Montag, 16. Juli 2018

Uuniperunasalaatti



Tämän vuoden hitti on uuniperunasalaatti, joka tehdään näin:

Annos  8-10 hengelle

1,8 kg pieniä perunoita
3 rkl oliiviöljyä
suolaa
majoneesia*
1,5 dl kreikkalaista/turkkilaista jugurttia
1 dl vihanneslientä
3-5 rkl mietoa valkoviinietikkaa
mustapippuria myllystä
300 g härkäpapuja (saa olla pakaste)
nippu retiisiä
vihanneskrassia
nippu ruohosipulia
3 pehmeäksi keitettyä kananmunaa

Lämmitä uuni +200C.
Pese perunat,  leikkaa ne pitkittäin neljään osaan ja pyörittele oliiviöljyssä. Laita lohkot pellille ja paista noin 20 min. uunissa.  Pyörittele niitä välillä, jotta ne kypsyvät tasaisesti. Laita perunat kulhoon, ripottele päälle suolaa ja anna niiden jäähtyä.
(*tee majoneesi yhdestä munasta plus yhdestä keltuaisesta, 2 tl Dijon-sinappia, suolasta ja 2,5 dl öljyä tai tee niinkuin laiska minä ja käytä valmista majoneesia.)
Sekoita 3 rkl karkeaa sinappia jugurtin, kasvisliemen ja etikan kanssa, mausta suolalla ja pippurilla ja lisää majoneesiin.
Keitä härkäpapuja noin 3 min., kaada keitinvesi pois ja laske päälle kylmää vettä. Puristele pavuista esiin  vihreä „ydin“ ja heitä kuoret pois. Teoriassa ne voi syödä sen „kuorenkin“ kanssa, mutta silloin ne saattavat aiheuttaa ongelmia ruoansulatuksen kanssa.  
Lisää kastike ja pavut perunoiden sekaan ja anna vetäytyä 15 min.
Putsaa retiisit ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Leikkaa krassi ja ruohosipuli ja lisää ne salaattiin. Tarpeen tullen voi lisätä vähän kasvislientä. Mausta suolalla ja pippurilla ja koristele kananmunanpuolikkailla. Ripottele päälle vähän sormisuolaa ja koristele lopuksi muutamalla ruohosipulin varrella.

Samstag, 14. Juli 2018

Varjoa etsimässä

Euroopassa on helleaalto, jopa Suomessa, varmaan siitä syystä, että me emme ole lähteneet sinne. Meillä mittari näyttää vähän yli +30C, mutta virallinen lämpötila näyttää samaa +28C kuin Suomessa.
Sauvakävelyllä näemme usein lampaita ja nyt nekin olivat paenneet varjoon.


Miten ihmeessä te Suomessa pärjäätte helteen kanssa? Muistan kerran olleeni tuttavien luona, kun oli oikein kuuma ja meinasin yöllä tukehtua, kun siellä oli vain pienenpieni tuuletusikkuna, josta ei tullut nimeksikään ilmaa. Meillä on isot ikkunat, jotka voi  yöllä laittaa kokonaan auki ja päiväsaikaan laitamme ulkokaihtimet kiinni.






Tässä näkyy olohuoneen toinen ikkuna ulkoa päin, sähköllä toimiva kaihdin on kiinni ja sisällä on mukavan viileää. Terassin olisi voinut siivota ennenkuin ottaa kuvan.


Eilen (sauva)kävelin  helteestä huolimatta 9km ja iltapäivällä ajoin 12km pyörällä ja tänään olen vähän kokkaillut illallisvieraille ja nyt on aikaa istahtaa lukemaan Satu Vasantolan En palaa takaisin koskaan, luulen. Joskus menee kirjaa aloittaessa vähän aikaa ennenkuin pääsen kunnolla sisälle, mutta tämä kirja on temmannut mukaansa ensimmäisestä sivusta lähtien.


Freitag, 13. Juli 2018

Friday Favourite Photo


Voiko olla tämän liikuttavampaa!! Suomalaisen hoivakodin hoitaja oli hakenut asukkaille metsästä mustikan varpuja, joista vanhukset voivat itse poimia mustikat.♥♥♥

foto: T.R.

