Monet ihmiset eivät tiedä

 

Monet ihmiset eivät tiedä, miten tärkeää on, että he ovat olemassa.

Monet ihmiset eivät tiedä, miten hyvää tekee nähdä heitä.

Monet ihmiset eivät tiedä, miten heidän hyväntahtoinen hymynsä lohduttaa.

Monet ihmiset eivät tiedä, miten hyvää heidän läheisyytensä tekee.

Monet ihmiset eivät tiedä, miten paljon köyhempiä olisimme ilman heitä.

Monet ihmiset eivät tiedä, että he ovat taivaan lahja.

He tietäisivät sen, jos sanoisimme sen heille.

(Vapaasti käännetty Paul Celanin teksti, löytyisköhän jostain kunnon käännös)

Mother’s knee

 Some memories never fade away,

And that’s as it should be,

When they take me back to happy times

And quiet moments when I’d find

Myself at Mother’s knee.

-  Batstone

Jos ei halua kuolla ikävään, täytyy tehdä jotakin

 kirjoitti Claes Andersson ja niinpä lähdin kirjallisuusseminaariin, jonka teema oli Claes Andersson ja hänestä riittikin puhumista seitsemäksi tunniksi, niin monipuolinen tyyppi hän oli. Ja opin mm. että idea Oodista on peräisin Anderssonilta, joka oli (vasemmistolainen) kulttuuriministeri.

Jotkut runot olivat minulle tuttuja, mutta Etudea en tuntenut ja sehän kuulostikin aivan musiikkikappaleelta niinkuin nimi sanoo.

Oli todella antoisa päivä suomalaisen seurakunnan tiloissa, lounaskeitot maistuivat kaikille, samoin kakkukahvit eikä todellakaan kuoltu ikävään.

Nyt on vihdoin kunnon kevät, aurinko paistaa, kielot kukkivat. Huomenna voisi laittaa kellastuneen ylioppilaslakin päähän, mutta taidan jättää, luulevat vaikka kapteeniksi. Hauskaa vappua! 🎈

Keväthartaus

Minä vavisten pyhäkön ovea avaan,
näen keväisen kunnaan ja ihanan maan,
näen kaukaa kirkkojen kultaristit
ja metsät tuulia tulvillaan.

Minä aavistan armahan ajan tulon,
minä hengitän tuulia heleän sään;
minä vaivun iltaisin ikkunanpieleen
kuin salaa onnesta itkemään.

 - Einari Vuorela

Tykit auroiksi / Schwerter zu Pflugscharen

Että saisi
keväällä
kauppareissulta kotiin palatessa
istua metsikössä
valkovuokkojen keskellä
ja tietää
että tykkejä on ruvettu sulattamaan
auroiksi
katsella eloon lohkeilevia maita
kävisi
pitkäkseen märkäänkin
ostokset pään alusena
hyräilisi lauleleisi.

Pentti Saarikoski

Se on syyskuu

„Joinakin kesinä satoi ja oli kylmää“. Just sellainen kesä meillä oli, huonoin kesä ikinä. Nyt sitten odotellaan millainen syksystä tulee. Lintujen ei tarvitse olla huolissaan, silläostin niille niin komean ravintolan. 

 

Äiti 9.2.

 

Niin äiti, sinä siellä,
minä täällä.  
Niin kaukana -
vain kuiskauksen päässä toisistamme.

Tyttö lähti taivaaseen

15. elokuuta on katolinen juhlapäivä eli Marian taivaaseenottamisen päivä, se on tosin vain Baijerissa ja Saarlandissa virallinen pyhäpäivä. Meillä on Kölnissä kirkko nimeltä St. Mariä Himmelfahrt ja se on paikallisten italialaisten kotikirkko, Italiassa juhlitaan ferragostoa, mutta se on muuttunut aika maalliseksi juhlaksi, on kai niinkuin italialaisten juhannus ja onhan se Baijerissakin aikamoinen kansanjuhla.

Muistan päivämäärän siitä, että se on niin monen nimipäivä, Marian, Marjan, Marjatan ja jopa omani, koska toinen etunimeni on Marjut, mutta tulevaisuudessa tulen muistamaan sen rakkaan ystäväni Uschin kuolinpäivänä. Kahden ja puolen vuoden taistelu keuhkosyöpää vastaan loppui ja tuo pahuksen korona teki lopusta vielä vaikeamman, kun pahimpaan aikaan läheiset eivät päässeet vierailemaan sairaalaan. R.I.P. Uschi, joka nyt istuu tuolla ylhäällä pilven hattaran päällä ilman kamalia kipuja. Tämä oli nyt kolmas hyvä tyttökaverini, jonka menetin syöpäläiselle.

