Loppiainen ja kolme kuningasta

 Meillekin tuli talvi

ja Itämaan tietäjien varpaita alkoi palella ja ne muuttavat kellariin lämpimään laatikkoon odottamaan muiden joulukoristeiden kanssa  ensi vuotta 

Onnellista uutta vuotta 2026

 Muutama päivä sitten kävelimme Pariisissa vuoden 2015 terroristi-iskussa surmansa saaneiden muistomerkin ohi

ja poikkesimme kuvassa olevaan kirkkoon ja siellä vallitsi sellainen rauha, jota voisi toivoa tälle alkavalle vuodelle. 

P.S. Sain kummipojalta joululahjaksi pilapiirroksen itsestäni ja laitoin sen blogini profiiliin.😂

Tuhkakeskiviikon krookukset ja sinivuokot (ja flunssat)

 Eilen oli katukarnevaalien viimeinen päivä ja meidänkin lähimmässä oluttuvassa oli iso porukka juhlimassa ja laulamassa ja illalla siellä poltettiin ”nukke” nimeltä Nubbel, joka on kaiken synnin alku ja juuri ja joka rangaistukseksi ryypyttelystä ja mökästä ja muista pahoista teoista sytytettiin illalla palamaan. 

Kuva täältä : https://commons.wikimedia.org/wiki/File:2023-02-22-Nubbelverbrennung_Lenauplatz-4113.jpg

Naapurissa oli sunnuntaina 30 hengen porukka juhlimassa, meidätkin oli kutsuttu, mutta emme onneksi ehtineet, nyt 50% porukasta makaa kuumeisena sängyssä. 

Tänään on sitten tuhkakeskiviikko, jolloin voi hakea kirkosta tuhkaristin saadakseen synnit anteeksi. Kun ei nyt niin kamalasti ole viime päivinä tehty syntiä, päätimme sen sijaan  lähteä katsomaan kasvitieteellisen puutarhan tilannetta. On tosi harmi, ettei kukista oikein  saa kunnon kuvaa, mutta laitan tänne kuitenkin muutaman.

Yksi lapsuuden ajan lempikukista oli sinivuokko❤️

Nurmikot oli täynnä krookuksia

ja keltaisia talventähtiä

Säätiedotus lupaa loppuviikoksi +20C, vaikka yöt on olleet aika viileitä. Nää lähtee lauantaina kolmeksi viikoksi vieläkin lämpimämpiin (lämpimämpi ja höpöhöpö on Allumiehen suomalaisia lempisanoja) maihin , jos jumala ja lentoyhtiö ja ennen kaikkea lentokentän lakkoileva henkilökunta suo. 

Kevättä ilmassa

Täydellinen sää tänään, siitä hyötyvät sekä äänestämässä käyvät kansalaiset kuin jalkapallofanit. Tänään valitaan Saksaan uusi eduskunta ja ei ole ihan helppo juttu, kun pitää valita ottaako ruton vai koleran, en muista näin pahaa jamaa ennen olleen, ainakaan silloin kun olen itse saanut äänestää. Stadionilla on Köln-Düsseldorf 2.Bundesligapeli ja koko kaupunki täynnä poliiseja ja kadut osittain suljettu. Olin aamulla kuntosalilla ja ajamani tie oli suljettu niin, että johdattivat minut moottoritielle ja tulikin isompi lenkki. Taatusti taas jotain levottomuuksia ja pyromaniaa stadionilla.

Kotona otin taas joulun ja talven jälkeen ihanan Marimekko-pöytäliinani esiin, kun kutsuimme pari naspuripariskuntaa syömään. En ikinä kyllästy tuohon kuosiin

Eilen olimme Allumiehen työkaveriporukan retkellä Düsseldorfissa ja kävimme mm. Benrathin linnassa. Linnan on rakennuttanut  vaaliruhtinas Karl Theodor metsästyslinnakseen, mutta loppujen lopuksi hän oli vain kolme kertaa käynyt linnassa. Serkkunsa Elisabeth Amalia oli kuulemma Mozartin ystävä. Linnaa on restauroitu ja sinne pääsee nyt sisälle ja  siellä sattui olemaan muutama hääpari ottamassa valokuvia.

Heinäkuussa linnan puistossa on valojuhla, siellä soittaa orkesteri klassista musiikkia ja voi ostaa joko lipun tuolipaikalle tai ilman istuinpaikkaa, jolloin kaikki istuvat nurmikolla tai teillä. Ihmiset tuovat pöytiä, tuolia, huopia, kynttilöitä ja ruokaa mukanaan ja istuvat joko maassa tai tuomillaan tuoleilla ja kuuntelevat musiikkia. Yritämme tänä vuonna ehtiä sinne, kerran tai kaksi olemme käyneet, todella hieno tapahtuma.

Se on joulukuu

 Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sai rakas joulupossuni ensimmäisen kynttilän palamaan. Muistelin taas miten isä aikanaan jaksoi nousta aikaisin aamulla ja lähteä kirkkoon laulamaan Hoosiannaa.

