Laulu rakkaudesta
Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kieroutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
ja kuolion joka sydämessäsi jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani ja
sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot
ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli tuli tei?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
Kaikkien näitten ryppyjen alla olen se minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimysten äärellä minä rukoilen
hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.
Eeva Kilpi 1972
Freitag, 30. Mai 2008
sataa vettä, sataa isoja rakeita
Donnerstag, 29. Mai 2008
Mittwoch, 28. Mai 2008
Amerikan arkku
Sonntag, 25. Mai 2008
Utsikt från en grästuva

On täysin perusteltua olettaa, että tuoksut ovat kukkien ajatuksia. Tunsin kerran, miten tuoksuva orvokkikimppu lausui nelirivisen säkeen niin kauniisti ja omintakeisesti, että en pystynyt tulkitsemaan sitä sanoiksi. Tunsin vain, että se tulee säilymään kirjoittamattomana tuoksujen runona orvokin elämästä ja elinehdoista.
Harry Martinson
olkkari
Donnerstag, 15. Mai 2008
Abonnieren
Posts (Atom)



