Hatara sydän
Voi, voi sinun sydäntäsi, tyttöparka,
ja voi mua onnetonta,
kun sydämesi ikkunat aina on auki
ja niitä on liian monta.
Minä myös olen ollunna kerran siellä
ja istunut illan ja toista.
Mut huu! sitä vetoa ja prrr! sitä tuulta -
en, en ole nähnyt mä moista.
Ken ei usko, se käyköhön koittelemassa,
ja minä en käske, en kiellä -
mut sitä minä ain olen ihmetellyt,
miten itse sa tarkenet siellä.
Eino Leino
Tuulinen syrän (tampereeksi kääntänyt Katariina Kallio)
Voi tota sun syräntäs likkariapu,
sää et saa siä viipyy ketää,
kunon ikkunat Teiskoo myären auki
ja helkkaristi siä vetää.
Kyä määki siä kerrah hetkosev vihryin,
siä piipahrin tullej ja menne,
mutta kekä nys semmosta viimaa kestäs –
en o kohrannu mokomaa enne.
Jos kekä ei usko nim menköön kattoon,
en sa siähen juuta en jaata.
Silti miätin: miten se hyytävä mimmi
itte tarkenee ittessään maata.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen