Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
- Kaarlo Sarkia
Kaunista ja surullista. Monet rakkaat ja varsinkin vanhempani, joita ei enää ole ole, tulivat mieleeni.
AntwortenLöschenKaikkea hyvää Sinulle, Allu
Marjatta: tämä runo vahvistaa carpe diem-mottoani. Viime päivinä on tullut suruviestejä, fantastinen saksalainen teatteriohjaaja Christoph Schlingensief kuoli 49v ja eräs baijerilainen vihreä poliitikko kuoli kolme päivää vaimonsa jälkeen 48v. Pitää muistaa osata nauttia tästä hetkestä. Sinulle myös kaikkea hyvää♥
AntwortenLöschenelämä on vaihtelevaa
AntwortenLöschenVoi, miten paljon tämä kosketti minua tänään. Kiitos, Allu. Isotätini kuoli sunnuntaina ja olen ollut mietteissni. Tämä Sarkian runo tiivistää monia ajatuksiani juuri nyt.
AntwortenLöschenElämästä pitää nauttia tässä ja nyt.
Varsinkin tuon baijerilaisen poliitikon kuolema kosketti minua. Pariskunnan pojat menettivät ensin äidin ja parin päivän päästä isän.
AntwortenLöschenMiten hieno yhdistelmä - Chydeniuksen sävellys, Sarkian runo. Tuo runo on aina tuntunut minulle läheiseltä, nuoruudesta asti. Kiitos tästä versiosta, on jo laitettu muistiin.
AntwortenLöschenHannele: tylsää se olisikin, jos ei olisi vaihtelevaa
AntwortenLöschenlumiomena: kiva, jos tuli sopivaan aikaan
kato nyt tätäkin: eikö ollutkin kamala uutinen, kolme lasta menettää äidin ja isän kolmen päivän aikana
Clarissa: mustakin se on tosi ihana esitys
Kaunis laulu. Siirrymme nyt hiljalleen kesästä syksyyn, tosi verkalleen - tänään taas yli 20 astetta, mutta syksyn tuoksut jo aamuisin ilmassa.
AntwortenLöschenSurullista menettää vanhempansa muutaman päivän aikana.
AntwortenLöschenYstävättäreni menetti viime syksynä lapsenlapsensa tulipalossa. Suru oli ja on vieläkin pohjaton. Samaisessa palossa kuoli useita nuoria.
Carpe diem on minunkin mottoni, vaikka muutoin ole hyvin suunnitelmallinen.
Tuo Kaarlo Sarkian runo laittaa ajattelemaan, kuinka tämä elämä on paikka paikoin lyhyttä. Kaksi hyvää ystävääni kuolivat viikon sisällä heinäkuussa. Valitettavasti en päässyt kummankaan hautajaisiin, mutta toisen ystäväni muistoksi on sunnuntaina katolinen kuudenviikonmessu, minne menen ja sen päätteeksi menemme haudalle. Minä aloin heti eläkkeelle päästyäni elää täysillä nauttien jokaisesta hetkestä, mitkä saan elää. Ei koskaan tiedä, mikä päivä on viimeinen elonpäivä. Toivon kaikkien tässä blogissa kävijöiden sekä blogin laatijan tekevän myös näin.....
AntwortenLöschenHieno runo! Täytyy muistaa aina elää eikä antaa vaan kaiken mennä ohi, niin kuin tässä työkiireissä usein on niin helppo tehdä.
AntwortenLöschenTämä runo tuo aina mieleen isättömän ystäväni, joka kertoo lukeneensa usein sitä jo varhaisteininä ollessaan pitkiä jaksoja yksin kotona, kun äiti oli sairaalassa. Tytöstä kasvoi kaikesta huolimatta erittäin positiivinen pakkaus!
AntwortenLöschenMonta kertaa olen itsekin saanut voimaa tästä runosta. Myös sävelmä on kaunis, eikä latista tekstiä, niin kuin usein tapahtuu loistavien runojen kohdalla.
Nämä ajatukset kolahtavat minuun tällä hetkellä erityisesti siksi, että mieheni on toipilaana syöpäleikkauksesta ja odottaa kahden viikon päästä alkavia sytostaattihoitoja. Varsinaisia etäpesäkkeitä ei vielä ollut ehtinyt kehittyä, niin että ennuste on hyvä.
Kasselin kyyhky: Hessenissä onkin kai jo koulu alkanut, täällä vielä lomaa ja kesätunnelmissa nuo naapurin opettajatkin näkyvät vielä olevan, kun istuskelevat auringossa kahvia hörpäten
AntwortenLöschenMarjatta: voi kauhea, tulipaloon menehtynyt. Kamalinta mitä olen kuullut, on kun ystäväni kälyn perhe oli kolme pientä lasta takapenkillä matkalla autossa lentämään ja takarontissa oli kerosiini syttynyt palamaan ja vanhemmat ehtivät hypätä autosta ulos, mutta eivät saaneet enää lapsia pelastettua. Lähtivät ensimmäisenä jouluna ison auton kanssa Romaniaan ja veivät sinne lastenkotiin kaikki lasten vaatteet ja lelut.
Maija: niin minäkin toivon
Helena: onhan se työkin kivaa, jos saa positiivista palautetta
Anjakar: samaa ajattelin minäkin, että sävelmä sopii eikä runo kärsi. Pidän peukkuja miehellesi. Meille tulee ensi viikolla kiinalainen ystävämme, joka sairasti yli 10 v sitten pahaakin syöpää ja on nyt terveen kirjoissa.
Allu, tämän runon takia olen pilannut Kaarlo Sarkian nahkaselkäisen Kootut runot teokseni: Joskus nuorena hurmiossa alleviivasin koko runon punaisella kynällä! Nyt kaduttaa!
AntwortenLöschenLeena: voi harmi
AntwortenLöschenTuttu runo vielä nuoruuden 'runokaudelta'. Äänikorttini on epäkunnossa, en voi tällä hetkellä kuunnella sävelmää. Minuakin kosketti sen baijerilaisen poliitikon perheen kohtalo. Olemme kiitollisia, että mieheni ainakin tällä hetkellä voi hyvin - kunpa se kestäisi vielä pitkään.
AntwortenLöschenAnjakar, peukutuksia teillekin.
Soili: harmi, että et kuule, sillä se on tosi kiva.
AntwortenLöschenMiten kauniisti yhdistetty kuva ja sävel. Vaivuin ajatuksiini...
AntwortenLöschen