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja Allumies innostui leipomaan pikkuleipiä

kun meikäläinen kunnon suomalaisena sytytti kynttilän itsenäisen Suomen kunniaksi

ja teki sitä mitä suomalainen kuuluu tehdä

Suomen itsenäisyyspäivän juhliminen on monelle ulkomaalaiselle vähän outo asia, varsinkin saksalaisille kansallispäivä on ehkä maan menneisyyden takia vähän hankala juttu ja Allumies on samalla linjalla kuin tämä Suomessa asuva ulkomaalainen

Huominen hullunmylly

Huomenna alkaa taas katukarnevaalit ja juhlia kestää tuhkakeskiviikkoon asti. Kävin tänään keskikaupungilla ja siellä oli varustelut ihmismassoja vastaan meneillään. Ovia ja ikkunoita suojataan, aivan summia tuhlataan ja tuhansiakymmeniä poliiseja tulee muualta(kin) valvomaan tilannetta, tänne odotetaan 1,5 miljoonaa katsomaan kulkueita.

Tässä on talojen näyteikkunat suojattu.

Monessa paikassa on rakennettu ihmisille katsomoita, niistä voi varata maksua vastaan paikan ja katsella kulkueita.

Meidän karnevaalit supistuu klovniin, jonka sain kauan sitten Allumiehen työkavereilta, kun kestitsin heitä ja karnevaaliaikaan otan sen joulukoristelaatikosta esiin keittiön ikkunaan.

Jotain hyötyäkin karnevaaleista on, sillä  sain tämän komean kukkakimpun naapurin tytöltä, joka on töissä kukkakaupassa, joka menee karnevaaliajaksi kiinni ja tyttö sai ottaa tuoreita myymättömiä kukkia mukaansa.

Jos ei halua kuolla ikävään, täytyy tehdä jotakin

 kirjoitti Claes Andersson ja niinpä lähdin kirjallisuusseminaariin, jonka teema oli Claes Andersson ja hänestä riittikin puhumista seitsemäksi tunniksi, niin monipuolinen tyyppi hän oli. Ja opin mm. että idea Oodista on peräisin Anderssonilta, joka oli (vasemmistolainen) kulttuuriministeri.

Jotkut runot olivat minulle tuttuja, mutta Etudea en tuntenut ja sehän kuulostikin aivan musiikkikappaleelta niinkuin nimi sanoo.

Oli todella antoisa päivä suomalaisen seurakunnan tiloissa, lounaskeitot maistuivat kaikille, samoin kakkukahvit eikä todellakaan kuoltu ikävään.

Nyt on vihdoin kunnon kevät, aurinko paistaa, kielot kukkivat. Huomenna voisi laittaa kellastuneen ylioppilaslakin päähän, mutta taidan jättää, luulevat vaikka kapteeniksi. Hauskaa vappua! 🎈

Kahden virran kaupungissa

Koukkasimme eilen kotimatkalla Koblenziin katsomaan miten Mosel yhdistyy Reiniin. Tästä kuvasta ei valitettavasti näe, miten vasemmalla olevan Moselin vesi on sinistä ja Reinin vihertävää.

Keisari Wilhelm I siellä katselee hevosen selästä maitaan ja mantujaan

Lauantain säätiedotus oli kaikkea muuta kuin hyvä, mutta eipä kuitenkaan hullu päivä ollut ja kävimme Cochemin pikkukaupungissa Moselin rannalla. Karnevaaleista ei paljon huomannut, vain muutamat lapset oli pukeutuneet.

Hotellimme oli pikkukylässä ja siellä oli pieni kulkue, mutta se meni nopeasti ohi. Kölnin kulkuehan oli 8,7 km!

Sattuu ja tapahtuu

 Aivan omituinen helmikuun sää, ulkona on +16C ja niin hirveä tuuli, että terassilla lentelee ja kaatuilee vaikka mitä esineitä.  Tänään kävi ihana turkkilainen siivoojamme pitkästä aikaa ja kertoi, että paljon sukulaisia kuoli maanjäristyksessä, mm. sisaren tytär miehineen plus neljä lasta, yksi vauva siitä perheestä jäi eloon. Koko suku on nyt kokoontunut sisaren luokse, jonka talo hajosi ”vain” puoliksi, syynä oli sen viereen laittomasti rakennettu korkea rakennus. Nyt kaikki henkiin jääneet asuvat siinä puolikkaassa talossa ja sen pihassa, yhteensä 60 henkeä, useimmat nukkuvat ulkona kylmässä ilman patjaa ja peittoa, monet autossa.

Tuohon verrattuna meidän räjähdys oli peanuts, pesin uunin ja myös oven kolme lasia ja kun laitoimme ovea paikalleen, joku jännite se kai poksautti yhden ovilaseista tuusan nuuskaksi, pieniä sirpaleita löytyy vielä viikon päästä. Uusi lasi tuli tänään, toivottavasti vaihto onnistuu.

