Naapurin stroke ja Suomen keikka

 En ole varmaan koskaan ottanut niin vähän valokuvia kuin viime viikkoina. Naapurini 86v lähetti viestin ja kysyi voisinko viedä hänet lääkäriin kun hänen jalkansa ei toimi. Normaalisti hän ajaa joka päivä pyörällä pitkiäkin matkoja ja on alppivaellusryhmässä ja patikoi mielellään jopa 40km nuorempien ihmisten kanssa ja mitä enemmän nousua sitä parempi, mutta nyt jalat eivät tahtoneet toimia. Vein hänet lääkäriin (jonne hän ei normaalisti enää mene, koska siellä tyrkytettiin hänelle statiineja), mutta kun se oli lähin lääkäri, vein sinne. Eipä kestänyt montaa minuuttia kun lääkäri epäili aivohalvausta ja ehdotti, että veisin rouvan heti sairaalaan eikä tuhlattaisi aikaa ambulanssiin ja sinne sitten kovaa vauhtia ja stroke se oli. Lähes 8h kökötin siellä sairaalassa ennenkuin lääkärin kanssa sai puhua, siihen mennessä potilaan tytärkin oli ehtinyt paikalla. Pahalta näytti, mutta rouva on nyt parempaan päin, puhe on normaalia ja ensi viikolla alkaa 3-4 viikon kuntoutus, Luojan kiitos vai saako niin enää sanoa kun suvivirsi jo kiellettiin.

Tämä kuva on parin viikon vanha, veimme rouvalle punaisen pallon käsiharjoituksia varten ja hedelmäsalaattia ja olen istunut monena päivänä yli kaksi tuntia hänen vierellään, olemme häneb lastensa kanssa tehneet taulukon, johon vierailut merkitään, että emme mene samaan aikaan. Oli se aika shokki näin maallikolle kokea.

Tuttavien 20v poika löysi asunnon ja etsi huonekaluja ja astioita. Meiltä löytyi kellarista Opan hieno kattila ja Schulte-Uferin wokkipannu, molemmat otettu käytöstä sen jälkeen kun saimme induktiolieden, poika oli iloinen

Suomessakin ehdin piipahtaa ja otin yhteensä kuvaa

pakollinen Fazerin katkarapuleipä

maisema katajanokkalaisten ystävien ikkunasta

kaikkien aikojen pahimmasta mokastani ei tullut otettua kuvaa:

olin tehnyt treffit Musiikkitalon konserttiin ja kun tulin sinne mielestäni hyvin ajoissa, ihmettelin, että ulkona ei ollut yhtään ihmistä ja sisällä näin, että vaatenaulakot oli täynnä -> konsertti oli jo alkanut. Olin laittanut kännykän laukkuuni ja katsonut aikaa rannekellosta, JOKA OLI TIETENKIN VIELÄ SAKSAN ajassa. Ensimmäinen kappale oli jo mennyt ja ihana tyyppi sai aplodien alkaessa salakuljetettua minut paikalleni, joka oli niin takana, että se oli mahdollista. Ystäväni ei meinannut uskoa silmiään, kun väliajan alkaessa istuinkin melkein vieressä. Hyvää palvelua Suomessa.

Oli tosi kiva olla yksin Suomessa, ei tarvinnut huomioida miestä ja tapasin ison määrän hyviä vanhoja ja uudempiakin ystäviä, todella hyvää terapiaa näiden kauhuviikkojen jälkeen.

Nyt huomaa, että on taas Saksassa kun mikään ei toimi. Tänne miljoonkaupunkiin ollaan laittamassa valokuitua, jota Suomen Lapissa on varmaan joka kunnassa.  Kerran meiltä jo meni nettiyhteys tämän asian takia ja nyt on toinen kerta eikä ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa Vodafonen asiakkaana vielä kaksi vuotta ilman nopeaa yhteyttä, kun Telekom töppäili eikä saanut hoidettua siirtoa ajoissa. Tänään meillä ei ole kumpaakaan ja käytän ihanan naapurin wifiä, ehkä kolmen päivän päästä Vodafone toimii taas.

Että olen Saksassa huomasin jo heti Düsseldorfin lentokentän asemalla. Mitkään junat ei kulkeneet ja laiturilla seisoi satoja ihmisiä, ulkomaalaiset täysin tietämättömiä mistä kysymys. Aurinko porotti ja asteita oli +34C. Vieressäni seisova ruotsalaispoika meinasi pyörtyä ja kuolla janoon, kun hänellä oli vain 50€ seteli ja automaattiin tarvitsee lantteja. Piffasin hänelle vesipullon. Miten voi lentokentällä olla automaatteja, joihin tarvitsee kolikoita, eihän kenelläkään ulkomaalaisella ole saapuessaan maahan pikkurahaa. Willkommen in Deutschland!

