Kanada 8

Viimeinen Kanadan kohde oli Vancouver ja se olikin oikeastaan parasta vähän tylsän preerian ja laivamatkan jälkeen tai kyllä Kalliovuoret oli ehkä paras,  henkeä salpaavaa maisemaa. Läiskin nyt tänne vaan sikin sokin muutaman kuvan, että saan Kanadan päätökseen, kun tiistaina ollaan jo Krakovassa. Just nyt tuli mieleen, että bannerikuvanihan on Krakovasta eli se on jo 14v vanha enkä aio sitä muuttaakaan. Tuolla se Vancouver kaukana häämöttää.

Bussin ikkunasta kuva Stanley Parkin nauravista miehistä. 

Steam clock 

Kanada taitaa olla ainoa maa, jossa Mäc on saanut muuttaa logoa lisäämällä vaahteranlehden.

 

silitysrautatalo

Lowden‘s lookout, tässä oli juuri tapahtunut virallinen kosiminen, pariskunta ystävineen juhli siis kosimista, en tiedä tuleeko sitten kihlajuhla ja sitten häät.

Viimeisenä iltana ryhmän kanssa matkatoimisto kutsui meidät syömään Top of Vancouver pyörivään ravintolaan. Matkan aikana ehdimme usein ihmetellä kanadalaista systeemiä. Olimme yhdessä muussakin tornissa ja paikalla oli vain meidän porukan 24 henkeä ja meitä kohdeltiin kuin lastentarhalaisia, jouduimme seisomaan riviin, ihme kun ei tarvinnut pitää parista kättä. Tuolla tornissa oli meny ja siinä alkuruokana salaatti, joko sekasalaatti tai caesar‘s salad. Koska saksalaiset mielellään syö patonkia tai muuta leipää salaatin kanssa, matkaoppaamme oli pyytänyt, että saisimme myös leipää. Sepä olikin vaikea juttu ihan kuin joku patonki maksaisi maltaita. Pitkän neuvottelun jälkeen tulos oli, että ne, jotka ottavat sekasalaatin, saavat palan leipää, mutta caesar‘s salaatissa kun on jo krutonkeja, sen kanssa ei saa leipää.

Maisemat tornista olivat todella näkemisen arvoisia.

Jäimme porukan lähdettyä vielä pariksi päiväksi Vancouveriin, joka on kallis paikka, hotellihuoneesta pulitimme 400€ per yö, tosin huone oli hyvä ja aamiainen loistava.

Kanada on ylpeä rautatiestä, joka vie valtamereltä toiselle, tosin se historia radan rakentamisesta on myös yksi suuri häpeäläiskä Kanadan historiassa. 

Toinen karmea asia Vancouverissa oli kilometrien pituinen katu, jossa lojui huumeporukkaa. Otin kuvat bussin ikkunasta, todellisuus oli vielä paljon kamalampi, sen näimme kun kävelimme noiden jalkakäytävien läpi ainakin kilometrin. Siellä ne lojuivat kuin ruumiit puoliksi pukeutuneina ja pistivät itseään. Allumiehellä oli puhelin takataskussa, ihan tyhmä tehdä niin ja yksi puolikuollut narkkari kehotti häntä ottamaan puhelimen pois taskusta, „Sir, you'd better take your mobile phone…“., liikuttavaa.

Matkan aikana tutustuimme muutamaan vahvaan kanadalaiseen naiseen, ensin Calgaryssä famous five ja Mary Schäffer . Vancouverissa tutustuimme lähemmin Emily Carr‘iin. Kävimme mm. taidemuseossa, jossa oli hänen taulujaan.

Kanada oli mielenkiintoinen mutta monessa mielessä myös vähän omituinen. Olimme ennen käyneet vain idässä ja sielläkin kyllä ihmetelleet ihmisten käytöstä. Voiko olla, että nuoret ihmiset eivät osaa kaksikielisessä Kanadassa englantia, sellaisia kokemuksia meillä oli idän maaseudulta. Nytkin tavattiin omituisia ihmisiä, jos olet jonossa luukulla, tyyppi saattaa ykskaks panna nenäsi edestä luukun kiinni ja lähteä kahvitunnille tai jos jotain kysyt vähän ihmetellen, saat kuulla „calm down“. 

