Viikon varrella

 Yritin matkia ravintolan ruoka-annosta. Ei ollut niin kaunis kuin alkuperäinen kun piti nopeasti laittaa useampi lautanen, mutta sanoisin, että maistui yhtä hyvälle. Siinä on pohjalla perunamuusia ja päällä Pohjanmeren katkarapuja, kandeerattua sitruunaa, kurkkua, pikkelöityä punasipulia, avokadoa, kaalirapia, ruohosipulimajoneesia, krutonkeja. Teen toisenkin kerran.

Sauvakävelymaiseman lammikon väri muistutti vähän Kalliovuorten järviä.

Tämä sieni oli kuin kukka.

 

Katselin tuossa kadun varrella tätä kaunista kukkaa, Google lens ilmoittaa, että se on jättiverbena. Taidan ensi keväänä istuttaa meidän etupihalle.

Naapurissa tapahtuu

 Meillä on tosi kiva naapuristo ja on vuosien mittaan on syntynyt erilaisia perinteitä. Jouluaattona iltapäivällä laulamme ulkona yhdessä joululauluja, se perinne alkoi koronan aikaan, kun ei saanut tavata ihmisiä ja uskalsimme laulaa ulkona pitäen pari metriä  etäisyyttä muista. Syksyllä tavataan ruokailun ja oluen merkeissä, joku hommaa tynnyrillisen olutta ja kaikki tuovat jotain syömistä. Tällä kertaa tapasimme arkipäivänä, jolloin useimmat olivat päivän töissä eivätkä ehtineet valmistaa mitään ja siksi päätettiin kokkailla illalla yhdessä. Kuorimme ja pilkoimme valtavia määriä kurpitsaa ja porkkanoita ja sipulia ja paprikaa jne ja keitimme isossa padassa chili con carnea ja kurpitsakeittoa ja oli tosi herkullista ja mukavaa. Minä vein pikkumunkkeja jälkiruoaksi.

Joltakin löytyi karnevaalikamoista kokin vaatteet ja ”pääkokki” sai ne päälleen. Kuvat kaappasin naapuriston signalryhmästä. 

Tässä istuttiin lopuksi nuotion äärellä lämmittelemässä.

Tänään lähetti yksi naapuri valokuvan, jonka oli ottanut aamulla makuuhuoneestaan. Huh, valtavan iso Zoropsis spinimana oli tullut kylään, hän pelasti sen, minä olisin ottanut heti pölynimurin, kun inhoan hämähäkkejä. Iik!!

Tykkään enemmän lampaista ja on kiva katsella miten koirat pitää lampaan oikeassa paikassa. Lampurikin pääsi kuvaan. 

Meidän naapurissa on vanha maalaistalo, jonka pihaa ihailen aina ohi kulkiessa. 

Unohdin ostaa kukkia maljakkoon ja piti käydä pellon viereltä hakemassa jotain maljakkoon

Pyörämatka 2024/3

 Oulun Siika Pyhä Kala opeteltiin ennen suomalaisten jokien nimiä, saksalaisetlatelevat vuorostaan  opetellakseen sivujokien nimet Iller, Lech, Isar, Inn, fließen rechts zur Donau hin. Wörnitz, Altmühl, Naab und Regen kommen ihr von links entgegen eli Iller , Lech, Isar ja Inn yhtyvät Tonavaan oikealta, ja me pyöräilimme Isar-joen rantaa, Isarin rannallahan on mm. München. Kova virtaus oli ja veden väri oli vähän erikoinen.

Matkatoimisto oli antanut meille lahjakortit Weisswurst-makkaraa varten, sitä saimme matkan varrella olevasta baijerilaisbaarista ison annoksen. Makkarat lämmitetään liemessä ja tarjoillaan makean sinapin ja Brezelin kanssa. Weisswurst valmistetaan vasikanlihasta ja syödää perinteiteisisti ennen kello 12, se oli tärkeää kun ei ollut vielä jääkaappjea .aikainen syönti on jäänyt perinteeksi usein kututaan tuttuja weisswurstaamiaiselle,

Seuraava paikka oli Bad Tölz, pienehkö kiva kaupunki. Yksi Saksan pidetyimpiä poliisisarjoja , Der Bulle von Tölz, on tehty Bad Tölzissä. Meillä oli niin kiva hotelli ja aamiaiskahvila, että pitää oikein linkittää.