Kirkkokierros kotimaassa

 Katsellessani lomakuviani huomasin miten monessa komeassa kirkossa kävimme kesäkuun lomamatkalla.

Paraisten kirkko

Rauman kirkko

Turun tuomiokirkko

Hattulan kirkko (Rottien pyhimys)

Ja kaikista kirkoista paras ja koko kahden viikon ehdoton highlight oli Petäjäveden kirkko, ansaitusti Unescon maailmanperinne, olen niin onnellinen, että menimme sinne ja kiitokset nuorelle opastytölle hyvästä opastuksesta.

Tämä kirkko on todella MUST eikä ihme, että hiirikin viihtyy siellä hyvin

Oli muuten kiva nähdä, että suomalaisissa kirkoissa oli lapsille leikkinurkkia.

Hautausmaallakin kävimme, Hartolan hautausmaalta löytyi esivanhempien hauta, iso kiitos  kirkkoherralle, joka itse lähti meille näyttämään missä hauta on. Piti oikein katsoa netistä mitä raamatunlausetta tuossa on siteerattu: Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.

Löytöjä viime vuosituhannelta

 Kun lähes koko talo on remontissa

15  muuttolaatikkoa kirjoja

saattaa löytää aarteita ensimmäiseltä kouluvuodelta. Osasin kirjoittaa hyvin kauniisti ja opettaja pani minut joskus kirjoittamaan jotain taululle esimerkkinä muille

Suomi lokakuussa 2024

 Aika spontaanisti päätin lähteä käymään kirjamessuilla ja yhtäkkiä mieskin halusi Suomeen ja matkasta tulikin ihan kympin arvoinen, paljon ystäviä, kulttuuria ja hyvää ruokaa eikä edes satanut. Kun aamulla matkalla kirjamessuille kävelin Kampin ja metroaseman kautta rautatieasemalle, ihmettelin miten puhdasta Suomessa on, ei missään roskia niinkuin täällä meillä ja lentokenttäjunassa ihmettelin ja ihailin  fiksuja koulupoikia, ehkä 10v, jotka kertoivat menevänsä kirjamessuille ja olin täysin pöllämystynyt, en voisi kuvitella saksalaiskoulupoikien menevän innoissaan kirjamessuille, hyvä Suomi! 

Alakoulun aikainen luokkakaverini oli kutsunut meidät lounaalle ja vei meidät ensin Didrichsenin museoon, jossa tanskalaisen Carl-Henning Pedersenin näyttely, aivan uusi nimi meille, monet työt muistutti Picassoa, vähän satumaisia kuvia.

Didrichsenin museossahan kannattaa käydä jo pelkästään ikkunamaiseman takia.

Musiikkitaloonkin pääsimme toisen lapsuudenystäväni kanssa RSO:n konserttiin, hieno talo kerta kaikkiaan, mutta vähän ihmettelimme miten niin uuteen rakennukseen on voitu laittaa niin matalat istuimet ja miten vähän siinä oli tilaa jaloille. Jos Allumies ei olisi sattumalta istunut reunassa ja voinut ojentaa pitkän koipensa käytävän puolelle, hän olisi tuskin pystynyt istumaan kahta tuntia. Muuten sali on hieno ja uudet urut kuin taideteos ja konsertti oli todella hieno, kapellimestarina meille ennestään tuttu Elim Cham, istuimme orkesterin takana ja oli kiva nähdä Elimin mimiikka.

Lauantaina kävimme ensin Ateneumin Gothic Modern-näyttelyssä, aivan mahtava näyttely ja myöhemmin vietimme laatuaikaa kummipojan ja hänen vaimonsa kanssa, olivat Tampereelta asti tulleet moikkaamaan kummituksia ja sunnuntaina lähdimme ystäväpariskunnan kanssa (alunperin blogin kautta tutustuttu, blokkaus kannattaa ) ajelulle Gumbostrandiin ja siellä ykskaks kekkasin, että Allumiehen serkun perheen loma-asunto on aika lähellä ja sinne sitten lähdimme kurkistamaan paikkoja ja kyllä kannatti, jo pelkkä leikkimökkikin oli jo näkemisen arvoinen.

