Friday Favourite Photo

 Leikittiin romania (vai oliko sintiä), minä oikealla😀

Joulu 2022

 Huvitti kun huomasin, että jouluaatosta on tasan kaksi valokuvaa, ensimmäinen jo perinteeksi tulleesta naapuruston kello 17 joululaulutilaisuudesta, jossa oli tänä vuonna vähän osanottajia, monet olivat lähteneet lomalle

ja toinen punaviinistä, jota joimme herkullisen peuran kanssa. Aarikan tontun sain synttärilahjaksi ennen joulua.

Sain tasan kaksi joululahjaa, vasemmanpuolisilta naapureilta tiskirättejä ja oikeanpuolisilta naapureilta tiskirättejä.

Tai voihan tätä juustoakin pitää joululahjana, vaikka se tuli Ranskasta syntymäpäiväni johdosta. Vähän ihmettelin kun serkku lähetti camembertiä, mutta aprilliä, aprilliä, sehän olikin artesaanin valmistamaa valkoista suklaata.

Tapanina meille tuli suomalainen kummipoika ja joulukinkun asemasta laitoin Kodin kuvalehden reseptillä jouluista nyhtöpossua ja sepä olikin kiva idea, sen kanssa oli Spätzle ja punakaalia.

Sain synttäri- ja hääpäivälahjaksi retken Bonniin, vierailun Max Ernst-näyttelyyn ja hienon illallisen Marriot-hotellin Konrad-ravintolassa, josta on komeat näkymät Reinille ja Siebengebirgen kukkuloille. Taas jäi kuvat ottamatta tai no sainhan kuvan ravintolan herkullisesta voista ruohosipuliöljyssä.

Eilen teimme kummipojan kanssa kulttuurikierroksen ja kävimme katsomassa  kaupungin kirkkojen seimiä. Rautatieaseman rauhanseimi oli sitten viime näkemän saanut paikalle Jeesus-lapsen ja enkeleitä.

Sitten vaan kiertelimme eri kirkkoja

Pyhän Ursulan kirkon Goldkammeriin pääsee maksamalla kaksi euroa ja se kannattaa katsoa. Valtavien kultateosten lisäksi sen tärkeä nähtävyys on tuo ihmisten luista tehty seinä enkeleiden yläpuolella. Monet kutsuu paikkaa kauhukamariksi ja viereinen oluttupakin on nimeltään Schreckenskamner.

Oktagonin mallinen St.Gereon 800v vanhempi kuin tuomiokirkko ja minusta Kölnin kauneinpia.

Ensimmäistä kertaa meillä ei ollut joulukuusta, vaikka olimme kotona joulun, mutta en sitä nyt hirveästi  kaivannut. Huomenna lähdemme uudenvuoden viettoon ystävien luo Hampuriin ja nautimme siellä heidän kuusestaan.

Eilen kaupungilla meille sanottiin usein kaupoissa ja kirkoissa Guten Rutsch ja kummipoika ihmetteli, mitä ihmeen hyvää liukumista ne toivottavat. (Guten) Rutsch on tullut heprean sanasta rosch-ha-schana, joka tarkoittaa vuoden alkua.

Katsoimme jouluna pitkästä aikaa taas African queen ja kappas vaan, se olikin ylllättäen värillinen, siis se vanha tuttu Humphrey Bogartin ja Katherine Hephburnin kanssa ja innostuin taas kokeilemaan tehdä mustavalkoisesta kuvasta värikuvan, ja voilà, vanha „passikuvani“ on nyt värillinen

Guten Rutsch! Pysyköön pandemiat hiidessä ja menköön se venäläistyranni sinne hiiteen myös ja olkoon rauha maailmassa ja ihmisillä hyvä tahto.☮️

Helluntaisunnuntain puuhia

Yksi pioni sentään ehti aueta helluntaiksi. Vähän epätarkka kuva, kun täällä on ollut niin tuulista, että kaikki vaan heiluu ja välillä sataa hullun lailla vettä eli ei mikään kiva kevät säänkään puolesta.

Jotain tekemistä on keksittävä ja aloin lajitella valokuvia, joita taitaa miljoona ja niitä on joka huoneessa ja joka laatikossa. Kaupat on edelleen kiinni, olleet jo marraskuun puolivälistä eli PUOLI vuotta eikä voi ostaa mitään laatikoita tai tietenkin netin kautta voisi tilata, mutta kun meillä on tukkuliikkeeseen ostolappu, ostin sieltä kenkien säilytykseen tarkoitettuja halpoja muovilaatikoita, joihin voin parkkeerata kuvat teemojen mukaan, kronologia ei enää onnistu.

Haikeudella katselen kaikenlaisia lomakuvia, siellä on Golden Gate Bridge ja Pyhän enkelin linna Roomasta, on Kalifornian rannikkoa ja Liguriaa ja Pugliaa. En ala, tahtoo taas matkalle.

