Juhannusuintia

Kun lapsena uitiin juhannuksena Vanajavedessä

niin tänä vuonna uidaan Tegernseessä Baijerissa.

kuva: Pixabay

Molempi parempi, ihania muistoja on lapsuuden juhannuksista, kun koivuilla koristettu erikoisjuna ajoi paikkakunnan satamaan, jossa oli valtavan iso kokko, niin ainakin se lapsesta tuntui.

Meillä on nyt edessä pitkä viikonloppu, kun torstaina on kolmas toukokuun pyhäpäivistä eli Fronleichnam eli Pyhän ruumiin juhlapäivä. Keskiviikkona yritämme päästä ajoissa autobaanalle, kovia ruuhkia on odotettavissa. Torstaina tapaamme neljä muuta kivaa pariskuntaa ja vietämme heidän kanssamme kivan pikkuloman ihanissa puitteissa. Säätiedotus lupaa vähän sitä sun tätä, välillä uhkaavat taas golfpallon kokoisilla rakeilla, välillä on mukamas äärettömän kuuma ja vaarallinen UV-säteily, ehkä tulee kuitenkin sopiva keskiverto ja sen verran viileä, että jaksaa kiivetä ylös vuoristomajalle.
Matkatavarat alkaa vähitellen olla kasassa vierashuoneen sängyllä. Optimisti ottaa viiden dollarin australialaisen olkihattunsakin mukaan.

Tänä vuonna olen saanut vaikka minkälaisia kutisevia ötökän pistoksia, hyttysiä täällä ei näy, mutta ilmeisesti ruohikolla on taas jotain inhottavia pieniä ötököitä. Luin jostain, että kannattaa käyttää iholla oikein rasvaista body butteria, jossa ne elukat liukastelee eikä pysty helposti pistämään. Helluntainen vieraamme on saanut vyöruusun ja nyt me tarkkailemme jokaista kutiavaa ihon kohtaa.
Voikohan saada vyöruusun, jos on sairastanut vesirokon, se minulla on ollut lapsena? En nyt välittäisi sairastua.

Tänä kesänä olemme kolmeen otteeseen matkalla ja hävettää taas kiusata naapureita kasteluhommilla. Eikö teistä kukaan haluisi tulla ensi kesänä vaikkapa viikoksi tänne asumaan? Ei tarvitse tehdä muuta kuin kastella kasvit.

Hauskaa juhannusta kaikille!

Sekopäisen selfie

Tähystyshommat meni hyvin, se juominen on vaan vähän tylsää, itse toimenpide on iisi, kun se tehdään muutaman minuutin nukutuksessa.

Kännykästä löytyy toinenkin kuva, olen ilmeisesti heräämössä ottanut itsestäni selfien, sillä tuskin se lääkäri on Kånkenistani ottanut kännykkäni ja ottanut minusta valokuvan. Ilmeisesti olen ollut vähän sekopäinen muutaman minuutin. :-)

Tähystyksen jälkeen oli kiva saada vihdoinkin taas syödä ja kävimme uudessa kivassa ravintolassa bisneslounaalla ja alkuruoka oli kuin kukka, tätä voisi tarjoilla vieraillekin. Lautasella paistettua munakoisoa, sen päällä paistettua kesäkurpitsaa ja fetaa.

On ollut hiostavaa ja sauvakävelyllä tapaamamme lampaatkin oli etsineet varjoisan paikan puun alta.

Itse olen paennut Kindleni kanssa varjoisaan nurkkaan. Menossa kolmas osa Carmen Kornin vuosisadan trilogiasta.

Illalla söimme Ottolenghin Eggplant tricolore, kaunista ja hyvää.

 Kirsikat alkaa kypsyä ja se tarkoittaa, että parsa-aika alkaa loppua.  Huomenna teemme vieraille luottoreseptillä parsapiirakkaa ja se taitaa olla viimeinen parsa-ateria tältä vuodelta tai siis valkoisesta parsasta tehty, vihreää käytämme joskus parsa-ajan ulkopuolella.

