Viikon aikana

 käytiin mm. taidemessuilla, siellä on aina kiva katsella myös yleisöä, en vaan valitettavasti kehtaa valokuvata

Olivat näköjään tehneet meistäkin taulun ihan kysymättä lupaa.

Oli ihan pakko ottaa tänä aamuna (vielä aamutakissa) kuva sadepisaroista 

ja vahingossa olin laukaissut kameran eteisessä ja ottanut kuvan lämpöpatterista, aika hieno otos, olis voinut mennä kaupaksi taidemessuilla

.

Juoksin tänään keskustan kirjakaupoissa etsimässä ystävälle synttärilahjaa. Kirja on saanut Booker prizen ja oli nyt jo loppuunmyyty, mutta yhdestä kaupasta löytyi vielä yksi.

Kaupungilla oli jo joulutunnelmaa, joulutoreja pantiin pystyyn ja joulukoristeita oli jo kaupat täynnä. Tiesittekö, että joulukuusi on saksalainen perinne? Ensimmäiset joulukuuset ilmestyivät koteihin 1400-luvulla ja Luther julisti joulukuusen joulun symboliksi kun taas katolisilla seuduilla seimi oli symboli. Joulukuusi koristeltiin usein pähkinöillä ja omenilla ja myöhemmin itäsaksalainen lasinpuhaltimo alkoi valmistaa koristeeksi lasisia lintuja ja palloja, joita ilman ei nykyään voi joulukuusta kuvitella.

Kotonakin alkaa jo jouluruusu kukkia.

Kaikenlaista mätää

Täällä sitä maataan sängyssä, joku pöpö tässä nyt kiusaa. Harmittaa, kun en pääse moikkaamaan paria kaveria, jotka joutuvat huomenna sairaalaan. Erikoisia leikkauksia on tulossa, toiselta leikataan yhdessä operaatiossa nivustyrä, eturauhanen ja last but not least munuainen, jossa epäillään olevan syöpäsoluja ja toisella on todella erikoinen juttu, silmän sarveiskalvo joudutaan korvaamaan jonkun toisen ihmisen sarveiskalvolla, on pitänyt pitempään odottaa, että löytyi sopiva ”luovuttaja” eli jonkun kuolleen ihmisen sarveiskalvon hän saa. Pieniä ovat minun röhäni ja oksennukseni noiden verralla, ei ole edes koronaa.

Tänään tulee täkäläiseltä ”Areenalta” suomalainen elokuva, vähän vaihtelua yksinäiseen iltaan, kun kämppäkaveri on kuoron harjoituksissa.

Olen lukenut viime vuosina paljon suomalaisia kirjoja, niitä sai helposti sähkökirjana Elisalta, mutta toiminta on nyt siirtynyt Bookbeatille ja sieltä ei voi  ”ostaa” suomalaisia kirjoja, jos  ei ole suomalaista luottokorttia. Höh??? Mistä ulkosuomalainen saa suomalaisen luottokortin, kun hänellä ei normaalisti ole tiliä Suomessa?? Yritin nyt ostaa Suomalaisesta kirjakaupasta, mutta sekään ei onnistu

Mikä ihmeen syy tuossa nyt on? Luulin, että elämme EU:ssa ja nyt en saa suomalaisia kirjoja ostaa.

No, onneksi löytyy kiertoteitä ja saan nyt kuitenkin onneksi lukea Satu Rämön Rakelin.

Yksi positiivinenkin asia, eilen tuli vihdoin meidän uusi metallinen murtovarma ulko-ovi.

