Vappu Berliinissä

Berliini on tunnettu vappumellakoistaan ja silloin on parasta vältellä tiettyjä kaupunginosia kuten Kreuzbergiä/Neuköllniä, jossa kummipoikavaralapsi B asuu. B oli kaverinsa luona synttärijuhlilla ja ikkunasta käsin he olivat nähneet, miten mellakoitsijoiden rivit ja poliisirivistöt lähestyivät uhkaavasti toisiaan kadulla ja pojat olivat kiivenneet talon katolle nähdäkseen paremmin alas kadulle. Helikopteri oli lennellyt taivaalla ja tarkkaillut tilannetta eikä kestänyt kauankaan kun ovikello soi ja oven takana oli parisenkymmentä mustiin pukeutunutta ja hyvin aseistettua poliisia. Oven aukaisi syntymäpäiväsankari sylissään puolivuotias Marie-vauvansa ja jeparit olivat vähän hämmillään, kun eivät olleet sellaista idylliä osanneet odottaa. Joku vieraista oli vinoillut, että jokos sieltä tuli ne stripparit, joita me ollaan sulle synttärilahjaksi tilanneet. Yksi poliisi oli uskaltanut vähän hymyillä, muut lähtivät häntä koipien välissä portaita alas sanomatta sanaakaan.

Me olimme sopineet itäberliiniläisten ystäviemme kanssa, että lähdemme heidän kanssaan tutustumaan itäisempiin ja vähemmän vaarallisiin kaupunginosiin. Niinpä ajelimme Friedrichshagenin kaupunginosaan ja kävelimme ensin kaunista Bölscher Strassea ja katselimme kauniita vanhoja taloja ja ihailimme pieniä putiikkeja. Se hyöty ainakin oli DDR:stä, että ihmisillä ei ollut vuosikymmeniin varaa "modernisoidapilata" talojaan ja Saksan yhdistymisen jälkeen monet vanhat rakennukset on voitu entisöidä kunnolla.

Onneksi oli sunnuntai ja suklaapuoti kiinni.

Minä olen tunnetusti ovihullu, katselen ja arvostelen aina ovia. Saksalaisissa taloissa näkee usein rumia ovia, mutta tämä oli minun mieleeni.

Menimme syömään kuvassa näkyvälle terassille, tänä vuodenaikana tietenkin parsaa. Vasemmalla Berliinin vanhin olutpanimo.

Kunnon berliiniläisinä ystävämme juovat usein Berliner Weiße, joka on meikäläiselle outo olutjuoma, johon laitetaan mausteeksi joko vadelma- tai tuoksumataramehua.

Ravintolan terassilta oli upeat näkymät Müggelsee-järvelle.

Lähellä sitä kohtaa, missä Spree-joki ja Müggelsee yhtyvät, on mahdollisuus alittaa joki jalkaisin 80 vuotta sitten rakennetun tunnelin kautta.  Joen keskellä on mökki, jossa on kahvila. Rannalla laiturilla on kello, jota pitää soittaa ja baarista tulee vene hakemaan asiakkaat.

Meillä ei ollut tällä kertaa valitettavasti aikaa testata paikkaa, sillä halusimme ehtiä vielä katsomaan Maailman puutarhoja, joista enemmän ensi kerralla.