Lasarettia ja luonnonsuojelua

Älkää tulko lähelleni, tuntuu siltä, että ympäriltäni joutuvat vähitellen kaikki leikkaukseen. Ensin oma selkäni leikattiin tammikuussa, sitten ystäväni kaatui ratikkapysäkillä ja joutui saamaan endoproteesin olkapäähän, sitten toinen hyvä ystäväni kaatui pyörälomalla ja katkaisi kyynärpäänsä ja maanantaina Allumieheltä leikattiin ranne ja  nyt kaiken kukkuraksi BFF (joka joutui kipujen takia luopumaan pyörämatkasta) menee ensi viikolla leikattavaksi, kaulanikamiin joudutaan laittamaan metallituet. Nyt riittää,ei kiitos enää leikkauksia. Onneksi kaikilla on pätevät kirurgit hommissa.

foto: Pinterest

Australialaisystävämme olivat lomalla Jäämerellä ja näkivät vähemmän kivojakin juttuja kuten nämä jääkarhut. He pyysivät laittamaan tämän valokuvan jakeluun. Siinä siis jääkarhut pureskelevat muovipussia.

Pyörämatkalla Itävallassa harmitti, että juustot oli pakattu muoviin ja että jouduimme käyttämään muovikippoja viinilasina, sillä lasin kuljetus pyörälaukussa olisi ollut hankalaa. Tosin kyllä tiskasin nuo kupposet joka ilta hotellissa ja käytimme niitä koko matkan. Kaverit ostavat matkan aikana joka päivä kivennäisvettä muovipullossa, mutta meillä on alumiinipullo, johon laitamme hanavettä ja juomme sitä maissa, missä sitä voi juoda. Kamalinta maailmassa on maat, joissa ei voi juoda muuta kuin pullovettä.

Ostin tällaisia monikäyttöpusseja, joihin voi kaupassa  punnita hedelmät ja vihannekset eikä tarvitse käyttää kaupan muovipusseja.

Muuten yksi mieleenpainuvista muistoista muovikasseja koskien on Sowetosta Etelä-Afrikasta. Eräs matkabloggeri nimittääkin niitä osuvasti "the national flower of Soweto".

Tänään on juhannuspäivä, mutta eihän meillä mitään juhannusta ole tai oikeastaan on tällä kertaa, sillä Allumiehen kuoronjohtaja menee naimisiin ja pitää midsommarbröllop. Hän tutustui edellisen naisystävän kautta ruotsalaiseen kulttuuriin . Kuoro laulaa häissä mm. Lenas song. Kun keskiviikkona oli vielä yli +30C, niin lämpötila laski kamalan tuulen takia on tänään vain +20C ja seison nyt jatkuvasti vaatekaapin edessä ja mietin mitä voisi panna päälleen puutarhajuhliin näin viileällä. No, onhan tässä vielä kuutisen tuntia aikaa ja vaatekaupatkin on auki.

Uutta passia hakemassa

Taidan olla passihullu, kun olen säilyttänyt kaikki passini. Ennenhän passiin sai aina leimankin, se oli  lapsena/nuorena kamalan tärkeä juttu. Tässä ne ovat, kaikki Suomen passit jonossa. Koko on aika lailla pienentynyt vuosien mittaan.

Saksan passini on menossa vanhaksi ensi kuussa ja varasin ajan viranomaisilta ja menen tänään tilaamaan uutta. Ei uskoisi, mutta täällä takapajulassakin ollaan jo niin pitkällä, että netin kautta voi varata ajan eikä tarvitse jonottaa. Varsinkin tähän aikaan vuodesta passi- ja henkkaritoimistossa on ruuhkaa. Saksalaiset käyttävät normaalisti aina henkilökorttia, passia tarvitaan vain Euroopan tai EU:n ulkopuolelle ja itsellänikin on mukana aina vain henkkari tai siis kaksi, sekä Suomen että Saksan. Isompikokoista passia en viitsisi kuljettaa mukana.

