Samstag, 1. Oktober 2022

Sekopää

 Kotimatkalla, kun olimme saatteneet stroken saaneen ystävämme vaimon Saksan puolelle poikansa huomaan, olimme täysin naatteja , pää oli täysin sekaisin, emmekä  jaksaneet enää ajaa  yli 400km matkaa kotiin ja päätimme jäädä tuttuun hotelliin Pfalzin maakuntaan pariksi yöksi ja prosessoida rauhassa kaikki viimeisen kahden viikon karmeat asiat. Kävin ostamassa uimapuvun, että pääsin nauttimaan uima-altaasta ja Allumies istui pitkään nauttimassa saunan löylyistä ja illalla söimme hyvää ruokaa ja joimme herkullista pflalzilaista valkoviiniä ja puhuimme, puhuimme ja puhuimme ja mietimme ystävämme tulevaisuutta. Joutuuko tähän asti terve mies ehkä turvautumaan rollaatoriin ja oppiikohan hän edes puhumaan.

Kuva hotellihuoneen ikkunasta


Seuraavana päivänä lähdimme Speyeriin, joka on tunnettu Unescon perinteestään , maailman suurimmasta romaanisesta kirkosta ja sytytimme kynttilän ystävällemme. Poikkesimme myös pienenpään Pyhän kolminaisuuden kirkkoon, joka oli lahjoitusten avulla äskettäin restauroitu. Se oli valoisaan tuomiokirkkoon verrattuna aika tumma sisältä ja siellä oli komeat urut.


Teimme pitkän kävelylenkin Reinin rannalla ja poikkesimme Biergarteniin lounaalle. Tässä lautasella baijerilaista Obazdaa (Camembert-juustosta tehtyä levitettä) ja lasissa nykyistä lempijuomaani alkoholitonta vehnäolutta.


Hotellin herkuista ei tullut otettua kuin tasan yksi kuva, se oli tomaattialkupalani


Kun sitten tulimme kotiin , emme meinanneet uskoa silmiämme. Täällä oli satanut ja nurmikko oli muuttanut väriään. Kun lähtiessämme se oli tällainen

se olikin muuttunut vihreäksi

Kotiin oli kiva tulla, tuntui hullulta, että nautti panna pyykkikoneen päälle, leikata nurmikko, siivota, laittaa ruokaa, istua nojatuoliin ja lukea (en lukenut yhtään sivua niiden kauhuviikkojen aikana!), silittää, imuroida, maksaa kerääntyneet laskut, lakaista myrskyn jäljet, kaikki tylsät tehtävät tuntui niin normaalilta ja kivalta, ai että tässä nauttii vaikka mistä kotitöistä, kun ei tarvitse istua sairaalahuoneessa vakavasti sairaan ystävän vierellä osaamatta auttaa ja koko ajan miettiessä mitähän miehestä vielä tulee. Nyt taas osaan ihailla sairaanhoitajia, miten hienoa työtä he tekevät ja jaksoivat vielä lohduttaa meitä.

Tänään tuli postissa paketti, siinä oli tämä maljakko, jota olin pitkään ihaillut. Pidin itseäni täysin sekopäänä, kun en muistanut, että olinkin tilannut sen, tyytyväisenä laitoin maljakon paikalleen ja heitin pakkauksen pahvit roskikseen enkä edes lukenut paketissa olevaa lappua. Hah hah, sitten tuli viesti ystävältäni, olenkohan  saanut hänen pakettinsa. Eihän se maljakko ollutkaan minun tilaama vaan ystäväni oli ostanut sen minulle kiitokseksi avusta ja tuesta. Miehensä on muuten nyt Münchenissä kuntoutuksessa, puhe ei vieläkään onnistu ja muutenkin tilanne ei niin kamalan hyvältä näytä, mutta toivomme parasta.



