Tammikuun taidetta

 Onpa ollut aika taiderikas kuukausi. Luokkakokouksen yhteydessä meillä on ollut tapana ennen kokousta käydä Amos Rexissä ja siellä oli tällä kertaa belgialaisen Hans op de Beeckin jännä näyttely Hiljainen paraati.

Kävimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa Didrichsenin kotimuseossa, kun olin jo pitkään halunnut nähdä sen rakennuksen. Siellä sattui olemaan Eila Hiltusen näyttelyn viimeinen päivä. Kyllä se talo meille kelpaisi.

Sitten ajettiin Espoon Emmaan, jossa oli pieni osa Tokmanni-miljonääri Kyösti Kakkosen valtavaa designkokoelmaa

Muutenkin Helsinki oli todella kaunis, kerrankin ilman sadetta.

Elokuviinkin ehdimme, Klaus Härön leffoja rakastan ja My sailor, my love oli mieluinen.

Kahdessa kyläpaikassa saimme Runebergin torttuja ja lentokentällä söin laskiaispullan, en muistanutkaan miten hyvää se voi olla kun viimeksi varmaan viime vuosituhannella saanut näitä leivonnaisia❤️

Ruoka oli kaikkialla hyvää, vähän vain ihmetytti paremmassa ravintolassa pöytänaapuri, joka istui aika lähellä minua ja riisui lenkkarit jalasta ja istahti villasukat jalassa penkille räätälin asentoon.

Kotiin lähti Marimekon käsilaukku, pöytäliinakangas, ohutta ruisleipää ja pastilleja ja uusi käännös Sally Salmisen Katrinasta. Olipa onnistunut matka!

Maapallo ja me too

Kävimme Ruhrin alueella Oberhausenissa näyttelyssä nimeltä Das zerbrechliche Paradies eli hauras paratiisi. Näyttely oli entisessä kaasukellossa kahdessa kerroksessa, alhaalla ensin kuvia tästä kauniista maapallostamme ja yläkerrassa näytettiin, mitä kaikkea pahaa ihmiset ovat maapallolle tehneet. 

Uskomattoman hienoja valokuvia!

Seuraavassa kuvassa lehdenleikkaajamuurahaisia, jotka leikkelevät lehtiä muruiksi, ruokkivat muruilla sieniä ja sitten syövät ne sienet.

Suomikin oli päässyt siihen kauneuden puolelle, kuvassa Oulangan luonnonpuisto. 

Ne kauhukuvat tulvista, tulipaloista, muovijätteistä, metsien raivaamisesta etc jätin kuvaamatta.

Toinen tammikuun taidejuttu oli Kölnin Wallraff-Richartz museon Susanna/Me Too-näyttely, joka on maailman ensimmäinen näyttely nykyään hyvin ajankohtaisesta teemasta ja nimenomaan Kölnissä, jossa katolinen arkkipiispa ei ota kovin tosissaan seksuaalisen hyväksikäytön ongelmaa.

Susanna tunnetaan raamatun Danielin kirjasta. Hänellä oli tapana mennä kävelemään puutarhaan. 

19Kun (palvelus)tytöt olivat menneet pois, vanhimmat (Susannaa himoinneet miehet)nousivat piilostaan, ryntäsivät Susannan luo 20ja sanoivat: »Puutarhan portit ovat kiinni, eikä kukaan näe meitä. Me haluamme sinut – tee mitä tahdomme ja makaa kanssamme. 21Jos kieltäydyt, me todistamme sinua vastaan. Sanomme, että täällä oli nuori mies sinun kanssasi ja että sinä siksi lähetit tytöt pois.» (lähde raamattu.fi). 

Näyttelyssä oli tietoa jo tuhansien vuosien aikaisesta me too-ongelmasta

Uusin taulu oli The New Yorker lehden kansikuva vuodelta 2018, jossa istuu naisnäyttelijä, nykypäivän Susanna, vähän epävarmana kun yksi harveyweinstein alkaa laskea alas kaihdinta, joka tuntuu Susannasta giljotiiniltä.