Viimeiseen 10 vuoden passiini on kertynyt aika tavalla viisumeita. Sieltä löytyy mm. Myanmar, Laos, Kamputsea, Indonesia, Vietnam, Intia, Kiina, Australia. Hauskin merkintä on rajan ylitys Thaimaasta Laosiin, siinä kohtaa lukee kulkuneuvona "walk", sillä kävelimme siellä sillan yli maasta toiseen.

Uusimman tilaston mukaan Singaporen ja Etelä-Korean passit ovat "vahvimpia", niillä pääsee kaikkein useampaan maahan ilman viisumia. Sen jälkeen tulee Saksa, joka on yhtä maata parempi kuin Suomi ja muut Pohjoismaat, mutta en ole vielä saanut selville mikä se yksi maa on.
Nyyh nyyh, tänään tuo passini leimataan mitättömäksi ja 3-4 viikon sisällä saan uuden eli kestää kauemmin kuin suomalaisen passin toimitus. Hyvä puoli Saksan passissa on, että se on 10v voimassa eikä vain 5v kuten Suomen passi.

Sielunmaisemani

Itävallan Tirolissa oli todella kaunista ja kivaa, mutta täytyy taas sanoa, että oikea sielunmaisemani on sittenkin Italian puolella,  Etelä-Tiroli. Mahtavat maisemat ja ystävällisiä ihmisiä, siellä yhdistyy saksalainen tarkkuus rentoon italialaiseen elintapaan, molemmista ne paremmat puolet. Pyörämatkamme päättyi Itävallan itäiseen Tiroliin, josta ei ole pitkä matka Italiaan ja päätimme pyöräviikon päätteeksi lepäillä pari päivää siellä. Ystävämme olivat viime käynnillään nähneet juuri valmistumassa olevan hotellin, joka oli pääsiäisenä avannut ovensa ja saimme sieltä huoneet.

Saimme pienemmän huoneen puuttuessa valtavan ison sviitin ja siihen kuului myös tuo aurinkovarjoinen terassi ja sen mukana loistavat maisemat.

Uida saimme infinity altaassa ja ihailla sieltäkin käsin maisemaa.

Tarkoitus oli laiskotella pyöräkilometrien perään, mutta veri veti kuitenkin pari kertaa pienelle vaellukselle.

Tien varrella oli myynnissä marmelaadia, hunajaa ja mansikoita.

Ja perinteinen tunnin kävelylenkki Schennan kylästä Meraniin tehtiin tälläkin kertaa. Siellä voi ihailla viini- ja omenaviljelyksiä matkan varrella.

Jos joku haluaa muuttaa eläkeläisenä Espanjaan, niin meikäläinen muuttaisi Etelä-Tiroliin.

Pyörämatka jatkuu

Hypätään taas pyörän selkään ja jatketaan matkaa. Oi miten rakastin tuota pyörää, siinä oli satula, jonka päällä olisi voinut istua vaikka kuinka kauan. Ostamani ohjaustangon laukku oli myös tosi kätevä, siinä oli lompakkoni ja aurinkolasit, nenäliinoja ja aurinkovoidetta ja kamera ja se oli helppo ottaa aina mukaan, jos menimme kauemmaksi pyörästä. Akun lataus kesti aina reilusti kaksi päivää.

Keskipäivän piknik oli aina yksi kohokohta. Etsimme matkan varrelta ruokakaupan, vain yhtenä päivänä ei tullut kauppaa vastaan. Tässä kohtaa löytyi maalaistalo, jossa viitan mukaan oli myös kauppa ja eipä sitten muuta kuin sinne.

Ostimme tuoretta, vielä lämmintä leipää, itse tehtyä savustettua makkaraa,  maksapasteijaa ja kinkkua.