Sonntag, 25. September 2022

Pari viikkoa laupiaana samarialaisena

Viimeisen kahden viikon aikana olemme ajaneet lähes 2000km autolla, onneksi tankkasimme useimmiten Ranskassa, jossa diesel oli jopa 50 centtiä halvempaa. Olemme istuneet joka päivä neljä tuntia Colmarin sairaalassa aivohalvauspotilaan vierellä ja lohduttaneet hänen vaimoansa ja soitelleet sairaskassaan, lisävakuutukseen ja autoklubiin, joka mainostaa kuljettavansa jäsenen sairastapauksessa ulkomailta kotiin (suurennuslasin avulla selvisi,  että kuljetus tehdään vain jos siirto on tarpeellinen. Onko se tarpeellinen, jos potilas on riittävässä hoidossa ulkomailla? Ei.) Buukkasimme ja maksoimme seitsemän kertaa hotellihuoneita tai loma-asuntoja, sillä  sesongin takia Elsassissa oli hyvin täyttä ja jouduimme vaihtamaan kämppää. Jouduimme käymään ulkona syömässä paitsi pari kertaa laitoimme asunnossa jotain purtavaa. Potilas oli more or less tajuton ja pienikin äännähdys sai meidät iloitsemaan ja antamaan toivoa. Heti alussa kävi ilmi, että kun pariskunnan mies yleensä hoitaa kaikki raha-asiat, vaimolla ei ollut edes luottokorttia. Tuntui vähän kuin olisi ollut kauhuelokuvassa, kun kokeilimme sairaalassa toimiiko miehen halvaantuneen sormen sormenjälki kännykässä nettipankkimaksuun, mutta ei toiminut, vaati salasanan, jota vaimo ei tunne eli me maksoimme lopulta kaiken, se ei ole mikään ongelma, mutta ongelma on miten nykyaikana joku ihminen ei tunne edes oman sähköpostinsa salasanaa saati sitten hallitse yksinkertaisia pankkijuttuja. Onneksi meillä on itsellä paikka, josta löytyy tärkeimmät ohjeet miten toimia hätätapauksessa. Itse en taatusti osaisi tehdä veroilmoitusta, mutta sen voi antaa veroneuvojan tehtäväksi.

Eilen potilas vihdoin kuljetettiin (lisävakuutus maksaa) Müncheniin sairaalaan. Pieni lohtu noina kahtena Elsassin viikkona oli kaunis ilma ja laitanpa joitakin valokuvia muistoksi.


 
Les Trois Chateaux/ Husseren

Eguisheim

Colmar Petit Venise

 Eguisheim by night
Niin kiva bistro Colmarissa, että piti panna muistiin

Yhdessä kämpässä oli kivoja rautalankalintuja seinällä. Talo oli ikivanha puuristikkotalo, jossa sai pelätä henkensä edestä kapeita jyrkkiä portaita ja jos ripusti pyyheliinan koukkuun, koukku taatusti irtosi ja lämpöpatterikin putosi seinältä, mutta hengissä selvisimme. Omistaja oli tosi kiva, talon toisella puolella hänellä oli tämä pieni teesalonki. Hinta asunnosta oli kyllä luksushotellitasoa, mutta meidän oli pakko ottaa, oli ystävällemme parempi olla meidän kanssa samassa asunnossa kuin yksin hotellihuoneessa.





Samstag, 17. September 2022

Pyörämatka 2022 jatkuu

 Tässä ajeltiin Cher-joen rantatietä




ja saavuttiin Chenonceauxin linnalle, joka on yksi komeimmista ja sitä kutsutaan myös naisten linnaksi, koska sen rakennutti 1500-luvulla aatelisnainen ja linnassa on asunut mm. italialainen Katariina de Medici, joka oli Ranskan kuninkaan puoliso.



Yhden aikoihin alkaa yleensä vatsa vaatia jotain syötävää ja silloin on piknikin aika. Yleensä ostamme leipomosta patonkia ja supermarketista juustoa, pate de campagne, salamia tai kinkkua. 


Yhtenä päivänä ei ollut sopivia kauppoja ja meillä ei ollut mitään syötävää, mutta meidät pelasti matkan varrella mahtavan söpö pieni kauppa, jossa kauppias itse valmisti sandwichejä. Tien toisella puolella oli sopivasti varjoa tuova puu, pöytä ja penkit ja maisema joelle.





Muutaman kymmenen kilometrin päässä näkyikin jo Loiren toisella rannalla Blois, todella kiva kaupunki.



Kun ajaa sillan yli kaupunkiin, ajaa suoraan kohti portaita, jotka yhdistävät ala- ja yläkaupungin ja joissa kuvat vaihtelee. Portaat on suunnitellut 1860-luvulla matemaatikko Denis Papin, tosi hieno keksintö.