Kirkkoja riittää Baijerissa

 Kiipesimme ylös pääkallovuorelle, josta oli hieno näköala alas kaupunkiin. Tuo Leonard oli niin hauskan näköinen, että piti ottaa kuva.

Siellä se Isar virtaa

Bad Tölzin pääkatu, siellä me katukahviloissa söimme matkan parhaat jäätelöt ja Aperolit.

Olimme kaksi yötä Bad Tölzissä ja teimme sieltä retken Tegernseelle, jonka seutu on varakasta, siellä asuu ne kauniit ja rikkaat. Reitti ei aina ollut ihan minun mieleeni, kun oli soraisia ylä- ja alamäkiä ja pelkään jarruttaa ja pari kertaa talutin pienen matkan. Kuviakaan ei näköjään tullut juuri otettua, piti keskittyä niihin sorateihin.

Viimeimnen kuva Bad Tölzistä oli paakallovuoren huipulla olevasta kappelista

Nyt oli paluumatkan aika. Koska olimme muuttaneet alussa reittiä, piti löytää paluureitti, mutta se löytyi helposti Komoot-Appista ja haillme autot Starnbergin parkista ja ajoimme Müncheniin. Seuraavana aamuna alkoi Oktoberfest Münchenissä ja hotellissa näkyi nahkahousuja ja dirndliä

Ja porukat istuivat ulkona juomassa - ei enää pelkästään olutta vaan paljon myös Aperol Spritziä, ajat muuttuvat myös Baijerissa.

Meillä oli vähän kulttuurinhimoa  ja kävimme ensin katsomassa Asam-kirkkoa, turhan paljon kultaa meille

Ja taidemuseossa oli kivan hiljaista kun porukoilla on eri ohjelma.

Ja sitten näimme ihan sattumalta miten Oktoberfestin isännät lähtevät kulkueella hevosilla Theresienwieselle avaamaan oluttynnyrit ja juhlat. 

Hevoset lähdössä Theresienwieselle

          

Sitten tulikimkiire lähteä siitä hälinästä. Olimme varanneet kahdeksi yöksi hotellin Ammerjärven rannalta ja tarkoitus oli käydä niinä päivinä katsomassa halvaantunutta ystäväämme, mutta hän ja vaimonsa olivat sellaisessa flunssassa, että emme kerta kaikkiaan riskeeranneet mennä käymään ja piti keksiä uutta ohjelmaa ja ajoimme pyörällä järven rantaa 20 km Diesseniin, jossa  on meille ennestään tuttu kokea barokkikirkko. Illalla söimm hotellissa ja nautimme ranskalaisentarjoilija, söpöstä saksankielestä. Iltakävely tehtiin Herrschingin promenaadilla.  

Pyörämatka 2024/2

 Toinen ajopäivä Murnausta Garmisch-Partenkircheniin alkoi pienellä sateella ja ennenkuin ehdimme syödä aamiaista, sade vaan lisääntyi ja osissa Baijeria oli todella pahoja tulvia. L ja minä sanoimme ei kiitos, me emme lähde pyörällä seikkailemaan sateeseen, varsinkin kun se suunniteltu reitti oli suomaastoa ja veden alla ja oli pakko ajaa eri reittiä. Onneksi Murnaussa on rautatieasema ja Baijerissa liikenne toimii. Saksan liikenneministerit ovat hyvin usein olleet Baijerin CSU-puolueesta ja ovat pitäneet huolen omasta osavaltiostaan, siellä on hyvät tiet ja yhteydet.  Pääsimme kätevästi Garmischiin junalla ja löysimme helposti nuoria miehiä nostamaan painavaa sähköpyörää paikoissa, joissa ei ollut hissiä. Miehet tulivat sitten pari kolme tuntia myöhemmin märkänä kuin uitetut koirat, mutta kaunis reitti se oli ollut, muka matkan kaunein.