Matkalla Helsinkiin poikkesimme Porvooseen kahville, kaupunki oli täynnä aasialaisia turisteja ja siitä tulee mieleen, että Singaporessa asuvan saksalaisen tuttavamme (singaporelaisen) vaimon perhe, neljä aikuista ja neljä lasta lähtevät talvella Suomen Lappiin kolmeksi viikoksi katsomaan lunta ja joulupukkia. Kun kysyin missä he asuvat, kuulin, että heillä on KAHDEKSAN sisämaan lentoa, kaikki aina Helsingin kautta, ilmeisesti esim. ensin Leville, sitten Helsingin kautta Rovaniemelle ja sieltä Helsingin kautta Ivaloon jne. Tuollaista voi tehdä vain aasialaiset.

Kerrankin Porvoon tuomiokirkko oli auki ja pääsimme sisällekin katsomaan.

Helsingissä kävimme katsomassa uuden Sokos-hotellin kattoterassia. Hotelli on rakennettu puusta! Kesällä on varmaan hienoa istuskella siellä ja ihailla maisemia, nyt oli vähän liian kylmä, mutta kannatti katsoa.

Ei voi taas muuta sanoa kuin että Suomi on hieno maa❤️ Kiitos teille kaikille, jotka jaksoitte kestitä ja kuljettaa meitä. Ja oli kiva tavata mm. Lumiomenan Katja kirjamessuilla,  vaikkakin vaan muutaman minuutin ajan.

Miten ostetaan ulkomaalaisella EU-reseptillä lääkettä Suomesta?

 Luulisi olevan iisiä, eu-healthcare.fi sanoo että

Aika thriller siitä ostamisesta tuli. Lähetin kaverille Suomeen reseptini postissa ensinnäkin tajuamatta, että Suomessahan kannetaan kirjeposti vain tiettyinä päivinä jolloin pitää varmaan olla vielä täysikuu. Eihän sakemanni, joka on tottunut siihen, että Kusti polkee joka arkipäivä eli myös lauantaina ja tuo kotiin kirjeet (nykyään pääasiassa kyllä laskuja) ja paketit. Vähän jännitti ehtiikö posti ennenkuin kaverit tulee meille house sitteriksi, mutta ehti se onneksi. Sitten alkoi odysseia, kun apteekissa ei hyväksytty saksalaista paperireseptiä  ja jos olisi muuten hyväksytty, sitä ei suostuttu millään antamaan vieraalle ihmiselle. Ihmettelen vähän, että pitääkö Suomessa puolikuoliaankin hakea itse lääke apteekista, mutta siellä on kai suomi.fi-sivulla mahdollisuus antaa valtuuksia toiselle. Saksalaiset on näköjään iisejä, kun apteekissa annetaan lääke sille, joka tuo reseptin, esim. jos minä makaan puolikuoliaana sängyssä, Allumies saa ilman valtakirjaa hakea apteekista reseptilläni lääkärin määräämän lääkkeen.  Kyselin jo tutuilta farmaseuteiltakin apua  ja olisin saanut lääkkeen Joensuusta tai Turusta, mutta kun kaverini asuu Helsingissä ja siellä ollaan tarkkoja. Kun sitten monien keskustelujen jälkeen näytti siltä, että pääkaupungissakin oltaisi ehkä kuitenkin valmiita myymään lääke, syntyi ongelma kuinka isosta pakkauksesta on kyse. Saksalaisessa systeemissä lääkäri määrää aina pakkauksen koon,  N1 on pienin pakkaus, N3 suurin ja kun aina joudun lääkettä käyttämään, saan  N3 = 12 tablettia, mutta apteekissa tulkittiin, että määräys on kolme tablettia. Taas lähetin sähköpostia ja tarvittiin vielä  oikein proviisori myymään oikean lääkkeen ja koon. Ensi kerralla haen taas Belgiasta. Hyvin tarkkoja ovat näköjään, olen Italiassa ja Ranskassa saanut jopa ilman reseptiä kilpirauhashormoneja antibioottia virtsarakontulehdukseen ja olen siitä vieläkin kiitollinen, etten joutunut ajamaan kamalissa kivuissa kymmeniä kilometrejä jonnekin etsimään lääkäriä. Onneksi ystäväni saavat ongelmitta tuotua tilaamani kirjat ja Vaasan ohutta ruisleipää, nam nam.

Oli torstaina ihan pakko ottaa kuva erikoisesta taivaasta

Nyt on vihdoin ollut kunnon kesäiltoja ja on voinut istua terassilla kirjan kanssa. 

