Elämää?Vai teatteria? Se on Charlotte Salomonin "laulunäytelmän" nimi. Charlotte oli saksalaisen juutalaisperheen tytär, joka pakeni isovanhempiensa luokse etelä-Ranskaan, mutta joutui loppujen lopuksi kuitenkin Auschwitziin, jossa hänet (23v) murhattiin hänen ollessaan raskaana viidennellä kuulla.
Periaatteessa olen päättänyt olla ostamatta näyttelykatalogeja, kun ne vievät niin paljon tilaa, mutta Charlotte Salomonin tapauksessa tein poikkeuksen, jota on todella ole katunut.
Mikään taidenäyttely ei ole minua niin koskettanut kuin tämä, sekä ihanat maalaukset että niiden tausta ja taustatiedot. Charlotte maalasi noin 1300 gouachea, joissa hän kertoo perheensä tarinan, joka alkaa jo muutama vuosi ennen hänen syntymäänsä vanhempien häistä. Kuviin on liitetty teksti, joskus se on erikseen, joskus se on kirjoitettu kuvaan ja samoin musiikkiehdotus, milloin klassista, milloin iskelmää. Henkilöille on annettu fiktiiviset nimet. Äitipuoli, jonka kanssa isä meni äidin itsemurhan jälkeen naimisiin, oli tunnettu laulajatar Paula Salomon-Lindberg ja hän on mm. kirjassa Paulinka Bimbam. Maalauksissa on paljon vaikutteita van Goghilta, Chagallilta, Matisselta jne. Ennen deportaatiota Charlotte ehti antaa koko tuotantonsa ranskalaiskylän lääkärille ja pyysi tätä panemaan ne talteen, sillä ne olivat hänen koko elämänsä. "C'est toute ma vie." Charlotten vanhemmat selviytyivät holocaustista Hollannissa ja lahjoittivat Charlotten maalaukset Amsterdamin juutalaiselle museolle.
Kiva käydä näyttelyissä ja oppia uutta. Ihmisistä.
AntwortenLöschenKiitos tästä postauksesta, kosketti ja pysäytti. Upeita maalauksia - kun pääsisikin paikan päälle katsomaan!
AntwortenLöschenKivoja postauksia, suloinen kuva ystävänpäivänä, ja vau sun kirjakokoelmia! Meidänkin pitäisi laittaa lisää hyllyjä, että saisi kellarin kätköistä pahvilaatikoista loput kirjat pois.. Onneksi on huono muisti ja voi lukea samoja kirjoja uudestaan ja uudestaan :)
Hannele: nimenomaan
AntwortenLöschensennie: kyllä sen Charlotten elämää on tullut useaankin kertaan ajatelleeksi. Dekkareita minäkin voin lukea moneen kertaan, kun en ikinä muista, kuka se murhaaja oli.
Menin aivan sanattomaksi, kun näin nuo kuvat ja luin tekstin. Kaunista, mutta niin järkyttävää. Menin sitten Googlen kuvahakuun ja näin lisää näitä ihania maalauksia.
AntwortenLöschenTuli kova halu ottaa pensselit, kynät tai liidut esille, ei kuitenkaan tullut otettua:(
Olen kuullut sanottavan, että yhdessäolo sellaisten ihmisten kanssa, joille taide on tärkeää, museoissa ja näyttelyissä käyminen sekä taidekirjojen lukeminen on aivan yhtä tärkeää ihmiselle, kuin liikunta ja muut sellaiset *sanoo eräs joka istuu vapaa-aikanaan aivan liikaa kädet näppäimistöllä*
Clarissa: jotenkin arvasin, että saattaisit tykätä. Siinä katalogissa on mielettömästi niitä kuvia. En ole varmaan koskaan niin usein katsellut muita näyttelykatalogeja niin ahkerasti kuin tätä.Tämä on vähän niinkuin toinen Anne Frank.
AntwortenLöschenOlen kuullut Charlotte Salomonista, mutten tiennyt enempää hänen elämästään.Vaikuttavia maalauksia, ja todellakin huomaa vaikutuksia tunnetuilta taiteilijoilta. Miten surullista, että Charlotten taide jäi kesken....
AntwortenLöschenYaelian: sitä olen itsekin miettinyt, että mitähän tytöstä olisi tullut, jos olisi saanut elää pitempään.
AntwortenLöschen