Munkkeja näimme vaikka millä mitalla, sekä vanhoja että aivan nuoria noviiseja ja jopa silloin tällöin nunnia, jotka käyttävät vaaleanpunaisia vaatteita. Munkit lähtevät auringonnousun jälkeen keräämään almuja, joita ihmiset antavat heille saadakseen hyvää karmaa. Nuoremmat munkit kulkevat paljain jaloin, vanhemmat saavat käyttää sandaaleja. Almuastia on kannellinen astia, johon ihmiset antavat riisiä ja muuta ruokaa ja niillä almuilla munkit elävät. Köyhät ja monilapsiset perheet antavat mielellään poikansa luostariin, jossa toimeentulo on taattu. Kuvan pikkupojat olivat kovin iloisia emmekä päässeet siihen käsitykseen, että he viettäisivät erikoisen ankaraa elämää, kyllä he saavat olla lapsia. Pojat kysyivät meiltä englanniksi "where do you come from?" ja kun vastasimme "from Germany", he sanoivat Kahn, Ballack eli tunsivat saksalaisia Bundesligan jalkapalloilijoita. Aika yllättävää, kun oltiin siellä jossain Burman maaseudulla kaukana Euroopasta. Munkkeja kunnioitetaan ja naiset eivät saa missään tapauksessa koskea munkkiin, ei edes vahingossa. Munkiksi pääsy seuraavassa elämässä on monen haave. Siinä missä meidän ratikoissa lukee "vanhuksille ja invalideille" esimerkiksi Bangkokissa luki usein "reserved for monks".
Yksi mieleenjäävistä kohtaamisista oli ilman muuta käynti Mingunin luostarikoulussa. Kaksi munkkiveljestä ovat perustaneet Mandalayssa ja Mingunissa ilmaisen koulun lapsille ja oppilaita on nyt jo yli 7000. Koulu toimii ainoastaan almujen ja lahjoitusten varassa. Harmitti, kun meillä ei ollut siellä kovin paljon käteistä rahaa mukana ja saatoin lahjoittaa vain 50 EUR, mutta sain selville, että erään organisaation kautta on mahdollisuus saada kummilapsi ja sen otan heti asiakseni.
Kuvassa oleva poika tyypillisessä burmalaisessa hameessa eli longhyssa on yksi koulun opettajista, itsekin vielä lapsi. Oppilaat esittivät meille englanniksi laulun, joka tekstiltään muistutti vähän Kas metsämökin ikkunaa.
Sotilasjuntta tekee kovasti kiusaa ja on mm. kieltänyt rahan lähettämisen pankkisiirtona. Ja kun käteistä rahaa saa virallisesti maahan viedä ainoastaan 2000 US-$, se vaikeuttaa kovasti avustustoimintaa.
Kirjoista on kova puute ja niinpä opetus toimii suurimmaksi osaksi niin, että opettaja lukee ääneen ja oppilaat toistaa. Niinpä lapsilla onkin hirveän hyvä ulkomuisti ja kun he kadulla kyselivät nimiämme ja parin tunnin päästä tulimme taas vastaan kadulla, he muistivat heti meidän vaikeaktin vierasperäiset nimemme.
Olipa mukava lukea, kun kerroit niin elävästi. Olette nähneet paljon mielenkiintoista ja mieleenjäävää. Onpa paha juttu, kun avustustoiminta on noin hankalaa. Ja nuo kirjat,meillä heitetään niitä roskikseen, muualla on puute. Ja muutenkin, osaammeko olla tyytyväisiä tästä hyvinvoinnistamme. Lapset kuvissa ovat niin iloisen ja reippaan näköisiä.
AntwortenLöschenClarissa: sehän siellä olikin niin ihmeellistä, että ihmiset oli niin ystävällisiä huonoista oloista huolimatta, siis nimenomaan burmalaiset vei ylivoimaisesti voiton ystävällisyydessä ja iloisuudessa diktatuurista ja kurjista oloista huolimatta.
AntwortenLöschen