Rajuilmoja

Kaikkien aikojen kamalimpia rajuilmoja on ollut viime päivinä Baijerissa. Ystäviemme asuinpaikkakunnalla Ammerseen rannalla sateli tuhansia golfpallon kokoisia rakeita ja vettä tuli kamalalla voimalla.
Tässä näkyy jonkun ottama video. Ystäviemme kasvihuone meni tuusan nuuskaksi, samoin paviljonki, kaihtimet, auringonvarjot ja last but not least pojan aivan uusi auto on täysin rikki. Onneksi sentään talvipuutarhan lasikatto kesti, monella muulla nekin oli menneet. Siinä on taas vakuutusyhtiöllä hommia maksaa viulut. Kannattaa ottaa kunnon vakuutukset, meilläkin on talo vakuutettu jopa maanjäristystä vastaan, sillä pieni sellainen on joskus jo koettu.
Meillä on onneksi ollut ihan mukiinmenevä sää, ei enää se kamala helle, mutta tarpeeksi lämmintä.
Eilen oli meillä vielä helluntaimaanantai niinkuin Suomessakin oli ennen ja teimme kivan pitkän pyörälenkin. Liikunnasta ei ollut tänäänkään puutetta, kun sauvakävelin 9km. Yritin ottaa valkoisista joutsenista kauniin kuvan, mutta aito näky oli kauniinpi kuin tämä kuva, jossa joutsenet tuolla vastarannalla ei oikein kunnolla näy.

Täällä on muuten alkanut näkymään paljon dogsittereitä. Muistan, että näin sellaisia ensimmäistä kertaa vuonna kivi ja kirves New Yorkin Central Parkissa. Ilmeisesti on paljon kysyntää kuten myös koirien päiväkodeille, jonne työssä käyvät vievät koiransa päiväksi.

Käpytikka kävi helluntaivierailulla. Luulin ensin, että ahkera naapurimme jatkoi sunnuntainakin koputtamista, mutta töissä olikin Nakke Nakuttaja.

Muuten tässä on kestitty paljon vieraita, on ollut pääasiassa kalaruokia tarjolla, mm. rantaneulaa ja
merikrottia. On kiva, että bloggaillessa opin nämä suomenkieliset nimet. Kuvat on jääneet ottamatta, mutta hyvää oli.

Matkojakin on edessä, ensi viikolla viiden pariskunnan tapaaminen Tegernseellä Baijerissa. Toivon, että sää siellä rauhoittuu. Hotelli näyttää ainakin olevan ihan mukiinmenevä, sen on valinnut organisaatiosta vastuussa oleva pariskunta. Itse olemme valinneet kämppiä syyskuun Irlannin matkalle, jossa ehkä löytyy mahdollisuus moikata Vihreitten niittyjen Saaraa. Dublin näyttää olevan aika hintava, mutta muualta olemme löytäneet sopivan hintaisia kämppiä. Juhuu, vihdoinkin suljen sivistysaukon ja pääsen Irlantiin.

Olen sattuneesta syystä seurannut aika intensiivisesti naapuriperhettä ja täytyy sanoa, että voisin kirjoittaa oikeastaan mielenkiintoisen kirjan miten voi myös elää. Tämän päivän kokemus oli, että kun perhe haluaa tuoreita sämpylöitä, mies hakee auton autotallista, ajaa sillä talon eteen, ottaa vaimon kyytiin ja ajavat kaksin 300m matkan leipomoon ostamaan sämpylöitä. Mitäs siihen sanot! Varmaan he yhtä lailla ihmettelevät meidän elämää.

Viime päivien satoa

Sunnuntaina meillä on Fräulein Fine (oikeastaan Josefine) muutaman tunnin hoidossa ja lähdimme lenkille, mutta Finen mielestä oli liian kuumaa ja saimme kiskoa häntä remmistä, nurmikolla makaaminen oli hänen mielestään kivempaa. Kotona Fine lähti moikkaamaan meidän L-naapureita ja he lupasivat katsoa Finen perään, kun lähdin käymään sisällä ja kun menin taas ulos, oli grande catastrophe, Fine oli häipynyt heidän huomaamatta. Sydämeni alkoi pomppia kahtasataa, kun vieras koira oli hävinnyt, mutta sitten keksin katsoa A-naapureiden puolelle ja siellähän se Fine seisoi ulkona terassin oven edessä ja katsoi olohuoneeseen, jossa seisoi Maja-kissa närkästyneen näköisenä. Onneksi Fine on tottunut kaikenlaisiin eläimiin emäntänsä eläinlääkärivastaanotolla ja oli vaan iloinen, kun näki meidän ihmisten lisäksi eläimenkin. Herkkurasiaa kolistelemalla sain Finen palaamaan takaisin.

Eilen piti käydä kaupungilla, kun jouduin hakemaan endogastrologilta herkkujuomat ensi viikon tähystystä varten. Täällä on tapana tehdä peräsuolen ja mahalaukun tähystys joka 10. vuosi. Ensi viikolla on sitten hauskaa, kun juon sitä mönjää ja..... Onneksi saan humautusnukutuksen, sillä minkäänlaista letkua en pystyisi nielemään.

