Donnerstag, 15. August 2019

Mitä tehdä kontrollifriikille?

Naapurissa asuu äskettäin eläkkeelle jäänyt opettajapariskunta. He olivat 30v töissä samassa koulussa, lähtivät aamulla yhdessä kouluun ja palasivat iltapäivällä yhdessä kotiin. Koskaan kumpaakaan ei näkynyt yksin, aina yhdessä, vaikkapa vain hakemassa supermarketista leivinjauhetta, joka oli sattunut loppumaan. Mies ajoi autoa, vaimo istui vieressä ja yhdessä mentiin kauppaan ja yhdessä palattiin kotiin sen leivinpulverin kanssa.
Nyt kun se entinen strukturoitu arki loppui, vaimo rupesi miettimään elämäänsä ja totesi, että se eroaa hyvin paljon muiden, esim. meidän elämästä ja alkoi valittaa minulle ja kertoa ihmeellisyyksiä miehensä käyttäytymisestä.  Mies painottaa, että haluaa tehdä kaiken yhdessä ja olla aina vaimon kanssa yhdessä eikä riitä, että ovat samassa talossa, heidän pitää melkein olla myös samassa huoneessa. Kun kylpyhuoneessa oli kaksi lavuaaria, mutta vain yksi suurennuspeili, hän korjasi vian ja laittoi toisenkin peilin, jotta he voivat olla yhtä aikaa kylppärissä katsomassa peiliin (Allumies ei edes tiedä, mihin suurennuspeiliä tarvitaan). Jos vaimolla menee vähän kauemmin kylppärissä, mies istahtaa viereiseen makuuhuoneeseen ja odottaa siinä vaimoa, eihän hän voi yksin lähteä alakertaan painamaan kahvikoneen nappia. Sitten alakerrassa kumpikin laittaa aamupalan, mies syö aina leipää, nainen mysliä ja vaikka nainen pilkkoisi kaksi tuntia hedelmiä mysliinsä, mies istuisi vieressä ja odottaisi haukkaamatta leipäänsä ennenkuin vaimo ottaa lusikan ja alkaa syödä mysliä.  Heillä on jääkaapissa jugurttia ja iltapäivällä mies kysyy, syömmekö nyt jugurtin ja sitten molemmat syövät jugurtin. Kauniilla ilmalla mies kysyy, menemmekö ME nyt terassille, hänen ei tulisi mieleenkään mennä ilman vaimoa terassille. Kun he tulivat yhtenä iltana kotiin, mies meni yläkertaan katsomaan uutisia ja vaimo lähtikin yllättäen terassille ja huomasi, että olin ulkona ja tuli juttelemaan. Kun uutiset oli loppuneet, mies tuli ulos ja vihaisena syytti vaimoa, että tämä oli häipynyt (siis muutaman metrin päähän omasta terassin ovesta) eikä ollut sanonut mitään. Kun terassin ovi oli auki, vaimon oli täytynyt siitä mennä ulos eikä hän ollut voinut mennä minnekään muualle kuin meidän puolelle. Kysyin spontaanisti, pitääkö hänen vaimonsa pyytää häneltä aina transitlupa ennenkuin tulee meille ja siitä sain haukut mieheltä, kun "tein hänestä hölmön", teki kyllä mieli sanoa, että itse sä teet itsestäsi hölmön. Vaimo pyysi minua yhtenä päivänä jätskille läheiseen jätskibaariin, siitä oli seurannut kahden tunnin riita illalla, kun mies olisi niin mielellään lähtenyt vaimon kanssa jäätelölle, miksi vaimon piti lähteä minun kanssa. Olen yrittänyt treenata vaimoa ja hän on jo oppinut vastaamaan kysymykseen "menemmekö nyt pihalle", nyt hän uskaltaa jo sanoa, että hän ei voi vastata miehen puolesta, hän voi vain sanoa meneekö hän tai syökö hän nyt jugurtin, mutta miehen pitää vastata omasta puolestaan.