Kaikkien kuumimpina päivänä satuimme löytämään piknikpaikan joen rannasta. Siellä oli paljon perheitä ja lapset pulikoivat kirkkaassa kylmässä vedessä. Me saimme pestyä tomaatit puhtaassa vedessä.

Maisemat matkan varrella olivat kauniita, ongelma on vain, että edellä ajavat miehet eivät ota valokuvia ja ajavat kovaa vauhtia ja me naiset taas haluisimme pysähtyä kuvaamaan muistoja.

Slovenian raja ei ollut kovin kaukana ja sen huomasi kaksikielisistä kylteistä. Koska meillä oli aikaa, koukkasimme Maria Elend-kirkon kautta ja sepä kannatti. Pyhiinvaelluskirkko on rakennettu 1200-luvulla ja oi miten kaunis se oli. Elend on suomeksi kurjuus, sanaa näkee Marialle omistettujen kirkkojen nimessä, se muistuttaa paosta Egyptiin.

Poikkesimme kirkkoon arkipäivänä ja siellä oli silloinkin ihmisiä rukoilemassa, vaikka ei ollutkaan messun aika.

Poikkesimme myös Wörther-järvelle, se on Kärntenin osavaltion suurin järvi ja Velden, josta tämä kuva on, on suosittu lomakaupunki. Kuvassa on paikan tunnetuin hotelli, josta on tehty tv-sarjakin.

  

 

Tuossa kuvattiin juuri morsiusparia. Veldenin lähellä oli seuraava hotellimme ja saavuimme sinne kätevästi jo niin aikaisin iltapäivällä että  ehdimme nauttimaan kauniista puutarhasta ja uima-altaasta.

Matkan päämäärä oli Klopeinin järvi, joka on kuulemma Alppien lämpimin uimajärvi.  Saimme pienen kulttuurishokin kun saavuimme pääpaikalle, joka oli aivan täynnä matkamuistomyymälöitä ja fastfoodpaikkoja ja meille tuli kiire ajaa nopeasti hotelliimme, joka oli onneksi syrjässä hulinasta. Kuvasta saa väärän käsityksen paikasta, jonne meitä ei mikään vedä.

Itävalta oli ihan kiva ja totesimme, että ihmiset autoilijat ovat erittäin kohteliaita pyöräilijöitä kohtaan ja samoin jalankulkijoita. Jos ylitimme katua kohdasta, josta sitä ei saisi ylittää, autoilijat pysähtyivät kohteliaasti ja antoivat meille tietä.

Blogger pottuilee taas eikä meinaa antaa laittaa kuvia ja kirjoittaa tekstin minne haluaa, grrrrrr. En tiedä mitä tästä nyt tulee, mutta painan vaan enteriä ja sillä sipuli.

Suven sunnuntain söpöin kuva

tuli tänään australialaisystäviltä Huippuvuorilta:

Vähän ihmettelimme, kun he viime vuonna kertoivat kesän lomasuunnitelmastaan, mutta kun olen nyt katsellut näitä kuvia, ymmärrän vähän paremmin miksi joku lähtee Jäämerelle.

Photo: Geoff

Pyörällä Tirolissa (Innichen-Lienz)

Edellisessä postauksessa mietin kenen sääennustetta uskoisi. Päätettiin olla uskomatta ketään ja sepä olikin hyvä juttu, sillä joka päivälle oli luvattu ukkosta ja sadetta ja kertaakaan ei satanut tai ukkostanut ja meillä oli täydellinen sää koko ajan eikä kertaakaan tarvinnut muuta vaatetta kuin t-paidan. Huono tuuri kävi BFF:lleni, joka kärsi ennen matkaa niin kamalista selkä/iskiaskivuista, että hänen oli pakko perua osallistuminen matkaan, jota hän oli jo vuoden odottanut. Hän reagoi sitten tuskien lisäksi vielä kipulääkitykseen, joka teki hänestä kauko-ohjatun zombien, aivan kamala juttu. Onneksi hänellä oli apua käsillä ja mies pääsi mukaan jo maksetulle matkalle. Meitä oli nyt matkalla sitten vain viisi eli kolme miestä ja kaksi naista.

