Kun halla vei jo kukkaset ja lumi peitti maan.
Näin kirjoitti luokkakaverini Lumia värssyvihkooni alakoulussa.
Meillä ei ole nyt hallaa eikä lunta, mutta ei täällä ruusuillakaan tanssita.
Serkku on reaktiivisen masennuksen takia sairaalassa, mutta koska hän ei osallistu siellä mihinkään terapiaan eikä saa suutaan auki, että puhuisi ongelmistaan, lääkärit totesivat, että häntä ei voida pitää sairaalassa enää ensi viikolla. Nyt on uhka, että hän pyrkii meille asumaan, koska hänellä ei ole enää asuntoa Saksassa. Hän ei halua poikansa luokse, ei äitinsä luokse, ei siskojensa luokse. Mitenkähän minä tästä selviän? Hänen yli yön vierailunsa meillä viikonloppuna oli taas todella raskasta. Minulle hän kertoo ongelmistaan, yhdestä samasta ehkä 375 kertaa viikonlopun aikana ja minä selvitän heti sen asian 375 kertaa eli sitä ongelmaa ei ole, mutta se tieto ei pääse hänen päähänsä.
Hyvän ystäväni Ginan piti mennä viime viikolla lonkkaleikkaukseen. Verikokeissa kävi ilmi, että tuumorimarkkeri oli noussut hurjiin lukuihin. Kontrolli muutaman päivän päästä näytti vielä hurjempia lukuja. Ultraäänessä tai CT:ssä ei näy mitään. On kuitenkin suurensuuri pelko, että muutaman vuoden takainen syöpä on palannut ja joutuu kemoterapiaan. Tänään sairaalan tuumorikonferenssi käsittelee asian. Minä istun täällä kuin tulisilla hiilillä ja odotan viestiä.
Ratikkapysäkiltä tullessani näin yhden talon pihassa lumikelloja ja krookuksia täydessä kukassa. Meillä kukkivat vain ruusut maljakossa.
Kaunis kuva. Et tiedä, miten haluasin tuollaiset leveät ikkunalaudat tai syvennykset.
AntwortenLöschenSitten se toinen asia. Ensin Eve, sitten pääsiäisen aikoihin lapsuudenystäväni ja nyt leikattiin äidiltäni toinen syöpä. Onneksi ei ollut kuulemma levinnyt.
Toivotaan parasta. Allu, me ei voida millekään mitään ja ollaan täällä vain lyhyt hetki ja sitten kaikki on ohi. Tai voidaan me tietysti olla läsnä. Voimiemme mukaan. Seuraan Marja-Leena Peilikirjoitusta. Hän kertoo siellä avoimesti rintasyöpähoidoistaan, mutta kun voi paremmin käsitellään paljon muutakin.
Voi niin hyvin kuin jaksat voida!
Lumikelloja...
PS. Ja niin, se 1000 sivuinen Intia -kirja odottaa sinua täällä vaikka maailman tappiin. Kts. vastaukseni Kauniissa sydämessä.
AntwortenLöschenSurullista ja raskasta sinulle ja heille tietenkin. Yritä kuitenkin ajatella itseäsi, että jaksat jatkossakin olla tukena ja turvana.
AntwortenLöschenTalvi ei sitten näköjään tule sinne tänä vuonna ollenkaan, jos kevätkukat jo kukkivat.
Haleja! Myötätunnon haleja!
AntwortenLöschenLeena: joskus miettii, miksi yhdelle ihmiselle annetaan niin paljon kärsimystä. Gina on syönyt kolme vuotta särkylääkkeitä, kun syövän takia ei voitu leikata ja nyt kun kaiken piti olla hyvin, tuli taas este ja kivut jatkuvat ja tietenkin kuoleman pelko.
AntwortenLöschenClarissa: kyllä tässä osaa välillä nauttia ihan pienestäkin ja olla kiitollinen, ettei ole itsellä noita tauteja.
Lissu: kiitos haleista ♥
Surullista, hyvin surullista. Jaksamista Sinulle.
AntwortenLöschenKaunis ruusukimppu.
Voi ei. Toivon sinulle kovasti voimia ja jaksamista.
AntwortenLöschenUsko. Toivo. Rakkaus. <3
AntwortenLöschenUskotaan, että kaikki päätyy AINA parhain päin.
Niin kauan kun on elämää, on toivoa.
Rakkaus antaa voimaa.
Eipä ole ruusuilla tanssimista.
