisikin tuollaista kuin lapsena Suomessa, mutta kun meillä on tänään tällaista. Perjantai ja kolmastoista, minkäs teet.

Suomeen

Syötiin tuossa juuri iltapalaa terassilla, oli vielä +20C.
Tehdään lähtöä Suomeen.
Katsoin onneksi säätiedotusta.

Muutin suunnitelmia.
Hain kellarin kaapista toiset vaatteet.

Moikatkaa, jos tulette vastaan. Minut tunnistaa varmaan helposti päivänasun perusteella.