Talvea ja taidetta

 Joulu loppui tällä kertaa jo 6.1. kun ikkunanpesijä tuli ja oli pakko tyhjentää ikkunalaudat joulukoristeista. Sähköposti on saanut aikaan ettei tule enää juuri lähetettyä joulukortteja ja kun ripustin kortitkin ”pyykkinarulta” pois, ajattelin, että onhan se korttiperinne kuitenkin niin kiva, ehkä yritän jatkaa sitä.

Meille tuli talvi ja sitä on jatkunut useampi päivä, hyvin harvinaista täällä. Oliivipuulle ja oleanterille puettiin takki päälle.

Ensin oli maassa vain ihan vähän valkoista

mutta sitten lunta tuli enemmänkin

Olisi voinut pysyä tuollaisena, mutta lähes kaikki on taas sulanut pois.

Tammikuun taiteet alkoi Gerhard Richterin näyttelyllä Düsseldorfissa. Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti, hah hah, meillä oli sama kotilääkäri ja istuimme yhdessä odotushuoneessa, jonka seinällä oli Richterin grafiikkaa. Näyttely oli katsaus Richterin koko tuotannosta, useat taulut yksityisomistuksessa.

Taiteilijan poika

Yksi Richterin tunnetuimmista teoksista on Kölnin tuomiokirkon ikkuna, joka on paras silloin kun aurinko paistaa ja värit heijastuvat kirkon lattialle.

Minulle mielenkiintoisin ja ennestään tuntematon taulu oli tämä

ja tiedättekö miksi? Kun näin sen, sanoin heti Marimekko, niin paljon se väreiltään muistutti pöytäliinaani. Taulu on 1980-luvulta, kuosin suunnittelija on syntynyt 1983.

Taidetta nähtiin myös huonekalumessujen yhteydessä järjestetyssä Passagen-näyttelyssä, jossa on paljon nuorten suunnittelijoiden tuotantoa. Messut peruutettiin tänä vuonna, huonekaluille ei ole kuulemma enää kysyntää, mutta Passagen jatkuu ja löysimme sieltä jotain kivaa, nimittäin tällaisen pistorasiajujun. Se on helppo kuljettaa ottamalla kaulasta kiinni ja siinä on tasku, johon voi laittaa vaikka kännykän. Kuvassa se ei näytä niin hyvältä kuin se todellisuudessa on, tosi hieno idea.

Tuttu nimikin tuli vastaan, en tiennyt, että Metsovaara on vielä olemassa.

Tapanina Venetsiaan

 Mikä nero idea! Olin käynyt kolme kertaa Venetsiassa, ensimmäistä kertaa joskus ylioppilaaksi päästyäni tyttökaverin kanssa liftimatkalla reitillä Saksan läpi Pariisiin kautta Nizzaan ja sieltä Italiaan ja mm. Venetsiaan ja sen jälkeen kaksi kertaa pyörämatkalla Etelä-Tirolista Venetsiaan, kaikki kolme käyntiä kesällä. Siitä lähtien kun ystäväpariskunta oli kauan sitten uutenavuotena Venetsiassa ja näytti hienot kuvansa Venetsian sinisestä taivaasta, alkoi syntyä idea lähteä talvella Venetsiaan ja meillä oli myöskin neljä päivää pilvetön taivas ja neljänä yönä mahtava tähtitaivas. Turisteja oli ehkä muutama sata vähemmän kuin kesällä mutta vieläkin ihan tarpeeksi, nyt pääasiassa aasialaisia ja kämppä oli hinnaltaan edullisempi. Asuntomme oli sadan porrasaskelman hissittömän talon yläkerrassa, mutta päihitimme ongelman ihmeen hienosti, yhtenä päivänä tuli käveltyä 16 km ja sen lisäksi mittari näytti 31 kerrosta.

Tulimme asuntoon pimeän aikaan ja aamulla herätessä oli tämä näkymä.

Alhaalla asuva naapuri on kuulemma aika kriittinen eikä ymmärrettävistä syistä pidä airbnb-asukkaista, jotka vetävät matkalaukkuaan joka vuorokauden aikaan, mutta meille ei tullut ongelmia emmekä itsekään valittaneet, kun kuulimme naapurin television (ei onneksi makuuhuoneessa).

Kun talosta astui ulos, oli heti tämä näkymä. Noita siltoja ja kanavia oli sitten vaikka kuinka ja usein käy niin, että katu onkin umpikuja. Tyypillinen näky on turisti, joka vetää matkalaukkuaan ja tuijottaa googlea ja etsii kämppäänsä. En tajua miten me silloin liftimatkalla selvisimme ilman kännykkää. Allumiehellä on uskomaton suuntavaisto, itse joutuisin tuijottamaan kännyä.