Garmisch on nätti, mutta sateella sekin oli aika lohduttoman näköinen, todella koko reissun huonoin päivä. Mutta kun tulimme seuraavana päivänä aamiaiselta takaisin huoneeseen ja katsoin ikkunasta, oli sade loppunut ja taivaalla näkyi sinistä ja siitä lähtien meillä oli aina hyvä ilma

Garmischista matka jatkui Wallgauhun, se oli koko matkan lyhyin etappi mutta alussa oli aivan kamala pitkä ylämäki, Allumies sai kyllä polkea biobikeänsä ennenkuin pääsi ylös ja minäkin laskin jo metrejä, mutta huipulla löytyi aurinkoinen istumapaikka. Vieläkin hengästyn kun ajattelen sitä nousua.

Wallgaussa meillä oli hyvää aikaa tehdä pitkä kävelylenkki ja ihailla talojen seinillä ns. Lüftl-maalauksia

Wallgau

Ylempänä vuorella oli alppimaja, josta löytyi kiva lounaspaikka

makkarasalaattia 

ja Kaiserschmarrn-pannukakkua

Niityillä kukki kaunis myrkkylilja, muistuttaa paljon krookusta

Teki ihan hyvää ottaa välillä iisisti. Hotellissa olisi ollut sauna ja uima-allaskin, mutta emme ehtineet kun nautimme niin pitkään maisemista.

Pyörämatka 2024/1 + Edit

 Tänä vuonna kohteena oli Baijerin järviseutu aivan vain siitä syystä, että halusimme pyöräillä mahdollisimman lähellä ystävämme E:n asuinpaikkaa ja järjestää hänelle mahdollisuuden osallistua. Kaksi vuotta sitten hänen miehensä sai pyörälomallamme strokin ja viime vuonna miehen kunto oli niin huono, että E ei halunnut jättää häntä muiden hoitoon. Tänä vuonna mies on paremmassa kunnossa, pystyy vähän kävelemään, vain puhuminen ei onnistu. Lapset lupasivat olla omaishoitajana viikon ja näin E pääsisi matkalle mukaan, hän on todella loman, liikunnan ja ystäväporukan tarpeessa ja iloitsi matkasta, mutta paha flunssa tuli kaksi päivää ennen matkaa eikä ollut mitään mahdollisuutta pyöräillä. Joskus miettii, miksi yhtä ihmistä kiusataan noin, hän on joutunut ainakin kolme kertaa perumaan matkan eri leikkausten takia ja nyt sitten flunssan. 

Kun viikkoa ennen matkaa oli mieletön helle, kauhistutti ajatus ajaa pitkiä matkoja pyörällä, mutta sitten tulikin Baijeriin mielettömät sateet ja joet tulvi ja kauhistutti ajatus pyöräilystä. Matka alkoi suunnitelman mukaan Münchenistä ja ensimmäisen etapin piti olla 65 km (sateessa), mutta kun tajusimme, että hotellimme oli pohjoisempana, meille olisi tullut 80km ajomatka ja se ei kuullostanut kivalta ja muutimme suunnitelmaa. Emme maksaneet 35€ päivässä auton parkista Münchenissä vaan ajoimme Starnbergiin, jossa viikon parkki maksoi viikolta 3,50€. Ajomatkaa oli vain 51 km ja sadekin hellitti.

Vähän oli vielä tuulista Starnbergin järvellä

Murnau on kiva pieni baijerilaiskaupunki

Jouduimme totuttelemaan  litran oluttuoppeihin, kun meillä kotona olut on 2 dl laseissa. 

Unohdin laittaa tähän Murnaun tunnetuimman nähtävyyden eli taidemaalari Gabriele Münterin talon, jossa hän asui Wassily Kandinskyn kanssa. Kuvat otti ystäväni L., itse en käynyt tällä kertaa talossa, se on meille vanha tuttu.