Sonntag, 3. Juli 2011

Lintu- ja ihmisystäviä

Eilen tulimme ostoksilta kotiin naapuritalon ohi ja kuulimme kamalan kovaa ja hätäistä linnun ääntä. Kävi ilmi, että talon seinustalla olevaan koloon oli pudonnut kaksi vastasyntynyttä lintua, mistä lieneet sinne joutuneet. Kolo oli sen verran syvä, että ne eivät päässeet sieltä omin nokkinensa ylös. Mietimme mitä tehdä ja siinä samassa paikalle saapui jo jonkun kissa, jota jouduimme hätistelemään pois. Oli selvä, että lintuja ei voinut jättää siihen koloon ja Allumies nosti ne naapurin ikkunalaudalle. Siinä ne sitten jatkoivat konsertointia jonkun aikaa, mutta olivat sitten hävinneet, ehkä päässeet lentoon tai pudonneet uudestaan ateriaksi kissalle. Olisin ruokkinut niitä, jos olisin tiennyt miten. Sanovat, että emolintu hylkää poikaset, jos ihminen niihin koskee, en tiedä, pitääkö paikkansa.


Illalla ruokittiin sen sijaan sitten ihmisystäviä

ja saatiin palkkioksi ihania kukkia

Hyvää sunnuntaita♥

13 Kommentare:

  1. Mukavaa sunnuntaita myös sinne teille!
    Olen kuullut tuon saman, että emo hylkäisi ihmisen koskemat linnunpojat ja olisi kiva tietää, pitääkö paikkansa. Mutta parhaanne yrititte - toivotaan vaikka että naapuri olisi nostanut ne takaisin pesään

    AntwortenLöschen
  2. En tiedä, hylkäiskö emolintu pesästä lähteneet poikaset ihmisen niihin koskettua, mutta munat ja ihan pienet se kylläkin hylkää. Paitsi räkättirastas!
    Näyttävät ihan keltasirkun poikasilta, lienevätkö.
    Oravanpoikia me on nosteltu mökillä takaisin ylös hirsien päälle, kun ovat tippuneet kuistille. Kyllä emo-orava on niitä ruokkinut silti. Voi olla lintujen kanssa eri asia.

    AntwortenLöschen
  3. Heljä: ei ole löydetty ehjää pesää, maassa oli tosin vähän sellaista pesämateriaalia. Oliskohan se pesä ollut siinä lähellä olevassa pensaassa ja ehkä kissa oli käynyt sen jo hävittämässä ja syönyt jo poikasia.
    anja: minä en tunne kyllä lintuja erikoisen hyvin, luulin rastaaksi, kun niitä täällä paljon näkee punarinnan ja tinttien lisäksi.

    AntwortenLöschen
  4. Voi pieniä lintuparkoja. Me pelastimme kerran tervapääskyn aivan pienet poikaset, toimme autokyydissä kesäpaikastamme tänne erään lintuharrastajan luokse ja hyvin ne viihtyivät ja kasvoivat emopuolen ruokkiessa niitä. http://luovaapuuhastelua.blogspot.com/search?q=apus+apus

    Piti tarkistaa tuo cabillaud. Aha sitä se oli:)

    AntwortenLöschen
  5. Minäkin mietin, että oiskos keltasirkun pulskeita poikasia. Melko valmiita jo lentoon, Kissariepu jäi ilman makoisaa illallista - luulisin. Tuo ruokalista kiinnostaa, mutta kun en osaa ranskaa!

    AntwortenLöschen
  6. Linnunpoikaressukat, mitenkähän niiden kävi?

    Ihana kukkakimppu!

    Hyvää alkavaa viikkoa!