Ja löytyi kuva opiskelijakämpästäni Heidelbergistä. Kuvasta näkee kenen musiikki oli tärkeää ja on edelleenkin.

 Asuin amerikkalaisten upseeriperheiden talossa ns. maiden room'issa, jonka sain ilmaiseksi käyttööni tai oikeammin babysittausta vastaan ja se olikin ihan mieluinen homma, sillä babyni on söpöliini Matty, joka rakasti minua yhtä paljon kuin hän minua ja olin hänen kanssaan paljon enemmän kuin olisi ollut pakko. Olen yrittänyt etsiä Mattyä netistä, mutta en ole onnistunut.

Aloin katsoa Amazon Primen kautta sarjaa nimeltä The Underground Railroad.
Oletteko nähneet? Ai että se on julma ja jännittävä, mutta sellaistahan se elämä on USAssa silloin orjuuden aikaan ollut, ovat taineet itse unohtaa vähän liikaa menneisyydestään. En ole kovin pelkuri, mutta kyllä nyt piti välillä pitää taukoja, että jaksoi sulattaa kaiken. Ehdottomasti suosittelen.

Hauskaa helluntaita kaikille, meillähän on harmi kyllä huomennakin vielä pyhä eli helluntaimaanantai, en oikein tykkää nykyään pyhäpäivistä.

Rokotusta, roskia ja vanhoja muistoja

Tänään olimme rokotusvuorossa ja ihmeen hyvin siellä organisaatio toimi, mikä Saksassa ei ole itsestään selvää.

 

 

Rokotepassiin tuli merkintä, toinen rokotus on sitten heinäkuun alussa. Odottelen tässä nyt että tuleeko horkka, jonka kaksi lauantaina rokotettua kaveria sai.

 

 

Saksan organisoimiskyky yllätti tänään toisenkin kerran, kun sai kaupungilta viestin, että roskat on korjattu pois. Perjantaina sauvakävelyllä tuli vastaan vähän täysi roskis, pääasiassa koirankakkapusseja ja lähetin lauantaina asiasta ilmoituksen kaupungille ja tänä aamuna tuli jo tieto, että asia on hoidettu.

Jos täällä Kölnissä on tehty syntejä jälleenrakennuksen suhteen, niin on sitä Suomessakin. Kotipaikkakunnallani oli aivan keskustassa söpö rakennus ja olen sen itsekin lapsena nähnyt, mutta pitihän se purkaa ja rakentaa tilalle 60-luvun mitäänsanova laatikko. Löysin tämän vanhan söpön kuvan Facebookista, on ehkä vähän aikaisemmilta ajoilta kuin omat muistot.

 

Onhan ne omatkin muistot jo aika vanhoilta ajoilta. Kuvassa näkyy vasemmalla vanhan hautausmaan kappeli. Siellä lähistöllä olen olen ollut aika nuorena tutkimassa kasvistoa. Kuva on siltä ajalta, kun ihmiset  matolaatikolla yrittivät ottaa kuuden kuvan filmirullalle mustavalkoisen otoksen eli ihmeen hyvät värit siinä. 

Kuolinsiivousta ja nostalgiaa

Tässä korona-aikana on tullut siivottua paljon. Monta säkillistä vaatteita olen vienyt keräykseen, uusiahan ei tällä hetkellä tarvitakaan, sitäpaitsi kaupat on kiinni, vain netin kautta voisi tilata.  Kellarin kaapeista on lähtenyt vanha stereolaite, isot rohmut kaiuttimet, ne tosin osti joku ja maksoi jopa 250 euroa. Monet laittaa täällä kadun varteen kirjoja tai kaikenlaisia esineitä mukaan otettavaksi ja aina joku sattuu olemaan kiinnostunut.
Mitähän se tarkoittaa, että Allumies alkoi tehdä listaa mitä kaikkea pitää tehdä, jos/kun minä kuolen? No joo, idean hän sai ystävältämme, jonka vaimo oli alkanut miettiä, miten avuton hän on siinä tapauksessa, että mies kuolee ennen häntä ja niinpä mies teki suuren työn ja kirjoitti talteen kaiken tärkeän ja vähemmänkin tärkeän asian. Nyt on sitten Allumies hommissa, ilmeisesti luulee, että minä kuolla kupsahdan ensimmäisenä ja tekee ensin listan minun jutuista ja listalta löytyykin vaikka mitä. Kännykkäsopimus on sanottava irti, Plan Internationalin kummius, sairasvakuutus, jäsenmaksuja, S-kortti, lehtitilaukset, kuntosali, auto ja sen vakuutus ja mm. vanhempieni ja isovanhempieni hautamaksut. Eihän tässä ole juuri parempaakaan tekemistä, kun ei saa tavata kavereita ja kaupassakin yritetään käydä niin harvoin kuin vain mahdollista.

