Litra salaattia ja museossa

 Kutsuin naapurit syömään ja tarjosin parsapiirakan lisäksi Glorian ruoka ja viinin reseptillä tehtyä herkullista raparperimansikkasalaattia. Huvitti, kun reseptissä vuonankaalin määrä oli litra. Saksalaiset eivät oikein osaa tilavuusmittoja ja jos annan jollekin reseptin, jossa lukee 2 dl jauhoja, se ei käy lainkaan, kätevää desiä ei tunneta lainkaan, millilitra käy vähän paremmin, mutta oikeastaan vaaditaan painomitta. Tuo litra vuonankaalia oli osuvasti sanottu, pesin osan isommasta paketista ja laitoin litran mittaan ja sitä pestyä salaattia oli just litra eli hyvin sain arvioitua, 200g olisi ollut vaikeampi arvioida. Salaatista tuli todella kaunis ja se oli hyvää.

Olemme sopineet, että emme vie toisillemme mitään tuliaisia, mutta taidemaalari Angelika oli poiminut kauniin kimpun omasta pihastaan. Huomatkaa pöydällä Finlaysonia, Iittalaa ja Nuutajärveä, ulkosuomalainen tarvitsee kaikkea sellaista♥️

 Kävimme kaupungilla, joka on enemmän kuin täynnä turisteja ja piipahdimme hiippakunnan museoon Kolumbaan, jossa blogin mukaan olimme viimeksi viisi vuotta sitten. Joskus mietin miksi tätä blogia pidän, mutta nyt oli taas kätevä täältä tarkistaa milloin olimme viimeksi siellä. Museo on ihanan rauhallinen paikka, sinne voi paeta ihmismassoja tuomiokirkon ympäristöstä ja ihan kauniita esineitäkin oli näytillä.

Tässä rasiassa on jotain pyhäinjäännöksiä, ottaisin sen ilman niitä jäännöksiä.

Ja nämä kaksi, tarkkaan tutkin kenen työ ja ketä esittää, ai niin, se ja se ja päivää myöhemmin en muista yhtikäs mitään, terveisiä dementialta

Tässä  legenda pyhä Ursula ja osa niistä 11000 neitsyestä

Stephan Lochnerin Jumalan äiti metsäorvokin kanssa, melkein tarvittiin kiikari nähdäkseen orvokin

Päivän kukat

 metsässä

olohuoneessa

pihassa

Taas Hollannissa

 Olimme tänään taas Hollannissa, syynä oli Saksan ihmeellinen lääkepolitiikka, joitakin lääkkeitä ei ole täällä saatavilla, esim. jotain verenpainelääkkeitä ei meinaa saada vaikka niitä saattaa saada Suomesta tai  Hollannista. Lähetin eilen reseptin Hollantiin Venlon apteekkiin sähköpostissa ja tänään sain hakea lääkkeen. Onneksi asumme lähellä Hollantia. Lääkkeet on Hollannissa muuten Saksaa halvempia, tässä meidän naapurikaupungissa valmistetaan Aspiriniä, mutta se kannattaa ostaa Hollannista.

Kävi muuten hassusti, kun lähdimme silloin vappuna Hollantiin, nimittäin naapureiden Murphy oli jossain vaiheessa livahtanut meille sisään, kun kuljetimme matkalaukkua ja pyöriä autolle ja lukitsimme sitten oven. Illansuussa oli kissan omistajat alkaneet ihmetellä, kun kissa ei tullut kotiin. Olivat sitten käyneet joka talossa kyselemässä ja huudelleet kissaa ja meidän talon kohdalla kissa oli vastannut huutoon. Onneksi tajusivat pyytää toisilta naapureilta meidän vara-avainta ja pääsivät pelastamaan kissan ja meidän kämpän. Murphy ei onneksi ollut tehnyt mitään pahaa.

Venlo on Saksan ja Hollannin rajakaupunki ja se oli nytkin taas täynnä saksalaisia, jotka käyvät ostamassa Hollannista mm. kahvia. Saksassa on kahvivero, joka nostaa hintaa eli kahvi on Hollannissa halvempaa. Samoin bensa on halvempaa, meillä oli harmi kyllä tankki täynnä. 

Katselimme vähän kauppoja ja taloja ja kävimme  lounaalla 

Lounaspaikka olikin tosi kiva, saimme istua rauhassa muilta turisteilta ulkona Maas-joen rannalla ja katsella laivoja

Ruoka oli todella hyvää, minä söin vain sashimia

Kaveri sai komean annoksen ja siinä oli vaikka mitä, mm. vasikan kieltä (yägh), jokirapua, tryffeliä jne.

Raflan nimi oli La Vie, laitan sen tänne muistiin ensi kertaa varten, niin hyvä ja kiva paikka, suosittelen.

Venlosta ajoimme Roermondiin kahville, se on kaupunkina paljon kivempi. Hollantilaiset osaa nauttia elämästä, koko kaupunki on yhtä ulkoilmaravintolaa. Vähän kulttuuriakin piti nähdä ja käväisimme kaupungin pienemmässä ja nätimmässä kirkossa. Kaupungin ulkopuolella on iso Outlet, mutta jätimme väliin.

Mother’s knee

 Some memories never fade away,

And that’s as it should be,

When they take me back to happy times

And quiet moments when I’d find

Myself at Mother’s knee.

-  Batstone

Vappuna Hollantiin

 Täällähän ei juhlita vappua kuten Suomessa, olin taas itsekin yllättynyt, kun näin netistä miten hienoja juhlia suomalaiset pitävätkin vappuna. Meille tuli tiistaina maalarit taloon ja keksimme lähteä maanpakoon, kohteeksi tuli Hollanti, jonne ei ole pitkä matka. Etsimme Secret Escapen sivulta hotellitarjousta ja sellainen löytyi Zierikzee-nimisestä paikasta, jonka nimeä emme olleet koskaan edes kuulleet ja sepä olikin hyvä osuma, sekä hotelli että kaupunki.

