Siinä emännän lääkkeet ranteen turvotusta vastaan: välillä modernimpi coolpack ja välillä isoäitien kotikonsti sivellä jääkaappikylmää rahkaa ranteeseen ja kääriä ranne pyyheliinaan noin varttitunniksi.
Pitäisköhän muuten hommata tatuointeja viiltoihin, ettei tulisi väärinkäsitystä?
Heikkohermoiset jättäköön alla olevat kuvat katsomatta.
2x radius ja 1x ulna
Olipa pahan näköisiä vielä tässä vaiheessa. Pääasia kuitenkin, että saat käsistäsi käyttökelpoiset.
AntwortenLöschenAi että rahkaa, olen tainnut kuulla siitä myös, ettei vain ollut Vogelin Luonto parantaa-kirjassa. Kaalihan on myös hyvä. Muistan kun neuvoin tyttöä laittamaan kaalinlehtiä vammansa päälle, kun eivät kalliit lääkärit Louisianassa osanneet antaa apua. Ja se auttoi!
"Kaalinlehtikääre auttaa haavojen paranemisessa; tällöin kaalinlehteä murennetaan/rikotaan hieman ja laitetaan haavan päälle", eli onhan näitä konsteja.
Clarissa: tässä vaiheessa? Kuvat on eilisiä eli se vaihe on nyt meneillään. Kaalia olen myös joskus kokeillut, mutta tuo rahka oli todella miellyttävän kylmää. Laitoin sen tällä kertaa yhteen palaan talouspaperia ja se olikin hyvä kikka, ei tuhri niin. Loput söin aamulla marmelaadileivän alla, en tosin sitä ranteista raaputettua.
AntwortenLöschenVanha konsti ja uusi, kumpi auttaa nopeammin ja paremmin?
AntwortenLöschenHaavojen tuoreet arvet punoittavat, mutta onneksi vaalenevat vähitellen. Pääasia lienee, että ranteet tulevat kuntoon.
Vaikea uskoa, että päätyisit tatuointeihin.
Aikamoiset ovat nuo ranteet. Mutta kyllähän ne siitä paranevat ja tulevat lähes näkymättömiksi. Sairaanhoitaja-tätini ohje arpien hoitoon oli, että pitää hioa kynsiviilalla ja sitten rasvata hyvin. Omaani en tullut hoitaneeksi ja kyllähän se aikamoisen näköinen on....
AntwortenLöschenNoista rahkakääreistä olen minäkin kuullut, samoin kaalinlehtikääreistä. Vanhat hyvät konstit ovat monta kertaa parempia kuin uudet.
AntwortenLöschenEivät olleet vielä kovin hyvän näköisiä nuo jäljet, mutta kyllä ne siitä. Minun jalastani tuskin enää huomaa, että sitä on joskus leikattu.
Marjatta: arvasti oikein, mulle ei mitään tatuointeja
AntwortenLöschenSari: pitääkin ehkä viilata, kiitos vinkistä
Sira: rahka oli helpompi saada taipumaan ranteeseen. Ehkä nuo haavat näyttää tuossa lähikuvassa pahemmalta kuin luonnossa. Leikkauksesta on nyt neljä viikkoa.
Pilkun viilaaja täsmentää: niin tarkoitinkin. Tässä vaiheessa, siis ei huomenna vaan just nyt, tai siis eilen, mutta kuitenkin tilanne parhaillaan:)
AntwortenLöschenrahkasta en ole kuullut
AntwortenLöschenHui! (Tiedän, minusta ei olisi ollut lääketieteelliselle alalle...)
AntwortenLöschenKaalia ja rahkaa on suositeltu myös rintatulehdukseen. Käly käytti ja apua.
Tämä ei ole mikään ehdoton ohje, mutta Sinuna antaisin arpien parantua kaikessa rauhassa, korkeintaan rasvaisin tarpeen mukaan.
AntwortenLöschenAika tekee tehtävänsä ja aivan varmasti arvet vaalenevat.
Noihan on ihan siistit. Suuni sisusta tikkeineen on varmaan paljon pahemman nakoinen, en viitsi edes kurkistella.
AntwortenLöschenRahkaa! Pitäisköhän munkin kokeilla;vasen ranne on nyt tosi kipeä ja turvonnutkin,ja kirjoittaminenkin sattuu..Siistit leikkausarvet,toivottavati parantuvat hyvin.
AntwortenLöschenHannele: tämä on ikivanha ohje, Suomessahan ei ollut ennen lainkaan rahkaa myynnissä eikä ehkä Ruotsissakaan, mutta Saksassa se on aina kuulunut ihan perusruokiin ja oli mm. standardijälkiruoka anoppilassa
AntwortenLöschenkato nyt tätäkin: niin se kai käy kaikkiin tulehduksiin ja tuntuu kivan viileältä
Marjatta: kyllä ne siitä vaalenee ja sitäpaitsi mulle se on ihan sama, on niitä arpia tullut jo muutenkin ja olen vaan ylpeä niistä enkä häpeä
anumorchy: ihan siistit on tosiaan, suurennuksessa vähän vaarallisemman näköisiä kuin luonnossa
Yaelian: voin suositella, kääre pysyy paljon paremmin kädessä kuin tuollainen kova coolpack. Jotkut laittaa kelmua päälle, mutta en sitä tarvinnut.
Kirjoitin vähän aikaa sitten vanhoista parannuskeinoista mutta ikuna en ole rahkasta tiennyt. Kaalinlehtikonsti on vanha ja tepsii kyllä, mutta rahkaa on pakko kokeilla. Totta, että sitä ei ennen ollut täällä. Vaikka karjalaiset kylläkin tekivät rahkapiirakkaa, rahka valmistettiin kotona maidosta. Sanoivat piirakkaansa "jamaikapiirakaksi"! Aina sitä uutta oppii!
AntwortenLöschenTatuointi onkin ihan vanhanaikaista, pitää olla sellaisia implantteja. :)
AntwortenLöschenRahkasta ulkoisesti nautittuna en olekaan kuullut. Toivottavasti nämä kaikki keinot auttavat!
Toivottavasti paranevat piakkoin :--) ja että jääkaappikylmä rahka auttoi!
AntwortenLöschenYmmärsin ranskankielisen kysymyksen, jee! olen siis oppinut jotain koulussa... mukavaa sunnuntaita!
Anja: karjalainen äitini teki aina piimäpiirakkaa eli hapatti maidon itse. Se maistui kyllä ihan kuin rahkapiirakka nykyään maistuu.
AntwortenLöschenHelena: implantti on mulla suussa, pitäiskö alkaa sitä näytteleen?
Tuure: kyllä se viileä ainakin hyvää tekee. Ja kyllä siellä koulussa oppii. Usein ajattelin kouluaikaan, etten ikinä tule tarvitsemaan jotain oppimaani, mutta aina on tullut positiivisia yllätyksiä, mitä onkin tarvinnut eli ei ihan kaikki ollut turhaa.
Voisit tietysti käyttää elgantteja , pitkiä silkki- tai samettihansikkaita (vai onko ne käsineet auf Finnisch?), jos et halua arpien häiritsevän. Kaalinlehtiä eräs tuttava mummi Suomessa käyttää jalkasärkyyn öisin. Saksassa mielestäni käytetään paljon enemmän luonnonmenetelmiä terveydenhoidossa kuin Suomessa. En minäkään lapsena rahkaa tuntenut, mutta naapurissa rajan takana se näyttää olevan ollut jo kauan käytössä, niillä on ihania rahkaherkkuja varsinkin pääsiäisenä.
AntwortenLöschenMaikki
En kyllä täällä raskisi rahkaa käyttää, niin hankalasti löydettävää herkkua, kaalinlehtiä kyllä. Itse jossain vaiheessa mietin nilkassani olevan leikkausarven ympärille tatuoida merihevosta, mutta jäi (ja jää).
AntwortenLöschenAnnoit kyllä idean, että voisi kyllä kesän viiskymppisillä hämmästyttää "yleisöä" jollain siirtotatuoinnilla ;O)
Maikki: tai kumihanskat vaan. Jostain slaavilaiskielestä on se saksankin sana Quark tullut.
AntwortenLöschenHeljä: niin tosiaan, teillähän se rahka on kullan arvoista
Mä sanoisin, että ovat itseasiassa todella siistit arvet ! Ja tuo punotus häviää ajan myötä varmasti.
AntwortenLöschenKyllä se siitä :) Onpahan mitä näytellä tarinan todistamiseksi ;)