Eipä arvattu vuonna 2020 mitä seuraava vuosi toisi mukanaan. Tässä on saatu rokotuksia, monet jopa viisi, sillä nyt on ruvettu kovasti rokottamaan vyöruusua vastaan koronan lisäksi ja vyöruusu vaatii kaksi rokotusta. On opittu näyttämään kaikkialla rokotuspassia ja henkkaria. Että ei aina tarvitsisi avata kännykkää, voi hankkia ns. immuunipassin, joka on luottokortin kokoinen ja helppo pitää lompakossa henkkarin vieressä, mutta kortissa on se vika, ettei se tunnista uusia rokotuksia eli pitää ostaa uusi kortti eli tulee kalliiksi, harmi, sillä kortti on kätevä ja sen voi laittaa vaikka kaulaan. Meidän kauppakeskuksessa saa kaupoista käteen nauhan, jota voi sinä päivänä näyttää kaikissa kaupoissa eikä tarvitse jatkuvasti heilutella henkkaria ja rokotuspassia.
On tässä aika hyvin totuttu kaikkiin rajoituksiin, jos on kolme rokotusta, saatetaan silti vaatia vielä testi, mm. kuntosaleilla. Joskus pitää miettiä mitkä määräykset on vaikka kampaajalla. Suomessa taitaa olla vähemmän rajoituksia.
Alkuuvuodesta Reinin vesi nousi kovasti, mutta tämä oli peanuts verrattuna tuleviin kesän tulviin Ahr- ja Erft-joen laaksoissa.
Meillä oli huonoin kesä mitä muistan, mutta kuvan mukaan oli ainakin toukokuussa yksi päivä, jolloin piti laittaa markiisit auringon suojaksi.
Mikä meillä on korona-aikaan ollut pelastus, on se, että täältä ei ole pitkä matka Eifelin vuoristoon, jossa sai puhtaassa ilmassa vaeltaa ilman ihmismassoja ja ilman maskia ja hengittää puhdasta ilmaa.
Kesäkuussa otimme riskin ja kävimme Hampurissa ystävien luona ja teimme retken maisemiin, jotka voisi melkein olla Suomesta.
Muutamaksi päiväksi salli korona myös keikan Pfalzin maakuntaan, josta kävelimme viinivuorten kautta Ranskan puolelle.
15.7.21 tapahtui jotain aivan kamalaa, silloin tuli se mieletön sade , joka jopa meilläkin peitti koko pihan veden alle, naapureiden kellareihin meni vettä ja monet joet tulvivat niin pahasti, että vesi vei talot mennessään. Satoja ihmisiä kuoli ja kuinkahan moni menetti kotinsa. Tunnemme pariskunnan, joiden talo ei ole edes lähellä jokea tai järveä, mutta heidän talonsa lähellä on niitty ja siinä oli niin paljon vettä, että se virtasi heidän kellariin ja sen yläpuolella olevaan kerrokseen. Talo on hieno ekologinen hirsitalo ja vesi uhkasi tuhota hirret ja oli pakko saada nopeasti kuivatuskoneet, mutta kun he eivät asu joen rannalla ja rannan asukkaille annettiin ensisijaisesti kuivauskoneet, tilanne näytti katastrofilta kunnes onnistuivat jostain saamaan koneet. Heillä oli muutenkin onni, kun löysivät viideksi kuukaudeksi loma-asunnon läheltä kotia kunnes pääsivät jouluksi omaan taloon.
Tästä saa jonkunlaisen kuvan katastrofista, Ahrweiler on meille hyvin tuttu paikka, en uskaltaisi nyt lähteä sinne, niin pahalta tuntuu nähdä kuvia tutuista paikoista.
Syyskuussa oli taas hyvä tuuri, kun korona oli sen verran kurissa, että pystyimme kaveriporukan kanssa tekemään kauan suunnitellun pyörämatkan Mainin rannalla.
Kauniita maisemia ja sieniä löytyi myös kivalta viikonloppukeikalta Sauerlandista, jossa juhlimme naapurin 50v.
Lokakuussa koronatilanne oli sen verran edullinen, että uskallettiin ajella Etelä-Tiroliin nauttimaan maisemista
Haflingenissa kun asuimme, niin pitihän hommata Haflingerin huopatohvelit, vuoden paras ostos
Marraskuun alussa päästiin vihdoinkin aurinkoiseen (!) Suomeen luokkakokoukseen ja viemään kynttilä veljeni haudalle, jonka hautajaisiin joulukuussa 2020 emme koronan takia päässeet.
Uutena vuotena uskalsimme lähteä kolmeksi päiväksi tuttuun hotelliin Pfalziin. Siellä sai uida joko sisällä tai ulkona, ai että nautin, kun olin ennen aamupalaa aivan yksin altaassa.
Big-time whinging on kyllä, jos vain valittelen viime vuodesta, sillä meillä on tosiaan ollut paljon kivaa ohjelmaa. Pahinta oli ne tulvajutut, ihmisten kärsimykset, liikennekatastrofit, kun siltoja meni satoja ja mottoritiet jouduttiin sulkemaan, kun ei tiedetty, mitä pahaa vesi on tien pohjustuksessa saanut aikaan.
Jotain kivaa ilmestyi pihaan, lumikello tuli moikkaamaan jouluruusua❤️
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
