Freitag, 16. Januar 2009
Pulujahtiin
Rakastan lintuja yli kaiken ja olen onnellinen jokaisesta pikkulinnusta, joka eksyy meidän pihalle. Eniten täällä käy talitinttejä ja mustarastaita, viime aikoina myös usein punarintoja. Kyyhkynen on rauhan merkki ja Picasson kyyhkystä olen postikorttina ostanut jo kymmeniä kertoja, se on mielestäni ihana kuva. MUTTA oletteko asuneet kaupungissa, jossa pulut tulevat aamuyöstä naapuritalon katolle kurnuttamaan niin että nukkumisesta ei tule mitään!? Sitä ääntä jatkuu sitten pitkin päivää, pulut yrittävät säännöllisesti asettua toisen naapurin isoon pajupuuhun asumaan. Niitä olemme yrittäneet hätistellä vaikka millä keinoin. Autotallissa on aina vanhoja tennispalloja, joita mies entisenä käsipalloilijana heittää puuhun.
Uusi ratkaisu löytyi Burmasta, jossa vanha iloinen hampaaton mies myi kahdella dollarilla hienoja käsintehtyjä ritsoja. Voi pulu-parat!
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
:D
AntwortenLöschenMä en ole koskaan tykännyt linnuista :)
Marita: etkö edes pienistä laululinnuista? En minäkään mitään häkkilintuja haluaisi kotiini, mutta metsälinnun laulusta pidän.
AntwortenLöschenMinäkään en pidä linnuista. En tiedä miksi.
AntwortenLöschenJoku ihan pieni varpunen tms. voi aiheuttaa "onpa ihana ja söpö" -reaktion mutta siinä se.
Pulut ovat meidän omalla katolla koko ajan. JA varikset.
Aamulla saattaa herätä siihen että lintu katselee suoraan kattoikkunan läpi. Sänky on ikkunan alla ja kulma sen verran vino että lintu voi siinä seisoskella vakoilemassa.
violet: no en minäkään variksista välitä, mutta rakastan pieniä lintuja, jotka laulaa nätisti. Niiden lauluun jaksan herätäkin hyvin.
AntwortenLöschenVoi, minä tykkään kanssa pikkulinnuista ja sorsapareja katselen aina mielelläni lammen rannalla.
AntwortenLöschenTuo Picasson kuva on kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan, rauhan symboli piirrettynä yhdellä kevyellä viivalla.
AntwortenLöschenKyyhkysen kaupunkilaisserkku pulu sen sijaan on aivan toista maata. Ärsyttävä, ruma, ääntelee inhottavasti, hyvä, että löysitte ritsan.
Pikkulinnut ovat meidänkin ilona tuossa pihalla. Niille laitetaan siemeniä ja pähkinöitä ja keltasirkuille pitää olla viljalyhde tai kauranjyviä. Usein tulee kyllä ahne orava ja syö ja syö ja ajaa pikkulinnut tiehensä. Ei sitä nyt sentään viitsi ruveta ritsalla ampumaan, tennispalloja voisi harkita.
Kati: meilläkin on tässä lähellä ankkalampi ja juttelen ohi mennessäni aina sorsapariskunnille, kun ne on niin söpöjä ja kun sorsat on vielä monogamisia.
AntwortenLöschenClarissa: Oravat tekee ilkivaltaa, mutta kun ne on jotenkin niin söpöjä. Kun olin lapsi, meidän pihassa oli aina kesyjä oravia.
Sehän ihan linturääkkäysta.
AntwortenLöschenHannele, no joo, tuskin niihin osutaan, enemmänkin hätistellään pois näistä maisemista. Linturakkauteni ei mene niin pitkälle, että haluan meidän pyyheliinan kokoiselle tontille kakkaavia ja äänehteleviä puluja.
AntwortenLöschen