Mittwoch, 20. März 2019

Se on kevät



Facebook muistutti, että tasan viisi vuotta meillä oli +23C, nyt ollaan kaukana siitä, öisin on melkein hallanvaara, mutta muutamaksi päiväksi on luvassa vähän lämpimämpää ja kasvit ja kalenteri todistavat, että on kevät. Täällä kukkii jo valkovuokot, narsissit,  magnoliat jne.






Kun omaishoitajan hommat ovat vähentyneet, ehdin jopa sauvakävelylle ja juttelin pitkään noitten lintujen kanssa.



Kämppäkaveri sai uuden lonkan 4,5 viikkoa sitten ja liikkuu kuin mikäkin, kävelyä ihmettelevät sairaalan fysioterapiassa ja minä ihmettelen pyörällä ajoa. Miten joku voi ajaa miesten pyörällä, hypätä siitä vaan pyörän selkään ihan kuin ei mitään olisi. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin 🙏.

Uusi Folkkarimme on saapunut jo autoliikkeeseen, vaikka sen piti tulla vasta pääsiäisen aikoihin.
Mukava yllätys, sillä olemme huhtikuussa lähdössä pikkubreikille eikä tarvitse matkustaa minun Yaris-vanhuksellani. Nyt pitää vaan hoitaa auton rekisteriote jne kuntoon.

Nyt on taas vähitellen hermot sen verran kunnossa, että alkaa kiinnostumaan sivistyksestä.
Varasimme liput Jukka-Pekka Sarasteen jäähyväiskonserttiin heinäkuussa, Kiva kiva.

Lauantaina lähden Ruhrin alueelle kirjallisuusseminaariin, jossa on teemana Rosa Liksomin Everstinna ja Annikki Kareniemi.



Poikkesin tänään kuntosalin jälkeen kahvilaan ja silmäilin siellä uudellen Everstinnaa, jonka taisin lukea jo 2017. Se on kyllä todella hyvä kirja eikä murre ihme kyllä haittaa lainkaan.


Freitag, 15. März 2019

Kun olen vanha

Olimme eilen Bonnissa syömässä Allumiehen entisen esimiehen ja hänen Parkinsonia sairastavan vaimonsa kanssa. Emme olleet nähneet vaimoa puoleen vuoteen ja sain aikamoisen shokin, kun ravintolan pöydän ääressä istui noin 75v nainen kumarassa ja kädet vapisten. Hän söi kyllä vielä itse, mutta ei pystynyt ottamaan pöydältä haarukkaa, miehensä joutui sen hänelle antamaan käteen. Kävely ei juuri onnistu, vain muutaman askeleen hän jaksaa kävellä rollaattorin kanssa. Öisin hän joutuu käymään usein vessassa ja se onnistuu vain miehen auttaessa eli hän herättää pian 80v täyttävän miehensä monta kertaa yössä.  Enpä taida enää itse kehdata valittaa, että nukun nykyään vähän huonosti.

Facebookissa oli pari päivää sitten Anna-Mari Kaskisen runo, jonka nyt vain lainaan tänne kysymättä, toivon, että se on sallittu. Se sopii niin hyvin tähän aiheeseen.


Kun olen vanha

Kun olen vanha, tahdonko olla
käytävän varrella huone viisnolla,
palvelun jokaisen rahalla ostaa,
odottaa, kun joku vuoteesta nostaa?
Päättääkö itse saan hoivani laadun?
Auttaako kukaan, jos noustessa kaadun?
Yön halki kuuluuko huutavan ääni
lattiaan kylmään jos kolahtaa pääni?

Kun olen vanha, tuotanko vaivaa?
Toinenko vaatteeni kaapista kaivaa,
ruumiini ryppyisen pesee ja pyyhkii,
kuuleeko, kun sydän vaieten nyyhkii?
Tunteeko vieraista kasvoista kukaan
aarteita, jotka toin matkassa mukaan,
nuoruuden, meren ja metsien tuoksun,
lasteni jalkojen kepeän juoksun?

Kun olen vanha, osaanko kiittää,
vaikka jo satoaan kuolema niittää?
Huomaanko kirkkautta nousevan päivän,
vieraissa kasvoissa hyvyyden häivän?
Hoitakaa hellästi raihnaista kuorta.
Ette te tunteneet tyttöä nuorta,
sydäntä, jossa näin vieläkin palaa
elämän jano ja kaipaus salaa.

- Laitetaan kiinni nyt pyjaman nappi.
Kohta on joulu, ja tulee se pappi.
Käytävän perälle rouvakin tuodaan.
Maa on niin kaunis, ja kahvia juodaan.

A-M K 14.3.