Meidän mielestä mies on sairas, tuo ei ole normaalia, mutta mies haukkuu vaimoaan sairaaksi ja sanoo tämän horisonttia matalaksi ja sanoo ivallisesti, että vaimo ei tule ilman häntä toimeen. Hän onkin pitänyt vaimoaan kultaisessa häkissä ja kasvattanut tämän epäitsenäiseksi. Voitteko kuvitella, että vaimo ei ole 30 vuoteen kulkenut täällä isossa miljoonakaupungissa yleisillä kulkuneuvoilla, mies vie hänet autolla kaikkialle, kun me esim. vältämme autolla ajamista niin paljon kuin vaan voimme.  Kaikki suunnitellaan tarkkaan, lomalle mennään aina samaan paikkaan ja siellä mennään kolmen viikon ajan samaan kahvilaan aamiaiselle ja samaan ravintolaan illalla jne. Olen alkanut miettiä, että olisko tuo jotain Aspergerin tapaista??? Miehellä ei ole IKINÄ ollut yhtään ystävää ja hän haluaa olla joka hetken vaimon vierellä. En usko, että hän pelkää muita miehiä tai olisi sillä tavalla mustasukkainen, hän vaan haluaa hallita vaimon sataprosenttisesti. Yritän usuttaa vaimoa olla antamatta periksi ja lähtemään kanssani museoon tai Ikeaan tms, mutta toisaalta pelkään, että mies suuttuu minulle ja pitää minua syyllisenä vaimon jekkuihin. Ihan tavalliset arkiset asiat on heillä aivan toisin kuin normaaleilla ihmisillä. Kerran kun vaimo oli päässyt livahtamaan salaa meille, Allumies tuli yläkerrasta alas ja kysyi, mitä ruokaa laitamme illalla ja sanoi, että hän käy sitten nopeasti kaupassa hakemassa tarpeet. Naapuri oli ihan puulla päähän lyöty ja sanoi, että tuollainen ei olisi heillä täysin mahdotonta, mies ei ikinä tarjoutuisi lähtemään yksin kauppaan, sinne mennään aina yhdessä ja aina autolla, jopa 400m matka lähimpään supermarkettiin.
Kun tulimme sunnuntaina kotiin, kuulimme jo kadulle asti kovaa huutoa, naapurissa tapeltiin taas. Mies oli ollut torstaina heillä lomalla olevan pojan (34v) kanssa eläintarhassa ja vaimo oli halunnut jäädä kotiin. Siitä oli keskusteltu pari tuntia perjantaiaamuna ja varmaan myös lauantaina ja sitten sunnuntaina kuulin, miten mies huusi vihaisena, että on hävytöntä, että et tullut mukaan eläintarhaan, me olemme kasvaneet yhteen ja me olemme luvanneet pysyä aina yhdessä. Vaimo oli äskettäin vatsa itsekin huomannut, että kahviloissa on suurin osan porukasta naisia, ystävykset keskenään tai äiti ja tytär, hänen miehensä on useimmiten ainoa mies paikalla ja hän on nyt yrittänyt kiinnittää miehensä huomiota siihen, mutta miehestä se on epänormaalia.
Mikähän persoonallisuushäiriö tässä on kysymyksessä? Mies sanoo, että vaimo on sairas ja tällä on matala horisontti, mikä on mielestäni todella hävytöntä, sillä vaimo on älykäs matikan opettaja, tosin vaan huono itsetunto ja ujous haittana. Me olemme sitä mieltä, että tässä olisi terapia tarpeen, mutta en kuuna päivänä usko, että he terapiaan lähtisivät, mies, koska hän ei ole kuulemma terapian tarpeessa, nainen, koska hän ei kehtaa puhua kenellekään (paitsi minulle) ongelmistaan. Juttelin asiasta psykologiystäväni kanssa ja hän sanoi, että on urallaan tavannut niin paljon ihmisiä, jotka eivät usko olevansa terapian tarpeessa ja uskovat sen vasta sitten kun on tullut ruumiita ja sitä mekin melkein olemme jo alkaneet tuossa pelkäämään.Ja olenko minä sitten syyllinen, jos olen yllyttänyt naista itsenäistymään?

