Pyörämatka Lyon -> Arles

 Tämän vuoden pyörämatka tehtiin taas Ranskassa ja se oli huomattavasti rasittavampi kuin edellinen Ranskan matka Elsassissa. Ilma oli paljon kuumempi ja  etapit pitempiä, ensimmäinen etappi oli kartan mukaan 80km ja se on hurja matka ensimmäiselle päivälle satulassa. Onneksi Allumies keksi, että voimme jättää auton Lyonin sojadta Vienneen ja se olikin hieno ratkaisu, sillä säästyimme 30 km matkasta huonolla kapealla soratiellä, joka vietti Rhoneen niin että olisi pitänyt koko ajan varoa kaatumasta ja putoamisesta jokeen. Lähetimmekin  matkan järjestelijälle kritiikkiä asiasta.

Matka oli niin rasittava, että en ehtinyt juuri ottamaan kuvia. Reitti oli siinä mielessä kurja, että matkan varrella ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta ostaa juotavas syötävästä puhumattakaan ja siinä sitten nautittiin sitä lämmintä vettä mitä olimme kuljettaneet helteessä. Olin porukan heikoin lenkki enkä enää lähtisi tuonne mukaan, vaikka kaupungit oli tietenkin todella ihania ja meidän kuuden hengen porukka on todella mukava.

Avignonissa olemme käyneet jo ennenkin, mutta tällä kertaa ehdimme myös paavin palatsiin

Elämän yllätykset

 Niin nopeasti kaikki muuttuu. Kun kesäkuussa kirjoitin kaveriporukan tapaamisesta Münchenissä, niin nyt vajaa kaksi kuukautta myöhemmin sama porukka tapasi taas Münchenissä, tällä kertaa edellisen tapaamisen järjestäjän hautajaisissa. Uskomatonta, että kaveri sairastui kurkkusyöpään ja kuoli kahden viikon päästä. Eivät olleet lääkäritkään ennen noin agressiivista syöpää nähneet. Hautajaiset oli siinä mielessä erikoiset, että kun virallinen puhuja oli kertonut vainajan hyvistä ominaisuuksista, vainajan poika piti erikoisen puheen. Vanhemmat oli eronneet pojan ollessa aika pieni ja poika valitti, että ei juuri nähnyt isäänsä, ei syntymäpäivinään, ei ensimmäisenä koulupäivänä, isä ei auttanut koulun valinnassa tai opiskelusta päätettäessä, ei tullut ylioppilasjuhliin jne. Koko porukka istui hiljaa ja oli vähän ihmeissään, mutta loppujen lopuksi suurin osa piti poikaa rohkeana. Jonkinlainen terapia se pojalle varmaan oli. Monet sanoo, että olisi pitänyt aikaisemmin puhua, mutta kaipa sitä on yritetty. 

Kun nyt oltiin taas näinkin kauas taas lähdetty, halusimme muutakin ohjelmaa kuin hautajaiset ja menimme Lehnbachhaus-museoon katsomaan Blau Reiter-näyttelyä, sillä pidämme niitten maalauksista.

Teimme myös pitkän lenkin Münchenin valtavan isoon puistoon, ns. Englischer Garten ja näimme surffaajia.

Olenkohan jo sanonut, että tämä helle on aivan kamalaa!?Tänään +36C😱

Moylandin linnassa

 Teimme retken Moylandin linnaan, joka sijaitsee lähellä Hollannin rajaa. Se on vanha vesilinna, joka toimii taidemuseona ja sen puutarha on tunnettu erivärisistä hortensioista.

Linnassa oli nyt Armin Müller-Stahlin taidenäyttely, jonka halusin välttämättä nähdä, sillä Armin on lempinäyttelijäni ja pidän hänen tauluistaan. Hän näytteli mm. Jim Jarmuschin leffassa Night on earth, jonka viimeinen osuus oli Helsingissä, mukana Matti Pellonpää.  

                                   Euroopan parlamentti

                         Illuminati

                                   

                   Kardinaalit keskustelevat seksistä kirkossa

                             Franz Kafka

Müller-Stahl on todella nero, on viulusti, näyttelijä ja taidemaalari. Olin niin innostunut tauluista, että unohdin kuvata linnan puiston mahtavat hortensiat. Ihmettelimme miten olivat jaksaneet kastella niitä tämän kesän helteellä.

Pari päivää pyöräilemässä tai sitten ei

 Tänä kesänä en ole juuri pyöräillyt kun helteiden takia ollaan jouduttu olemaan sisätiloissa. Nyt kun ei ollut ihan niin kuumaa, lähdimme muutamaksi päiväksi pohjois-Hesseniin ja otimme pyörät mukaan. Mittariini tuli 22km johtuen siitä, että sitten tiet muuttuivat soraisiksi ja vihaan/pelkään jarruttaa soratiellä ja kaiken huippu oli ylhäällä rinteellä kulkeva pyörätie, joka teki yhtäkkiä u-käännöksen todella jyrkkään alamäkeen ja se oli niin jyrkkä, että kaikki muutkin taluttivat pyöräänsä. Siinä vaiheessa päätin mennä seuraavalle rautatieasemalle ja palata junalla hotelliin. Ihmeitä sattuu Saksassakin, juna tuli ja siinä oli jopa hieno vaunu pyöriä varten.

Pyöräily vaihtui sitten patikointiin kauniissa maisemissa.

Hotellimme vieressä on upea vanha puuristikkotalo.

Ja niitä taloja löytyi myös Fritzlarin pikkukaupungista

Kirkossa oli kiva käydä nauttimassa viileydestä

Marienkirche Fritzlar

Hotellin ruoka oli taas kuin taidemaalaus, tässä lähimetsän herkullista peuraa

Kotimatkalla poikkesimme vielä Siegeniin, siellä on nimittäin Rubens syntynyt, tosin paikallisessa pikkumuseossa ei tietenkään ollut sitä parasta Rubensia.