Saksan kielessä on hauska sanonta "Alter Schwede" eli vanha ruotsalainen.  Se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin suomen kielen juku/jukra tai englannin gosh. Sanonta on peräisen 30 vuotisen sodan ajoilta, jolloin protestanttien avuksi tuli ruotsalaisia (ja tietenkin myös suomalaisia hakkapeliittoja), jotka olivat niin hyviä taistelemaan, että heitä ihailtiin ja sanonta on edelleenkin käytössä.

Keskustassa menin ensimmäiseksi kahville lempikahvilaani Manufactumiin

juomaan Milchkaffee, joka on Kölnissä tämän näköinen juoma. Kun kerran Itävallassa tilasin Milchkaffee, sain mustan kahvin ja sen kanssa kondensoitua maitoa, hyi olkoon. Pitää aina muistaa, missä seudulla on, kun tilaa juomia.

Kuulin radiossa, miten tärkeitä hyönteiset on ja ihmisiä pyydettiin laskemaan, minkälaisia ja miten paljon näkee hyönteisiä tunnissa. Mistä hitsi mä tiedän, että joku tulilude ei ole se sama, jonka olen jo monta kertaa nähnyt? Ostettiin nyt ainakin hotelli hyönteisille. Ystäväni tilasi Italiassa lattea ja sai maitoa.

Punaiset viinimarjat alkaa olla kypsiä, nam. Oikeastaan haluisin mustia, pidän niistä kamalasti, mutta niitä saa Saksasta hyvin harvoin ja pakasteena ei ollenkaan.

Viikon suuri surutapaus, nyyh.  Ikeasta ei saa enää näitä tiskiharjoja. En tunne yhtään ainoaa ihmistä, joka ei olisi käyttänyt tätä Ikean tiskiharjaa, nyt sinne on tullut ihan tyhmä uusi malli, en ala.

Toukokuu meni

Toukokuu oli tänä vuonna normaalia viileämpi ja Baijerissa satoi satoi satoi ja satoi ja meilläkin on vesitynnyri täpötäynnä hyvää kasteluvettä kukille.

Mansikan posketkin jo punottaa

ja naapurin puolelta kurkkii meille punainen köynnösruusu ja saan monta kertaa päivässä lakaista terälehtiä.

Naapureista puheen ollen, rivitalossa asuessa on aina erityisen tärkeää omistaa kivat naapurit ja meitä onkin onnistanut, vaikka tässä olen nyt alkanut miettiä tuota vasemmanpuoleista naapuria, joka on hävittänyt pergolansa mukana sinisateen ja monta muuta vihreää pensasta ja tehnyt takapihastaan krematorion. Obeliskin sisällä on valtavan iso auringonvarjo ja tuossa isossa ruumisarkussa on pöytä ja tuolit, huolellisesti peitetty kauniilla pressulla. Ja kun he eivät oikeastaan koskaan istu ulkona, pressu on varmaan aina käytössä. Pitänee hankkia muutama korkea pensas. Onneksi tuossa edessä on kasvi, joka kasvaa korkeaksi ja kukkii kauniisti vähän ajan päästä.

Rakastan Elsa Beskowia ja toukokuun vieraat saivat meillä tällaiset servietit, ne on niin ihanat.

Olen muuten kyllä ihmeen up-to-date, kun osasin ostaa Suomesta keittiöön käsipyyhkeeksi mörköjä.

Sauvakävelymaisemissa ei ole edelleenkään valittamista, huomenna pitää varmaan lähteä aikaisin liikkeelle, kun on luvassa tosi kuuma päivä.

Viikon varrelta

Maanantaina olimme sinfoniaorkesterimme todella erikoisessa esityksessä. Lippu kuului meidän sarjalippuumme, tuskin olisin ilman sitä lähtenyt kuulemaan, mutta hyvä, että lähdin, sillä tämä oli kyllä niin vaikuttava spektaakkeli että. Musiikin on säveltänyt ranskalainen Philippe Manoury, esityksen nimi on Lab.Oratorium. Näyttämö oli olevinaan laiva ja mukana oli kaksi näyttelijää, joista nainen oli luksusristeilyllä ja valitteli aivan kaikesta ja mies taas oli Välimeren ylittänyt pakolainen, joka oli kokenut vaikka mitä. Musiikki nyt ei ollut mitään harmoonista, mutta näytelmänä esitys oli aivan loistava ja teema on tärkeä. Mukana oli yli 200 esiintyjää ja oli jännä katsella miten he liikkuivat, eivät vain näyttämöllä vaan myös katsomossa ja esim. meidän edessä istui kolme laulajaa.
Tästä linkistä löytyy ainakin tällä hetkellä siitä esityksestä.