Uneen viimeinkin lipua
vailla ruumiinsa kipua
tunneista loputtomista.
Vaipuisin hiljaa sinne päin,
missä sen pienen vaahteran näin
leikkivän keltaisin lehdin.
Sanoisin: nyt minä ehdin.
Nyt olet tähti,
nyt olen maa.
Tuulessa saatamme koskettaa.

- Mirkka Rekola

Claes Andersson R.I.P.

Det vi saknar
mister vi aldrig
Den vi älskat
saknar vi alltid
Vi mister aldrig
den vi älskat
Den vi älskat
älskar vi alltid

Sitä, mitä kaipaamme
emme menetä koskaan
Sitä, jota rakastamme
kaipaamme aina
Emme menetä koskaan sitä,
mitä rakastamme
Sitä, jota rakastamme
rakastamme aina.

- Claes Andersson

Kun olen vanha

Olimme eilen Bonnissa syömässä Allumiehen entisen esimiehen ja hänen Parkinsonia sairastavan vaimonsa kanssa. Emme olleet nähneet vaimoa puoleen vuoteen ja sain aikamoisen shokin, kun ravintolan pöydän ääressä istui noin 75v nainen kumarassa ja kädet vapisten. Hän söi kyllä vielä itse, mutta ei pystynyt ottamaan pöydältä haarukkaa, miehensä joutui sen hänelle antamaan käteen. Kävely ei juuri onnistu, vain muutaman askeleen hän jaksaa kävellä rollaattorin kanssa. Öisin hän joutuu käymään usein vessassa ja se onnistuu vain miehen auttaessa eli hän herättää pian 80v täyttävän miehensä monta kertaa yössä.  Enpä taida enää itse kehdata valittaa, että nukun nykyään vähän huonosti.

Facebookissa oli pari päivää sitten Anna-Mari Kaskisen runo, jonka nyt vain lainaan tänne kysymättä, toivon, että se on sallittu. Se sopii niin hyvin tähän aiheeseen.


Kun olen vanha

Kun olen vanha, tahdonko olla
käytävän varrella huone viisnolla,
palvelun jokaisen rahalla ostaa,
odottaa, kun joku vuoteesta nostaa?
Päättääkö itse saan hoivani laadun?
Auttaako kukaan, jos noustessa kaadun?
Yön halki kuuluuko huutavan ääni
lattiaan kylmään jos kolahtaa pääni?
Kun olen vanha, tuotanko vaivaa?
Toinenko vaatteeni kaapista kaivaa,
ruumiini ryppyisen pesee ja pyyhkii,
kuuleeko, kun sydän vaieten nyyhkii?
Tunteeko vieraista kasvoista kukaan
aarteita, jotka toin matkassa mukaan,
nuoruuden, meren ja metsien tuoksun,
lasteni jalkojen kepeän juoksun?
Kun olen vanha, osaanko kiittää,
vaikka jo satoaan kuolema niittää?
Huomaanko kirkkautta nousevan päivän,
vieraissa kasvoissa hyvyyden häivän?
Hoitakaa hellästi raihnaista kuorta.
Ette te tunteneet tyttöä nuorta,
sydäntä, jossa näin vieläkin palaa
elämän jano ja kaipaus salaa.
- Laitetaan kiinni nyt pyjaman nappi.
Kohta on joulu, ja tulee se pappi.
Käytävän perälle rouvakin tuodaan.
Maa on niin kaunis, ja kahvia juodaan.
A-M K 14.3.

Ystäväni äiti on ollut jo varmaan viisi vuotta huoneessa viisnolla, painaa 36kg eikä tiedä tästä maailmasta enää mitään, mutta sydän jaksaa. Hoitokoti maksaa 5000 euroa kuukaudessa, eläke ja hoitovakuutus eivät riitä sitä korvaamaan, loput maksetaan säästöistä ja jos ne eivät riitä, lapset joutuvat maksamaan erotuksen. Saksassa vanhemmat ovat ikuisesti vastuussa lapsistaan ja lapset vanhemmistaan. Vähällä piti, että berliiniläinen ystäväni olisi joutunut maksamaan isänsä hoitokodin, isän, joka piiskasi häntä lapsena eikä antanut hänen käydä koulua. Isä ehti kuitenkin kuolla ennenkuin laskuja alkoi sadella.