Mittwoch, 11. Juli 2018

Pystysuora metsä

Yksi Milanon ihmeellisyyksistä oli Bosco Verticale eli pystysuora metsä. Sillä nimellä kutsutaan kahta tornitaloa, joiden julkisivua peittää sadat puut, pensaat ja perennat, joista asukkaiden ei tarvitse huolehtia eivätkä he siihen varmaan pystyisikään. Ilmeisesti nuo katolla olevat vekottimet ovat joitain huoltojuttuja varten ja puutarhurit roikkuvat valjaissa "nostokurjesta".  Emme ehtineet mennä kovin lähelle, mutta ehkä tästä kuvasta saa silti jonkinlaisen käsityksen. Mikä ihanuus asua tällaisessa metsässä keskellä suurkaupunkia.


Sonntag, 8. Juli 2018

Viikonloppu Münsterissä

Meillä on viiden pariskunnan kaveriporukka, kaikki eri kaupungeista ympäri Saksaa ja tapaamme kerran vuodessa to-su, tällä kertaa Münsterissä. Münster on Westfalenin maakunnassa ja tunnettu yliopisto- ja virkamieskaupunki Aasee-nimisen järven rannalla. Kaupungissa on n. 300000 asukasta ja 55000 opiskelijaa ja enemmän polkupyöriä kuin asukkaita. Ulkopaikkakuntalaisen on syytä pitää pyöräliikennettä silmällä, sillä siellä ajetaan hurjaa vauhtia. Uudella rautatieasemalla on iso pyöräparkki, joka taitaa jo nyt olla liian pieni.



Osa yliopistoa on näin komeassa rakennuksessa.


Kulttuurin ystäville löytyy Münsteristä mm. Picasso-museoa sekä uusi upea kulttuuri- ja taidemuseo LWL.



Uskonpuhdistuksen jälkeen Münsterissä oli ns. Wiedertäufer eli anabaptisteja. He hävittivät paljon kuvia ja patsaita ja mm. näitä alemman kuvan patsaita käytettiin silloin kaupunginmuurin rakentamiseen. Kovalla työllä niitä on sitten myöhemmin yritetty kunnostaa.


Aivan mahtavan kauppatorin vieressä on tuomiokirkko ja satuimme sinne sopivasti kello 12, kun vanha astronominen kello soi. Vasemmalla ylhäällä oleva pieni trumpettiukko soitti ja luukut avautuivat ja Itämaan tietäjän tulivat kumartamaan Marialle ja Jeesus-lapselle ja kello soitti Lobet den Herren. Tungos vaan oli niin kova, etten oikein päässyt ottamaan valokuvaa.



Viimeisenä iltana istuimme tässä terassilla ja nautimme hyvästä ruoasta ja kauniista kesäillasta.


Iltakuvan otin toiseen suuntaan ja venerivin päässä tässä alemmassa kuvassa näkyy valkoinen joutsenmallinen vene, jota voi vuokrata. Siitä tuli kymmenisen vuotta sitten kuuluisa, kun yksi musta joutsen rakastui siihen eikä koskaan lähtenyt sen viereltä ja jos joku vuokrasi veneen, musta joutsen uiskenteli perässä.


Münsterissä on todella hienoja liikkeitä, sinne kannattaa mennä vaikka vaateostoksille ja adventtiaikana siellä on hienoja joulutoreja. Minun on Münsterissä käydessäni aina pakko mennä myös läheiseen Telgten pikkukaupunkiin, kun siellä on niin ihastuttava kukka- ja lahjatavarakauppa. En ole ikinä nähnyt missään niin kauniita kimppuja kuin he tekevät. Nytkin oli liikkeen edessä pöydällä tämä (varmaan jonkun tilaama) kranssi.


Mittwoch, 4. Juli 2018

Designvessa

Muistan, että aikanaan Saksaan tullessani olin usein vähän häkeltynyt, kun vessan lavuaarin hanasta ei tullut vettä. En nimittäin edistyneenä suomalaisena tajunnut, että on sellaisiakin hanoja, joista tulee vettä vain jalalla pumpattaessa. Kävimme Milanossa designmuseossa, joka oli todella komea ja moderni rakennus ja siellä törmäsin ihmeissäni taas sellaiseen systeemiin. Onhan se tietysti hygieeninen, mutta vähän ihmettelin nimenomaan DESIGN-museossa tuota primitiivistä "pumppua" lattian reunassa.


