Sonntag, 31. Januar 2010
Sleepless in Scotland
Terveisiä Glasgow'sta! Tässä perintörikkaassa hotellissa hienossa viktoriaanisessa rakennuksessa hienolla paikalla Georgen Squaren varrella aivan kaupungin keskustassa me nukuimme tai siis serkku nukkui ja minäkin olisin nukkunut, mutta kuinkas hassusti kävikään: Toisena yönä nukahdin ehkä puoli yhden aikaan ja nukuinkin hyvin, kunnes tasan kello 03:20 kuulin kolinaa ja avasin silmäni ja näin, miten huoneeni eteisessä oleva oven kokoinen paneli liukui syrjään ja sieltä tuli valoa huoneeseeni. Kahden huoneen välillä oli yhdysovi, johon oli vain sen toisen huoneen puolelta lukko ja kahva ja naapurihuoneen mies oli päättänyt tulla minulle kylään. Huusin kamalalla äänellä "what are you doing here?!" ja mies sanoi "sorry" ja pisti oven kiinni. En tiedä, päättikö hän aamuyöstä tutkia, minne sen oven kautta mennään vai erehtyikö vessaan mennessään ovesta, mutta minulle se riitti ja sydämeni hakkasi kuin vasara enkä tietenkään pystynyt nukkumaan, kun kuvittelin, että se äijä voi milloin tahansa tulla uudestaan huoneeseeni. Niinpä puin päälleni ja lähdin respaan valittamaan asiasta. Concierge tuli mukaan yläkertaan ja totesi saman, mitä itsekin olin todennut, eli ettei minun huoneestani käsin voinut tehdä mitään. Sitten hän meni koputtamaan viereiseen huoneesen ja naapurini tuli jonkun ajan kuluttua avaamaan oven ja kuulin, miten concierge sanoi, että hänen pitää lukita ovi. En varmaan olisi sittenkään uskaltanut nukkua ja onneksi respan kiva nainen soitti ja tarjosi minulle yöksi toista huonetta. Niinpä sitten siinä aamuyöstä muutin toiseen huoneeseen, jonka turvallisuuden tutkin tarkkaan. Ikkunasta ei voinut kukaan sinne kiivetä ja ovessa oli lukko ja varmuusketju. Vaan eipä auttaneet nuokaan tiedot eikä uni sinä yönä enää palannut, mutta seuravana yönä nukuin sitäkin paremmin ja tänään pääsen omaan sänkyyni.
Terveisiä Skotlannista, siellä oli muuten aivan ihanaa!
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
Hui kamala, tuollaisestahan voi saada vaikka sydärin! Painajaisissani (joita näen onneksi harvoin) kotiimme tunkeutuu yllättäen joitain aivan ventovieraita ihmisiä, ja niitä vastaan ei voi tehdä yhtään mitään. Oveakaan ei saa lukkoon, vaikka kuinka yritän... huh, mitähän tämäkin minusta kertoo.
AntwortenLöschenMutta, hyviä unia! Skotlannissa ei tainnut olla lunta...
kato nyt tätäkin: mulla on kanssa ollut lapsena paljon tuollaisia painajaisunia, että en saa ovea lukkoon.
AntwortenLöschenEi ollut juuri lunta Skotlannissa paitsi ylempänä vuorilla. Ben Nevis on korkein vuori (1344m) ja siellä oli hiihtoasesonki täysillä.
Kamalaa mikä yö! Tervetuloa takaisin ja kiitokset postin tänään tuomasta filmistä! Ei muuten aina muista, että Skotlannin korkein vuori on paljon korkeampi kuin Suomen Halti-parka.
AntwortenLöschenHuh mikä kummitustarina. Makoisia unia ensiyöksi kun pääset omaan sänkyyn!
AntwortenLöschenHeljä
Luoja!, siellä on just niin kamalaa kuin olen aina fantisoinut!
AntwortenLöschenSinulle on omistettu kirja-arvosteluni skottidekkaristi Minalta Viimeinen hengenveto.
Helena: kiva, että filmi tuli perille.
AntwortenLöschenHeljä: yö nukuttu hyvin omassa sängyssä oman miehen vieressä
Leena: aika dekkari se yö oli. Serkku väitti, ettei hän olisi ollut moksiskaan, olisi vain pyytänyt miestä sulkemaan oven, mutta en usko, että tossa tilanteessa olisi, kun kesken sikeintä unta tapahtuu noin.
Olipa jännäri. Minä jo alussa kuvittelin, että haamut ne sinun unia häritsivät. Eikö siellä Skotlannissa ole sellaisia? Mutta että naapuri tulee keskellä yötä vieraaseen huoneeseen. Aikamoinen erikoisuus. No en siinä minäkään olisi nukkunut.
AntwortenLöschenEi voi olla totta!! Tuollaisen jälkeen en olisi minäkään nukkunut ja vielä seuraavana yönä olisi sydän hakannut. Oletko siis varma, että se oli elävä ihminen? Ettei vain ollutkin Siran mainitsema haamu. Hui!
