Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset?--
Sitä utua unhota et.
Eino Leino: Hymyilevä Apollo
Kiitos vierailustasi blogissani. Liinat ovat Ikeasta.
AntwortenLöschenOlipas tässä postauksessasi kaunis ja ah! niin kesäinen runo, tulis vain noita aurinkoisia kesäaamuja...
Selailen vanhempia postauksia...
AntwortenLöschenaivan fantastinen tunnelma tässä kuvassa!