Hurjia uutisia nyt kun Kanadassa on pahoja metsäpaloja, mm. Jasperissa, jossa mekin olimme, on kaupunki jouduttu evakuoimaan, mikä onni, että emme olleet nyt siellä. Voin kuvitella mikä kaaos siellä oli, kun on vain yksi tie, joka vie pois. Me olemme ilmeisesti pahan ilman lintuja, kun viime vuonna Israelin matkan jälkeen tuli sota ja nyt Kanadaan metsäpalo, joita siellä tosin usein on, mekin näimme paljon palanutta metsää.

Kanada 7

 Pääsimme lopulta „ihmisten ilmoille“ Victoriaan, nätti kaupunki, very British. Hotellimme oli parhaalla paikalla ja nyt alkoi saada muutakin ruokaa kuin hot dog tai burger.

Kävimme parlamentissa, jota esitteli nuori nainen, jolla oli tällainen nimikyltti. Pascale-nimen yhteydessä voi luulla, että siinä halutaan selventää, että hän on todella nainen eikä Pascal, mutta tuollaisia kylttejä näkyi muutenkin vaikkapa kassaihmisellä, saattoi lukea vaikka divers. Saksassahan lukee työpaikkatarjouksissa usein m/w/d eli mies, nainen, divers. Kun tässä sattumalta katsoin LinkedIn:stä mitä kaukaisten tuttaviemme tytär tekee opiskelunsa jälkeen, tulikin vastaan uutinen, että hän ei olekaan enää se tumma kaunis kiharatukkainen Bella, vaan hänellä on lyhyt punainen poikatukka ja nimi on Noah. Onko hän nyt sitten kai ei-binäärinen.

Tässä hotellimme, palvelukin oli Victoriassa aivan eri luokkaa. Harvoin olen tavannut niin epäystävällistä palvelua kuin alkumatkalla. Jos olit jossain luukulla odottamassa, siellä voivat nenäsi edestä panna luukun kiinni ja sanoa, että nyt on tauko. Jos meidän täkäläisessä supermarketissa kysyy jotain, he eivät selitä missä tavara on vaan jopa vievät sinut sinne hyllylle, mutta ei Kanadassa, siellä mumisevat jotain epäselvästi mistä tavaran voi löytää.

Näkymä ikkunastamme

Valitettavasti bussissa kiertänyt flunssa oli ehtinyt tarttua meihin juuri kun olimme Victoriassa emmekä jaksaneet kävellä niin kauan kuin oli tarkoitus eikä valaitakaan nähty, koska oli liian tuulista.  Kaupungista löytyi kuitenkin sitten patteri rannekellooni, sellaista ihmettä ei pohjoisesta löytynyt. Ja hotellissa oli high tea, aivan ihana. Se maksoi maltaita, mutta nautimme herkuista ja hienosta maisemasta ja hyvästä palvelusta.

Yksi meistä neljästä oli illalla niin naatti, että jäi sänkyyn ja me muut kekkasimme kivan japanilaisen bistron ja saimme siellä juuri sitä, mikä teki flunssaiselle hyvää, oikein maustettua keittoa, koko Kanadan matkan paras ruoka.

Alice Munron kirjakaupassakin kävin, en olisi mennyt, jos olisin tiennyt 

Victoria

Kanada 6

Unohtui edellisestä postauksesta tämä kuva cranberryfarmarin autojen hautausmaasta. Kun on paljon tilaa kuten Kanadassa, voi ihan vaan parkata romuautot metsään. Suomalainen ystäväni kertoi, että niin Suomessakin, sedän monien hehtaarien maitten ja mantujen perintönä oli tullut myös metsää, jossa seisoi sedän kaikki vanhat autot, mitäs niitä turhaan kaatopaikalle veisi, silloin pitäis ehkä vielä maksaakin, niin ainakin on Saksassa

Ensimmäinen hotellimme Vancouver islandilla oli todella kivannäköinen

innoissamme odotimme mitähän hyvää syömme illalla, mutta aivan mahdottoman huono palvelu joka suhteessa ja ruoka oli eioota, jopa fish & chips oli loppunut. Tuli mieleen DDR aikanaan, kun antoivat ruokalistan eivätkä sanoneet, että kaikki muu on loppu paitsi yksi, tässä tapauksessa hampurilainen ja me kun luultiin, että saadaan istua terassilla ja syödä herkullista kalaa. 

