Posts mit dem Label taide werden angezeigt. Alle Posts anzeigen
Posts mit dem Label taide werden angezeigt. Alle Posts anzeigen

Freitag, 14. August 2026

Elämän yllätykset

 Niin nopeasti kaikki muuttuu. Kun kesäkuussa kirjoitin kaveriporukan tapaamisesta Münchenissä, niin nyt vajaa kaksi kuukautta myöhemmin sama porukka tapasi taas Münchenissä, tällä kertaa edellisen tapaamisen järjestäjän hautajaisissa. Uskomatonta, että kaveri sairastui kurkkusyöpään ja kuoli kahden viikon päästä. Eivät olleet lääkäritkään ennen noin agressiivista syöpää nähneet. Hautajaiset oli siinä mielessä erikoiset, että kun virallinen puhuja oli kertonut vainajan hyvistä ominaisuuksista, vainajan poika piti erikoisen puheen. Vanhemmat oli eronneet pojan ollessa aika pieni ja poika valitti, että ei juuri nähnyt isäänsä, ei syntymäpäivinään, ei ensimmäisenä koulupäivänä, isä ei auttanut koulun valinnassa tai opiskelusta päätettäessä, ei tullut ylioppilasjuhliin jne. Koko porukka istui hiljaa ja oli vähän ihmeissään, mutta loppujen lopuksi suurin osa piti poikaa rohkeana. Jonkinlainen terapia se pojalle varmaan oli. Monet sanoo, että olisi pitänyt aikaisemmin puhua, mutta kaipa sitä on yritetty. 


Kun nyt oltiin taas näinkin kauas taas lähdetty, halusimme muutakin ohjelmaa kuin hautajaiset ja menimme Lehnbachhaus-museoon katsomaan Blau Reiter-näyttelyä, sillä pidämme niitten maalauksista.






Teimme myös pitkän lenkin Münchenin valtavan isoon puistoon, ns. Englischer Garten ja näimme surffaajia.




Olenkohan jo sanonut, että tämä helle on aivan kamalaa!?Tänään +36C😱

Donnerstag, 6. August 2026

Moylandin linnassa

 Teimme retken Moylandin linnaan, joka sijaitsee lähellä Hollannin rajaa. Se on vanha vesilinna, joka toimii taidemuseona ja sen puutarha on tunnettu erivärisistä hortensioista.


Linnassa oli nyt Armin Müller-Stahlin taidenäyttely, jonka halusin välttämättä nähdä, sillä Armin on lempinäyttelijäni ja pidän hänen tauluistaan. Hän näytteli mm. Jim Jarmuschin leffassa Night on earth, jonka viimeinen osuus oli Helsingissä, mukana Matti Pellonpää.  



                                   Euroopan parlamentti

                         Illuminati

                                   
                   Kardinaalit keskustelevat seksistä kirkossa



                             Franz Kafka

Müller-Stahl on todella nero, on viulusti, näyttelijä ja taidemaalari. Olin niin innostunut tauluista, että unohdin kuvata linnan puiston mahtavat hortensiat. Ihmettelimme miten olivat jaksaneet kastella niitä tämän kesän helteellä.


Montag, 20. April 2026

Käytiin Hampurissa

Hampurin konserttirakennus Elbphilharmonie eli puhekielessä Elphi valmistui tammikuussa 2017 ja vihdoin mekin pääsimme sitä katsomaan. Alussa ei ollut mahdollisuutta saada lippujan kovan kysynnän takia ja viime vuosina ei löytynyt sopivaa konserttia sopivaan aikaan, mutta viime viikolla se onnistui, ohjelmassa oli mm. Tsaikovskyn Pateettinen ja kapellimestarina Jukka-Pekka Saraste. Esitys oli hieno, mutta rakennuksessa viehätti vain ulkopuoli ja näkymät näköalatasangolta kaupunkiin ja satamaan.


