Dienstag, 3. Oktober 2023

Suomen kavereita katsomassa

 Käytiin Suomessa ja tapasin neljän päivän aikana 26 tuttua❤️, joista 15 entistä luokkakaveria „kansakoulun“ ekalta luokalta, ihme oikeastaan, että poikia oli kymmenen ja tyttöjä vain viisi. Kaikki tunnisti minut, minä en ihan kaikkia muistanut. Varmaan muistivat senkin takia, että eka luokan laskiaisena koko luokka, muistaakseni 36 oppilasta, oli kotonani ja isä otti meistä kuvan. Oli niin kiva nähdä luokkakavereita, että päätettiin pitää seuraava kokous vähän nopeammin.


Suomessa oli kiva sää, vain kerran Tampereella satoi kaatamalla. Ilmastonmuutos näkyy kaikkialla, myös meillä, sillä eilen eli lokakuussa oli +26C, ei ihan normaalia.

Allumies sai kokeilla miekkausta, mutta ei siitä tule hänen lajiaan, koska kädessä on nivelrikkoa.



Helsingissä kävimme Tiina Itkosen hienossa näyttelyssä




ja ihailimme Espan istutuksia. Pääsin siihen käsitykseen, että helsinkiläiset eivät ole kaikki niin amused uudesta Espasta, mutta me sitäkin enemmän. Meistä on juuri hienoa, että autoliikennettä vähennetään ja Espalla on kivoja istumapaikkoja.


Johanneksen kirkossakin käytiin ja mietittiin, kuka tyyppi siinä edessä seisoo löylykauha kädessä, mutta sitten välähti, että Johanneshan oli kastaja. Patsas on vuodelta 2004 eli ei ole siinä olekaan aina ollut.



Sunnuntaiaamuna kävimme vielä nopeasti kauppatorilla ostamassa puolukoita ja suppilovahveroita

ja katselimme miten ihmiset kävivät uimassa viileällä säällä. Lähetin kuvan kölniläisille ystäville, jotka eivät tajunneet mistä oli kyse ja vastasivat, että „meilläkin on +26C“.  



Olipa kiva käydä Suomessa, vaikka aikataulu oli todella epäsopiva sillä luokkakokouksesta ilmoitettiin viime tipalla. Olisin niin mielelläni mennyt Helsingissä katsomaan Everstinnaa ja Tampereella Katrinaa, mutta ei sopinut aikatauluun, harmi. Pitää varmaan tehdä erikseen teatterimatka.

Lensimme muuten tällä kertaa Berliinin kautta Eurowingsillä, kaksi ihmistä samaan hintaan kuin yksi lentäisi Düsseldorfista Finnairilla, parin tunnin vaihdosta saa hyvän tuntipalkan. Menomatkalla jatkolento oli myöhässä, paluu sujui hienosti.

Sonntag, 24. September 2023

Viikon kulttuuri

 Sanooko teille Chaïm Soutine  jotain? (Piti kopsata tuohon se nimi netistä, kun en tiedä miten iin päälle saa kaksi pistettä.) Minulle se ei sanonut, mutta onneksi näimme lehdessä ilmoituksen hänen näyttelystään Düsseldorfissa, kuulosti mielenkiintoiselta ja se kyllä kannatti katsoa. Soutine (1894-1943) oli juutalaissyntyinen valkovenäläis-ranskalainen taidemaalari, joka puhui alunperin ainoastaan jiddisin kieltä ja muutti sitten kielitaidottomana ja köyhänä Pariisiin. Hän osasi maalata ainoastaan mallin mukaan, yhtään taulua ei ole muistista maalattu. Sanotaan, että monet tunnetut taidemaalarit kuten Dubuffet, Pollock ja Francis Bacon saivat Soutinelta vaikutteita. Soutinen lempiteema oli alhaisemman kastin ihmiset, kokit, hissipojat, siivoojat jne. Me olimme aivan haltioissamme tauluista ja ihmettelimme, että emme tunteneet taiteilijaa ennestään.

0








Toinen teema oli ruokakuvat, mutta niistä en niin piitannut, Francis Bacon ilmeisesti enemmän.

Muutama taulu esitti provencelaisia kaupunkeja, tässä on kaikki vähän kallellaan, reaktiona ensimmäiseen maailmansotaan, joka sekoitti kaiken.


Tässä olen näkevinäni vähän Chagallia, vaikka Chagall ja Soutine olivat oikeastaan täysin erilaisia, Chagall maalasi paljon juutalaisia, Soutine taas ei ollenkaan.