Kälyni äiti (hänkin muuten sattumalta 36 kg) haudataan tänään. Mietin kovasti mitä kirjoitan surunvalitteluun, täällähän ei tunneta adresseja, ja lopulta laitoin tekemääni korttiin Hermann Hessen tekstin.

Vapaa käännös:
Pelaa pelisi äläkä pane vastaan,
Anna sen tapahtua hiljaa,
Anna tuulen, joka murtaa sinut,
puhaltaa sinut kotiin.

Hurjalta on tuntunut lukea lehdistä suomalaisista hoitokodeista ja tuosta saksalaisesta 5000 euron paikastakin voisi kertoa kaikenlaista. Hyvin suosittu ratkaisu vanhuksen hoidossa Saksassa on ottaa puolalainen apulainen kotiin. Niitä saa eri organisaatoiden kautta, aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, sitten tulee uusi. Apulaiselle maksetaan 1500 euroa kuukaudessa ja hän saa vapaan asunnon ja ruoan. Monella tuttavallamme on hyviä kokemuksia tästä systeemistä. 

Isäni ajeli vielä kolme päivää ennen kuolemaansa pitkähkön matkan polkupyörällä ystäviä tapaamaan ja kun olen muutenkin perinyt häneltä paljon ominaisuuksia, toivon, että minäkin ajelen sitten vielä pyörällä.

Hammaslankatanssi ja laskiämpäri

Ulkosuomalaisen kannattaa kerran vuodessa tarkistaa Kotuksen sivuilta uudet sanat, että edes vähän pysyy kärryillä suomen kielen kehityksestä. Enhän olisi ilman tätä sivua tiennyt, mikä on hammaslankatanssi.
Tällä kertaa muistin tarkistaa viime vuoden sanat, kun lukiessani Minna Rytisalon kirjaa Rouva C (loistava teos, juuri minun makuuni, faktaa ja fiktiota ja vahva nainen) vastaan tuli joitakin vanhoja sanoja, joita ulkosuomalainen ei ole kuullut puoleen vuosisataan. Yksi niistä sanoista oli LASKIÄMPÄRI, josta tuli heti mieleen vitsikäs opettajani, joka opetti meille alaluokilla Lauri Viidan runon:

Akka kylän laskit kantoi
joka murun läävään antoi.
Sika lihoi, akka laihtui,
Joulun alla vuoro vaihtui.

Onko muuten pilkun käyttöä vähennetty? Vastaan tulee aina useammin lauseita, joista puuttuu mielestäni pilkku. Ei silti, en kyllä itsekään hallitse pilkun käyttöä, en suomen enkä saksan kielessä.

Forget-me-not

En voi valita,
ketä kaipaan;
en sitä,
kenen vuoksi itken.
Etukäteen en tiedä,
kuka on se,
jonka kaiku
tekee tyhjän tilan
vielä tyhjemmäksi;
tai kuka jättää
suuremman aukon
kuin on täyttänyt.

Lähde:  Mietteitä Maammon sydämeltä/FB

Etanoita

Muistatko rikasta etanaa,
joka söi vain smetanaa,
hummeria haisteli
ja lohenpalaa maisteli.
Piippukin oli merenvahaa
ja taskut täynnä rahaa!
Toki sellainen elellä jaksaa,
jonka ei tarvitse vuokria maksaa!

- Kirsi Kunnas

Kunpa meilläkin olisi rikkaita etanoita, mutta ei kun on köyhälistöä, joka syö kaikki yrttini ja rukolan. Kääks! Lähes jokaisesta kurkkapurkistakin löytyy muutama etana ja minä kun inhoan niitä yli kaiken. Eilen meillä satoi koko päivän, kun kaikkialla muualla maailmassa oli varmaan kaunis kesäpäivä. Kylässä ollut ystäväni Baijerista sai jatkuvasti äitienpäiväsoittoja ja lapset ilmoittivat olevansa uimassa järvessä ja me täällä värjötimme +14C lämpötilassa. Lauantai-iltana istuimme vielä yömyöhään ulkona ja tänään on taas oikein lämmin, mutta se samperin sunnuntai ja sade, joka toi etanat.
Huomenna ostan takuulla Ferramolia. (En ole yhteistyössä Neudorffin kanssa)

Päivän lauseet

Etsin runokirjastani yhtä runoa ja törmäsin puolalaisen Stanislaw Jerzy Lec'in aforismeihin, joista olen aina kovasti pitänyt:

Hyvää ystävänpäivää

Minä lähden

Ja minä lähden,
nousen vuoteelta,
johon arki minut vangitsi,
lähden ulos valoon ja pimeään,
aamun ruoho kastelee jalkani,
kivi on lämmin,
ja äkkiä oudot linnut kantavat minua
siivillään maan virtojen yli,
tuulet puhuvat minulle.
Jos putoan, en pelkää.

(M. Paloheimo?)

Kesän loppu

Osui silmiin Heli Laaksosen kiva runo tältä päivältä:

Mitä mahta ohra ittekses laulella, ko tiätä, et viimessi öit viätetä?
Elonleikkuun aik.

Runoista puheen ollen huomasin vasta nyt, että uudessa passissani on Eino Leinon runo, aika kiva idea. Suomalaisen Päiväkirjan Karenhan siitä postasi, en ollut itse huomannutkaan.

Päivää ennen meteorologisen syksyn alkamista meillä loppui kesä kuin kanan lento ja lämpötila laski lähes 15 astetta. Yöllä satoi kissoja ja koiria ja kun tulin aamulla ulos terassille, tuntui melkein pimeältä.

Lehdessä luki, että kesä on ollut normaalia lämpimämpi, mutta sadepäiviäkin kyllä oli. Jos +25C on helle niinkuin Suomessa kai sanotaan, meillä täällä oli kesän aikana 28 hellepäivää ja esim. Regensburgissa Baijerissa niinä päivinä jopa yli +30C, kun taas Itämeren rannalla ei tullut kai kunnon kesää lainkaan. Kuumin päivä oli meillä +37C ja sen muistan hyvin, silloin lähdimme nimittäin Maastrichtiin.  Toisaalta eilinen ja toissapäivä tuntuivat minusta vuoden kamalimmilta, silloin sauvakävellessä hiki valui otsasta silmiin ja niitä kirveli niin, etten nähnyt yhtään mitään. Oikea syksy tulee oikeastaan vasta lokakuussa niinkuin tämän muutaman vuoden vanha kuva sauvakävelyreitiltäni näyttää.

Tänään hoidettiin viimeiset ostokset pyörämatkaa varten, Allumies sai toppa-alushousut, jotta peppu pitää satulasta ja minä sain sadehupun kypärää varten, sillä kovasti pelkään, että Pietari avaa avaimellaan taivasten valtakunnan ja päästää sieltä sateet meidän niskaan, vaikka nyt ovat näköjään taas muuttaneet säätietoja vähän paremmaksi. Lauantaina emme sitten enää syö Kartoffel-nimistä perunaa vaan Erdapfel (maaomena)  ja tomaatti ei ole enää Tomate vaan Paradeiser. Pieni kertaus itävaltalaisista sanoista on paikallaan.

Vi ses.

Olen matkalla niityn yli

kuva täältä

On koivikko,
melkein liikkumaton,
oksat paljaina
aamun hämärässä.
On nurmi, heinää.
Minä lähden kulkemaan.
On pakko.
Aina uudelleen,
minä olen matkalla
en tiedä,olenko koskaan
perillä.
Olen matkalla niityn yli.

- Lassi Nummi

Ensin Barcelona, sitten Turku ja tänään huonoja uutisia ystävältäni, joka sairastaa keuhkösyöpää. Päästä löytyi alkuviikolla metastaasi ja  tänään hän joutui keuhkokuumeen takia sairaalaan. Ei hyvä.

Eino Leinon päivä (vähän myöhässä)

Kuin lempi on taide,

kuin leimaus ja tuli,

moni hehkuun sen syöksyi

ja raukes ja suli.

Kuin pyörre on taide,

kuin pilvi, kuin pyhyys,

sen esteenä vain

elonpäivien lyhyys.

Kuin hulluus on taide,

mi hurmaa ja surmaa,

voi autuutta antaa,

mut tuoda myös turmaa.

Kuin myrkky on taide,

mi suonissa soutaa,

se taivohon nostaa

tai Tuonelle noutaa.

Kuin kalpa on taide,

voi kuolla sen kautta,

myös kukkia korkean

taiteensa tautta.

Eino Leino

Olkoon

Kun edellisessä postauksessa oli teemana ruumis, niin nyt sitten kuolema. Mielestäni tämä Juicen teksti on todella hyvä ja joskus onneksi osuvakin. Kuvan olen kaapannut ystäväni Miken albumista.

Kuolema soitti.
En vastannut.
Se aikansa kuunneltuaan
tuumaili, että "olkoon",
mutta jätti viestin vastaajaan.