    AntwortenLöschen
  7. Clarissa: muistankin nyt sen teidän tervapääskyn. Meillä ei ollut valitettavasti ornitologia, jolta olisi voinut kysyä neuvoa. Itse maallikkona ajateltiin, että paras jättää linnut siihen lähelle eikä viedä jonnekin kauas. Eiks ole hienosti kirjoitettu se ruokalaji, Kabeljau mit Wurst tai turskaa makkaran kanssa ei olis kuulostanut niin fiiniltä.
    Lissu: ensin kurkun kutittelijaa vai mitä se on suomeksi ja sitten turskaa chorizon kanssa ja sitten Iberico-possua ja lopuksi gratinoituja aprikooseja, nam.
    Marja-Leena: sen mekin haluttais tietää, että onko lintuset vielä hengissä. Oltiin tänään metsässä lenkillä ja nähtiin paljon lintuja, myös tuon näköisiä ja kokoisia, ne lenteli siellä yhden talon lähellä. Aina vaan ajateltiin niitä "meidän" lintuja.

    AntwortenLöschen
  8. Tuo ornitologi neuvoi meitä antamaan jauhelihaa pieninä murusina niille tervapääskyn poikasille, jotka löysimme, kunnes hän järjestäisi niille oman pöntön ja "emopuolen". Ja löytyihän se sieltä hänen lintuhotellistaan.

    AntwortenLöschen
  9. Clarissa: oliskohan pitänyt laittaa ne tinttien pönttöön, sieltähän vuokralaiset lähti jo kauan sitten.

    AntwortenLöschen
  10. Nämä meidän omat pääsivät pönttöön, jossa oli jo yksi ennestään ja sen emo syötti sitten kaikkia kolmea. Teillä olisi ollut liian kova työ kiivetä pönttöön viemään ruokaa joka päivä:)

    AntwortenLöschen
  11. Clarissan viimeinen vastaus on mainio! Lopetan nyt päiväni nauraen, joten kiitos hänelle!

    Meillä ol kerran loukkaantunut pöllö puutarhassa ja soitimme petolintuasiantuntijalle, joka antoi ohjeet aamuun asti ja sitten veimmekin linnun paikkaan, jossa on isojen lintujen kunotutuspaikka. Meille ilmoitettiin puhelimitse myös, milloin 'meidän lintu' oli päästetty terveenä lentoon.

    AntwortenLöschen
  12. Voi mitkä pienet rassukat nuo linnunpojat .. toivottavasti pääsivät turvaan ikkunalaudalta ..

    Meillä oli aikanaan Hangon kesäpaikassa vuosikausia kaikki kesät telkkä alivuokralaisena. Joka kevät, parin viikon heitolla, saapui pesimään savupiippuumme. Kolahdus vain kuului. Sinne hormiin poikasetkin syntyi emmekä ikinä lakannut ihmettelemästä miten ne pienet rääpäleet sieltä kiipesivät ylös, kun merelle lähdön aika koitti keskikesällä. Poikaset hyppäsivät 'humpsis-vaan' katolta parin metrin korkeudesta nurtsille ja sitten menivät emon perässä ankanmarssia rantaan. Upeaa ja uskomatonta seurattavaa!

    Yksi kesä hormista kuului kesken päivää raivoisaa piipitystä. Huomasimme että kasa poikasia odotteli pihanurtsilla ja telkkä-emo jökötti katolla 'karjumassa'. Tajuttiin heti, että hormissa on joku, joka ei ole ylös päässyt. Äitini otti puutarhahanskat, avasi savuluukun mökissä sisällä ja sai kuin saikin poikasen piipusta käsiinsä. Äiti vei poikasen sisarustensa luo, ja telkkäemo lensi hetkessä siihen myös. Katsoi äitiäni päätään käännellen vähän aikaa, ihan hiljaa, ja sitten lähti tuttua marssia poikaset jonossa perässä merelle. Mietittiin, että kiittiköhän se, vai oliko vihainen että hänen poikasiaan räplättiin ... ;)

    Tuli se vielä seuraavinakin vuosina piippuun pesimään, joten ei ollut ainakaan pitkävihainen.. Joskus mietin, onkohan se tai joku poikasistaan vielä sielä kesät ... riippuu varmasti uudesta asukkaasta mökissä. Toivottavasti on.

    Ihania muistoja... tulipa pitkä kommentti!

    AntwortenLöschen
  13. MaaMaa: voi niitä teidän telkkiä, liikuttava tarina

    AntwortenLöschen