Suomi lokakuussa 2024

 Aika spontaanisti päätin lähteä käymään kirjamessuilla ja yhtäkkiä mieskin halusi Suomeen ja matkasta tulikin ihan kympin arvoinen, paljon ystäviä, kulttuuria ja hyvää ruokaa eikä edes satanut. Kun aamulla matkalla kirjamessuille kävelin Kampin ja metroaseman kautta rautatieasemalle, ihmettelin miten puhdasta Suomessa on, ei missään roskia niinkuin täällä meillä ja lentokenttäjunassa ihmettelin ja ihailin  fiksuja koulupoikia, ehkä 10v, jotka kertoivat menevänsä kirjamessuille ja olin täysin pöllämystynyt, en voisi kuvitella saksalaiskoulupoikien menevän innoissaan kirjamessuille, hyvä Suomi! 

Alakoulun aikainen luokkakaverini oli kutsunut meidät lounaalle ja vei meidät ensin Didrichsenin museoon, jossa tanskalaisen Carl-Henning Pedersenin näyttely, aivan uusi nimi meille, monet työt muistutti Picassoa, vähän satumaisia kuvia.

Didrichsenin museossahan kannattaa käydä jo pelkästään ikkunamaiseman takia.

Musiikkitaloonkin pääsimme toisen lapsuudenystäväni kanssa RSO:n konserttiin, hieno talo kerta kaikkiaan, mutta vähän ihmettelimme miten niin uuteen rakennukseen on voitu laittaa niin matalat istuimet ja miten vähän siinä oli tilaa jaloille. Jos Allumies ei olisi sattumalta istunut reunassa ja voinut ojentaa pitkän koipensa käytävän puolelle, hän olisi tuskin pystynyt istumaan kahta tuntia. Muuten sali on hieno ja uudet urut kuin taideteos ja konsertti oli todella hieno, kapellimestarina meille ennestään tuttu Elim Cham, istuimme orkesterin takana ja oli kiva nähdä Elimin mimiikka.

Lauantaina kävimme ensin Ateneumin Gothic Modern-näyttelyssä, aivan mahtava näyttely ja myöhemmin vietimme laatuaikaa kummipojan ja hänen vaimonsa kanssa, olivat Tampereelta asti tulleet moikkaamaan kummituksia ja sunnuntaina lähdimme ystäväpariskunnan kanssa (alunperin blogin kautta tutustuttu, blokkaus kannattaa ) ajelulle Gumbostrandiin ja siellä ykskaks kekkasin, että Allumiehen serkun perheen loma-asunto on aika lähellä ja sinne sitten lähdimme kurkistamaan paikkoja ja kyllä kannatti, jo pelkkä leikkimökkikin oli jo näkemisen arvoinen.

Matkalla Helsinkiin poikkesimme Porvooseen kahville, kaupunki oli täynnä aasialaisia turisteja ja siitä tulee mieleen, että Singaporessa asuvan saksalaisen tuttavamme (singaporelaisen) vaimon perhe, neljä aikuista ja neljä lasta lähtevät talvella Suomen Lappiin kolmeksi viikoksi katsomaan lunta ja joulupukkia. Kun kysyin missä he asuvat, kuulin, että heillä on KAHDEKSAN sisämaan lentoa, kaikki aina Helsingin kautta, ilmeisesti esim. ensin Leville, sitten Helsingin kautta Rovaniemelle ja sieltä Helsingin kautta Ivaloon jne. Tuollaista voi tehdä vain aasialaiset.

Kerrankin Porvoon tuomiokirkko oli auki ja pääsimme sisällekin katsomaan.

Helsingissä kävimme katsomassa uuden Sokos-hotellin kattoterassia. Hotelli on rakennettu puusta! Kesällä on varmaan hienoa istuskella siellä ja ihailla maisemia, nyt oli vähän liian kylmä, mutta kannatti katsoa.

Ei voi taas muuta sanoa kuin että Suomi on hieno maa❤️ Kiitos teille kaikille, jotka jaksoitte kestitä ja kuljettaa meitä. Ja oli kiva tavata mm. Lumiomenan Katja kirjamessuilla,  vaikkakin vaan muutaman minuutin ajan.

