Mainioita majapaikkoja

Majapaikan löytäminen on tunnetusti yksi joulun ongelmia. Olen jutellut useammankin suomalaisen kanssa joulun vietosta ja ymmärtänyt, että suomalainen viettää joulua ainoastaan sukulaisten kanssa ja ilmeisesti yksin, jos ei ole sukulaisia. Meidän viimeisiin kahdeksaan jouluun ovat sopivien sukulaisten puutteessa kuuluneet aina ystävät, kummipoika äitinsä kanssa, joskus hänen sisaruksiaankin ja muita ystäviä, jotka olisivat muuten viettäneet joulua yksin tai kaksin. Ja kerran tuli ystäviemme italialaissyntyinen kaverikin, jonka lento ulkomaille peruuntui ja joka olisi muuten ollut aattona aivan yksin. Kun suunnittelimme matkaa Italian vuorille, oli baijerilaisille ystävillemme itsestään selvää, että me matkalla Etelä-Tiroliin yöpyisimme heillä tapanina ja niinpä vietimme heidän kodikkaassa ja värikkäässä talossaan ihanan toisen joulupäivän. Huomaavainen ystävämme muisti, että meillä on 27.12. hääpäivä ja niinpä vierashuoneen ovelta oli sänkyyn asti siroteltu ruusun terälehtiä ja tyynyjen päälle oli laitettu punaiset sydämet. Kiitos E., olet ihana♥


Majapaikkamme vuoristossa ei ollut huono sekään, oikeastaan paras hotelli, missä olemme koskaan asuneet ja olemme todella nähneet jo yhden ja toisen hotellin. Kuvassa vasemmalla ylhäällä näkymä aamiaispöydästä pihalle, alhaalla oikealla näkymä huoneemme ikkunasta. Meillä oli iso parveke, johon paistoi aurinko niin, että siinä saattoi iltapäivällä istua näin talvellakin. Ruoka oli herkullista ja henkilökunta pätevää ja omistajat todella herttaisia.

Hotellin baarissa oli kaksi sympaattista unkarilaista kaveria töissä ja heille yritin opettaa suomen kieltä, mutta unkarilainen kieli ei oikein taipunut sanomaan "hyvää ruokahalua". Mutta heitä miellytti kovasti vitsi, jonka eräs unkarilainen mies, jonka kanssa olin vuosikausia työni kautta tekemisissä, minulle kertoi: Kun kansainvaellus alkoi ja suomalaisugrilaiset kansat lähtivät idästä länteen, tuli vastaan tienviitta, joka näytti vasemmalle ja siinä luki Unkari. Ne, jotka osasivat lukea, lähtivät Unkariin.
Etelätirolilaiset puhuvat äidinkielenään saksaa ja hotelleissa on yleensä paljon saksankielisiä vieraita, mutta tällä kertaa hotellissa oli paljon italialaisia. Suurin osa heistä oli 30-40v ja varmasti ihan sivistynyttä porukkaa, niin he ainakin käyttäytyivät, mutta meitä ihmetytti kovasti, että he eivät kerta kaikkiaan puhuneet mitään muuta kieltä kuin italiaa. Olen ennen luullut, että vain ranskalaiset eivät osaa muita kieliä, mutta nyt kyllä muutin mielipidettäni ja väitän, että ranskalaisista monet puhuvat jonkun verran englantia.

Tullessamme eilen kotiin, löytyi oven takaa tällainen lappu, jossa lukee: Älkää pelästykö. Istun sohvallanne lämmittelemässä. Lämmitykseni on rikki. M.


Naapurimme ja hyvän ystävämme M:n lämmitys oli mennyt rikki ja hän oli joutunut välillä käymään meillä lämmittelemässä. Niin että löytyihän meiltäkin majapaikka tarpeeseen.