AntwortenLöschenVoimia!
Ei todellakaan ruusuilla tanssimista. Toivottavasti serkku suostuu johonkin terapiaan ettei tule teille riesaksi ja taakaksi,kuulosti aika pahalta tuo melkein 400 kertainen saman ongelman ratkaisu.Ja toivottavasti ystävälläsi Ginalla ei syöpä uusiudu,muistan miten huolehdit viime kerralla.Jaksamisia ja halitsemppejä ystäväieni.
AntwortenLöschenMarjatta: todella surullista
AntwortenLöschenHippu: kiitos
MaaMaa: toivoa täytyy jaksaa
Sauerkraut: kiitos
Yaelian: vaikeaa on. Koko sunnuntain jankutti, miten kamala huone, huono ruoka, ilkeä henkilökunta jne, mutta sitten taas pelästyi, kun sanottiin, että on pakko lähteä sieltä ensi maanantaihin mennessä. Jos ei itse halua parantua, niin ei mikään laitos auta ja hän kun ei puhu kenenkään kanssa paitsi joskus mulle jos oikein tiukkaan.
Voimia Sinulle! Toivottavasti ystäväsi paranevat, muistan myös kun olet kertonut Ginan taisteluista syöpää vastaan.
AntwortenLöschenKauniita ovat ruusut maljassakin ja toivottavasti antavat sinulle voimaa tuleville päiville. Ystävän tuki on todella hieno asia silloin kun sitä tarvitaan.
AntwortenLöschenHelena: traaginen juttu, jos tosiaan taas syöpä jossakin. Meidän piti juuri varata pyörämatka Innsbruckista Bozeniin, mutta nyt ei edes kehtaa heille mainita asiasta.
AntwortenLöschenSira: mielellään toki tukee, mutta aika raskasta on tuo serkun juttu.
Niin, se ei ole totta, että ihmiselle ei anneta enemmän kuin hän kestää, sillä esim E:llä oli ollut jo muuta rankkaa kymmenen edestä.
AntwortenLöschenSilti yritämme jaksaa olla läsnä ja myös katsoa huomiseen...
Eipa tassa osaa paljon muuta sanoa kuin etta voimia ja jaksamista sinne!
AntwortenLöschenVoimia kaiken keskellä. Jaksamista, valon säteitä ja kaikkea, kaikkea hyvää!
AntwortenLöschenanumorchy: kiitos
AntwortenLöschenKatja: kiitos
Odottelen edelleen Ginan soittoa, olivatkin jo sanoneet, että ehkä vastauksen saa vasta huomenna.
Onpas sulla rankkoja aikoja. Kurjaa odotella ystävän tietoja sairaudesta ja kyllä tuo masentuneen mahdollinen asuttaminenkin tuntuu rankalta. Itse kun sairastin masennusta ei tehnyt edes mieli mennä minnekään, parasta oli vain käpertyä itseensä ja olla hiljaa kotona. Mutta kaikkihan me olemme yksilöitä.
AntwortenLöschenVoih. Sekä Ginan että itsesi puolesta jos serkku ei tule toisiin aatoksiin.
AntwortenLöschenSamoin kuin Sari tuossa kommentoi, niin mietin miten erilailla masennuksen voi kokea. Jos omat rakkaani sanoisivat että lähtevät vuodeksi kiertämään maailmaa ja jättävät mut yksin kotiin, se olisi aivan upeaa. Ei ole oikein, että tulee sulle taakaksi. Voi kun keksisin jonkun keinon, sen 376:n kerran miten takoa päähänsä haluamasi tiedon. Mitä jos kirjoitat hänelle kirjeen? Voi sitä lukea sitten 377 kertaa?
Voimahalaus!
Sari: ongelmana on, että hän haluaa näytellä, että kaikki on kunnossa eikä halua tavata muka KETÄÄN. Jos me emme olisi menneet kaikesta huolimatta häntä sinne klinikalle katsomaan, hän ei olisi ottanut meihinkään yhteyttä, mutta nyt on kyllä mielellään tullut meille muutaman kerran yöksi. Hän on itse itsensä tiellä joka asiassa.
AntwortenLöschenHeljä: meinasin jo kirjoittaa sellaisen DIN 4 lapun, johon kirjoitan, että "minä ajan sinun autosi Ranskaan", kun hän kahden päivän aikana sanoi 789.kertaa, että ei pysty itse ajamaan ja minä sanoin 789 kertaa, että kyllä minä ajan. