Plataani ja kännykkä

  Oikeanpuolinen mustarunkoinen plataani on Saksan kallein puu

Puu on Saksan vanhimman asemarakennuksen vieressä ja sen juuret kasvavat rakennuksen alle ja uhkaavat tehdä pahaa tuhoa. Rakennuksesta on tarkoitus tehdä kulttuuri/tapaamispaikka ja kannattajayhdistys on tehnyt paljon työtä löytääkseen rahoja restauroimiseen. Kulttuuri-ihmisiä vastassa on luonnonsuojelijat, jotka haluavat säilyttää puun, vaikka tontilla on paljon puita. Asiaa on käsitelty jo ennen koronaan eri instansseissa, ei ainoastaan kaupungin vaan myös osavaltion ja ongelma vain jatkuu, kun luonnonsuojelijat keksivät uusia juttuja. Pari viikkoa sitten joku oli sytyttänyt puun, todella vaarallinen asia, sillä koko hieno rakennus olisi voinut palaa, onneksi joku oli huomannut palon ja soittanut palokunnan paikalle. 

Rakennus on vuodelta 1839, jolloin rakennettiin rautatie, ns. Rautainen Rein korvaamaan kalliita laivakuljetuksia. Olemme olleet aktiivisena pelastamassa rakennusta. Sisällä on komeat vanhat portaat yläkerran belle etageen, jossa olisi  tarkoitus pitää konsertteja ja muita tilaisuuksia. Tähän mennessä on menetetty KAKSI MILJOONAA EUROA, kun rakennuskustannukset nousee ja rahaa menee asianajajille jne. Joulukuussa oli vähän aikaa lupa kaataa puu, mutta kun kaadon sai hoitaa vain kaupunki, ei kaatoa ehditty tehdä ennen seuraavaa luonnonsuojelijoiden valitusta ja taas odotellaan.

Ajan rakennuksen ohi kun menen pyörällä kuntosalille ja pyörittelen vaan päätäni. Eläköön byrokratia!

Lehdessämme luki, että kännykän käyttö on hyvää terapiaa vanhuksille

mutta nuorille vähemmän kuten tämä Ville Rannan loistava karikatuuri sanoo

Kuvakaappaus HS/Aamulehti

Sketsi ja kummipoika

Edesmennyt saksalainen koomikko Loriot teki aikanaan sketsin 66v eläkeläisestä, joka oli voittanut lotossa 500000 markkaa. Televisio tuli haastattelemaan häntä kotiin.

Miehen piti sanoa:

Nimeni on Erwin Lindemann, olen 66v ja eläkeläinen. 500000 markan lottovoitostani haluan ensin matkustaa Islantiin, sitten tyttäreni kanssa Roomaan paavin audienssille ja syksyllä avaan Wuppertalissa miesten pukimon.

Ensimmäinen harjoitus onnistuu hyvin, mutta sitä ei vielä nauhoitettu ja kun sitten tulee toinen yritys, TV-miesten tekniikka ei toimi niinkuin pitäisi ja he joutuvat useamman kerran katkaisemaan puheen, josta Erwin-raukka hermostuu ja sanoo välillä nimekseen Lindemannin sijaan LOTTOmann ja kun tekniikka vihdoin pelaa, tekstistä tulee tällainen: Olen Erwin ja eläkeläinen. 66 vuoden päästä matkustan Islantiin ja voitan siellä lotossa 5000000 markkaa. Syksyllä paavi avaa tyttäreni kanssa Wuppertalissa miesten pukimon.

Saksassa ei taida olla yhtään ihmistä, joka ei olisi jo sata kertaa nähnyt tämän, mutta jaksaa edelleen nauraa.

Huonolaatunen video löytyy tästä. 

Tämä sketsi tuli mieleeni, kun me joku päivä sitten saimme kummipojan kavereilta pyynnön lähettää pieni videonpätkä, joka tulee näiden filmialan ammattilaisten tekemään filmiin kummipojan häihin elokuussa. Allumies kirjoitti tekstin ja luki sen, minä filmasin ja se esitys olisi kannattanut nauhoittaa, sillä se ei ollut kovin kaukana tuosta Erwin Lindeman-sketsistä ja kun en osaa leikata filmejä, piti aina aloittaa alusta.

Vanhoista dioista löytyi kuva kummipojasta 10 vuotiaana Suomen matkalla, hän halusi silloin välttämättä mukaamme Suomeen (ilman vanhempiaan), tuossa vielä niin pieni ja nyt menee naimisiin, nyyh.

Äitinsäkin halusi kertoa myös yhden tarinan, joka on todella sopii häihin. Perheessä kävi englantilainen vieras ja kummipoika (4v) ihmetteli, että isällänsä on parta, mutta vieraalla ei. Muut kysyivät pojalta aikooko hän aikuisena kasvattaa parran, johon poika vastasi, että "ei aio, sillä hän aikoo mennä prinsessan kanssa naimisiin". ♥ Kyllähän tuota ihanaa morsianta voi prinssessaksi nimittääkin vai mitä tykkäätte.

Never say never

Olemme aina sanoneet, että _me_ ei taatusti ikinä lennetä sillä ärrällä alkavalla irlantilaisella lentoyhtiöllä, mutta hupsista, kuinkas tässä kävikään. Elokuun alussa meillä on kutsu kummipojan häihin Valenciaan ja "se" on ainoa lentoyhtiö, joka lentää täältä suoraan Valenciaan ja jonka aikataulu sopii meille joten päätimme nyt sitten puraista happamaan omenaan ja buukkasimme lennon.

kuvalähde:  http://i.telegraph.co.uk/telegraph/multimedia/archive/00796/matt270808_796361a.gif

Suomen kielen päivä

Äitienpäivä

Mobiilin aikakauden äitienpäiväkimppu löytyi frautv:n Facebook-sivulta. Tuo vihreäpukuinen, joka sanoo "oi miten kaunis kukkakimppu pojaltani", voisi hyvin olla anoppini.

Some ja donitsit

source:  facebook

Fotokirja ja limerikit

Valtava urakka alkaa olla lopullaan ja fotokirja Vietnamin matkasta valmistuu. Kuinkahan monta tuntia olen lajitellut valtavia määriä valokuvia, aina vaan vähentänyt lukumäärää ja taas vähentänyt ja lisännyt ja vähentänyt ja muuttanut. Nyt kirjassa on 82 sivua ja se saa riittää.

Matkaseurueessa oli mukana kaksi eläkeikäistä sisarusta, jotka kirjoittivat matkan aikana hauskoja limerikkejä kokemuksistamme ja pyysin heitä lähettämään meille kopion runoista ja sainkin sen sitten yhdessä joulukortin kanssa. Kopioin tekstit mukaan fotokirjaani ja kirjoitin esimerkiksi tähän mopokuvaan siihen sopivan limerikin.

Fotokirjoista puheen ollen pelastin viime viikolla jonkun ihmisen fotokirjan sateesta. Postinkantaja oli laittanut sen kadun reunalla olevan postilaatikon päälle, kun se ei mahtunut postilaatikkoon. Tulin sattumalta sateessa ja myrskyssä ohi ja laitoin kirjapaketin laukussani olleeseen muovikassiin. Varmaan se ihminen ihmetteli, kun hänen pakettinsa oli urheiluliikkeen muovikassissa.

Ja lempivitsini limerikeistä on tämä:
Once in a quizshow. There were an Australian and a priest competing against each other. Their scores were equal, so they had to create a verse about "Timbuktu". 
The priest began: 

"I was a father, all my life, 
had no children, had no wife. 
I read the Bible, through and through. 
On my way to Timbuktu." 

Then the Australian told his version: 
"When Tim and I to Brisbane went, 
we met three ladies cheap to rent. 
They were three and we were two, 
so I booked one and Tim booked two!"

Eroon joululäskeistä

Sain Suomesta uusia ohjeita:

Karppaaminen on jo menneen talven lumia. Nyt onkin noussut pinnalle uusi dieettiboomi. 

Hörppääminen

Hörppääjät ovat huippukuntoisia, sillä hörppääminen perustuu kaiken tarpeettoman poisjättämiseen ruokavaliosta. Ihminenhän tunnetusti elää ilman ruokaakin, mutta nestettä ihmisen on pakko saada jatkuvasti.

Näin ollen hörppääjät keskittyvätkin nestetasapainon varmistamiseen juomalla mahdollisimman paljon, varsinkin vilja-, peruna- ja marjapohjaisia juomia, jotta vitamiini- ja hivenainetasot optimoituvat.

Hörppäämisessä siis pyritään juomaan niin paljon kuin mahdollista, aina kun se on mahdollista (ja vaikkei olisikaan). Hörppääjillä on todettu erinomaisia tuloksia henkisessä hyvinvoinnissa ja useimmiten hyvin hörpänneen hörppääjän tunnistaakin hyväntuulisuudesta, puheliaisuudesta, rohkeudesta kommunikoida millä tahansa kielellä ja jopa laulaa ja tanssia.

Jättäkää siis surulliseksi saavat dieetit ja pakkolaihdutus, ja alkakaa tekin hörppääjiksi jo tänään!

Saako dementialle hymyillä?

Dementia on vakava asia, mutta emme voineet olla hymyilemättä, kun ystävämme D kertoi hoitokodissa olevasta yli 90v isästään. Pappa on lähes kuuro ja sokea ja makaa pääasiassa vuoteessaan eikä ole kuukausiin ollut hoitokodin ulkopuolella paitsi talon puistossa. D on jo pitkään hoitanut isänsä raha-asiat. Nyt isä oli lähes paniikissa sanonut, että hänen pitää välttämättä saada uusi henkilökortti, koska vanha on muka mennyt umpeen ja hän tarvitsee uuden, koska hänen täytyy lähteä välttämättä pankkiin hoitamaan raha-asioitaan. Pankissa hän ei ole käynyt enää moneen vuoteen ja henkilökortti on vielä voimassa, mutta kun hän ei näe lukea voimassaolopäivää, hän ei usko.  Henkilökorttiin tarvitaan tietysti valokuva ja pappa halusi siis kiireesti passikuvaan. Vävy on tunnetusti hyvä valokuvaaja ja sovittiin, että hän tuo seuraavalla kerralla kameran mukanaan ja ottaa passikuvan. Vävy toi sitten kameran ja alkoi muka ottamaan passikuvaa appiukosta, mutta stop, eihän kuvaa voi ottaa pyjama päällä eli pappa vaati saada kauluspaidan, krakan ja puvun takin päälleen. Hänet puettiin sitten fiiniksi ja vävy jatkoi kuvaamista sytyttelemällä salamaa monen monta kertaa, kun tiedetään, että pappa näkee jonkun verran salaman valoa ja uskoo sitten, että kuva todella otetaan. Milloinkas ne kuvat sitten saa kehitettynä? Tytär sanoi, että siihen menee nykyään kaksi viikkoa, toivossa, että asia unohtuu sinä aikana. Mihinkäs se isäpappa sitä rahaa tarvitsee? Kyllä hän sitä kiireesti tarvitsee, mutta kun hän ei nyt muista mihin. Liikuttavaa♥

Piirros on saksalaisen U.Steinin.

Igudesman & Joo

Hauskaa maanantaiaamua teille Igudesmanin & Joon kanssa. Tunnetteko? Näin sattumalta osan heidän tv-haastattelustaan ja syöksyin heti etsimään kavereita juutuubista.

Heja Sverige

Kun tässä on hymyilty ruotsalaisten jääkiekkotaidoille, niin hymyillään nyt sitten toisenkin ruotsalaisen asian takia:

Suuri ruotsalainen huonekalutalo mainostaa Saksassa iskusanoin "Asutko vielä vai elätkö jo?"
Saksalainen kilpailija keksi vastapainoksi lauseen "Asutko jo vai ruuvaatko vielä?", se oli mielestäni tosi hyvä idea, mutta ruotsalaiset eivät siitä kovasti pitäneet ja taisivat viedä kilpailijan oikeuteenkin.
Joku vitsiniekka on kehitellyt tuota mainosta varten oikein mööpelinkin, en tiedä, onko I*** ottanut sen tuotantoon.

Sivistyskielet

Lingvistiikan maailmankongressissa esitettiin tutkimustulos, jonka mukaan mitä vanhempi sivistyskieli on, sitä enemmän sen kirjoitusasu ja ääntäminen eroavat toisistaan. Asia herätti innostunutta mielipiteiden vaihtoa, ja asia nousi esille vielä lounaskeskustelussakin. Amerikkalainen tutkija hehkutti:
- Totisesti oikeaan osunut teoria, ja todistaa englannin todella vanhaksi sivistyskieleksi. Ajatelkaa nyt vaikka, että meillä sarjakuvien nimetkin kirjoitetaan: Mickey Mouse, Action Man ja Fairy Tales, mutta äännetään: Mikki Maus, Äksön Män ja Feiri teils.
Ranskalainen tutkija puolestaan jatkoi herkumoiden:
- Teoria tuntuu oikealta ja osoittaa, että ranska on englantiakin vanhempi sivistyskieli, sillä kun meillä ulkomaalaista tervehditään ja kysytään, puhuuko hän ranskaa, se kirjoitetaan: Bonjour, monsieur! Parlez vous francaise?, mutta äännetään: Bonsuur, mösjöö! Parle vuu fransee?
Suomalainen tutkija myhäili tyytyväisenä ja jatkoi:
- Kannatan teoriaa, koska se osoittaa suomen olevan kaikkein vanhin sivistyskieli, sillä kun meillä asiakas tulee kauppaan tai ravintolaan, hänelle esitetty tervehdys kirjoitetaan: Tervetuloa, kuinka voin palvella Teitä?, mutta äännetään: Häh?

lähde: verkkouutiset.fi

 lähde: newyorker.com

Sanon sen nyt

Painonnousua

Joulun ja uuden vuoden mässäilyjen ja tämänviikkoisten kekkereiden jälkeen kissa senkun vaan lihoo:

P.S. Lähden tästä kahvikekkereille.

Hengästyksissä

Puhaltelen täällä kynttilöitä. Eivät ole sähkökynttilöitä, mutta silti kova homma, kun Allumies on jostain kumman syystä laittanut niin kamalan monta kakkuuni...

Syksyn lehdet

Aivan samalta näyttää näkymä makuuhuoneemme ikkunasta kuin viime vuonnakin.

Ja Lucykin edelleen ihmettelee, miten joku voi tuijottaa putoavia lehtiä.

Eva Cassidylla oli ihana ääni, valitettavasti hän kuoli hyvin nuorena.


Hyvää perjantaita! Jos minusta ei kuulu enää mitään, tämä toimitus on mennyt pieleen.

Ensin katunäkymät ja seuraavaksi ...

Saksalaiset ovat vastustaneet Google Street View-ohjelmaa ja pelkäävät mitä Google keksii seuraavaksi.

Jos ette halua, että Google Inside View julkaisee paksusuolenne tähystyksen, pankaa tähän ruksi ja pikselöimme takamuksenne.

Tunnustuksia

Sain Siperiasta saakka hienon tunnustuksen ja ukaasin kertoa itsestäni 7 asiaa ja tässä ne nyt ovat:


1. Olen menettänyt muistini täysin: eilenkin lähdin ostamaan kumkvatteja ja ostin hoikkaidokurpitsan, omenoita, mirabelle-luumuja ja inkivääriä, mutta en kumkvatteja, joka oli ainoa asia listalla.
2. En tykkää syödä etanoita, simpukoita tai ostereita. Sammakonreisistä en ole myös koskaan välittänyt ja viimeistään saatuani tällaisen kuvan olisin taatusti lopettanut niiden syömisen.

3. Minulla on kuusi kummilasta, kolme tyttöä ja kolme poikaa + kiinalainen kummityttö Plan Internationalin kautta. Aika erikoista, että - hold on to your hat -  pojat pitävät enemmän yhteyttä, muistavat jopa syntymäpäiväni ja soittelevat muutenkin ja kyselevät kuulumisia.
4. Suurin osa huushollini astioista on suomalaista tuotantoa. Olen Alvar Aallon suuri ihailija ja pidän Arabian, Iittalan ja Hackmanin astioista.
5. Minulla on aina ollut pieni suku ja nyt on enää neljä (veri)sukulaista: veljeni, hänen tyttärensä ja tämän kaksi tytärtä. Onneksi olen miehen puolelta saanut maailman ihanimpia serkkuja ja meillä on lokakuussa taas sukukokous tiedossa.
6. Jostain syystä minua pidetään pankkiirina ja laskin, että tälläkin kertaa minulla on ystäviltä ja kylänmiehiltä lainasaatavia yli 5000 euroa. Luottotappioitakin syntyy silloin tällöin.
7. Seiskasta minulle tulee mieleen mm. viikon 7 päivää, 7 kääpiötä, maailman 7 ihmettä, Rooman 7 kukkulaa, katolisen kirkon 7 sakramenttia, juutalaisten 7-haarainen kynttelikkö, 7 peninkulman saappaat ja Maxin ja Moritzin 7 kepposta ja saksalainen laulu Über sieben Bücken eli Seitsemän sillan yli, joka oli tunnettu kappale Itä-Saksassa, jossa sen esitti Karat-yhtye ja Länsi-Saksassa sitä lauloi myöhemmin Peter Maffay ja Saksan yhdistyttyä he laulavat sen tässä yhdessä.

Mitähän tänään sanois?

kuva täältä

Hampaista

Veljeni tyttö kertoi pienenä äidilleni toisesta isoäidistään, että tämä otti illalla aina hampaat juurineen suusta. Eli siis mummolla oli tekohampaat.
Jokin aika sitten kerroin, että ystäväni vanhemmille etsittiin paikkaa vanhainkodista. Se löytyikin sitten oikein hyvästä talosta, sellaisiakin on olemassa ja vanhukset ovat kotiutuneet ihmeen hyvin. Vanha rouva taluttaa päivittäin lähes sokean miehensä vanhainkodin ravintolaan ruokailemaan. Jokin aika sitten vanha herra oli syödessään valitellut, että (teko)hampaat eivät oikein istuneet kunnolla. Kävi ilmi, että hänellä oli suussaan vaimon hampaat ja vaimolla ei ollut hampaita lainkaan eli hän pureskeli vähän niinkuin vanteilla vain eikä ollut sitä huomannut.
Sopivasti teemaan tuli ystävältä sähköpostissa tämä linkki