Puutarhurin iloja

Viime viikolla kerroin ylpeänä, että leikkasin nurmikon. No niin, siitä on muistoja edelleenkin, sillä jalat on täynnä kutiavia paukamia. Tutkiskelin nettiä ja tulin siihen tulokseen, että kysymyksessä on vähintäänkin syyhy ja keräilin tietoa. Merkkasin ylös lääkkeiden nimiä ja suunnittelin viedä itseni ja patjat kahdeksi tunniksi kuumaan saunaan toivossa, että +100° C tappaisi ötökät. Eilen aamulla päätin nyt sitten kuitenkin konsultoida ihotautilääkäriä ja pääsinkin vastaanotolle tunnin odotuksella ilman aikavarausta. Kyseessä ei ole syyhy, vaan tämä söpöinen elukka, 2mm kokoinen, saksaksi nimeltään Grasmilbe (suomeksi ilmeisesti joku punkki), tyypillinen nurmikon asukas:


Tässä on vielä tarkempi kuva ja onpas kiva tunne, kun tietää, että tuollainen on ollut ihollani. Häipyy kuulemma itsestään, lääkityksenä vain kutinaa poistavaa kortisoonisalvaa. Iiighhh, minä kun muutenkin aina kutian ja raavin ja olen allerginen ja inhoan kaikkia ötököitä.


Iltapäivällä jatkoin pihatöitä kuumassa auringossa paksuissa pitkähihaisissa vaatteissa, jalassa polveen asti ulottuvat Nokian Kontio-saappaat. Lohdutukseksi ostin itselleni dipladenian ja riippurosmariinin ja lakkasin säälimästä itseäni, kun tajusin, että asiani ovat paremmin kuin ystävällä, joka ei tällä hetkellä allergian takia juuri uskaltaudu ulos kauniiseen säähän.