Päivän eläimet ja koru

 Aamulla heräsin ihmeelliseen ääneen ja menin ulos katsomaan kuka siellä koputtelee. Oravahan siellä saksanpähkinöitä pudotteli maahan. Niitä löytyy nyt sitten kaikista kukkaruukuista ja yrttimaahanikin yksi kaivettiin

Tutut lampaat oli päättäneet sulkea sauvakävelytiemme. Vähän mietimme voikohan siitä vaan mennä lauman läpi, mutta onneksi lampurin koirat tulivat hoitamaan asian.

Mitähän tekisi ikivanhalle kauniille Lapponian kaulaketjulleni, sen lukko ei toimi. Korjaus tulisi maksamaan 180-300€, enpä tajunnut, että ketju on niin arvokas. Taidan kysyä tutulta italialaiskorusuunnittelijalta osaisiko heidän porukat korjata vähän halvemmalla. Harmi😢

Viikon varrella

 Yritin matkia ravintolan ruoka-annosta. Ei ollut niin kaunis kuin alkuperäinen kun piti nopeasti laittaa useampi lautanen, mutta sanoisin, että maistui yhtä hyvälle. Siinä on pohjalla perunamuusia ja päällä Pohjanmeren katkarapuja, kandeerattua sitruunaa, kurkkua, pikkelöityä punasipulia, avokadoa, kaalirapia, ruohosipulimajoneesia, krutonkeja. Teen toisenkin kerran.

Sauvakävelymaiseman lammikon väri muistutti vähän Kalliovuorten järviä.

Tämä sieni oli kuin kukka.

 

Katselin tuossa kadun varrella tätä kaunista kukkaa, Google lens ilmoittaa, että se on jättiverbena. Taidan ensi keväänä istuttaa meidän etupihalle.

Naapurissa tapahtuu

 Meillä on tosi kiva naapuristo ja on vuosien mittaan on syntynyt erilaisia perinteitä. Jouluaattona iltapäivällä laulamme ulkona yhdessä joululauluja, se perinne alkoi koronan aikaan, kun ei saanut tavata ihmisiä ja uskalsimme laulaa ulkona pitäen pari metriä  etäisyyttä muista. Syksyllä tavataan ruokailun ja oluen merkeissä, joku hommaa tynnyrillisen olutta ja kaikki tuovat jotain syömistä. Tällä kertaa tapasimme arkipäivänä, jolloin useimmat olivat päivän töissä eivätkä ehtineet valmistaa mitään ja siksi päätettiin kokkailla illalla yhdessä. Kuorimme ja pilkoimme valtavia määriä kurpitsaa ja porkkanoita ja sipulia ja paprikaa jne ja keitimme isossa padassa chili con carnea ja kurpitsakeittoa ja oli tosi herkullista ja mukavaa. Minä vein pikkumunkkeja jälkiruoaksi.

Joltakin löytyi karnevaalikamoista kokin vaatteet ja ”pääkokki” sai ne päälleen. Kuvat kaappasin naapuriston signalryhmästä. 

Tässä istuttiin lopuksi nuotion äärellä lämmittelemässä.

Tänään lähetti yksi naapuri valokuvan, jonka oli ottanut aamulla makuuhuoneestaan. Huh, valtavan iso Zoropsis spinimana oli tullut kylään, hän pelasti sen, minä olisin ottanut heti pölynimurin, kun inhoan hämähäkkejä. Iik!!

Tykkään enemmän lampaista ja on kiva katsella miten koirat pitää lampaan oikeassa paikassa. Lampurikin pääsi kuvaan. 

Meidän naapurissa on vanha maalaistalo, jonka pihaa ihailen aina ohi kulkiessa. 

Unohdin ostaa kukkia maljakkoon ja piti käydä pellon viereltä hakemassa jotain maljakkoon

Pyörämatka 2024/3

 Oulun Siika Pyhä Kala opeteltiin ennen suomalaisten jokien nimiä, saksalaisetlatelevat vuorostaan  opetellakseen sivujokien nimet Iller, Lech, Isar, Inn, fließen rechts zur Donau hin. Wörnitz, Altmühl, Naab und Regen kommen ihr von links entgegen eli Iller , Lech, Isar ja Inn yhtyvät Tonavaan oikealta, ja me pyöräilimme Isar-joen rantaa, Isarin rannallahan on mm. München. Kova virtaus oli ja veden väri oli vähän erikoinen.

