Donnerstag, 14. Oktober 2010

Oskar ja Mamma Roosa


Luin vuosia sitten ranskalaisen Eric-Emmanuell Schmittin kirjoittaman liikuttavan tarinan Herra Ibrahim ja koraanin kukkaset, jossa 11v Mooses-poika ystävystyy muslimikauppiaan kanssa. Jostain syystä hänen kirjansa Oskar ja Mamma Roosa jäi lukematta, mutta sen kävin eilen katsomassa elokuvateatterissa.
Elokuva kertoo syöpää sairastavan 10v  Oskarin  12 viimeisestä elinpäivästä ja hänen vanhempiensa vaikeudesta suhtautua asiaan.  Oskar salakuuntelee sairaalassa vanhempiensa keskustelua lääkärin kanssa ja häntä suututtaa, kun  kaikki kolme ovat niin pelkuriraukkoja, että eivät uskalla kertoa hänelle totuutta ja hän päättää olla puhumatta heille.  Oskar ystävystyy Rosen kanssa, joka toimittaa pizzaa sairaalaan ja Rosesta tulee hänen "saattohoitajansa". Rosa alkaa leikkiä Oskarin kanssa leikkiä, jonka mukaan jokainen Oskarin elinpäivä vastaa 10 vuotta.
Elokuva on tragikomedia, liikuttava, osittain kyllä myös vähän Kitsch, hauskoja dialogeja ja toisaalta niin sydäntä riipaiseva, että nenäliinapakkauksia kuului avattavan loppuvaiheessa. Oskaria esittävä Amir on niin loistava roolissaan, että ei sen parempaa näyttelijää olisi voinut löytää.
Hymni elämälle ja ystävyydelle.



7 Kommentare:

  1. Ahaa, tätä olit katsomassa.
    Vaikuttaa elämänmakuiselta ja koskettavalta tarinalta, joka olisi nähtävä!

    AntwortenLöschen
  2. Allu, varmaan kiinnostava ja liikuttava. Minä kyynelehdin elokuvissa - usein.

    Kunpa ehtisin...

    (Viitaten aiempaan: pe on Samartin ja la Meriluoto)

    AntwortenLöschen
  3. Kiitos elokuvan esittelystä. Tuli mieleen sanoma kaikille meille: eletään tässä ja nyt ja leikitään, että tämäkin päivä vastaa kymmentä vuotta. Ei hosuta. Harvoin tekemättä jätetyt työt minnekään karkaavat ja mitä kannattaa hössöttää turhasta, tehdä itsestään liian tärkeän, niin että ei voi ottaa omaa aikaa ja tehdä omia juttuja.(Esimerkiksi lukea rauhassa hyvää kirjaa tai mennä elokuviin nenäliinapakkauksen kanssa.)
    Pää kolmantena jalkana eläminen kostautuu, aina, siispä carpe diem!

    AntwortenLöschen
  4. Liikuttavalta ja surulliselta kuulostava tarina,mutta jos tehty oikealla tavalla,niin se toimii hyvin.Ihastuttava tuo Oscarin esittäjäpoika!

    AntwortenLöschen
  5. Varmastikin liikuttava tarina - pitäisi mennä katsomaan. Kunpa vain saisin jonkun kaveriksi, lähtö olisi helpompaa....

    AntwortenLöschen
  6. Ystäväni kävi katsomassa sen teatterissa ja kehui kovasti. Itse en ole nähnyt.

    AntwortenLöschen
  7. Sooloilija: oli se koskettava, se täytyy sanoa
    Leena: no, kyllä sä joskus vielä ehdit
    Clarissa: carpe diem on minunkin motto
    Yaelian: se poika näytteli uskomattoman hyvin, niin hyviä eleitä ja ilmeitä että
    Sira: ei tuo olis mun miehelle sopiva, siksi meni tyttökaverin kanssa
    Helena: näin nyt vasta, että sitä on teatterissakin esitetty, en tiennytkään

    AntwortenLöschen