tarkoittaa ihmisten välistä vuorovaikutusta, kuten keskustelua, hymyilyä ja yhteistä tekemistä, joka on elintärkeää aivojen terveydelle, mielenterveydelle ja yhteenkuuluvuuden tunteelle.
Näin sanoo tekoäly. Eipä ole ollut puutetta viime aikoina. Hampurissa vietimme neljä päivää entisen englannin opettajani ja hänen ex-amerikkalaisen miehensä luona (mies luopui Trumpin takia kansalaisuudesta) ja juttua olisi riittänyt pitempäänkin.
Sitten saimme neljäksi päiväksi vieraita Freiburgista, Allumiehen kiva entinen työkaveri, jonka vaimon kanssa olen ystävystynyt kun olemme vuosien mittaan olleet monissa firman tilaisuuksissa. C on tunnettu siitä, että hänellä on joka vuodenaikaan toppatakki päällä.
Teimme pitkän kävelyretken tuoksuville rypsipelloille ja kävimme Arp-museossa ja konsertissa Kölnin Philharmoniassa ja totesimme, että se on paljon parempi kuin Hampurin Elbphi
ja harmittelimme, että asumme niin kaukana toisistamme (mutta onneksi tapaamme koko työporukan kanssa kesäkuussa.
Seuraava sosiaalinen kanssakäyminen ei sitten ollutkaan makuuni. Puhelimeeni tuli viesti pian 85v naapurilta, hän kysyi olenko kotona ja voisinko viedät hänet lääkärille, kun jalat ei kunnolla toimineet. Hain nopeasti auton tallista ja ajoin hänen ovelleen ja autoin hänet autoon ja vein hänen entisen kotilääkäri nsä vastaanotolle, hän oli vaihtanut lääkäriä vuosia sitten kun entinen lääkäri tyrkytti statiineja. Hän vaihtoi lääkärille, joka määrää luontaislääkkeitä, tässä tapauksessa jotain japanilaisia fermentoituja soijapapuja. Pavut eivät nyt sitten oikein auttaneet ja rouvalle tuli useampia pienempiä strokeja. Entinen lääkäri reagoi nopeasti, antoi lapun käteeni ja kysyi voisinko viedä rouvan kiireesti sairaalaan ja siellähän rouva on nyt puoliksihalvaantuneena odottamassa kuntoutukseen pääsyä. Pidän pavuista, mutta ehkä statiinit olisi paremmin estäneet stroken. Meillä on rouvan lasten kanssa nyt tarkka ohjelma kuka kulloinkin käy katsomassa, tänään on meidän vuoro ja vien tuliaisina herkullista hedelmäsalaattia ja leipomaani kanelipullaa ja Amazonista tilaamani geelipallon, jolla voi harjoituttaa kättä.
Seuraavaksi olin tehnyt treffit ekaluokan luokkakaverin Kikan (1) kanssa Frankfurtiin, sinne siksi, että olimme varanneet liput ihanan Jonas Kaufmannin konserttiin. Löysin viime kesänä remontin yhteydessä kortin, jonka olin saanut joskus ehkä 24 vuotiaana opiskelijakaveriltani Kikalta (2)yhteys oli sitten katkennut muutamaksi vuosikymmeneksi ja netin avulla jäljitin hänet Oslosta ja otin yhteyttä ja nyt meillä oli treffit entisessä opiskelukaupungissa Heidelbergissä, jossa Kikka käy joka vuosi syömässä valkoista (!) parsaa. Siellä vanhassa kauniissa kotikaupungissa vietimme sitten kahden Kikan kanssa kivan päivän. Oli kyllä mahtavaa tavata niin pitkän ajan päästä ja kaikki oli kuin olisimme vielä eilen toisemme.
No nyt on ollut riittävästi keskustelua ja hymyilyä ja kaikenlaista kivaa tekemistä jalast but not least olen nukkunut todella hyvin.