Ruoka oli hyvää ja samoin palvelu, ei sellaisia laiskoja myrtsinaamoja kuin Lähi-idässä, jossa piti hotelllin aamiaishuoneessa etsiä mistähän löytäisi kahvia.

Meillä oli pyörät mukana ja ajelimme paljon, sää oli aurinkoinen, mutta aika viileä paitsi viimeisenä päivänä oli täysi kesä. Kerran poikkesimme katsomaan jopa hiekkarantaa Renesseen, emme muuten ole kovin himokkaita hiekkarantaihmisiä, mieluummin ajeltiin söpöjen kylien läpi ilman turisteja

Viimeisenä päivänä 56 km pyöräreitin jälkeen peffani ei tykännyt enää satulasta ja lähdimme sitten autolla Middelburgin kaupunkiin, jossa oli hieno tori, olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä ruokatavaraa

ja tämä kukkakauppa❤️

Hollannissa on hirveän paljon pienenpieniä taloja, monet oli tuskin 4m leveitä ja vain 1,5 kerrosta. Etupiha oli pieni osa jalkakäytävästä, mutta silti ihmiset istuivat ulkona auringossa vähissä vaatteissa, otin kuvat aikaisin aamulla, jolloin ei kukaan ollut ulkona, iltapäivällä tuolit oli jo käytössä ja ihmisillä usein valkoviinilasi kädessä, savoir vivre. Saksalaisethan panee hysteerisenä verhoja joka paikkaan, ettei vaan kukaan ohikulkija näe mitään, mutta hollantilaisten ei tarvitse peitellä mitään, taloihin näkee hyvin sisälle, kalvinisteilla ei ole mitään peiteltävää.

Zierikzee oli hyvä tärppi, varmaan menemme toisenkin kerran.

Paluumatkalla jouduimme Antwerpenin moottoritiellä kamalaan ruuhkaan ja päätimme ajaa kaupungin läpi ja kyllähän sitä heti huomasi, että ollaan timanttikaupungissa. Auton ikkunasta näppäsin kuvan tästä kaverista, Antwerpenissa asuu 20000 juutalaista.

Ja tuosta kuvasta muistui mieleen telavivilaisen taiteilijan kiva taulu, jonka unohdin laittaa Israel-postaukseeni.

Jos ei halua kuolla ikävään, täytyy tehdä jotakin

 kirjoitti Claes Andersson ja niinpä lähdin kirjallisuusseminaariin, jonka teema oli Claes Andersson ja hänestä riittikin puhumista seitsemäksi tunniksi, niin monipuolinen tyyppi hän oli. Ja opin mm. että idea Oodista on peräisin Anderssonilta, joka oli (vasemmistolainen) kulttuuriministeri.

Jotkut runot olivat minulle tuttuja, mutta Etudea en tuntenut ja sehän kuulostikin aivan musiikkikappaleelta niinkuin nimi sanoo.

Oli todella antoisa päivä suomalaisen seurakunnan tiloissa, lounaskeitot maistuivat kaikille, samoin kakkukahvit eikä todellakaan kuoltu ikävään.

Nyt on vihdoin kunnon kevät, aurinko paistaa, kielot kukkivat. Huomenna voisi laittaa kellastuneen ylioppilaslakin päähän, mutta taidan jättää, luulevat vaikka kapteeniksi. Hauskaa vappua! 🎈

Viikonlopun taide ja ruoka

 Kävimme Düsseldorfin taidepalatsissa katsomassa näyttely „Mehr Blick“ ja opin taas uutta. 1800-luvun alussa taidemaalarit maalasivat oikeastaan vain sisätiloissa, mutta sitten vähitellen siirtyivät käyttämään nopeasti kuivuvia öljyvärejä ja lähtivät ulos luontoon. Useimmat näyttelyn taulut olivat 200v vanhoja.

Yksi pidetyimpiä motiiveja oli pilvet ja kirjailija Hans Magnus Enzensberger suosittelee stressiä, mustasukkaisuutta, masennusta kohtaan katselemaan pilviä.

Tämä oli kanssa jännä huomio eli taidemaalarit eivät halunneet maalata tylsää sinistä taivasta vaan pilviä, ukkosta, sadetta

Kurkkasimme katsomaan myös turkkilaisen tekoälytaiteilijan töitä, siellä sai lojua patjan päällä ja ihmetellä.

Näyttelyn jälkeen kävimme lounaalla todella kivassa paikassa, jos olette Düsseldorfissa, menkää ihmeessä tänne. Paikalla oli jopa live-musiikkia, kuvan valkopaitainen mies soitti klarinettia.

Tilasin Pohjanmeren katkarapuja perunakurkkusoseen, kananmunan ja sinappikastikkeen kanssa.

ja juomana Rhabarberschorle, jossa siis raparperimehua, kivennäisvettä, jääpaloja, pari mustikkaa, vadelma ja mintunlehtiä, se oli tosi kaunis ja hyvä juoma ja otan sen nyt meidän kotona aperitiivolistalle vieraita varten, jotka eivät juo alkoholia.

Ja toinen uusi lisäys Allulan ruokalistalle on Parsa tonnato, jota sain perjantaina meidän paikallisen parsaviljelijän bistrossa. Parsa keitetään, annetaan vähän jäähtyä ja tarjotaan tonnikalakastikkeen kanssa, jota normaalisti tehdään vasikanlihan kanssa Vitello tonnatossa. Oli todella hyvää, tosin kastiketta olisi voinut olla lautasella enemmän.