Matkatoimisto oli antanut meille lahjakortit Weisswurst-makkaraa varten, sitä saimme matkan varrella olevasta baijerilaisbaarista ison annoksen. Makkarat lämmitetään liemessä ja tarjoillaan makean sinapin ja Brezelin kanssa. Weisswurst valmistetaan vasikanlihasta ja syödää perinteiteisisti ennen kello 12, se oli tärkeää kun ei ollut vielä jääkaappjea .aikainen syönti on jäänyt perinteeksi usein kututaan tuttuja weisswurstaamiaiselle,

Seuraava paikka oli Bad Tölz, pienehkö kiva kaupunki. Yksi Saksan pidetyimpiä poliisisarjoja , Der Bulle von Tölz, on tehty Bad Tölzissä. Meillä oli niin kiva hotelli ja aamiaiskahvila, että pitää oikein linkittää.

Kirkkoja riittää Baijerissa

 Kiipesimme ylös pääkallovuorelle, josta oli hieno näköala alas kaupunkiin. Tuo Leonard oli niin hauskan näköinen, että piti ottaa kuva.

Siellä se Isar virtaa

Bad Tölzin pääkatu, siellä me katukahviloissa söimme matkan parhaat jäätelöt ja Aperolit.

Olimme kaksi yötä Bad Tölzissä ja teimme sieltä retken Tegernseelle, jonka seutu on varakasta, siellä asuu ne kauniit ja rikkaat. Reitti ei aina ollut ihan minun mieleeni, kun oli soraisia ylä- ja alamäkiä ja pelkään jarruttaa ja pari kertaa talutin pienen matkan. Kuviakaan ei näköjään tullut juuri otettua, piti keskittyä niihin sorateihin.

Viimeimnen kuva Bad Tölzistä oli paakallovuoren huipulla olevasta kappelista

Nyt oli paluumatkan aika. Koska olimme muuttaneet alussa reittiä, piti löytää paluureitti, mutta se löytyi helposti Komoot-Appista ja haillme autot Starnbergin parkista ja ajoimme Müncheniin. Seuraavana aamuna alkoi Oktoberfest Münchenissä ja hotellissa näkyi nahkahousuja ja dirndliä

Ja porukat istuivat ulkona juomassa - ei enää pelkästään olutta vaan paljon myös Aperol Spritziä, ajat muuttuvat myös Baijerissa.

Meillä oli vähän kulttuurinhimoa  ja kävimme ensin katsomassa Asam-kirkkoa, turhan paljon kultaa meille

Ja taidemuseossa oli kivan hiljaista kun porukoilla on eri ohjelma.

Ja sitten näimme ihan sattumalta miten Oktoberfestin isännät lähtevät kulkueella hevosilla Theresienwieselle avaamaan oluttynnyrit ja juhlat. 

Hevoset lähdössä Theresienwieselle

          

Sitten tulikimkiire lähteä siitä hälinästä. Olimme varanneet kahdeksi yöksi hotellin Ammerjärven rannalta ja tarkoitus oli käydä niinä päivinä katsomassa halvaantunutta ystäväämme, mutta hän ja vaimonsa olivat sellaisessa flunssassa, että emme kerta kaikkiaan riskeeranneet mennä käymään ja piti keksiä uutta ohjelmaa ja ajoimme pyörällä järven rantaa 20 km Diesseniin, jossa  on meille ennestään tuttu kokea barokkikirkko. Illalla söimm hotellissa ja nautimme ranskalaisentarjoilija, söpöstä saksankielestä. Iltakävely tehtiin Herrschingin promenaadilla.