Helteinen heinäkuu

 Kesäkuun loppu ja heinäkuu on olleet tänä vuonna ollut kaikkien aikojen kuumimpia ja kiitän Luojaa, että älysimme investoida aurinkopaneeleihin ja ilmastointilaitteisiin, vaikka niistäkin huolimatta olen kärsinyt. Ennätysmäinen määrä ihmisiä on kuollut kuumuuteen. Tässä juuri mietin, että olemme kesän aikana yhden  ainoan kerran syöneet terassilla, istumme aina sisällä.

Naapurimme/ystävämme Maria on 6.6. lähtien ollut sairaalassa  aivoinfarktin takia ja olemme käyneet paljon häntä katsomassa. Nykyään hän on Bonnissa kuntoutuksessa ja sinne matka on aina yhtä seikkailua kuten ylipäänsä Saksassa kaikki. Kun samaan aikaan sillat on käyttökelvottomia ja junat ei kulje kuin väärällä puolella Reiniä ja  tiet on ruuhkaisia, saattaa 30 km matkaan mennä parikin tuntia. Kummipoika menee pyörän kanssa junalla jonnekin, josta pääsee lautalla Reinin yli ja jatkaa siellä matkaa pyörällä ylös vuorelle, jossa kuntoutuslaitos on. 

Yksi hyvä puoli siinä sijainnissa on, sieltä on hienot maisemat. Vieraan vaikea tunnistaa, mutta tuolla vastapäisillä vuorilla näkyy mm. Petersberg, jossa valtiovieraat asuivat sillloin kun Bonn oli vielä pääkaupunki.

Siellä puiden takana seisoo myös söpö Schloss-Drachenburg

Foto: Schloss-Drachenburg.de

Täällä alkaa olla vesipula ja nurmikoiden kastelua pitäisi välttää ja muita kasveja saa kastella aamut ja illat.

Joku päivä sitten pakenimme hellettä läheiseen metsään

Löytyi peukaloisen pesäkin ja kun menin lähemmäksi, kaverit luuli saavansa ruokaa ja aukaisivat kurkkunsa. Jonkun ajan päästä tuli sitten äiti tai isä ruokkimaan heitä.

Kotona meitä odotti sitten lautasellinen herkullisia kirsikoita

Kokojyväpähkinäleipä

 Sain kaverilta hyvän reseptin: 

150g kaurahiutaleita

100 g pellavansiemeniä

70g auringonkukansiemeniä

30 g kurpitsansiemeniä

100g pilkottuja hasselpähkinöitä (tässä lukee 3/4 eli ei ihan pieneksi)

50 g pilkottuja saksanpähkinöitä

40g chiansiemeniä

2 rkl kookosöljyä

1 tl suolaa

15 g agavesiirappia

3,5 dl vettä

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja taikina peitetään liinalla kuudeksi tunniksi.

Uuni +175C

Ennen paistamista taikina sekoitetaan vielä hyvin. Leipä paistetaan leivinpaperilla vuoratussa suorakaiteen muotoisessa vuoassa 25 minuuttia. Sen jälkeen se otetaan vuoasta pois ja paistetaan leivinpaperin päällä vielä 35-40. minuuttia. Annos mahtuu pienempään vuokaan.

Huh hellettä ja keikka Baijeriin

 Enpä muista kokeneeni näin pitkää ja kamalaa hellettä koskaan. Mikä onni, että meillä on aurinkosähkö ja ilmastointi olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Terassilla oli eilen +42C eikä tehnyt mieli lähteä ulos.

Viime viikkoina on ollut paljon kivaa ohjelmaa. Kävimme mm. Allumiehen entisen työkaveriporukan tapaamisessa Baijerissa. Kun aika ja paikka oli jo kauan sitten sovittu, ei tajuttu etukäteen, että juuri kun olimme Münchenin parhaassa Biergartenissa on jalkapallon mm-kisoissa Saksan peli. Jos olisimme tienneet, emme varmaan olisi menneet tuonne, mutta mikä onni, että menimme. Waldwirtschaft on sitä oikeaa Baijeria, kannattaa käydä. Saimme hyvää ruokaa  ja tunnelma oli täydellinen, kun Saksa voitti 7-1. Suurimmassa osassa Waldwirtschaftia on itsepalvelu, mutta meille oli varattu palvelu ja se olikin täydellinen.

Yhtenä päivänä kävimme porukan kanssa Münchenin keskustassa. Olen ollut viime aikoina laiska ottamaan kuvia, tässä muutama

Kaikkein parasta oli 5Höfe ostoskeskuksen riippuva puutarha. Katosta roikkuu alaspäin kasvavia kasveja. Kasvien yläpuolella ei ole valoa, sitä tulee vain alhaalta ja siksi kasvit kasvavat alas. Tippakastelu toimii automaattisesti niin, ettei alla kulkevien ihmisten päälle tipu vettä.

Kävimme syömässä Gabelspiel-nimisessä ravintolassa, unohtumaton kokemus, niin loistavia pikkuruokia, kuvassa vain pieniosa menyystä, täydellinen ulkonäky ja maku.

Iloinen yllätys Münchenissä oli, että saimme parkkeerata jopa keskikaupungilla sähköauton kolme tuntia ilmaiseksi.

Ennen Müncheniä käväisimme Ammersee-järvellä

Kotona oli taas kaikki hyvin kun suomalaiset „talkkarit“ olivat kastelleet kukat ja pitänee hyvää huolta kaikesta. Oikeastaan me olemme heille kiitollisuudenvelkaa, mutta he ajattelevat toisin ja jättivät pöydälle kauniin kukkakimpun.