 Portaissa oli muutama vuosi sitten renessansin 500v  kunniaksi Mona Lisa.

Bloisissa meillä oli koko matkan huonoin hotelli. Huone oli niin pieni, että matkalaukut eivät mahtuneet sisään ja piti improvisoida.


Kaupunki itse on kyllä todella kaunis, joten kestimmme yhden yön tuossa murjussa.




Bloisista ajoimme  Amboiseen, josta en jostain syystä ole ottanut ainottakaan kuvaan, matkakumppaneilta sain tosin tämän kuvan Leonardi Vincin museon edestä. Siinä odotan, että Allumies löytää kännykän trackistä minne suuntaan lähdemme.


Amboisesta ajoimme  starttipaikalle Toursiin, jossa automme oli turvassa hotellin parkissa ja siellä tiemme erosivat ystäväparista, joka palasi kotiin. Me jatkoimme matkaa söpöön keskiaikaiseen Semuriin, josta olimme varanneet yöksi loma-asunnon baijerilaispariskunnan kanssa, jotka eivät sitten sairauden takia päässeetkään paikalle. Talo oli oikein kiva, olisi voitu jäädä pitemmäksikin aikaa, mutta oli kiire tukemaan ystäväämme sairaalaan



Meillä oli tuo toinen talo vasemmalta ,jossa on vaaleansiniset ikkunaluukut.



Semurista lähdimme Eguisheimiin Elsassiin ja sitä ei voikaan enää kutsua lomaksi. 


Freitag, 16. September 2022

Muistoja Loiren linnoilta 2022

 Keskityn tässä nyt viikon pyörämatkaamme ja taitaa olla parempi jättää kertomatta, että yksi meidän kuuden porukasta sai päivää ennen kamalia iskiaskipuja ja pariskunta joutui jättämään pyöräilyn sikseen ja palasivat kotiin oman lääkärin hoiviin. Ja kun pyöräviikon päätteeksi lähdimme kolmeksi päiväksi Eguisheimiin, vaimon iskias oli parempi ja he tulivat mukaan ja ensimmäisenä yönä pariskunnan mies sai aivohalvauksen ja makaa nyt Colmarin sairaalassa. Mutta muuten se matka onnistui hyvin.

Ajoimme yhteensä 352 km, osittain oli aika hankaliakin ylämäkiä, etenkin Allumiehelle, jolla on edelleen biobike, meillä kolmella muulla ebike. Vähän ihmettelin miten olen joskus ajanut tuon matkan 7 vaihteen pyörällä, jossa oli jalkajarru, mutta olin tosin 14 v nuorempi silloin.



Reitti alkoi Toursin kaupungista, josta pyhä Martti oli kotoisin, tässä Martin luostarikirkko, siellä nunna rukoilee polvillaan


Ulkoa komeampi oli tuomiokirkko

Tours on Loiren rannalla ja Loiressa on aina aika vähän vettä ja kuuman kesän takia sitäkin vähemmän




Matka jatkuu, en edes itse enää tiedä, onko tässä Loire, Cher vai Vienne, niin paljon niitä kauniita jokia sieltä löytyy ja mikäs siinä on ajellessa tuossa idyllissä pyörätiellä ilman autoliikennettä.


Matkan varrella tuli vastaan myös Villandryn linna, jonka puutarha on uskomattoman hieno joka vuodenaikaan.



Seuraava yöpymispaikka oli Chinonin kaupunki Viennen varrella, aivan mahtava paikka, Unescon maailmanperinne. Meille sattui siellä vielä matkan söpöin hotelli (Diderot nimeltään),  1 perheyritys ja hyvä palvelu. Aamiainen oli tietenkin ranskalainen eli ei niin kovin paljon tarjolla paitsi kotitekoisia marmeladeja oli yllin kyllin.









Pyhä Martti tuli toisenkin kerran vastaan, kuvassa Candes Saint Martin, jossa hän kuoli v.397jKr

Tietenkin me maistelimme matkalla myös Loiren kuohuviiniä eli Crémant de Loire


Seuraava paikka oli Azay le Rideau, jossa jouduimme odottamaan aamulla linnan puutarhan aukeamista, kun halusimme nähdä ja kuvata kohdan, jossa linna heijastuu veteen.


Näitä kuvia taitaa tulla liikaa, taidan laittaa loput uuteen postaukseen.