Oi siinähän on Ara-maljakoita, lapsuushan niistä tulee mieleen♥. On meilläkin Ara-kulho ja tuollainen samanlainen korvallinen maljakko. Tunnearvohan niillä on aina , mutta nousee arvo muutenkin, koska Ara-osasto lopetti toiminnan 1950. Söpöjä lastenkuppejakin sinulla on. Minun omani ovat menneet rikki aikoinaan, mutta Mr. Clarissa on ollut varovaisempi, tai hän ei juonut niin paljon kahvia:)joten kaapissa on hänen omansa.
جميل أباريق Tuon pitäisi olla että ihanat kannut.... Ihania nuo kannut,etenkin tuo ensimmäinen.En ole tuollaisia ennen nähnyt,mutta nuo ovat tosi kauniita. Mutta tuollaisen lapsenkupin muistan kyllä,oliskohan mullakin ollut sellainen....
Ai kun ihana kuppi... Minullakin oli samanaiheinen muki pienenä. Muki on kyllä edelleenkin olemassa mutta valitettavasti rivaton. Pidn sen kuitenkin muistona. Joskus ihmettelen sen kokoa, kun vertaa esim. noihin muumimukeihin, on minun Hannu ja Kerttu mukini todella pieni.
Clarissa: ai Ara-maljakoita ne on, mielenkiintoista, en tiennyt niistä mitään. mizyéna: ei taida mun taidot riittää kertomaan arabian kielestä, en varmaan ikinä oppisi sitä lukemaan BLOGitse: sä taidat sujuvasti lukea siellä Casassa kaikki tekstit :-) Yaelian: jostain syystä otin ne mukaan, kun kotitaloa tyhjennettiin isän kuoleman jälkeen Sira: pieni on minunkin Hänsel und Gretel
Muistan kun joskus ala-asteella menin koulun kanssa luokkaretkelle Arabiaan ja meitä kauheesti nauratti, että sinne pääsi 122 bussilla ja vain 15 minuutissa Olarista... :D
Tuo kuppi tuntuu niin tutulta, muttei minulle sellaista tainnut ollut. Tai ehkä se putosi lattialle jossain hyvin kriittisessä iässä, hämärä muisto jäi, muttei muistoa siitä, että olisin saanut kupin ihan itselleni ;-)
Ihana noitamuki! Meillä kulkee suvussa äidiltä tyttärelle Arabian maljakko, jonka Karjalasta evakkona Rynnille muuttanut mummoni sai kyläläisiltä 30-vuotissynttärilahjaksi. Ihanaa luksusta kaiken menetteneille! Mummoni osasi arvostaa kaunista esinettä ja kyläläisten elettä. Minä sain maljakon äidiltäni 30-vuotissynttärilahjaksi, mutta maljakko on vielä vanhempien kotona. Lapsiperheen arjessa tuollaiset aarteet särkyvät niin helposti. Esikoinen on vasta 13 vuotta, mutta 30-vuotislahja on jo tiedossa.
MaaMaa: kuinkahan monta kertaa munkin on pitänyt selittää ihmetteleville saksalaisvieraille, että Arabia on tosiaan Helsingissä Helena: kas kun joku on kekannut antaa saamelaislautasen :-)) kato nyt tätäkin: taitaa aika monella ollut tuo kuppi, kun ei ennen ollut niin paljon valinnan varaa Kasselin kyyhky: kyllä meidänkin maljakot taitaa olla evakkomatkan Viipurista kokeneet. Aivan ihana perinne teillä, sitä pitää ehdottomasti jatkaa!!
Oi siinähän on Ara-maljakoita, lapsuushan niistä tulee mieleen♥. On meilläkin Ara-kulho ja tuollainen samanlainen korvallinen maljakko. Tunnearvohan niillä on aina , mutta nousee arvo muutenkin, koska Ara-osasto lopetti toiminnan 1950. Söpöjä lastenkuppejakin sinulla on. Minun omani ovat menneet rikki aikoinaan, mutta Mr. Clarissa on ollut varovaisempi, tai hän ei juonut niin paljon kahvia:)joten kaapissa on hänen omansa.
