Lauri Viidan ajatukset sopivat mielestäni oikein hyvin nykyaikaankin kuten nämä aforististiset ja ironiset runot näyttävät:
Kuninkaalla
vatsanpuru:
koko maalla
paasto, suru.
Mökki lesken
tulta valaa:
- Lounas kesken:
antaa palaa!
♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦
"Siisti täytyy aina olla!"
sanoi kissa hietikolla.
-Raapi päälle tarpeenteon
pienen, sievän santakeon.
♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦
Sen joukon johtajaksi nimittäisin,
ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin
ja takapuoleltansa täyteläisin.
Kas, kun jää painopiste matalalle,
voi nousta kukonnuppi korkealle
ja loistaa tunkiolta maailmalle!
♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦
Lauri Viita osasi tosiaan kirjoittaa nasevasti. Todellinen sanavirtuoosi. Runo nimeltä "Kapina" on yksi niistä
AntwortenLöschenjotka ovat tarttuneet mieleen. Siinähän saivat luteet surkean lopun ja loppusanat ovat jääneet elämään: Surullinen tapaus.-
Sellaista on vapaus.
Hauska sattuma muuten - olin aikonut siteerata Viitaa tuolla runolla, joka sinulla oli viimeisenä. Se on niin totta, minne vain katsookin. Sitten on myös tämä lentävä lause Viidalta, jonka otan kritiikkinä itselleni: Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa?
Clarissa: vai ei ole sinulla muka asiaa. *lach*
AntwortenLöschenUusi outfit blogisivullasi! Mahtava kuva....
AntwortenLöschenNuo runot ovat oikein mainioita.
Hyvää jatkoa.
Maija: joo, kivoja tyyppejä siinä kuvassa
AntwortenLöschen