Kun isäni kuoli, meille oli suurin ongelma hänen diakuvansa, joita oli vintti täynnä ja olen sen jälkeen usein ajatellut miten paljon helpompaa on digitaalisten kuvien kanssa. Itse rakastan sukututkimusta ja vanhoja valokuvia esi-isistä, mutta ne kaikki menevät sitten joskus roskikseen, koska meillä ei ole lapsia ja kaukaisemmat sukulaiset tuskin ovat kiinnostuneita. Itse olisin ollut hyvin halukas näkemään valokuvia edellisistä sukupolvista, mutta luulen, että sellainen on nykynuorten kesken varmaan turhaa.

Allumiehenkin suku kiinnostaa minua ja heistäkin on paljon valokuvia, joiden henkilöitä kukaan ei enää tunne. Olisi esim. niin kiva tietää ketä nämä kuvan ihmiset ovat. Kuva on lähetetty uudenvuodentervehdyksenä 1913/1914 ja käsiala on sen aikaista ja vaikea lukea.

 

Vanhoja kuvia selaillessa tuli käsiin mm. tämä. 

 

Siinä on kotoani hopeiset kynttilänjalat vuodelta 1950 ja posliininen bambi, jonka sarvet on menneet evakkomatkalla rikki, bambi on nimittäin kulkenut muiden kamojen kanssa sodan aikaan Viipurista Pirkanmaalle ja muistan äidin kertoneen, että se oli piilossa jossain arkussa maahan haudattuna enkä ole koskaan raaskinut heittää sitä pois. Pohjassa olevan logon mukaan bambin on valmistanut Metzler & Ortloff-niminen posliinitehdas ja sen tuotteet ovat Wikipedian mukaan edelleenkin keräilytavaraa. Tehdas oli aikanaan Ilmenaussa Thüringenissä, siellä missä Goethe kirjoitti runonsa 

Vuorten yllä rauha
on sees;
ei liiku lauha
henkäys ees,
ei riemukkaat
soi laulelot latvojen alta.
Kohta jo, malta,
myös levon saat.

Kuvan taulussa, joka on nyt veljen tyttärellä perintönä, on signeeraus Oso Ensio. Sen on maalannut taidemaalari Oso Ensio Heickell, jonka nimi löytyy Suomen Taitelijamatrikkelista. Äiti on taulun aikanaan ostanut ilmeisesti rahapulassa olevalta taitelijalta.

Tässä ovat nyt bambi ja kynttilänjalat meidän olohuoneessa.

Jos kaikki muu joskus häviää, niin ainakin äiti ja isä jäävät muistoksi Ylen Äkkilähtöjä menneisyyteen sivulle. Äiti on siellä ollut jo jonkin aikaa sukkia pesemässä ja isänkin pitäisi ilmestyä sinne lähiaikoina.

Kännykuvakavalkadi

Kännykkäni on aivan liian täynnä valokuvia ja alkaessani niitä deletoimaan panen tänne nyt muutaman viime viikoilta.

Baijerin loman satoa: ystäväni Erikan kukka-asetelma

Allumies sai aikaiseksi tehdä kuvakirjan muutaman vuoden takaisesta Ecuadorin ja Perun matkasta ja totesimme taas kerran, että paperikuvia on sittenkin kivempi katsella.

Kotilääkärimme ampuu joskus tykillä hyttysiä ja pisti minut muutaman lisälyönnin takia heti sydänkuvaan. Tässä tulos, olen hyväsydäminen, todistettavasti ei-kalkkis.

Hortensiat on siitä kivoja, että ei koskaan tiedä minkävärisiä kukista tulee. Tänä vuonna monet oli valkoisia, mutta oli pari muutakin väriä. 

Sähköpostiin tupsahtaa usein alennuskoodeja ja taas hurahdin ja tilasin Fermobin ihanan lampun, joka saa valaista kesäiltoja.

Ystäväni Maliz on maailman taitavin kutoja ja posti toi häneltä paketin, astiapyyhe ja kaksi tiskirättiä pellava/puuvillalangoista. ❤

Kamalan kuivuuden jälkeen tänne tuli rankkasade ja se toi mukanaan etanat. Ryytimaani oli syöty paljaaksi. Nyt laitoin netin ohjeen mukaan kuparinauhaa reunoille estämään etanavierailut ja näyttää siltä, että vierailut ovat loppuneet.

 Tomaatti viihtyy ihmeen hyvin kukkaruukussa kunhan vain muistaa kastella kaksi kertaa päivässä.
Keltainen laji on tosi makoisa.