Montag, 2. Juli 2018

Milanossa

Milano oli jotenkin jäänyt näkemättä eli oli korkea aika käväistä siellä. Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat oikeastaan tuomiokirkko ja Leonardo da Vincin ehtoollisfresko luostarin seinällä, muuten siellä ei niin kamalasti ole nähtävyyksiä, mutta kaupunki on kiva ja siellä riitti meille neljäksi päiväksi tekemistä.
Castello Sforzescon ohi kuljimme monta kertaa, se oli aivan lähellä asuntoamme. Linnan tiloissa on nykyään museo, mutta Vinci-osasto oli remontin takia kiinni.


Goottiseen tuomiokirkkoon pitää ostaa lippu ja sinne oli nytkin silti pitkä jono.



Ostimme kombilipun ja kiipesimme ensin helteestä huolimatta jalan kirkon katolle, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Hissilippu olisi ollut huomattavasti kalliimpi. Olimme tosi fiksuja, kun menimme ensin (ilman jonotusta)  sivusisäänkäynnistä katolle ja sieltä pääsimme sitten suoraan kirkon sisälle.


Katolta näkyy ensinnäkin kaunpungille ja sieltä näkee myös hyvin noita lukemattomia patsaita.



Aika erikoinen tämä patsas, joka esittää pyhää Bartolomeoa, jonka iho on kuorittu. Se on ollut keskiajalla varmaan aika ihme.


Tuomiokirkon edessä oli tempaus pakolaisten hyväksi. Valkoisen maton päälle oli kirjoitettu isoin kirjaimin  BE  HUMAN  ja vieressä myytiin punaisia paperilaivoja, joilla ihmiset saivat koristella kirjaimet.



Leonardon ehtoollinen eli Il Cenacolo on maalattu Santa Maria delle Granzie-luostarin seinään. Luostarista on säilynyt vain kaksi seinää. Lippu piti varata kolme kuukautta aikaisemmin ja oli aika kalliskin, siihen verrattuna sanoisin, että ei tuonne välttämättä ole mentävä. Oikeastaan pidin enemmän niistä Etelä-Amerikan ehtoollistauluista, joissa oli lautasella marsupaistia.


Galleria taitaa olla niitä kaupungin tunnetuimpia paikkoja, sieltä löytyy kaikki muotiliikkeet.



Näkemisen arvoinen oli myös hautausmaa Cimitero Monumentale. Siellä näkee miten rikkaita milanolaiset ovat, hautakivet ovat vähemmän kiviä kuin valtavia monumentteja ja välillä aika erikoisia jos ei mauttomia.


Camparin perheellä on oikein viimeinen ehtoollinen hautamerkkinä. Rahasta ei ole puutetta.


Viimeisenä iltana menimme Navigli-alueelle, jossa on kanavia, joita pitkin aikanaan kuljetettiin mm. tuomiokirkon rakentamiseen tarvittu marmori.  Alueella on paljon ravintoloita ja siellä oli illalla paljon ihmisiä.



Kaikenlaisia kaupustelijoita siellä oli myös, kuvassa mm. laukkukauppias. Olin tosin ehtinyt ostaa itselleni käsilaukun kaupungilta, aitoa muovia ja osasin tinkiä ja maksoin vain 25€ pyydetyn 45€ asemasta.




Italiassa on se hyvä puoli, että hyvää ruokaa löytyy vaikka kuinka paljon. Kun tilasimme aperitiivona Aperol Sprizz, sen kanssa tuotiin samaan hintaan ainakin perunalastuja jos ei parempaakin purtavaa kuten tässä.


Paras ruoka oli Osteria di Brerassa, jossa söimme mm. meribassia suolakuoressa. Hyvää ruokaa ja hyvä palvelu.


Hyvää jäätelöä ja kakkua saa kaikkialta kaupungista.



Milanosta huomaa, että se on pohjoisitalialainen kaupunki ja siellä on aika vaurasta porukkaa. Me maalaiset ihmettelimme milanolaisten vaatteita, naisilla high heels ja miehillä on nykyään erittäin lyhyet (pitkät) housut, sellaiset, joita täällä ennen pilkattiin nimellä "nousuvesi". Saapa nähdä milloin tuo Allumies leikkaa housuistaan 15cm pois,