Ystäväni äiti on ollut jo varmaan viisi vuotta huoneessa viisnolla, painaa 36kg eikä tiedä tästä maailmasta enää mitään, mutta sydän jaksaa. Hoitokoti maksaa 5000 euroa kuukaudessa, eläke ja hoitovakuutus eivät riitä sitä korvaamaan, loput maksetaan säästöistä ja jos ne eivät riitä, lapset joutuvat maksamaan erotuksen. Saksassa vanhemmat ovat ikuisesti vastuussa lapsistaan ja lapset vanhemmistaan. Vähällä piti, että berliiniläinen ystäväni olisi joutunut maksamaan isänsä hoitokodin, isän, joka piiskasi häntä lapsena eikä antanut hänen käydä koulua. Isä ehti kuitenkin kuolla ennenkuin laskuja alkoi sadella.

Kälyni äiti (hänkin muuten sattumalta 36 kg) haudataan tänään. Mietin kovasti mitä kirjoitan surunvalitteluun, täällähän ei tunneta adresseja, ja lopulta laitoin tekemääni korttiin Hermann Hessen tekstin.


Vapaa käännös:
Pelaa pelisi äläkä pane vastaan,
Anna sen tapahtua hiljaa,
Anna tuulen, joka murtaa sinut,
puhaltaa sinut kotiin.

Hurjalta on tuntunut lukea lehdistä suomalaisista hoitokodeista ja tuosta saksalaisesta 5000 euron paikastakin voisi kertoa kaikenlaista. Hyvin suosittu ratkaisu vanhuksen hoidossa Saksassa on ottaa puolalainen apulainen kotiin. Niitä saa eri organisaatoiden kautta, aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, sitten tulee uusi. Apulaiselle maksetaan 1500 euroa kuukaudessa ja hän saa vapaan asunnon ja ruoan. Monella tuttavallamme on hyviä kokemuksia tästä systeemistä. 

Isäni ajeli vielä kolme päivää ennen kuolemaansa pitkähkön matkan polkupyörällä ystäviä tapaamaan ja kun olen muutenkin perinyt häneltä paljon ominaisuuksia, toivon, että minäkin ajelen sitten vielä pyörällä.


Montag, 11. März 2019

Myrskyiset terveiset Eberhardilta

Eberhard oli eilisen myrskyn nimi ja se oli varmaan kamalin myrsky mitä olen koskaan kokenut. Ihmisiä varoitettiin liikkumasta ulkona ja hyvä olikin, sillä esim. meillä oli tänään aamulla etupihalla jonkun savupiipusta irronnut eterniittilevy, joka olisi voinut vaikka tappaa jonkun.


Paljon oli kaatunut isojakin puita ja ihmisiäkin kuollut.


kuva: Feuerwehr Bochum

Meillä lenteli ilmassa vaikka mitä. Terassilla oli tämän näköistä, mm. lasinen kynttelikkö oli rikki.


Naapureiden aita jätti jäähyväiset, vaikka se oli todella hyvin kiinnitetty edellisten myrskyjen jälkeen.


Olimme varanneet illaksi pöydän yhdestä uudesta ravintolasta noin 10km päästä ja tarkoitus oli mennä sinne yleisillä, mutta onneksi huomasimme, että junat ja ratikat eivät kulkeneet ja lähdimme sitten autolla. Tiet oli täynnä puitten oksia, kaatuneita puita ei sattunut meidän reitille. Tänään vein Allumiehen kuntoutukseen, aivan mieletön ruuhka, kun puita oli kaatunut, katuja suljettu, isot roskisastiat oli lähteneet liikkeelle ja auenneet ja kaunis metsä oli kuin Soweto, kun puissa ja pensaissa riippui roskapusseja. Eberhard on nyt poissa, mutta nyt odotetaan Franzia, se on seuraavan myrskyn nimi ja tulee tällä viikolla. Eberhard kulki osittain 130 kmh, katsotaanpa miten nopea Franz on.

Kevätkukkiani ei Eberhard onneksi vienyt mukanaan, ne oli sen verran matalalla maassa.



Sonntag, 10. März 2019

Päivän niksi

Kokeilin tänään vinkkiä villavaatteen nöyhdän poistamiseen. Monella on sähköinen laite, jotkut käyttävät hommaan partakonetta, mutta kokeilin suihkuttaa hiuslakkaa talouspaperin päälle ja pyyhin paperilla cashmirvillatakkini ja voilà, se toimii ihmeen hyvin:

Donnerstag, 7. März 2019

Me ollaan pieniä ja te ootte vanhoja

Tuttavan tuttava, vähän yli 90v Franz, leski, asuu senioritalossa ja osallistui todella ihmeelliseen ja hienoon projektiin. Kymmenen nelivuotiasta lastentarhalasta tuli kuuden viikon aikana säännöllisesti senioritaloon  harrastamaan vanhusten kanssa kaikenlaista. Aivan uskomatonta mitä kaikkea tämä projekti sai aikaan. Lasten vanhemmat kertoivat lasten käytöksen parantuneen huomattavasti ja yksinäiset seniorit suoraan sanoen paransivat jopa fyysistä kuntoaan psyykeestä puhumattakaan.
Jotkut, jotka eivät kävelleet askeltakaan ilman rollaattoria, pystyivät nyt kävelemään jonkun matkaa ilman apuvälinettä. Lapset olivat niin liikuttavia, kiipeilivät syliin jne. Projektin lopuksi aikuiset ja lapset pitivät teatteriesityksen.


