Katsoin viikonloppuna saksalaisen, filmialaa opiskelevan kummipojan suosituksesta sydäntä riipaisevan dokumenttielokuvan nuoresta sellististä Boris Baberkoffista, joka pian häittensä jälkeen matkusti vaimonsa kanssa New Yorkiin neuvottelemaan levytyksestä ja sai siellä pahan aivohalvauksen ja alkoi taistella elämästään. Diagnoosi oli järkyttävä Locked-in-syndrooma.
Selviytyäkseen shokista filmialalla työskentelevä vaimo Katarina alkoi terapiamielessä kamerallaan dokumentoimaan miehensä kamppailua takaisin elämään ja siinä syntyi dokumenttifilmi Am Seidenen Faden (Silkkilangan varassa) poikkeustilassa elävästä pariskunnasta ja yrityksestä pelastaa terveys, rakkaus ja luovuus.
Oli kerta kaikkiaan ihmeellistä nähdä, miten lääketieteen ja last but not least musiikin avulla reaktiokyvytön mies saatiin ensin hymyilemään, sitten sormet alkoivat rummuttaa tahdissa ja vähitellen mies askel askeleelta saatiin palaamaan elämään. Baberkoffilla on hyvä huumorintaju ja kun hän ensimmäistä kertaa filmissä yrittää soittaa selloa, hän toteaa naurahtaen, että hänen pitää varmaan alkaa antamaan itselleen tunteja. Neljä vuotta sairastumisen jälkeen soittotaito palasi takaisin. Jos ymmärsin oikein, hän on edelleen riskipotilas, mutta tällä hetkellä ei ole muita näkyviä vammoja kuin toinen jalka, jota joutuu vähän vetämään perässään.
Trailer löytyy täältä.
Sainpahan taas ajattelemisen aihetta moneksi päiväksi.
Ajattelemisen aihetta todellakin itse kullekin.
AntwortenLöschenVieläkin sydän hakkaa, kun katsoin trailerin.
Mielenkiintoiselta kuulostava dokumentti. Mielellä on hurjan tärkeä rooli tuossa palautumisessa;onneksi Boris sai kykynsä takaisin:-) Joskus voi tosiaankin kaikki olla silkkilangan varassa....
AntwortenLöschenNäistä tosielämän dokumenteista kehittyy suhteellisuuden tajua. Toivottavasti.
AntwortenLöschenTänään tulee Teemalta ohjelma Paholainen ja Daniel, joka kertoo, kuinka mielisairaasta tuli kulttiartisti. Ohjelmassa muusikko ja kuvataiteilija Daniel Johnston on ahkerasti taltioinut omaa elämäänsä, joten ohjlema koostuu näistä otoksista. Daniel J. kärsii kaksisuuntiasesta mielialahäiriöstä.
Jo traileri oli koskettava saati sitten kokonainen dokkari.
AntwortenLöschenKun sairastuin rintasyopaan ajattelin kuinka paljon pahemmin olisi voinut olla. Se oli ja on yksi tapa pitaa suhteellisuuden taju.
Maailma ei todellakaan pyori oman navan ymparilla vaikka niin yleensa kuvittelemme.
Lansimaissa ihmisilla on materiaa yllin kyllin mutta silti ollaan onnettomia ja halutaan koko ajan lisaa.
Yleensa sairauden myota ihminen tajuaa oman kuolevaisuutensa ja elaman arvot muuttuvat.
Miksi meidan on niin vaikea nauttia elaman arjesta ja siita, etta on ruokaa ja katto paan paalla...
Clarissa: kannattaa kyllä katsoa koko filmi, siinä sitä vasta ajattelemista saa
AntwortenLöschenYaelian: todella positiivinen kaveri, kyllä se auttaa tuollaisessa
Leena: pitääkin katsoa Teemaa
BLOGitse: sen uskon, että moni asia muuttuu sellaisen diagnoosin saamisesta. Itselläni pelkkä kilpirauhassyövän epäily riitti jo muuttamaan asennetta ja olemaan kiitollinen kaikesta. Tosin se asenne kyllä silloin tällöin unohtuu ja ihminen tarvitsee jonkun uuden sysäyksen kuten tuollaisen filmin.
Kauheasti en jaksa leffoja katsoa, mutta tuo vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Juuri tuollaisia ajatuksia herättäviä leffoja pitäisi olla enemmän (ja löytää ne sieltä kaiken muun seasta).
AntwortenLöschenSusadim: kyllä on mielenkiintoinen enkä olisi uskonut, että mies selviää. En ollut nimittäin lukenut siitä filmistä mitään etukäteen ja se olikin ihan hyvä niin.
AntwortenLöschenKunpa ne asiat osaisi asettaa aina oikeaan kontekstiinsa eikä niin kauheasti pikkuasioista valittaisi. Täytyy katsoa dokkari, jos se on joskus täällä katsottavana. Tuota Leenan mainitsemaa dokkaria katsoin vähän aikaa, nyt ei ollut oikea ajankohta sille.
AntwortenLöschenKiitos vinkistä ja linkistä, jo kirjoituksesi ja kommentit saivat aikaan hyvää mietittävää. Katson trailerin kun on enemmän aamu ja voin laittaa äänen pääll.
AntwortenLöschenHelena: en tiedä, näyttääkö ne tuota Suomessa, mutta toisaalta miksi ei näytettäis. Voisin kyllä lähettää sulle, jos lähetät takaisin. Ensin kyllä aion antaa sen sellistiystävälleni, kun hän palailee kesälomalta.
AntwortenLöschenHeljä: olitko taas yövuorossa? Minäkin kyllä heräsin puoli viideltä ja luin puoli tuntia ja sitten taas nukahdin.
kiitos, mutta en nyt alkusyksyllä ehdi katsoa mitään ylimääräistä, sen aiemman dokkarin ajattelin näyttää osana yhtä kurssia talvella. Sitä se on tämä uusi työ!
AntwortenLöschenOlin juu aamuvuorossa, tänään jaksoin pyöriä sängyssä sentään melkein viiteen asti. Tulin nyt katsomaan tuon trailerin.
AntwortenLöschen