Soutine oli muuten Modiglianin hyvä kaveri. Ihmettelin ensin tätä, kun muistutti niin Modiglianin tyyliä, kunnes tajusin, että siinä olikin Modiglianin potretti Soutinesta. (Kuva Wikiart)


Toinen viikon kohokohta oli eilinen Beethovenfest Bonnissa ja siellä Mahler Chamber Orchestra johtajana ja solistina fantastinen sympaattinen Pekka Kuusisto, joka ansaitsi standing ovations. 🎻


Ohjelmassa oli Beethovenin ihanan viulukonserton lisäksi Haydn’in Jäähyväissinfonia, jonka lopussa orkesterin jäsenet vähän kerrallaan nousevat ylös ja jättävät estradin. Sinfonian Haydn sävelsi ollessaan hovikapellimestari ruhtinas Esterhazyn linnassa, hän halusi kiinnittää huomiota muusikkojen huonoon palkkaan. Olisin varmaan ihmetellyt muusikkojen lähtöä, jos en olisi ohjelmalehtistä lukenut. Lopussa oli enää vain Pekka jäljellä. Olipa elämys!

Samstag, 16. September 2023

Kuolinilmoitukset

 Olen varmaan koko ikäni lukenut lehdistä kuolinilmoitukset, Suomessa on usein kauniita värssyjä, Saksassa on alkanut olemaan aina enemmän valokuvia vainajasta. Ranskassa ja Italiassahan on taas hautakivissä usein vainajan valokuva.


Silloin tällöin Saksassa on tullut vastaan erikoisempiakin ilmoituksia, esim. vihastuneen ihmisen tekemä ilmoitus. Yhden lääkärin kuolinilmoituksessa luki: tohtori X:n kuoleman johdosta tulee mieleen vai yksi sana, kiitos. Allekirjoitus: potilas. Jossain ilmoituksessa tytär vinoili, kun perintö meni äitipuolelle. 

Kollegani sai sähköpostitse ilmoituksen tuttavansa vaimolta, että mies on kuollut. Hän soitti heti vaimolle ja kuuli, että mies on edelleen elossa, hän oli vain kirjoittanut vaimolleen valmiin tekstin ja vaimo lähetti sen vahingossa kiertokirjeenä kaikille tuttaville.

Viime vuonna ystävämme sai Ranskassa ollessamme stroken. Hän on nyt pitkän odysseian jälkeen kotona ihmeen hyvässä kunnossa, puhuminen vain ei tahdo onnistua, vaikka hän hienosti toisti Allumiehen puhumat lauseet, kun kävimme pyörämatkan jälkeen häntä katsomassa. Kaiken kaikkiaan olimme todella positiivisesti yllättyneitä. Tapauksesta oli nyt tasan vuosi ja sen kunniaksi sairasvakuutuksesta tuli kirje, jossa pahoitellaan herra X:n kuoleman johdosta ja sanotaan, että vakuutus on peruutettu. Saapa nähdä miten vakuutusyhtiö korvaa mokansa.


Sonntag, 10. September 2023

Teeseremoniaa ja pyörryttävän kuumaa


Pyörämatkan yhteydessä kävimme moikkaamassa kiinalaisia ystäviämme Münchenin lähellä. Tässä on menossa teeseremonia tai meditaatio. Oikealla olevaan vekottimeen sytytetään ylös kynttilän näköinen suitsuke ja kun se on kunnolla syttynyt, reiästä alkaa tulla valkoista savua ja jos kaikki on hiljaa ja liikkumatta, savu laskee alas tuota ”putousta”. Macaronit eivät nyt ole oikein tyypillistä kiinalaista, mutta kaverimme ovat monessasuhteessa eurooppalaistuneet. Kiinassa ollessaan he syövät esim. täysin saksalaista aamiaista, sämpylää ja Kiinan Aldista ostettua makkaraa ja juustoa. En valitettavasti saa siirrettyä tänne videon pätkää, jossa näkyy se savuputous.



Allumiehen kännykästä löytyi laivasta otettu kuva Tonavan ”läpimurtopaikasta”, en tajua miten tuo tyyppi on päässyt sinne ylös vedestä kiipeämään.


Kotiin palattuamme meillä oli patikkaporukan retki , jotenkin kestin pyöräillessä hyvin sitä kuumuutta, mutta nyt kun piti kävellä hyvin kukkulaista maastoa 12 km ja oli taas reilusti yli +30C, sain 9km jälkeen jonkun kohtauksen, verenpaine oli täysin kellarissa, näin vain mustaa ja piti istua joka toisen kannon päälle, etten kaatunut. Lopulta soitimme yhdelle patikkakaverille, joka leikkauksen takia ei saanut rasittaa itseään ja odotti meitä ruokapaikassa ja hän tuli pelastamaan minut autolla. Vielä illalla verenpaine oli edelleen olematon. Tämä jäi ainoaksi kuvaksi siltä retkeltä.


Oliivitkaan ei jaksaneet näissä mielettömissä helteissä kehittyä, sato = yksi oliivi.



