Miserere

Vajaa vuosi sitten naapurini pyysi minua etsimään netistä yhtä laulua, jonka hänen taiteilijaystävänsä Krimhild oli kuullut jossain, mutta ei muistanut säveltäjän eikä laulun nimeä. En enää edes muista, mitä tietoja minulla ylipäänsä kappaleesta oli, mutta tunnetuilla Sherlock Holmes-ominaisuuksillani sain kuin sainkin selville, että kysymys oli Allegrin Misererestä.


Krimhild oli kovasti iloinen, että löysin kappaleen ja sanoi, että hän haluaa sitten, kun aika hänestä jättää, että Miserere soitetaan hänen hautajaisissaan. Hän oli ihan terve ja iloinen ja häntä oli juuri pyydetty tekemään lokakuussa 2010 näyttely töistään taidemuseoon, mutta that's how life is: kun avasin lauantaina aamulehden, siellä oli Krimhildin kuolinilmoitus. Hän oli kuollut ennätysajassa keuhkosyöpään. Hautajaiset ovat tänään ja siellä esitetään Miserere.

Kuolinilmoituksessa oli erikoinen värssy eli itävaltalaisen Ernst Jandl'in runo Sommerlied

wir sind die menschen auf den wiesen
bald sind wir die menschen unter den wiesen
und werden wiesen, und werden wald
das wird ein heiterer landaufenthalt

Runo on käännetty myös suomeksi, tosin viimeinen rivi menettää paljon käännöksessä, sillä saksan sana Landaufenthalt ei välttämättä tarkoita vain maaseutulomaa vaan sen voi myös ymmärtää maassa olemiseksi à la maasta olet sinä tullut, maaksi ....

me olemme ihmiset päällä niittyjen
pian olemme ihmisiä alla niittyjen
ja meistä tulee niittyjä ja meistä tulee metsää
ja hilpeä maaseutuloma vain kestää

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Minut vietiin keskipäivän
kukinnan keskeltä.
Kalvajasirkka söi lehdet,
raekuuro yllätti hedelmätarhan,
jähmetti sydämen purot.
Yhdessä yössä puutarha
oli valkea ja hiljainen.
- Lassi Nummi