Intia on todellakin vastakohtien maa. Delhissä kuulimme millaista on yläluokan elämä, kovin rasittavaa, kun on koko ajan pakko olla menossa ja näyttäytyä joka kissanristiäisissä. Siinä on kuulemma pienipalkkaisen (kaikki on suhteellista) saksalaisen suurlähetystöväenkin vaikea pysyä mukana rikkaitten intialaisten partyelämässä . Jos ei siellä ole aina mukana, ei ole sitten enää "joku". Rikkaat eivät välitä köyhien ongelmista, he osaavat olla näkemättä kaiken mikä ei heitä itseään suoranaisesti koske. Bombayssa asuu paljon ihmisiä slummeissa, ei välttämättä edes työttömiä. Vuokrat ovat sellaisissa hinnoissa, ettei tavallisilla ihmisillä ole varaa kunnon asuntoon ja he joutuvat asumaan slummeissa. Slummeissa asuvilla saattaa olla työpaikka ja pankkitili ja slummialueelta löytyy jopa pankkiautomaattejakin. Koska Bombayssa on suurin osa vuodesta lämmin sää, monet eivät halua maksaa vuokraa edes slummista ja asuvat siksi(kin) kadulla. Heillä on usein sama nukkumapaikka, koko perheellä ja he saattavat lähteä päiväksi töihin (tai kerjäämään) ja palaavat illalla "kotiin". Lapset ruokitaan maitopulverilla ja he käyttävät katua vessanaan.
Tämä kuva ei ole Bombaysta vaan jostain matkan varrelta pohjoisemmasta.
Toiset intialaiset asuvat luksuksessa ja käyvät syömässä ja juhlimassa viiden/kuuden tähden hotelleissa ja autonkuljettaja vie lapset yksityiskouluun. Meillä oli mahdollisuus asua yksi yö todellisessa luksuksessa, Bombayn parhaassa hotellissa Oberoissa, joka oli terroristien kohteena muutama vuosi sitten. Hotellin pihassa oli muistolaatta terroristihyökkäyksessä menehtyneiden työntekijöiden muistolle. Oberoi on kuuden tähden hotelli ja olihan se aika kämppä. Meidän kylpyhuoneen ja huoneen välissä oli lasiseinä, jonka sai tarpeen tullen kiinni privacy blind:illa. Kylpyammetta varten kylppärissä oli tietenkin kakkostelevisio.
Butlerin saa paikalle nopeasti painamalla nappia.
Aamulla roikkui ovenkahvassa pussi, jossa oli kaksi sanomalehteä.
Kehtaiskohan sanoa, että sen ihanan kahden viikon kierrosmatkan päätteeksi nautin siitä yhdestä päivästä, kun sain pestä hampaat raanavedellä ja syödä salaattia, salaattia, salaattia. Mutta se todellinen, uskomaton, ihana Intia on tietenkin Oberoin ulkopuolella.
Intia on kyllä melkoisten kontrastien maa. Oli mieleenkiintoista ja ajatteluttavaakin lukea.
AntwortenLöschenTuommoista kontrastia nàin Venezuelassa, ja onhan saapasmaassakin omat 'ihmiskerroksensa'. Huomasin muuten tuosta sivupalkistasi, ettà olen Palermosta oleva visiteeraaja!!! Kuulunkohan mafian listoille?
AntwortenLöschenjuu, todella, mielestäni New York täynnä vastakohtia, mutta tmä vieläkin enemmän...
AntwortenLöschenSilmien ummistamisen kyky kasvaa elintason mukana, joka puolella maailmaa, kehitysmaissa se vain on näkyvämpää, ja Intia taitaa tosiaan olla ääripään maa tässä asiassa.
AntwortenLöschenVaan kukapa ei nauttisi luksuksesta jos siihen on mahdollisuus..
P.S.
AntwortenLöschenSkotlannissa meillä oli tuollainen lasiseinä kylåyhuoneeseen, mutta puuttui tuo privacy blind...
