Moskeija, kirkko ja koulu

Kävimme kahdessa moskeijassa ja tietenkin pukeuduimme kohteliaasti sääntöjenmukaisesti eli huivi päässä ja kengät pois jalasta tai designertöppöset kenkien päälle (niistä piti tietenkin maksaa). Istuessamme moskeijan lattialla kuulemassa oppaamme selostusta viereen tuli muutama egyptiläistyttö kuuntelemaan vierasta kieltä. Pari heistä uskaltautui puhumaan jopa vähän englantia. He olivat tulleet luokkaretkelle moskeijaan. (Klikatkaa kuvat isommaksi.)

Kuvassa vasemmalla ns. Alabasterimoskeija, joka rakennettiin 1800-luvulla, keskellä sen vihreä katto. Oikealla vanhin moskeija eli Ibn Tulun-moskeija, jossa me kuulimme livenä muezzinin rukouskutsun aivan vieressä seisten. Siinä moskeijassa joku ryhmästämme kysyi, miksi naiset ja miehet eivät saa rukoilla moskeijassa yhdessä. Oppaamme, joka on opiskellut egyptologian lisäksi islamilaista teologiaa, selitti asian niin, että naiset on pidettävä erillään, jotta miehet voivat keskittyä rukoilemiseen. Jos hänen edessään rukoilisi joku nainen, se veisi hänen huomionsa eikä hän pystyisi keskittymään rukoilemiseen. The spirit is willing, but the body is weak. Siinä syntyi meidän ryhmän keskuudessa kysymys, että vaaditaanko kristityltä mieheltä sitten liikaa, kun hän joutuu rukoilemaan naisten läsnäollessa. Vajaa 10% egyptiläisistä on kristittyjä, heitä nimitetään koptiksi. Ensimmäiset koptit näimme sattumalta Karnakin temppelissä, luulin kaukaa ensin juutalaisryhmäksi. Kävimme katsomassa myös koptien jumalanpalvelusta. Kirkko ikoneineen muistutti kovasti ortodoksimaailmaa, rakennuksessa oli tosin aika paljon arabilaista vaikutetta. Kairossa on kaksi saksalaista koulua, joista me vierailimme katolisessa tyttökoulussa. Tytöt aloittavat 4v lastentarhassa ja voivat suorittaa koulussa sekä saksalaisen että egyptiläisen ylioppilastutkinnon. Opetus tapahtuu saksan kielellä. Saksalaisen maantiedon lisäksi koulussa opettaa egyptiläinen opettaja kotiseutuoppia. Kun saksalainen opettaa, että yksi Egyptin naapurimaa on nimeltään Israel ja egyptiläinen opettaa, että naapurimaan nimi on Palestiina, niin siinä tarvitaankin diplomatiaa. Meillä oli tilaisuus jutella abiturienttiluokan kanssa, ja sepä olikin hieno kokemus. Tytöt puhuivat täysin virheetöntä saksaa ilman minkäänlaista aksenttia ja he käyttivät niin hienoa kieltä, että siinä jää kyllä saksalainen abi varjoon. He olivat niin herttaisia ja fiksuja ja kiinnostuneita kaikesta ja pystyivät artikuloimaan kaiken niin, että me melkein suu auki ihmettelimme, että voiko tällaisia nuoria olla olemassa. Opettajalle paikka tuollaisessa koulussa on varmaan unelmahomma. Suurin osa koulun lapsista on täysin egyptiläisestä perheestä, suurin osa akateemikkojen lapsia. Useimmat ovat muslimeja, mutta suurin osa heistä ilman huivia. Me ensin vähän vierastimme ajatusta mennä nimenomaan saksalaiseen kouluun, mutta vierailun jälkeen oli koko porukka sitä mieltä, että oli hieno kokemus.