AntwortenLöschenOtsikosta luulin, että postaus käsittelee arabian kieltä :D
AntwortenLöschenNiin sööttejä nuo kupit!
صباح الخير! Good morning!
AntwortenLöschen(kirjoittuu vaarinpain, oikeasti luettaisiin vasemmalta oikealle eli huutomerkki olisi silloin ekana merkkina)
جميل أباريق
AntwortenLöschenTuon pitäisi olla että ihanat kannut....
Ihania nuo kannut,etenkin tuo ensimmäinen.En ole tuollaisia ennen nähnyt,mutta nuo ovat tosi kauniita. Mutta tuollaisen lapsenkupin muistan kyllä,oliskohan mullakin ollut sellainen....
Ai kun ihana kuppi... Minullakin oli samanaiheinen muki pienenä. Muki on kyllä edelleenkin olemassa mutta valitettavasti rivaton. Pidn sen kuitenkin muistona. Joskus ihmettelen sen kokoa, kun vertaa esim. noihin muumimukeihin, on minun Hannu ja Kerttu mukini todella pieni.
AntwortenLöschenBlogitse, ihan oikein tuo sinun hyvää huomenta arabiaksi on. Vain huutomerkki väärässä päässä :D Ja siis arabiaa luetaan oikealta vasemmalle.
AntwortenLöschenClarissa: ai Ara-maljakoita ne on, mielenkiintoista, en tiennyt niistä mitään.
AntwortenLöschenmizyéna: ei taida mun taidot riittää kertomaan arabian kielestä, en varmaan ikinä oppisi sitä lukemaan
BLOGitse: sä taidat sujuvasti lukea siellä Casassa kaikki tekstit :-)
Yaelian: jostain syystä otin ne mukaan, kun kotitaloa tyhjennettiin isän kuoleman jälkeen
Sira: pieni on minunkin Hänsel und Gretel
Muistan kun joskus ala-asteella menin koulun kanssa luokkaretkelle Arabiaan ja meitä kauheesti nauratti, että sinne pääsi 122 bussilla ja vain 15 minuutissa Olarista... :D
AntwortenLöschenSöpö kuppi ja upeat maljakot. Minulla on sellainen saamelaislapset -aiheinen lautanen, sain lahjaksi muutama vuosi sitten.
AntwortenLöschenTuo kuppi tuntuu niin tutulta, muttei minulle sellaista tainnut ollut. Tai ehkä se putosi lattialle jossain hyvin kriittisessä iässä, hämärä muisto jäi, muttei muistoa siitä, että olisin saanut kupin ihan itselleni ;-)
AntwortenLöschenIhana noitamuki! Meillä kulkee suvussa äidiltä tyttärelle Arabian maljakko, jonka Karjalasta evakkona Rynnille muuttanut mummoni sai kyläläisiltä 30-vuotissynttärilahjaksi. Ihanaa luksusta kaiken menetteneille! Mummoni osasi arvostaa kaunista esinettä ja kyläläisten elettä. Minä sain maljakon äidiltäni 30-vuotissynttärilahjaksi, mutta maljakko on vielä vanhempien kotona. Lapsiperheen arjessa tuollaiset aarteet särkyvät niin helposti. Esikoinen on vasta 13 vuotta, mutta 30-vuotislahja on jo tiedossa.
AntwortenLöschenMaaMaa: kuinkahan monta kertaa munkin on pitänyt selittää ihmetteleville saksalaisvieraille, että Arabia on tosiaan Helsingissä
AntwortenLöschenHelena: kas kun joku on kekannut antaa saamelaislautasen :-))
kato nyt tätäkin: taitaa aika monella ollut tuo kuppi, kun ei ennen ollut niin paljon valinnan varaa
Kasselin kyyhky: kyllä meidänkin maljakot taitaa olla evakkomatkan Viipurista kokeneet. Aivan ihana perinne teillä, sitä pitää ehdottomasti jatkaa!!
Arabialla on minusta aina ollut eleganttia suunnittelua.
AntwortenLöschenTuure: suomalaiset saa olla ylpeitä Arabiasta
AntwortenLöschen