Matka alkoi Itä-Tirolista Lienzin kaupungista, joka on ihan söpö kaupunki. Meillä oli illalla kivaa aikaa kierrellä ja katsella paikkoja ja naiset löysivät kivan kenkäkaupankin, jossa myydään Fitflops, joissa kävelee kuin pumpulissa.

Seuraavana aamuna lähdimme lainapyörät mukana junalla Italian puolelle Innicheniin, jonne oli noin tunnin junamatka. Apinatkin saivat matkustaa tavallisessa vaunussa ilman häkkiä.

Ajomatka Innichenistä Lienziin oli koko viikon parhaita reittejä ja olimme tyytyväisiä, että vaivauduimme tuohon junamatkaan. Ensimmäinen pyörä on minun "pedelec" eli pyörä, joka kulkee vain polkiessa ja jos tuntuu raskaalta ajaa, voi painaa napista ja saada myötätuulta. Asteita on eco, tour, sport ja turbo ja ajoin periaatteessa aina ecolla ja joskus lyhyen ajan touria tai sporttia ja ehkä pari kertaa käytin muutaman sekunnin turboa jonkun kamalan ylämäen loppumetreillä. Miehistä kaksi ajoi tavallisella pyörällä ja ihailen heitä suorituksesta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi pyöräteitä ja usein Drau-joen rantaa.

Hirveän paljon kulttuuria ei matkalta löytynyt, muutama kirkko sentään nähtiin kuten tämä Strassenin komea kirkko.

Luontoa oli sitten sitäkin enemmän tarjolla. Drau pauhasi välillä kuin Niagaran putous ja välillä se oli pieni rauhallinen joki.

Ostimme aina aamulla matkaan lähtiessämme purtavaa ja punkkupullon piknikkiä varten ja löysimme aika usein piknikpaikan, jossa oli pöytä ja penkit.

Allumiehen kaulurista on tullut tuttavilta niin paljon kyselyjä, että vastaan tähän heti, että se ei ole mikään kaulatuki vaan Hövdingin turvatyyny, josta kadehdin häntä, sillä omat hiukseni olivat ihan märät ja lytyssä kypärän alla ja mies ajeli iloisena ja antoi tuulen helliä hiuksiaan.

Ketähän uskois?

Huomenna lähdemme kimpsuinemme ja kampsuinemme kohti Baijeria ja sieltä jatkamme matkaa Itävallan puolelle Tiroliin, jossa hyppäämme pyörän selkään ja ajelemme Kärnteniin.

Kovasti jännittää minkälainen sää tulee olemaan, viime viikkojen kokemusten takia pelätään enemmänkin kovaa hellettä tai sadetta. Vaikka Allumies oppi juuri yliopiston energia- ja ilmastoluennollaan, että pitempiaikaiset tiedotukset eivät pidä paikkaansa stratosfeerissä olevan jet streamin takia sulut auki en ymmärrä mitään sulut kiinni, on silti tullut heitettyä katse säätiedotuksiin. Sieltä onkin mukava valita se, mikä eniten miellyttää.

Joka tapauksessa nämä saksalaiset helteet (ystävämme pyöräilevät juuri itä-Saksassa +35C:ssa) eivät onneksi tule meitä haittaamaan, pikemminkin saatamme saada muutaman vesipisaran niskaan, mutta se ei ole ongelma. Sen jälkeen kun kastuimme aikanaan Provencessa (!) niin, että kengätkin olivat täynnä vettä ja ravintolassa toivat meille ensimmäisenä lattiarätit, että voimme pyyhkiä liian vedet pois tai viime vuonna Alpeilta startatessa  kun oli vain pari astetta lämmintä ja sataa tihutteli, meitä ei voi mikään shokeerata.
Ja tuskin siellä nyt tämännäköistä on;

foto credit