Kuukausi taas mennyt

 Miten ihmeessä aika kuluu niin nopeasti, kohta loppuu jo lokakuukin. Karmean kesän jälkeen syksy on ollut hyvä, nurmikkokin on taas hengissä hurjan helteen jälkeen.

Rakastan Ranskassa näitä keijukukkia, sirokesäkynttilä suomeksi ja vihdoinkin ne lähtivät hyvin kasvamaan meilläkin

Pyhä bambu tai taivaallinen bambu värjäsi syksyllä lehtensä upean väriseksi

Lokakuun alussa pidimme naapureiden kanssa perinteinen syysjuhla, tällä kertaa teemana oli Pohjoismaat (vaikka en kuulunutkaan järjestyskomiteaan) ja tarjolla oli mm.  loimulohta  ja mölkkyä pelattiin innolla, bileet kestivät kolmesta iltapäivällä kello yhteen yöllä, silloin piti t-paita vaihtaa lämpimämpään asuun.

Taidettakin on nähty ja kuultukin. Olin Kölnin saneeratussa oopperatalossa. Sitä saneerattiin 14 vuotta ja kustannukset nousivat alunperin budjetoidusta 250 miljoonasta eurosta 1,5 miljardiin, näin täällä meillä!

Düsseldorfissa kävimme edesmenneen saksalaisen  Jörg Immendorfin näyttelyssä ja tykättiin kovasti

Oli siellä taidepalatsissa Niki de  Saint Phalleakin, paljon Nanaa, niihim alkaa jo kyllästyä, mutta tämä oli ihan hauska

Olen ollut pitkään vapaaehtoistyössä kun naapurin 86v on ollut aivohalvauksen jälkeen toipilaana kotonaan. Olen kuljettanut häntä lääkäriin ja hoitanut ostoksia ja harjoittanut kävelyä ja vienyt ruokaa. Alussa oli helpompaa, mutta nyt madame on taas alkanut epäillä, että lääkärit, jotka pelastivat hänen henkensä, antavatkin hänelle aivan turhaan verenpainelääkettä ja statiineja kun hän itse vannoo, että fermentoidut japanilaiset pavut ovat paljon tehokkaampia ja vaarattomampia, joskus meinaa mennä hermot.

Vielä vajaa kaksi viikkoa ja nää lähtee syyslomalle, kiva kiva.

Pyörämatka Lyon -> Arles

 Tämän vuoden pyörämatka tehtiin taas Ranskassa ja se oli huomattavasti rasittavampi kuin edellinen Ranskan matka Elsassissa. Ilma oli paljon kuumempi ja  etapit pitempiä, ensimmäinen etappi oli kartan mukaan 80km ja se on hurja matka ensimmäiselle päivälle satulassa. Onneksi Allumies keksi, että voimme jättää auton Lyonin sojadta Vienneen ja se olikin hieno ratkaisu, sillä säästyimme 30 km matkasta huonolla kapealla soratiellä, joka vietti Rhoneen niin että olisi pitänyt koko ajan varoa kaatumasta ja putoamisesta jokeen. Lähetimmekin  matkan järjestelijälle kritiikkiä asiasta.

Matka oli niin rasittava, että en ehtinyt juuri ottamaan kuvia. Reitti oli siinä mielessä kurja, että matkan varrella ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta ostaa juotavas syötävästä puhumattakaan ja siinä sitten nautittiin sitä lämmintä vettä mitä olimme kuljettaneet helteessä. Olin porukan heikoin lenkki enkä enää lähtisi tuonne mukaan, vaikka kaupungit oli tietenkin todella ihania ja meidän kuuden hengen porukka on todella mukava.

Avignonissa olemme käyneet jo ennenkin, mutta tällä kertaa ehdimme myös paavin palatsiin

Elämän yllätykset

 Niin nopeasti kaikki muuttuu. Kun kesäkuussa kirjoitin kaveriporukan tapaamisesta Münchenissä, niin nyt vajaa kaksi kuukautta myöhemmin sama porukka tapasi taas Münchenissä, tällä kertaa edellisen tapaamisen järjestäjän hautajaisissa. Uskomatonta, että kaveri sairastui kurkkusyöpään ja kuoli kahden viikon päästä. Eivät olleet lääkäritkään ennen noin agressiivista syöpää nähneet. Hautajaiset oli siinä mielessä erikoiset, että kun virallinen puhuja oli kertonut vainajan hyvistä ominaisuuksista, vainajan poika piti erikoisen puheen. Vanhemmat oli eronneet pojan ollessa aika pieni ja poika valitti, että ei juuri nähnyt isäänsä, ei syntymäpäivinään, ei ensimmäisenä koulupäivänä, isä ei auttanut koulun valinnassa tai opiskelusta päätettäessä, ei tullut ylioppilasjuhliin jne. Koko porukka istui hiljaa ja oli vähän ihmeissään, mutta loppujen lopuksi suurin osa piti poikaa rohkeana. Jonkinlainen terapia se pojalle varmaan oli. Monet sanoo, että olisi pitänyt aikaisemmin puhua, mutta kaipa sitä on yritetty. 

Kun nyt oltiin taas näinkin kauas taas lähdetty, halusimme muutakin ohjelmaa kuin hautajaiset ja menimme Lehnbachhaus-museoon katsomaan Blau Reiter-näyttelyä, sillä pidämme niitten maalauksista.