Luen parhaillaan tanskalaisen jazzmuusikko Benjamin Koppelin perhesaagaa juutalaisesta suvusta Tanskassa, saksaksi Annas Lied, englanniksi Anna’s dollhouse, ilmeisesti ei vielä suomennettu. Rupesin tässä miettimään, että aika vähän olen elämässäni lukenut tanskalaisia kirjoja, mieleen tulee nyt vain Tove Ditlevsen.

https://youtu.be/o2s36lDGteI?si=P5hg2Kazaf1tJ5zF

Sain ihailijaltani komeita valkoisia pioneja.

Unohtumaton joulukuu + EDIT

 Meillä oli aivan mahtavan hieno joulukuu. Synttäriäni ”vietin” Frankfurtissa, ensin ohjelmassa oli Schirnin taidemuseo ja  Lyonel Feiningerin näyttely, joka oli muutenkin to do-listallamme ja illallista söimme kivassa ravintolassa Mainin rannalla.

Lensimme Lufthansalla Helsinkiin, sillä hinta oli paljon edullisempi kuin Finnairin lento Düsseldorfista. Helsingissä tapasimme lapsuudenystäväni Espan Kappelissa ja käväisimme joulutorilla ja tuomiokirkossa Cantoren minoresin joulukonsertissa.

Sitten lensimme Ivaloon, jossa kummipoika odotti ja ajoimme Inarijärven (opin, että se ei ole Inarinjärvi kuten olin luullut) rannalle mökille, joka olikin seitsemän makuuhuoneen luksuskämppä, ennen näkemätön hieno talo, jollaista tuskin tulemme koskaan enää saamaan.

Talossa asuu normaalisti vähän varakkaampia ja kuuluisampia ihmisiä ja meitä huvitti, kun järven jäätä pitkin tuli moottorikelkkaporukka ja pysähtyi uteliaana katsomaan ketä kuuluisuuksia mahtaa nyt viettää joulua. Siellä ne tuijottavat ja me heilutimme.

Me saimme nukkua isoimmassa makuuhuoneessa, olimme sen ensimmäiset asukkaat ja toinen tulee olemaan on erittäin tunnettu mies, joka varmaan tulee viihtymään yhtä hyvin kuin me.

Mikäs tuossa olisi maatessa katsella revontulia, mutta ne valitettavast boikottoi meitä taas ja tulivat heti kun ehdimme lähteä.

Kummipojan perhe/suku oli laittanut kystä kyllä ja joulukuusikin koristeltiin.

Nuorimmainen porukastamme nukkui päikkärit ulkona.

Lapissa kun oltiin, niin meillä kävi tietenkin oikea joulupukki.

Lapset lauloivat nätisti ja pukki toi kivoja lahjoja.

Yhtenä yönä heräsin ja ihmettelin onko jo keskipäivä, mutta olikin täysikuu. Onneksi huomasin ottaa kuvan, olisin muuten voinut luulla, että näin vain unta.

Joulupäivänä kävimme jopa joulukirkossa Ivalon saamelaisten kirkossa. EDIT: se oli tietenkin Inarin kirkko, menimme sinne tietoisesti saamelaisten takia. Kiitos Helenalle, kun huomasit virheen.

Pari kertaa kävimme Ivalon Kultahipussa syömässä, poroburger ja revontulijälkkäri maistuivat todella hyvältä.

Tämä kuva on hauska muisto. Allumies lähti iltakävelylle ja palatessaan ei tunnistanut tietä, joka vei meidän mökille ja käveli ja käveli vaan eteenpäin kunnes tajusi, että on hakoteillä. Seurasi sitten sähköjohtoja ja pääsi lähelle toista taloa ja pyysi asukkailta neuvoa ja ystävällinen mies toi hänet meidän lukaaliimme. Paikka oli vain vajaa 50 km Raja-Joosepista ja naureskelimme, että onneksi Allumies ei ollut pyörällä liikkeellä, olisivat vielä luulleet Putinin pakolaiseksi. Kyllä meitä nauratti tuo tapaus.

Meillä oli kyllä täydellinen joulu ihanan porukan kanssa. Helsingissä kävimme paluumatkalla vielä kauppahallissa ostamassa poroa ja sienisalaattia hampurilaisia uudenvuodenvieraita varten ja tapasimme saksalaisystävän, joka oli juuri ystäviensä kanssa lähdössä viettämään 50v syntymäpäiväänsä Lappiin ja kävimme ihailemassa Kallion kirjastoa kunnes lensimme taas koti-Saksaan.

Hyvää uutta vuotta, täällä laulaa tiskikone ja pyykkikone ja Allumies makaa kuumeisena sängyssä, kaksi koronatestiä onneksi negatiivisia.