Kulttuuria riitti vaikka millä mitalla ja tällä kertaa ehdimme katsomaan Dogen palatsin, johon edellisten matkojen aikataulu ei riittänyt. Olimme ostaneet etukäteen lippusarjan ja pääsimme lähes joka paikkaan ”ilmaiseksi” ja näimme lukemattomia kirkkoja ja museoita. Vaporettoon ostimme kolmen päivän lipun ja sitä oli helppo käyttää.

Olisin mennyt mielelläni oopperaan, mutta kaikki oli jo kuukausia aikaisemmin loppuunmyyty, mutta pääsimme onneksi näkemään La Fenicen sisältä.

Onneksi saimme kuitenkin lipun Vivaldi-konserttiin, joka oli entisessä San Vidalin kirkossa, joka on nyt konserttisali.

Aika jännä, kun muusikot istuivat alttarilla Carpaccion maalaaman alttaritaulun alla. Apropos Carpaccio, olen aika moukka, kun meni aikanaan muutama vuosi ennenkuin tajusin, että Carpaccio on maalari ja se syötävä carpaccio saanut nimensä taiteilijasta.

Kummipoika Stefanille sytytimme Santo Stefanon kirkossa kynttilän tapaninpäivän kunniaksi.

Gondoliereille riitti tekemistä kun aasialaisturistit tekivät kaupunkikierroksiaan, me emme halunneet katsella maisemia alhaaltapäin.

Voin suositella Venetsiaa tähän(kin) vuodenaikaan❤️

Joulu 2024

 Tänä vuonna kummipoika Suomesta piipahti meille ennen joulua ja kävimme nopeasti kahdella kaupungin kymmenistä joulutoreista. Ihmettelimme siellä rakennettuja esteitä ja kun tulimme kotiin, kuulimme uutisen Magdeburgista, jossa saudimies ajoi autolla joulutorille ja tappoi tai loukkasi satoja ihmisiä ja tajusimme miksi täällä oli laitettu esteitä autoille.

Tuomiokirkkoonkin piipahdimme, se kuuluu perinteisiin. Seimessä näkyi tällä kertaa paljon uusia ihmisiä, siellä on turkkilainen kadunlakaisija, kirkon siivooja, palomies, poliisi, afrikkalainen nunna jne

Aatonaattona tarjosin kolmelle naapurille Yhteishyvän herkullista Brita-kakkua, suosittelen, glögiomenat sopii hyvin täytteeksi

Jouluaattona kokonnuimme taas kello 17 naapuriston kanssa laulamaan joululauluja, perinne on peräisin korona-ajalta, jolloin seisoimme kaikki kiltisti parin metrin päässä toisistamme. Sää ei tällä kertaa suosinut meitä, mutta oli meitä silti varmaan 20 henkeä.

Parille lähinaapurille leivoin Cranberry nut bread joululahjaksi ja kiitokseksi kukkien kastelusta ja kaikesta muusta lomiemme aikana.

Jouluaattoiltana kutsuimme edesmenneen rakkaan ystäväni Ginan miehen jouluillalliselle ja tänään eli joulupäivänä pakkaamme matkalaukun neljäksi päiväksi ja lähdemme näihin maisemiin

Foto airbnb

ARRIVEDERCI❤️

Joulukukkia ja joulupostia ja diskriminointia

 Sopivasti joulua odotellessa kukkii jouluruusu ja lumikellot

Nj

ja onko tuo nyt sitten joulusitruuna

Joulukortteja ei näin digiaikaan enää juuri tule, muutama on tullut, mm. suomalaisen kummitytön kaunis omatekoinen joulukuusi (kiitos Valkeakoskelle)

Tänään tuli myös lohjalaisilta joulukirje, sieltä löytyy lahjoja tekstiin ja piirroksiin, osaisinpa minäkin!

Lahjoja emme ole ostaneet aikoihin, mutta olemme olleet ilmeisesti kilttejä kun varalapsemme ympäri maailmaa muistavat meitä. Nytkin tuli paketti kiinalaisilta ystäviltä, punaviiniä ja suklaata. Miten me olemme tuonkin ansainneet? Ovat olleet useamman kerran meillä jouluaattona, nyt valitettavasti Shanghaissa.

Joulupaketteja lähtee meiltä yhteensä kaksi ja molemmat sisältävät ruokatavaraa ja lähtevät kahdelle Kölnin Tafelin kanta-asiakkaalle. Tafel on hyväntekeväisyysjärjestö, joka jakaa jatkuvasti ruokatavaraa varattomille ja kanta-asiakkaat saavat joulupaketin.

Tuossa mainitsin digitaalisuuden. Presidentin joulutoivotus tuli digitaalisesti perille, mutta ekirjoja me ulkosuomalaiset eivät enää saa ostaa. Saan tilata kalliilla postimaksulla painavia paperikirjoja, mutta ei enää sähkökirjoja. Kenen suomalaisen poliitikon keksintöä tuo nyt on? Eikö tämä ole diskriminointia???