Teimme myös pitkän lenkin Münchenin valtavan isoon puistoon, ns. Englischer Garten ja näimme surffaajia.

Olenkohan jo sanonut, että tämä helle on aivan kamalaa!?Tänään +36C😱

Moylandin linnassa

 Teimme retken Moylandin linnaan, joka sijaitsee lähellä Hollannin rajaa. Se on vanha vesilinna, joka toimii taidemuseona ja sen puutarha on tunnettu erivärisistä hortensioista.

Linnassa oli nyt Armin Müller-Stahlin taidenäyttely, jonka halusin välttämättä nähdä, sillä Armin on lempinäyttelijäni ja pidän hänen tauluistaan. Hän näytteli mm. Jim Jarmuschin leffassa Night on earth, jonka viimeinen osuus oli Helsingissä, mukana Matti Pellonpää.  

                                   Euroopan parlamentti

                         Illuminati

                                   

                   Kardinaalit keskustelevat seksistä kirkossa

                             Franz Kafka

Müller-Stahl on todella nero, on viulusti, näyttelijä ja taidemaalari. Olin niin innostunut tauluista, että unohdin kuvata linnan puiston mahtavat hortensiat. Ihmettelimme miten olivat jaksaneet kastella niitä tämän kesän helteellä.

Pari päivää pyöräilemässä tai sitten ei

 Tänä kesänä en ole juuri pyöräillyt kun helteiden takia ollaan jouduttu olemaan sisätiloissa. Nyt kun ei ollut ihan niin kuumaa, lähdimme muutamaksi päiväksi pohjois-Hesseniin ja otimme pyörät mukaan. Mittariini tuli 22km johtuen siitä, että sitten tiet muuttuivat soraisiksi ja vihaan/pelkään jarruttaa soratiellä ja kaiken huippu oli ylhäällä rinteellä kulkeva pyörätie, joka teki yhtäkkiä u-käännöksen todella jyrkkään alamäkeen ja se oli niin jyrkkä, että kaikki muutkin taluttivat pyöräänsä. Siinä vaiheessa päätin mennä seuraavalle rautatieasemalle ja palata junalla hotelliin. Ihmeitä sattuu Saksassakin, juna tuli ja siinä oli jopa hieno vaunu pyöriä varten.

Pyöräily vaihtui sitten patikointiin kauniissa maisemissa.

Hotellimme vieressä on upea vanha puuristikkotalo.

Ja niitä taloja löytyi myös Fritzlarin pikkukaupungista

Kirkossa oli kiva käydä nauttimassa viileydestä

Marienkirche Fritzlar

Hotellin ruoka oli taas kuin taidemaalaus, tässä lähimetsän herkullista peuraa

Kotimatkalla poikkesimme vielä Siegeniin, siellä on nimittäin Rubens syntynyt, tosin paikallisessa pikkumuseossa ei tietenkään ollut sitä parasta Rubensia.

Helteinen heinäkuu

 Kesäkuun loppu ja heinäkuu on olleet tänä vuonna ollut kaikkien aikojen kuumimpia ja kiitän Luojaa, että älysimme investoida aurinkopaneeleihin ja ilmastointilaitteisiin, vaikka niistäkin huolimatta olen kärsinyt. Ennätysmäinen määrä ihmisiä on kuollut kuumuuteen. Tässä juuri mietin, että olemme kesän aikana yhden  ainoan kerran syöneet terassilla, istumme aina sisällä.

Naapurimme/ystävämme Maria on 6.6. lähtien ollut sairaalassa  aivoinfarktin takia ja olemme käyneet paljon häntä katsomassa. Nykyään hän on Bonnissa kuntoutuksessa ja sinne matka on aina yhtä seikkailua kuten ylipäänsä Saksassa kaikki. Kun samaan aikaan sillat on käyttökelvottomia ja junat ei kulje kuin väärällä puolella Reiniä ja  tiet on ruuhkaisia, saattaa 30 km matkaan mennä parikin tuntia. Kummipoika menee pyörän kanssa junalla jonnekin, josta pääsee lautalla Reinin yli ja jatkaa siellä matkaa pyörällä ylös vuorelle, jossa kuntoutuslaitos on. 

Yksi hyvä puoli siinä sijainnissa on, sieltä on hienot maisemat. Vieraan vaikea tunnistaa, mutta tuolla vastapäisillä vuorilla näkyy mm. Petersberg, jossa valtiovieraat asuivat sillloin kun Bonn oli vielä pääkaupunki.

Siellä puiden takana seisoo myös söpö Schloss-Drachenburg

Foto: Schloss-Drachenburg.de

Täällä alkaa olla vesipula ja nurmikoiden kastelua pitäisi välttää ja muita kasveja saa kastella aamut ja illat.

Joku päivä sitten pakenimme hellettä läheiseen metsään

Löytyi peukaloisen pesäkin ja kun menin lähemmäksi, kaverit luuli saavansa ruokaa ja aukaisivat kurkkunsa. Jonkun ajan päästä tuli sitten äiti tai isä ruokkimaan heitä.

Kotona meitä odotti sitten lautasellinen herkullisia kirsikoita