Montag, 12. August 2019

Viime viikon aikana

Huolehdimme naapurin kissasta, joka on isäntäväen pois ollessa aina kovin  kiintynyt minuun ja kulkee jatkuvasti jalassa kiinni. Halusin käyttää saksan adjektiivia "anhänglich" vastaavaa suomalaista sanaa, mutta ei muistunut mitään mieleen ja katsoin kahdesta nettisanakirjasta ja ne kääntävät sanan näin.


Voi kauhistus, onpa siinä mennyt käännös nyt vähän hakoteille, kun kääntävät ihonmyötäiseksi. Esim. meidän naapurin mies on hyvin anhänglich, pitää vaimosta kiinni kuin takiainen eikä päästä tätä minnekään, onko hän nyt sitten vartalonmukainen. Käännökseksi sopisi tässä konnotaatiossa enemmänkin tosiaan takiainen tms. Aika köpelösti voi käydä, jos luottaa sanakirjaan.oi kauhistus, onpa siinä mennyt käännös nyt vähän hakoteille, kun kääntävät ihonmyötäiseksi. Esim. meidän naapurin mies on hyvin anhänglich, pitää vaimosta kiinni kuin takiainen eikä päästä tätä minnekään, onko hän nyt sitten vartalonmukainen. Käännökseksi sopisi tässä konnotaatiossa enemmänkin takiainen tms. Aika köpelösti voi käydä, jos luottaa sanakirjaan. Esim. meidän naapurin mies on hyvin anhänglich, pitää vaimosta kiinni kuin takiainen eikä päästä tätä minnekään, onko hän nyt sitten vartalonmukainen tai ihonmyötäinen. Käännökseksi sopisi tässä konnotaatiossa enemmänkin takiainen tms.


Philharmoniassa esiintyi Irish-Celtic, olipa hyviä steppaajia ja mukaansavetävää musiikkia. Taas huomasi miten paljon täkäläiset bändit ovat "lainanneet" Irlannista.

Patikkaporukan retki tehtiin tällä kertaa Düsseldorfin Rein-niityille.


Tarkoitus oli syödä lounas terassilla, mutta tuuli on niin kamala, että jouduimme istumaan sisällä, mutta maisema oli sieltäkin ihan ookoo.


Matkan varrella tuli vastaan luumupuita, joissa oli kypsiä luumuja ja seljan marjoja olisi voinut jo poimia.


Viikon suurin projekti ja suuri ylpeytemme oli ratkaista Frankfurter Allgemeine-sunnuntailehden kesäarvoitus. Nämä tehtävät ovat aina todella haastavia. Viime arvoitukseen oli tullut vain 300 oikeaa vastausta ja lehden levikki on sentään lähes 800000 ja arvaajiakin varmaan paljon. Matemaattiset tehtävät hoiti täällä talon oma matemaatikko, mutta sitten tuli vastaan musiikkikysymys, joka olikin kinkkinen ja sitä emme itse saaneet selville tai arvasimme kyllä kenestä säveltäjästä on kysymys, mutta ne kappaleet olivat tuntemattomia eikä netistä ollut yhtään apua. Loppujen lopuksi muusikkotuttava käytti suhteitaan hyväkseen ja saimme vastauksen, siihen oli mennyt ammattilaiseltakin useampi tunti. Viikon olimme miettineet, mutta viimeiseen kysymykseen ei löytynyt vastausta millään.Te varmaan tiedätte heti, mitä elementtiä 1,3 butadieenit käyttävät polymerisaatiossa vai? Onneksi kummipoika on kemian tohtori ja tiesi vastauksen. Nyt odotamme päävoittoa.




Freitag, 9. August 2019

Friday Favourite Photo


Bonnin taidemuseon kahvilasta:

Snobismin huippu on puhua Mozartista, vaikka ei ole koskaan nähnyt yhtään hänen maalaustaan.

Montag, 5. August 2019

Elokuun kaukaiset vieraat

Elokuun ensimmäiset vieraat tulivat Singaporesta asti ja olivat niin söpöjä että. Hain yläkerrasta lelukorin ja se kiinnostikin kovasti.


Play-doh oli kovassa käytössä.


Tein britakakun, jossa oli mustikoita, mansikoita, vadelmia ja karhunvatukkaa ja kakku meni kuin kuumille kiville.


Laitoin tarkoituksella muumimukit kaikille ja pojat huusivat heti innoissaan MOOMIN !!!


Olimme eilen ulkona syömässä ja tilasin mie noodle (mitä ne on suomeksi?) salaattia. Oli niin hyvää, että pitää joskus itsekin kokeilla.


Meillä on ollut päivällä ihan kiva lämpö, jotain +26C, mutta valitettavasti yöllä on suhteellisen lämmintä ja viime yönäkin nukuin aika huonosti. Peittona käytän ihanaa Saimi-tädiltä perittyä ikivanhaaa pitsilakanaa. ♥  Täti olisikin nyt 119v ja varmaan mielissään, jos tietäisi, että muistelen häntä.



Freitag, 2. August 2019

Bonnissa ja Brysselissä

Heinäkuun loppu näyttää olleen vähän taidepainotteinen. Ensin kävimme Bonnissa Goethe-näyttelyssä, se sopi meille ihan siksikin, että olimme juuri olleet pyöräretkellä Goethen maisemissa Weimarissa.