KArmeeta kun ostavat kalliita pulvereita, kun oma maito parasta ja ilmasta.
Todellinen vastakohtien maa. Toki niitä olen nähnyt tuolla meidän laajassa itäisessä naapurimaassakin, mutta Intiassa varmaan vielä enemmän.
AntwortenLöschenEi tuossa luksuskylppärissä ollut poreammetta? ;-)
Rikkailla ja köyhillä on eri hiekkalaatikot.... Minua oikeastaan raivostuttaa tuo intialaisten tapa olla näkemättä niitä asioita, jotka eivät heitä itseään koske. Kaikista hirveintä on se, että itsekin alkaa huomaamattaan muuttua samalla lailla välinpitämättömäksi, jos Intiassa viettää pidemmän aikaa.
AntwortenLöschenTiedän semmoisiakin ökyrikkaita, joille autonkuljettajat eivät enää riitä, vaan he lentelevät omilla helikoptereillaan. Totta kai heillä on useita luksusautojakin sekä sisustussuunnittelijoiden sisustamia lukaaleja eri puolilla Intiaa. Tasoittukohan köyhien ja rikkaiden välinen kuilu Intiassa milloinkaan?
Olen muuten usein saanut kuulla siitä, että meillä Suomessa ei ole hyvätasoisia hotelleja juuri lainkaan. Tottahan se tietysti on, ainakin jos vertaa noihin käsittämättömän prameisiin luksushotelleihin, joita Intiassa on pilvin pimein. Kyllä siinä tavan Scandicit ja Sokos-hotellit alkavat vaikuttaa ihan asuntoloilta...
Siinä sitä oli kontrastia kyllikseen: katuvessa kontra luksusvastaava!
AntwortenLöschenKatja: ajattelemisen aihetta tuli todella paljon
AntwortenLöschenLissu: minäkin olen milloin jossain Puolan rajalla, milloin Baijerissa eli ilmeisesti serverit vaihtuu
Hannele: ei voi puhua samana päivänäkään New Yorkista
Sirokko: niin kai se on
Helena: ei ollut poreammetta, tuleeko siitä miinuspisteitä?
Hippu: uskon tuon täysin, että siellä saattaa muuttua välinpitämättömäksi, kun ei kuitenkaan voi mitään muuttaa. Rupesin tällä matkalla jotenkin vielä enemmän tajuamaan, MIKSI monet asiat on niin kuin ne on.
Clarissa: just så
Jopas oli kontrastia kerrakseen...Mutta tuo rikkaiden välinpitämättömyys köyhiä kohtaan, sitä näkee kyllä Euroopassakin. Ei ehkä siinä määrin kuin Intiassa, mutta näkee kuitenkin.
AntwortenLöschenOlen aina halunnut mennä Intiaan,ehkä sitten joskus.Täältä monet lähtevät Intian kierrokselle armeijan jälkeen.Paljon vastakohtia;sellaisia olen nähnyt Venezuelassakin mutta ehkä ei ihan yhtä räikeitä vastakohtia. Lissuhan tuolla jo mainitsikin Venezuelan vastakohdista,nyt huomasin;D
AntwortenLöschenMuistan kun oli ne räjähdykset;täällä uutisoitiin siitä paljon koska yksi räjähdyksistä oli Narriman-talossa,jossa kuoli täkäläisiä ja pieni poika jäi orvoksi,ja hän tuli takaisin Israeliin yhdessä uskollisen intialaisen hoitajansa kanssa,josta tuli hänelle kuin äiti. Hotelli vaikuttaa vau upealta!
Toisin kuin Jael, minä en ikinä mene Intiaan;-) Lähden mieluummin asumaan Englantiin ja harjoittelen alaluokan aksenttia.
AntwortenLöschenAllu, katso minun viimeinen postaus ja sen kommentit. Siinä jotain sinulle...Mieti!