Minulla on näköjään meneillään jonkinlainen terveyscheck, sillä olin ensin unilabrassa nukkumassa piuhojen kanssa ja heti perään endokrinologilla luuntiheysmittauksessa ja kilpparin ultrassa. Olen aika kiitollinen täkäläisestä terveydenhuollosta tai pitääkö nykyään puhua hyvinvoinnista kuten Suomessa näköjään sanotaan.

K

Sinfoniaorkesterin konsertissakin käytiin kuulemassa Tsaikovskia (en löydä mistään aksenttia tuon ässän päälle) ja Rachmaninovia, ohjelma päätetty ennen Ukrainan sotaa, vaikka ei kai noita vanhoja mestareita voi syyttää P:n sotatoimista. Konsertin jälkeen oli oluttupa ainoa auki oleva paikka ja menimme sinne kavereiden kanssa keskustelemaan ohjelmasta ja syömään tyypillisen kölniläisen ruissämpylän Gouda-juuston ja sinapin ja kölschin kanssa.

Eilen alkoi katukarnevaalit, jotka kestää tuhkakeskiviikkoon asti. Turhan täyttä on kaupungilla ja siksi me pakenemmikin nyt Eifel-vuoristoon. Tässä kuva eilisestä

Kuvakaappaus 34rhein.de/ © Thomas Banneyer/dpa

Helluntaiviikonloppu

 Meillä on pitkä viikonloppu, sillä Saksassa on helluntaimaanantaikin pyhäpäivä kuten ennen oli Suomessakin. Meillä ei ollut muuta ohjelmaa kuin lauantaiksi  olimme kutsuneet ystäväparin syömään, mutta korona teki taas temppunsa ja iski jo toisen kerran kaveriimme, joka on aivan koronan alkuaikoina sairastanut ja sen jälkeen NELJÄ kertaa rokotettu. Jätimme ruoanlaiton ammatti-ihmisille ja lähdimme Bonniin italialaiseen ravintolaan, jossa saimme istua ulkona kastanjapuiden ja viiniköynnösten alla ja syödä mm. Vitello tonnato.

Bonniin lähdimme oikeastaan siksi, että Kunst- und Ausstellungshalle täytti 30 v ja siinä yhteydessä oli paljon ohjelmaa. Yksi niistä oli suomalaisen valotaiteilija Kari Kolan valaistus kattoterassin torneissa.

Nämä tyypit ilmeisesti esiintyivät siellä myöhemmin illalla.

Sunnuntaina soitti kummipoika ja ehdotti, että lähdettäisimme yhdessä Bergisch Gladbachiin taidenäyttelyyn , joka oli Zandersin paperitehtaan entisen omistajan talossa. Jossain vaiheessa Zanders taisi olla Metsä-Serlan omistuksessa. Siellä oli kahden taiteilijan näyttelyt. Ensimmäinen oli Katharina Hinsbergin planeetat, jossa huoneesta toiseen kulkee ketju muovivahasta tehtyjä palleroita. Siellä piti olla hyvin varovainen liikkuessaan, sillä helposti olisi voinut syntyä dominoeffekti.

Toinen taiteilija oli naapurimme ystävä Inge Schmidt

Inge oli tällä kertaa tehnyt paljon paperipusseista taidetta.

Näyttelyn jälkeen menimme kahvilaan omenapannukakulle ja sitten kiirehdimme lähijunalle, mutta huono tuuri, ensin ilmoitus, että juna on ajassaan, sitten että se myöhästyy vartin ja loppujen lopuksi ilmoitus, että junaliikenne ei toimi, ensiapulääkärit on kutsuttu paikalle. Suomeksi se tarkoittaa, että joku raukka on taas hypännyt junan alle, mikä on aina todella kurjaa veturinkuljettajallekin. Se on valitettavasti hyvin pidetty itsemurhakeino. Ja siitä syntyi taas aikamoinen liikennekaaos, kun täällä on muutenkin nyt julkiset kulkuneuvot enemmän kuin täynnä, sillä valtio on halunnut tukea ihmisiä polttoaineen korkeiden hintojen takia ja jokainen voi ostaa 9 euron kuukausilipun, joka käy kaikkiin julkisiin paitsi pikajuniin ja nyt on porukkaa liikkeellä. Syltin mondeeni saari Pohjanmerellä alkoi heti pelätä, että porukat matkustaa sinne ja turismitoimisto varoitteli tulijoita, mutta siitäpä innostuikin jotkut punkkarit ja lähtivät sinne, nukkuvat ilmeisesti hiekkarannoilla, sillä hotellit on kalliita ja täynnä. No, me kuitenkin onnistuimme löytämään ensin bussin ja sitten ratikan ja pääsimme kotiin punaisten ruusujen ja metsämansikoiden luokse.