Kuva Goethestä Italiassa on yksi tunnetuimpia Goethen kuvia. Tämä on vain kopio.


Se originaalihan riippuu tuossa meidän seinällä.


Tietenkin myös Warhol on tehnyt Goethestä kuvia.


Brysselin keikalla saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä tapasimme suomalaiset ystävämme ja kävimme katsomassa Pieter Bruegel- näyttelyä. Habsburgit ovat aikanaan köhnineet haltuunsa lähes kaikki Bruegelin teokset, Brysselillä ei ollut taulujen puutteessa muuta mahdollisuutta kuin tehdä multimediashow ja se olikin aika jännä. Alkuvuoden näyttelyssä Wienissä oli ollut kamala tungos ja jotkut valittivat, että näkivät vain muiden katsojien takaraivoja tai kännyköitä. Brysselissä esiteltiin paljon taulujen yksityiskohtia.


Tässä Pieter museomäellä.


Kuuluisa Mad Meg-taulu on yksi niitä harvoja Belgiassa olevia maalauksia. Pari vuotta sitten olimme Antwerpernissä ja menimme museoon katsomaan tätä, mutta se olikin juuri näyttelyä varten restauroinnin alla.


Maalauksia esiteltiin eri teemojen mukaan, tässä A glimpse from behind.


Tämä purjevene kulki vedessä ja lattia näytti siltä kuin me olisimme seisseet vedessä.



En saanut siirrettyä kännykästä videotani talvimaisemasta muuta kuin Juutuubiin, sen  pitäis löytyä tästä.

Bryssel on kaunis kaupunki.



Katutaidetta löytyy paljon




ja kivoja bistroja ja ravintoloita. Olin niin ihastunut ruokaan yhdessä kivassa ravintolassa, että en älynnyt ottaa kuvaa paikasta enkä ruoasta. Allumies söi tosin alkupalana vasikan aivoa, siitä en haluaisi kuvaa enkä muutenkaan välittänyt katsella sitä syömistä, mutta pääruokana syömämme tonnikala oli todella hyvää. Pistän tänne muistiin paikan nimen, se oli Les petits oignons eli pienet sipulit.



Jos väsyttää, niin voi ottaa nokoset penkillä.


Ja söpö Tintin kuuluu tietenkin Belgiaan♥


Olipa kiva keikka ja meiltähän pääsee mukavasti junalla Brysseliiin. Hotellimme oli oikeastaan eteläisen aseman rakennuksessa ja saimme kätevästi laukun sinne ja saatoimme heti lähteä kiertelemään paikkoja.

Samstag, 27. Juli 2019

Kylmää keittoa helteeseen

Jippii, eilen olin kattanut jo pöydän sisälle, kun ulkona oli sietämätön kuumuus, mutta sitten illan suussa tulikin yhtäkkiä kova tuuli ja lämpötila laski aika nopeasti kymmenisen astetta, +30C tuntui niin mukavan viileältä (kaikki on suhteellista), että istuimmekin vieraamme kanssa ulkona.
Kokeilin uutta reseptiä, melonitomaattikeittoa, jossa tomaatit, puolikas meloni, paprika, chilipalko, tomaattimehu ja limetin mehu pannaan ihan vaan blenderiin ja siitä syntyy kiva kylmä keitto, joka sitten vaan maustetaan suolalla ja pippurilla ja koristeeksi päälle vähän kevätsipulia, paprika- ja melonipalasia. Hyvin meni kaupaksi kuten iso salaattilautanenkin, näillä helteillä ei oikein jaksa keitellä mitään.
Vieras toi auringonkukkia, sai kuljetettua ne elävänä ilmastoidussa autossa ja nyt meillä on lämpötila normalisoitunut, joten ehkä ne kestävät muutaman päivän maljakossa. Ja nyt voi taas hengittää normaalisti.



Freitag, 26. Juli 2019

Friday Favourite Photo


Oi miten kaipaan sitä pyörälomapäivää Thüringenissä , kun pidimme tauon kivan Landgasthofin pihassa +20C asteessa varjoisessa nurkassa.
Eilen meni Saksassa lämpöennätys rikki, uusi ennätys on 42,6 C ja uskokaa tai älkää, nuo pari lisäastetta tuntui aika pahalta. Kävin tänään kaupassa ja se rasitti jo niin, ettei tahdo jaksaa mitään. No, jaksoin sentään laittaa tänne tuon kuvan.