AntwortenLöschenSira: ei onneksi näkynyt haamuja, tuo mies riitti
AntwortenLöschenClarissa: en tiedä, osaako haamut puhua. Kyllä se sydän hakkasi vielä seuraavanakin iltana, jos vain ajattelin asiaa enkä olisi enää vapaaehtoisesti mennyt siihen huoneeseen nukkumaan.
Harmillinen yövisiitti! Rytmihäiriö tuollaisesta voi tulla.
AntwortenLöschenMukavaa, että muuten oli onnellinen matka.
Varsinainen kummitustarina! Toivottavasti matka muuten sujui mukavasti.
AntwortenLöschenno voi kiesus! ei tullut mieleen huumorilla heittaa miehelle josko kaipasi lamminta sankya...
AntwortenLöschenLuulen, etta han pelastyi myos yhta paljon kuin sina!
No sait kuitenkin tokana yona nukuttua ja rauha maassa. :)
Helmeilevaa helmikuuta!
Nurkkalintu: no jos nyt alkaa rytmihäiriöt, niin ainakin tiedetään, mistä ne johtuu
AntwortenLöschenKasselin kyyhky: tuo oli tosiaan ainoa epäonnistuminen, muuten meni hienosti
BLOGitse: huumori oli siinä kaukana, jälkeenpäin tuli mieleen vaikka mitä älykästä sanottavaa
Huh huh mikä yö,aika kauheaa tuollaiseen herätä kun ei tiedä unenpöpperössä mistä kyse. Mutta onneksi muuten oli kiva reissu!
AntwortenLöschenJopa olikin kokemus yöllä: vieras mies änkee huoneeseesi. En olisi minäkään sanut nukuttua sinä yönä enää yhtään, enkä luultavasti seuraavanakaan. Kaikkea sattuu. No mainintojesi mukaan positiiviset kokemukset painavat vaa´alla enemmän. Sehän on pääasia. Mutta kyllä tuollainen yökokemus pysyy kauan mielessä. Hyvää illan jatkoa.
AntwortenLöschenYaelian: nimenomaan unen pöpperössä reagoi varmaan ihan eri lailla kuin hereillä ollessa
AntwortenLöschenMaija: kaikki muu osui nappiin
Huh mikä kauhujen yö sinulla oli! Tuohan oli paljon kamalampaa kuin se, kun minä heräsin yhtenä yönä ja mun sydämeni meinasi pysähtyä, kun huomasin, että joku ihminen seisoo olohuoneessani ja tuijottaa mun sohvaani! Ihmettelin, mitä ihmettä joku tekee tuijottamassa minun sohvaani, keskellä yötä, ja miten ihmeessä hän on päässyt minun asuntooni, ja missä mun puhelimeni edes on, ja miten pystyn soittamaan hätänumeroon ilman että murtovaras huomaa minun olevan kotona! En uskaltanut muuta kuin maata ihan hiljaa paikallani ja samalla yritin kuumeisesti miettiä, että mitäs ihmettä minä nyt oikein teen! Muutama tuskallinen minuutti kului, ja sitten tajusin, että sehän onkin vain tuoli, eikä mikään ihminen!!!
AntwortenLöschenSauerkraut: voin kyllä hyvin kuvitella pelkosi
AntwortenLöschenVoi, olipa sinulla yöjärkytys. Itse olen kuvitellut, että jähmettyisin vastaavassa tilanteessa niin etten saisi sanaa suustani. Onneksi sait huoneesi vaihdettua, tuosta voisi jo pyytää rahatkin takaisin.
AntwortenLöschenMinun Skotlannin paratiisini on Edinburghin ja Glasgowin puolivälissä lähellä Stirlingin kaupunkia. Tai oli, kaikki ladyt ovat jo Powis Housessa kuolleet.
Saitko kunnon english afternoon tea -tarjoilua? Skonsseja?
Leen@: en kehdannut vaatia mitään, kun muutenkin se hinta oli niin kamalan halpa ja itse halusin jäädä siihen uuteen pienempään huoneeseen. Kyllä ne olisvat tehneet vaikka mitä, olivat hyvin ystävällisiä. Skonssejakin saatiin ja teetäkin, mutta se on aina "vain" pussiteetä,kotona me juomme hyvää irtoteetä eikä sitä pölypussiteetä.
AntwortenLöschenAllu, myönnän, että kokemuksesi oli karmea. Teki vain mieli tuoda esiin tuota fantisointia, jota harrastamme me, jotka emme ole vielä Skotlantiin päässeet ja olemme kyllästyneet pintakoreisiin (lue:'muovisiin') matkaelämyksiin. Minä olen lukenut niin monta dekkaria liikaa, skottidekkaristi Mina parhaimmasta ja kauhuisimmasta päästä, että olisin takuulla joutunut sokkiin!
AntwortenLöschenHui, ihan asianmukaista viktoriaanista kauhua! :O)
AntwortenLöschen