Metsäkävely oli kyllä meidän makuun, valtavia puita, yksi oli mitoiltaan kuin Pisan torni

Harvoista kaupungeista pidimme matkan varrella, Jasper oli kyllä ihan kiva, siellä on erikoista, että eläkkeelle jäädessä pitää muuttaa pois, vähän niinkuin Itävallan Kitzbühelistä pitäis eläkeläisen häipyä, halutaan pitää keski-ikää alhaisena. Tapasimme saksalaissyntyisen bussikuskin, joka pelkää tulevaisuutta kun joutuu myymään talonsa ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Kanadassa on muutenkin erilaisia tilastoja kaupunkien asukkaiden ikähaitarista, joissakin asuu joko newly wed tai nearly dead, keski-ikä puuttuu. Yksi söpöimpiä paikkoja oli Chemainus, joka on tunnettu kivoista muraaleista.

Välillä vähän lukemista

Vaihteluksi Kanada-postauksien väliin vähän lukemista. Housesitterit raahasivat Suomesta muutaman kirjan, paperikirjoja en raaski Suomesta tilata hurjien postimaksujen takia eli ostan normaalisti vain e-kirjoja tai käytän ystäviä kuriirina. 

Luin joistakin blogeista kehuja ruotsalaisesta (nuoremmille tarkoitetusta) kirjasarjasta ja luin sen ensimmäisen osan Viaton sydän lyö ja se kelpasi hyvin vanhemmallekin ihmiselle. Toista osaa ei ollut vielä suomeksi ja uskalsin ostaa sen ruotsinkielisenä e-kirjana ja kappas vaan, lukeminen sujuu hienosti, en yhtään huomaa, että luen ruotsiksi, jos jotain sanaa en tunne, osaan saksan avulla sen kääntää, aivan uskomatonta, kun aktiivinen sanavarastoni on todella kehno. Tuota sanaa ”bergtagen” en kyllä tuntenut, mutta sen on pakko olla Zauberberg.

Saksankielistäkin luettavaa on pöydällä, lähdemme nimittäin loppukuussa synttäreille Krakovaan, edellisestä käynnistä on  jo 14 vuotta ja oli aika ostaa uusi matkaopas.

Kanada 5

 Toinen pitkä highway, jota ajoimme, oli ns. Highway of tears, joka vie Tyynelle valtamerelle. Ihmettelimme, kun tien varrella riippui puissa usein punaisia mekkoja. Ne muistuttavat murhatuista naisista/tytöistä, pääasiassa indigeeneistä, jotka täällä - useimmiten liftatessa- tulivat murhatuksi. Jos oikein ymmärsin, kyseessä ei voinut olla vain yksi tekijä, sillä murhia on ollut useamman vuosikymmenen aikana. Välillä näki tien varrella tauluja, jossa kehotettiin olemaan liftaamatta. 

Poikkesimme Ksan Villagen museoon, jossa sammakkoklaaniin kuuluva nainen kertoi klaaninsa elämästä. Museon sisällä ei saanut kuvata ja jotenkin jäi sellainen maku, että indigeeninainen ei niin kovasti tykännyt meistä valkonaamoista. Koko klaani asui aikanaan samassa valtavan isossa talossa, jossa oli oikeastaan vain yksi huone, josta sitten eristetttiin nurkkauksia säkeillä sun muulla, ei paljon intimiteettiä.

Viimeinen paikka pohjoisessa oli Prince Rupertin saari, josta lähtee lautta Vancouver Islandille. Reitti on nimeltään Inside Passage, se kulkee aamukuudesta iltayhteentoista mantereen ja saariston välillä ja oli mukamas koko Kanadan matkan kohokohta. Kun ollaan elämässämme paljon matkustettu Ruotsin ja Suomen välillä ja nähty ihana saaristo, oli tämä matka elämämme tylsin. Aamusta iltamyöhään näkyi vettä ja puita ja puita ja vettä, ei yhtään taloa, mökkiä, laituria, veneilijöitä. Onneksi tajusin varata hytin ja saimme käydä omassa vessassa ja katsoa telkkaa tai ottaa päiväunet tai muuten vaan loikoilla ja katsoä hytin ikkunasta vettä, puita, vettä, puita. Jos ilman hyttiä joutuu vielä sesonkiaikaan tappelemaan parhaasta tuolista, niin kiitos vaan.  

Tästä karttakuvasta voi saada (väärän) käsityksen miten kaunista siellä on 

Yhden kuvan sentään otin laivalta

Sitten olimme taas ihmisten ilmoilla Vancouver Islandilla ja ensimmäinen  kohde oli farmi, jossa kasvaa tällaista. Kuka arvaa mistä on kyse?