Olen aina ollut sitä mieltä, että vanhainkodeissa pitäisi olla kissoja ja koiria ja samassa pihayhteydessä pitäisi olla päiväkoti, mutta eihän mua kukaan kuuntele.
Televisiofilmit tuosta ohjelmasta näkyy TÄSTÄ, mutta ei varmaan pitkään ja ehkä ei lainkaan Suomessa.
Tämä projekti saa minulta Nobel-palkinnon!

Montag, 4. März 2019

Lisää karnevaalia

Ainoa mahdollisuus vältellä karnevaalia on lähteä tarpeeksi kauas Kölnistä, mutta valitettavasti se ei nyt ollut mahdollista eli jouduimme jäämään tänne ja puremaan hampaat yhteen.
Ripustin jopa kauan sitten lahjaksi saaneeni klovnin rappuihin


ja paistoin pieniä herkullisia rahkamunkkeja, joiden reseptin olen näköjään laittanut blogiin tasan kymmenen vuotta sitten. Vein niitä naapuriin ja hyvin menivät kaupaksi.


Kaupunginosassamme on karnevaalisunnuntaina iltapäivällä kulkue, jota menimme naapureiden kanssa katsomaan. Tässä lähellä on vanha roomalaishauta ja siksi roomalaisuus on täällä usein teema karnevaaleissakin.






Kulkuelaiset heittävät katsojille karkkeja ja kukkakimppuja, lehden mukaan Kölnissä joka vuosi 700 tonnia, mm. 700000 suklaalevyä. Meidän porukassa oli seitsemän lasta ja heidän yhteinen saaliinsa oli varmaan ison sinisen Ikea-kassin verran. Ihmettelen aina, miten jotkut aikuisetkin ovat aivan hulluna pyydystämään karkkeja, tässäkin otettu sateenvarjo aseeksi.


Jotkut näkevät paljon vaivaa kostyymiensä kanssa.


Suosituin kaikista on edelleenkin klovni.



Kaikista paras oli tällä kertaa tämä 1,5v typykkä pikkuleijonana. Hän oli niin vilkas, että en saanut millään kuvaa suoraan edestä. Hän taisi saada kaikista eniten karkkia, kun oli niin söötti.




Freitag, 1. März 2019

It's carnival

Eilen alkoi katukarnevaalit ja kaupungilla on taas hullunmylly.  Keskustassa asuva ystäväni toivoo aina, että sataisi kamalasti, se tarkoittaisi, että heidän talonsa seinää vasten ei kävisi niin paljon miehiä pissaamassa. Pari vuotta sitten kiellettiin alueella lasin käyttö eli lasipulloja ei saa ostaa tai olla mukana. Minä annoin sen verran periksi karnevaalille, että ostin kotiin muutaman munkin, ne ovat perinneruokaa karnevaaliaikaan.


Muuten on aikani kulunut aika lailla autonkuljettajana, kun olen vienyt lonkkapotilasta kuntoutukseen ja hakenut ja laitellut hänelle ruokaa. Leikkauksesta on tänään kaksi viikkoa ja kaveri aikoo ensi viikolla mennä sen kahdeksan kilometrin matkan polkupyörällä, siis luitte oikein: POLKUPYÖRÄLLÄ. oli pyytänyt ja saanut muka luvan. Apua, multa menee nyt senkin takia  hermot, että pelkään, että jotain sattuu, mutta kun kaveri ei ole järjissään eikä tottele, huh huh.

Tänään lähdin ostamaan sukkia ostoskeskuksesta, mutta kissan viikset, enhän mä päässyt lähellekään sukkakauppaa, sillä siellä oli nyt näin:



Bändi soitti ihan hyvää musiikkia, jossa muistutetaan suvaitsevaisuudesta muunmaalaisia tai muun uskonnon omaavia ihmisiä kohtaan, mutta en nyt jäänyt sittenkään tanssimaan, kun poikkesin vaatetuksellani niin täysin muista ihmisistä ja lähdin ilman sukkia kotiin.

Pakko laittaa tänne taas kuva jouluruusustani, kun se vaan kukkii ja kukkii.


Ja tuo kanervakin on taas aika nätti.


Yksi lempilauluistani on TÄMÄ