kuva Wikipedia

Sisällä en ensinnäkään pitänyt erityisemmin väreistä ja ne portaat, sinne piti kiivetä satoja jos ei tuhansia portaita ja koko ajan piti tuijottaa lattialle tunnistaakseen onko siinä portaita. Tässä hyvä esimerkki, tuskinhuomaa, että tuossa kuvan alaosassa on portaita ja nuo kaiteetkin on ilmeisesti laitettu vasta kun kymmenet ihmiset putoilivat portaita alas.

foto: shz



Kävimme myös taidehallissa, jossa oli Edvard Munckin ja itävaltalaisen taidemaalarin  Lassnigin näyttely, mutta se oli suuri pettymys ja opas oli kaikkien aikojen huonoin, ilmeisesti amerikkalainen, joka yritti vääntää saksaa. Vöhän ihmettelimme miksi pitää Munck-näyttely, jos museo omistaa muutaman vaivaisen Munckin taulun. 


Paljon kivempi oli patikkalenkki suoalueella koillisessa Hampurissa, näimme paljon erilaisia lintuja.


Ja näitä ystäviemme tulppaaneja emme kyllästyneet ihailemaan.

 
Totesimme taas, että Hampuri on kiva kaupunki ja siisti verrattuna Kölniin, missä ihmiset heittävät kaikki roskat kadulle.

Donnerstag, 26. März 2026

Päivän kylttyyri

 “Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!”

Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.

Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Parisin polityyri.

Tuhatkarvainen on kyltyyri –
se on Kiinassa Kiinaan myyri –
mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri.

- Eino Leino

Tämän päivän kyltyyriä oli käynti filharmoniaorkesterin harjoituksissa, kuultiin Beethovenin 6., kapellimestarina Saraste, jota kölniläiset rakastavat.



Konsertin jälkeen kävimme vielä taidemuseossa katsomassa Kusama-näyttelyä. Kusamaan tutustuimme vuosia sitten Naoshiman saarella







Tässä on yksi selfiekin. Missä Allu luuraa?






Donnerstag, 19. März 2026

Kuvanveistomuseossa

 Kävimmme eilen taas pitkästä aikaa Wuppertalin Waldfrieden-puistossa, jossa on tunnettujen kuvanveistäjien teoksia kauniissa luonnossa, tässä esim. Joan Miro

   
ja Thomas Moore


Markus Lüpertz

Pidimme kovasti Rebecca Hornin teoksista. Tässä kuvassa on teos nimeltä Nimettömien torni, joka muistuttaa Jugoslavian sodan pakolaisista.


The sculpture is composed of several
ladders extending from the ground and up to a very high window, adorned with
nine mechanical violins that play a single, mournful note on their own. It is
as if they sing of some kind of bittersweet hope of what might lie at the top
of the ladder and out into the sun. The melancholy humming of the violins has
been known to inspire buskers to improvise along with them. (artelectronicmedia)

Tämä installaatio oli hauska, siinä on kahdessa kupissa sinistä maalia, joka roiskuu kenkien päälle. Tosin se ei ollut käytössä, jotta museovieraat eivät saa väriä päällensä.


Poikkesimme museon kahvilaan syömään seudun tyypillisiä vohveleita kirsikoiden ja jäätelön kanssa.



Donnerstag, 12. Februar 2026

Kukkia ja konserttia

 Olimme kaveriporukan kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa ihailemassa kukkivia kamelioita




Krookukset ja lumikellotkin olivat jo puhjenneet kukkaan.



Komeita kukkia sain myös ruokavierailtani.



Elämä on aikamoista sattumaa. Olimme tuomiokirkkoa vastapäätä kummipojan sellistivaimon konsertissa ja seuraavana päivänä olin ystäväni synttärikahvilla ja vieressäni istuva minulle tuntematon nainen alkoi kertoa miten hienossa konsertissa hän oli ollut edellisenä iltana ja ylpeäni tietysti kerroin, että tunnen muusikon oikein hyvin. Oli taas aivan mahtava tunne kun astuin ulos konserttisalista ja vastaan tuli heti kaupungin 

Katukarnevaalit alkoi tänään ja hälinää riittää, tosi on todella kamala sadepäivä joten tuskin on kamalin tungos.  Ainoa karnevaaliaisuus missä mielellämme käymme, on ns. vaihtoehtoinen karnevaali eli Stunksitzung, joka on parasta mahdollista kabareeta, josta kaiken ymmärtää vain joku, joka asuu täällä. 