Blogiystävä Helena on ihastuttanut mahtavan hienoilla valokuvillaan Lapin taivaasta, uskomattoman hienoja, sain luvan lainata, tässä yksi, tahdon Lappiin, siellä ei ole niin kuumakaan kuin meillä







Dienstag, 29. August 2023

Pyöräloma Tonavalla 2023

Mission completed, kuudessa päivässä ajoimme 320km Tonavan ja Altmühlin laaksossa yli 30 C helteessä. Menomatkalla starttipaikkaan Regensburgiin poikkesimme Nürnbergiin, jossa olin sitä ennen kerran käynyt , varmaan lukiossa ollessani, mutta en juuri mitään siitä muistanut ja pidin kaupungista kovasti. Monet käyvät Nürnbergin tunnetuilla joulumarkkinoilla, mutta kaupunki on kesälläkin näkemisen arvoinen kaupunki. 

Upea Lorenzin kirkko on evankelinen, vaikka Nürnberg on (pääasiassa katolisessa) Baijerissa , ja se johtuu 30 vuotisesta sodasta, jolloin ruotsalaiset toivat sinne uskontonsa ja ehkä hommissa oli mukana muutama suomalainen hakkapeliiittakin.





Kaupungissa on paljon vanhoja puuristikkotaloja. Tunnnetuin ruokalaji on Nürnbergin Bratwurst, joita mekin tietenkin söimme, ovat normaalia Bratwurstia pienempiä.



Ennen Regensburgia poikkesimme Walhallaan, josta oli upeat näkymät Tonavalle.




Regensburgin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintöluettelossa. Me kävimme mm. tuomiokirkossa, lähes +33C helteessä on helpotus päästä viileään kirkkoon.


Regensburgissa hyppäsimme sitten  pyörän päälle ja valokuvaaminen jäi valitettavasti lapsipuolen asemaan, mikä harmittaa, sillä hienoja kohteita olisi ollut paljon, mutta ei ehdi pysähtyä, kun sporttikaverit polkee kuin Viitamäen sudet ja on pakko pysyä perässä. Jo ensimmäisenä päivänä piti ajaa osa matkasta laivalla, sillä Tonavan kapeimmalla kohdalla vuoret ovat niin jyrkät, että siitä ei pääse rantatietä kulkemaan.  Laivan sisältä oli vaikea kuvata, mutta tarkkasilmäinen näkee, että kuvan keskellä vedessä on ihmisiä uimassa. Oli muutenkin jännä nähdä, että joissa oli paljon ihmisiä uimassa, meillä kun on tottunut siihen, että Reiniin ei voi kovan virtauksen takia mennä uimaan, sinne hukkuu jatkuvasti ihmisiä. 


Laitan tähän  paremman kuvan Wikipediasta 


Tämän kapean kohdan jälkeen päästiin Weltenburgin luostarin kirkkoon vilvoittelemaan.



Seuraava yöpymispaikka oli Abensberg, jossa on itävaltalaisen Friedensreich Hundertwasserin museo ja torni. Hänellä on ollut jonkinlaista yhteistyötä paikallisen olutpanimon kanssa.



Tornin juurella oli kiva Biergarten, mutta se meni niin aikaisin kiinni, että emme voineet syödä siellä ja siirryimme sitten mukavaan bistroon syömään Club sandwich a la Caesar.


Oli oikein hyvää, mutta uuden implanttini väliaikainen kuori meni safkan mukana ja olin koko matkan ja olen edelleen etuhampaaton akka, on paras olla hymyilemättä, mutta kyllä se usein unohtuu. No, onneksi kyseessä on vain yksi hammas ja korjaantuu kunhan päästään kotiin.

Abensbergistä matka jatkui Tonavan rantaa, ajaessa kävi onneksi pieni tuulen vire, mutta pysähtyessä piti aina etsiä varjoa, oli todella kamala helle.


Eichstättin hotellissa ei ollut ilmastointia, mutta onneksi kaapista löytyi tuuletin, joka pyöri koko yön ja piti meteliä, mutta ilman sitä emme olisi pärjänneet.




Jossain vaiheessa jätimme Tonavan, jonka vanhaan uomaan asettui aikanaan Altmühl-joki. Allumies oli matkan sankari, ajoi ilman sähköä koko matkan ja kun muut lepäsivät nurmikolla, hän päätti ajaa vielä Tatzlwurmin sillan yli ja takaisin, silta on Euroopan pisimpiä puusiltoja. Siellä se kaveri polkee.


Pidin oikeastaan Altmühlin laaksosta jopa enemmän kuin Tonavasta.


1,50€ yksi henkilö plus pyörä ja pääsi käsikäyttöisellä lossilla toiselle rannalle


Altmühlin pyörätien hieno ratkaisu tupakan tumpeille


Matka oli todella onnistunut hurjasta helteestä huolimatta. Kun saavuimme takaisin Regensburgiin, istahdimme italialaiseen ravintolaan syömään grillattuja vihannneksia ja kävimme läpi koko kuuden päivän ajoreitin


Tunti sen jälkeen kun olimme päässeet hotelliimme, alkoi sade ja sen jälkeen Baijerissa on satanut koko ajan ja lämpötila laski noin +15C, jotkut tiet on suljettu tulvan takia, mikä onni meillä oli!