Sain naapurilta jännän reseptin perunaparsasalaatista, joka kelpasi vieraille niin, etten ehtinyt edes valokuvaa ottaa lopputuloksesta. Panen tähän itselleni muistiin kopion siitä alkuperäisestä reseptistä.

Kastike tehdään seitsemästä eri yrtistä, joita normaalisti käytetään frankfurtilaisessa reseptissä "Grie Soss" eli grüne Sauce eli vihreä kastike. Öljyn, etikan ja sour creamin sekaan tulee iso nippu näitä yrttejä.
Mukana on nämä yrtit:
kurkkuyrtti,
kirveli,
suolaheinä,
persilja,
krassi,
ruohosipuli
ja -tämä suomalainen nimi oli pakko etsiä netistä, en ole koskaan kuullutkaan, se on siis suomeksi
pikkuluppio.

Pikkuluppio on monessa muussa kielessä pimpinelle, tässä sen kasvin kuva (lainattu Mittelaltergazettesta)

Frankfurtin seudulla syödään perunoita ja keitettyjä kananmunia näistä tehdyn kastikkeen kanssa, mutta meilläkin saa hyvin varustetuista kaupoista valmiita yrttisekoituksia.

Tänään yhdistimme kulttuurin ja ulkoilun ja laitoimme pyörätelineen auton perään ja ajelimme 50 km päähän Rolandseckiin ja poikkesimme Arp-museoon, jossa oli jonkun taiteen keräilijän Medicien aikaisia barokkitauluja. Olipa aika kruusattuja kehyksiä kuten tässä ja toisaalta erikoinen motiivi tuossa tuo harlekiini naisen kanssa. Nyt on sekin sivistysaukko suljettu.

Museo on rakennettu vanhaan rautatieasemaan ja on arkkitehtuuriltaan kiinnostavampi kuin nuo tämänpäiväiset taulut. Tuolta uudemman rakennuksen yläkerrasta on mahtavat maisemat Reinille.

Ajelimme sitten pyörällä vajaat 40 km Reinin vartta, vaihtaen pari kertaa lautalla puolta.

Ei tässä kovin kauas tarvitse lähteä kun näkee jo kauniita paikkoja ja kotiin palatessa ajattelin, että eipä nuo meidän pihan kukatkaan rumia ole.

Kivaa kotona

Kun viime viikolla oli kivaa Suomessa, niin nyt on ollut ihan kivaa kotona, paitsi tiistaina, jolloin satoi koko päivän ja sitä vettä tuli ja tuli, tosin meillä ei niin paljon kuin Baijerissa, jossa ystävämme olivat pyörämatkalla eikä ollut oikein kiva, kun joutuivat ajamaan 55 km ja vettä tuli paikoitellen 50 litraa tunnissa neliötä kohti. Toisten Baijerissa asuvien ystäviemme piha tulvii, kun maa ei pysty vetämään niin paljon vettä kuin sitä tuli taivaalta. Minulle oli se sade siinä mielessä hyvä, että sain silitettyä valtavan määrän pyykkiä ja samalla telkkaa katsellen opin taas uuden niksin: jos haluaa pehmittää voita mikrossa, voipalaan kannattaa laittaa kolme hammastikkua jaloiksi, silloin voi ei niin helposti sula.
Valitettavasti tästä kuvasta ei näy miten paljon sataa, mutta näkyy ainakin, että kaikki on todella vihreää.

Allumies tuli luennolta kotiin 2 kg painavan piikkikampelan kanssa ja paistoi sen uunissa ja ai ai että se oli hyvää. Just ja just mahtui isoon Iittalan vuokaan.

Olen niin ylpeä tästä Papi Delbard-köynnösruusustani♥

Sain suomalaiselta ystävältäni sini- ja valkovuokkoja, jotka istutin pihan nurkkaan. Siinä on se huono puoli, että sekä naapurin kissa että linnut kulkevat siitä läpi ja kuokkivat maata ja piti laittaa kaikenlaisia esteitä niiden takia.

Ripustin Tampereen Lapland hotellin hauskan kyltin vierasvessaan.

Eilen - älkää kertoka kenellekään - meitä ei kerta kaikkiaan huvittanut lähteä naapurin teinin synttäreille ja niinpä meillä oli treffit ystäväparin kanssa japanilaisessa ravintolassa ja olipa taas hyvää! Raviolia, tempuravihanneksia ja California roll/Volcano roll, nam nam.

Tänään on hieno kesäpäivä ja olemme tehneet monta tuntia pihatöitä, ostin mm. muutaman uuden yrtin.

Illalla syödään parsakioskista ostamaamme parsaa ja jälkkärinä mansikoita. La vita e bella♥