Dalai-laman 20 neuvoa onnelliseen elämään

1) Suuri rakkaus ja suuret saavutukset sisältävät myös suuren riskin

2) Kun häviät, muista saamasi oppitunti

3) Muista kolme K:ta: kunnioita itseäsi, kunnioita toisia ja kanna vastuu teoistasi

4) Joskus se, ettet saa haluamaasi on onnenpotku

5) Opettele säännöt hyvin, jotta osaat rikkoa niitä

6) Älä anna pienen riidan vahingoittaa suurta ihmissuhdetta

7) Kun tajuat tehneesi virheen, yritä korjata se välittömästi

8) Vietä joka päivä hetki aikaa yksin

9) Ota muutos avosylin vastaan, mutta älä luovu arvoistasi

10) Joskus hiljaisuus on paras vastaus

11) Elä hyvää, kunnioitettavaa elämää. Kun vanhenet ja muistelet menneitä, voit nauttia jo eletyistä hetkistä uudestaan

12) Kodin rakastava ilmapiiri on elämän perusta

13) Käsittele rakkaidesi kanssa riidellessä vain nykyisyyttä – älä kaivele menneitä

14) Jaa tietosi ja taitosi. Näin saavutat kuolemattomuuden

15) Ole hellä Maapallollemme

16) Käy kerran vuodessa jossain, missä et ole ennen käynyt

17) Muista, että paras ihmissuhde on sellainen, jossa rakkautenne toisianne kohtaan ylittää tarpeenne

18) Arvioi menestyksesi sen perusteella, mistä sinun täytyi luopua saavuttaaksesi sen

19) Jos haluat muiden olevan onnellisia, ole myötätuntoinen

20) Jos haluat olla onnellinen, ole myötätuntoinen

No, me päätimme totella kohtaa 20 ja lähteä maaliskuussa tänne:

Kuva:Wikipedia

Matkajalka vipattaa

 Viime vuosina on tietyistä syistä tuntunut siltä, että ei pääse minnekään ja innostuin nyt katsomaan blogipostauksiani ja todennut, että onhan sitä käyty Ranskassa ja Italiassa ja Tanskassa ja Ruotsissa ja Belgiassa ja Hollannissa ja Espanjassa eli luksusmuija, jos valitan. Se tunne, ettei päässyt jonnekin, johtuu siitä, että juuri ennen tuota kulkutautia me olimme painamassa nappia ja buukkaamassa lentoa Uuteen Seelantiin ja se haave ei ole vieläkään toteutunut. Kun on nähnyt miten yhtäkkiä ei pääsekään matkustamaan maasta toiseen ja kokenut sen karmean sairastapauksen, kun ystävämme sai Ranskassa aivoinfarktin ja joutui sairaalaan, jossa henkilökunta puhui vain ranskaa, on alkanut ehkä vielä enemmän miettimään mitä uskaltaa. 

Uskallamme nyt kuitenkin lähteä käväisemään Suomessa, sillä minulla on luokkakokous ja kun olemme sitten niin lähellä Tallinnaa, käväisemme päivämatkalla sielläkin. Jos joku osaa suositella, mitä niiden muutaman tunnin aikana kannattaa katsoa, niin antakaa ihmeessä vinkkejä.

Suurempi uskallus onkin sitten päätös lähteä maaliskuussa Israeliin ja Jordaniaan, juuri nyt kun Israelissa oli taas vaaleissa kannatettu niitä vähemmän rauhallisia tyyppejä. Nyt sitten pitää alkaa tutkia matkaoppaita ja olenkin jo sen verran oppinut, että tiedän noista kahdesta maasta hyvin vähän.

Vuodenvaihde 22/23

 Uuden vuoden otimme tällä kertaa vastaan ystävien luona Hampurissa. Pariskunta on kaksikielinen saksa/englanti ja otin aikanaan conversation lessons Claudialta ja ystävystyimme ja myöhemmin miehet tulivat kuvioihin mukaan ja meillä synkkaa nelisteen hienosti.

Matkalla Hampuriin poikkesimme Lauenburgiin pikkukaupunkiin Elben rannalla. Valitettavasti oli jo aika hämärä, pitää mennä uudelleen valoisan aikaan, sillä paikka on todella näkemisen arvoinen.

Hampurista käsin lähdimme Itämeren rannalle entisen DDR:n alueelle Boltenhageniin , mutta valitettavasti tuhat muutakin ihmistä oli keksinyt lähteä sinne ja välttelimme siksi mereen menevää pitkää laituria ja kävelimme vähän kaukaisempaa rantaa.