Kävimme saksalaisen Ueckerin näyttelyssä, Ueckerin useimmat teokset on tehty nauloista

UECKER


Samassa museossa oli taas myös esillä Unicefin kokoelmista tauluja, mm. Pisarroa ja Renoiria



Freitag, 2. Januar 2026

Talvipäiviä Pariisissa

 Vietimme viime vuonna välipäivät Venetsiassa ja kun se onnistui hyvin, lähdimme nyt  samaan aikaan Pariisiin, sinne pääsee meiltä mukavasti reilussa kolmessa tunnissa junalla. Metrosysteemi on tänä vuonna muuttunut ja oli helppo käyttää, lippu on voimassa koko Ile de Francessa eikä tarvitse miettiä mitä matka kulloinkin maksaa. Automaatista voi ostaa Navigo easy-kortin (sitä sanotaan passiksi) ja sen avulla ostetaan lippu automaatista maksamalla pankki- tai luottokortilla. Kun sen tajuaa, se on helppo käyttää, mutta nyt oli automaateilla vielä paljon avuttomia turisteja. (Panin tuon käyttöohjeen tänne vain ihan itsellekin muistiin)

Navigo pass 


Kuten viime vuonna Venetsiassa, meillä oli nytkin hyvä onni sään kanssa, paitsi että oli paljon viileämpää ja Myssyfarmin myssy oli tarpeen. Välillä tuli tunne, että ollaan Suomessa kun näki ihmisillä jopa karvalakkeja.

Olimme varanneet kämpän ZOKU hotellista ja se oli meille täydellinen, sisustuksessa käytetty Marimekon ja Artekin tyynyjä! 


Hotellia vastapäätä oli Pariisin uusi oikeuspalatsi, komeassa rakennuksessa, jonka keskikerroksessa kasvoi puita. Muutaman sadan metrin päässä oli pieni ”telttakylä”, missä majaili asunnottomia, mutta he eivät häiritseneet, vaikka joku netissä valittikin asiasta, me ei nähty ketään asukasta. Pariisista löytyy hienoa arkkitehtuuria, vanhaa sekä uutta.



Kävelimme neljän päivän aikana yhteensä varmaan ainakin 40km. Ensimmäisenä päivänä oli ohjelmassa Petit Palais ja siellä Pekka Halosen upea näyttely Hymni Suomelle. En meinannut usko silmiäni nähdessäni kassajonon ja sisällä oli hyvin täyttä ja ihmiset ostivat museokaupasta paljon kataloogeja ja julisteita ja kortteja.


Taulujen lisäksi seinällä oli myös hauskannäköinen Suomen kartta ja kartassa kaikki tärkeät suomalaiset paikkakunnat kuten kotipaikkakuntani Toijala.😁

 Vastapäätä pientä palatsia oli iso palatsi, mutta sinne emme ehtineet.


Olimme joskus aikaisemminkin käyneet Pariisissa talvella ja yrittäneet mennä Pere Lachaisen hautausmaalle, mutta se oli silloin liukkauden takia suljettu. Se onkin aika kukkulaista maastoa eli varmaan vaarallinen liukkaalla. Nyt oli mitä kaunein talvipäivä ja pääsimme vihdoinkin kivalle kierrokselle




Tämä oli varmaan jonkun taiteilijan hauta, siinä oli edessä oikealla mm. korkokenkä.


Ykskaks seisoimme Chopinin haudan edessä.




Välillä käytiin lämmittelemässä kaakaolla

Notre Damiin oli tietenkin pitkä jono, mutta ihmeen nopeasti pääsimme kuitenkin sisään







Sacre Coueriin emme edes yrittäneet








Tätä ihanaa kimppua ihailin aina hotellin aamiaisella


Paris, je t‘aime❤️