Kulttuuriakin on harrastettu. Kävimme Arnt Beeldsniderin näyttelyssä ihailemassa Pyhän Yrjön alttaria, joka on puusta veistetty ja sieltä löytyy aivan ihmeellisiä yksityiskohtia, miten onkaan joku voinut niin pieniä juttuja veistellä. Esim. yhdessä kohtaa perhe on pyhiinvaellusmatkalla ja maassa näkyy hevosen kavion jälki, millimetrihommia, aivan uskomatonta.

Herkuttelua ja taulun tarina

Patikkaporukkamme Parkinsonia sairastava nainen kuoli puolisen vuotta sitten ja nyt hänen miehensä kutsui koko 14 hengen porukan syömään vaimonsa lempiravintolaan Bonniin. Päivämäärä oli vaimon syntymäpäivä ja meny koostui hänen lempiruoistaan, jotenkin liikuttavaa. Eipä ollut valittamista, kaikki kelpasi ainakin minulle hyvin.

Eilen vein Allumiehen serkun täkäläiseen hotelliin viettämään teatime eikä siinäkään ollut valittamista. Istuimme lähes kolme tuntia juttelemassa ja nauttimassa hyvää teetä ja herkkuja. High tea tai teatime olen saanut ensimmäisen kerran Shanghaissa vuonna 2001, vuoden muistan sen takia niin hyvin, että olimme siellä viikkoa World Trade Centerin katastrofin jälkeen ja minulta otettiin kynsiviila lentokentän tarkastuksessa pois käsimatkatavaroista. Toisen kerran nautimme teehetkestä Singaporessa. Ja nyt sitten ensimmäistä kertaa täällä kotona eikä sekään huono ollut.

Oli jopa clotted cream tarjolla.

Skannasin taas yhden vanhan valokuvan Viipurista ja lähetin sen mm. lapsuuden ystävälleni, joka heti kysyi, että onko oikealla oleva taulu ollut kotonani ja onhan se ollut lapsuuden kodissani. Aika jännä, että kaverini voi muistaa tuollaista, miksikähän se on jäänyt hänen mieleensä?

Ja tuossahan se on nyt restauroituna meidän olohuoneemme seinällä.

Olispa muuten kiva tietää kuka tuota pianoa nykyään siellä Venäjällä pimputtaa.

Reippahasti käyvät askeleet

Tuli mieleen tuon joululaulun teksti, kun hommat on olleet niin kiireiset. Ihan kivoja juttuja ne kaikki on, mutta joskus kivakin on liikaa.

On käyty Philharmoniassa kuuntelemassa Tsaikovskin ihanan pianokonsertin harjoituksia. Siellä ei saa harkkojen aikana ottaa kuvia eli piti kännykuvata sali sitä ennen. Mielestäni tuo sali on edelleenkin mahtavan kaunis.

Naapuri kutsui taidenäyttelynsä avajaisiin. Tässä pari hänen tauluansa, tuon lyijykynäpiirustuksen Eifelin metsästä ottaisin mielelläni, mutta se on meille liian iso. Se oikein pääse oikeuksiinsa tuossa kuvassa, on luonnossa tosi upea.

Vieraitakin on ruokittu, mutta kuten aina, ruoat on jääneet kuvaamatta. No tuli sentään kuva pöydästä. Saksalaisvieraat ihmettelivät taas possua, se kun ei Saksassa kuulu jouluun.

Kokeilin uutta alkupalaa, kakisalsaa vuohenjuuston kanssa ja ai että se oli helppo tehdä ja hyvää.
Se tehdään näin:

2 kypsää mutta ei liian pehmeää kakia
1 punasipuli
1 punainen chili
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl pilkottua rosmariinia
1 tl karkeaa sinappia
suolaa ja pippuria
200g tanko vuohenjuustoa
4 tl juoksevaa hunajaa
patonkia

Pilko kakit, sipuli ja chili ja kuullota niitä muutama minuutti oliiviöljyssä pannulla. Lisää rosmariini, sinappi, suola ja pippuri.
Leikkaa vuohenjuusto paksuiksi viipaleiksi, valele hunajalla ja gratinoi uunissa tai grillin alla.
Tarjoa patongin kanssa.
Oli niin hyvää, että resepti lähti kiertoon. Alkuperäinen löytyy täältä.

Löysin joku aika sitten taas kirjekuorellisen negatiiveja ajalta, jolloin 36 kuuden kuvan kinofilmiä ei vielä tunnettu ja vein ne digifirmaan. Hinta oli aika korkea, sillä nämä filmit eivät ole mitään standardia eli kokonaan käsityötä, mutta kyllä kannatti. Löysin mm. tämän ikivanhan mielestäni hyvän kuvan isästäni. Mä niin rakastan näitä vanhoja mustavalkoisia kuvia.