Lähistöllä on Bothmerin kiva punatiilinen linna 1700-luvulta, tosin me ehdimme katsoa sen vain ulkoa.

Ja nyt olemme matkalla kotiin paikassa, jonka nimeä en edes tiedä. Niin KARMEA liikenne on moottoriteillä ja muillakin isommilla teillä, että ajettuamme noin 200km noin neljässä tunnissa kamalassa sateessa, päätimme etsiä jostain hotellihuoneen ja yritämme jatkaa matkaa huomenna paremmalla onnella.

Hyvää tätä vuotta kaikille❤️🍀

Joulu 2022

 Huvitti kun huomasin, että jouluaatosta on tasan kaksi valokuvaa, ensimmäinen jo perinteeksi tulleesta naapuruston kello 17 joululaulutilaisuudesta, jossa oli tänä vuonna vähän osanottajia, monet olivat lähteneet lomalle

ja toinen punaviinistä, jota joimme herkullisen peuran kanssa. Aarikan tontun sain synttärilahjaksi ennen joulua.

Sain tasan kaksi joululahjaa, vasemmanpuolisilta naapureilta tiskirättejä ja oikeanpuolisilta naapureilta tiskirättejä.

Tai voihan tätä juustoakin pitää joululahjana, vaikka se tuli Ranskasta syntymäpäiväni johdosta. Vähän ihmettelin kun serkku lähetti camembertiä, mutta aprilliä, aprilliä, sehän olikin artesaanin valmistamaa valkoista suklaata.

Tapanina meille tuli suomalainen kummipoika ja joulukinkun asemasta laitoin Kodin kuvalehden reseptillä jouluista nyhtöpossua ja sepä olikin kiva idea, sen kanssa oli Spätzle ja punakaalia.

Sain synttäri- ja hääpäivälahjaksi retken Bonniin, vierailun Max Ernst-näyttelyyn ja hienon illallisen Marriot-hotellin Konrad-ravintolassa, josta on komeat näkymät Reinille ja Siebengebirgen kukkuloille. Taas jäi kuvat ottamatta tai no sainhan kuvan ravintolan herkullisesta voista ruohosipuliöljyssä.

Eilen teimme kummipojan kanssa kulttuurikierroksen ja kävimme katsomassa  kaupungin kirkkojen seimiä. Rautatieaseman rauhanseimi oli sitten viime näkemän saanut paikalle Jeesus-lapsen ja enkeleitä.

Sitten vaan kiertelimme eri kirkkoja

Pyhän Ursulan kirkon Goldkammeriin pääsee maksamalla kaksi euroa ja se kannattaa katsoa. Valtavien kultateosten lisäksi sen tärkeä nähtävyys on tuo ihmisten luista tehty seinä enkeleiden yläpuolella. Monet kutsuu paikkaa kauhukamariksi ja viereinen oluttupakin on nimeltään Schreckenskamner.

Oktagonin mallinen St.Gereon 800v vanhempi kuin tuomiokirkko ja minusta Kölnin kauneinpia.

Ensimmäistä kertaa meillä ei ollut joulukuusta, vaikka olimme kotona joulun, mutta en sitä nyt hirveästi  kaivannut. Huomenna lähdemme uudenvuoden viettoon ystävien luo Hampuriin ja nautimme siellä heidän kuusestaan.

Eilen kaupungilla meille sanottiin usein kaupoissa ja kirkoissa Guten Rutsch ja kummipoika ihmetteli, mitä ihmeen hyvää liukumista ne toivottavat. (Guten) Rutsch on tullut heprean sanasta rosch-ha-schana, joka tarkoittaa vuoden alkua.

Katsoimme jouluna pitkästä aikaa taas African queen ja kappas vaan, se olikin ylllättäen värillinen, siis se vanha tuttu Humphrey Bogartin ja Katherine Hephburnin kanssa ja innostuin taas kokeilemaan tehdä mustavalkoisesta kuvasta värikuvan, ja voilà, vanha „passikuvani“ on nyt värillinen

Guten Rutsch! Pysyköön pandemiat hiidessä ja menköön se venäläistyranni sinne hiiteen myös ja olkoon rauha maailmassa ja ihmisillä hyvä tahto.☮️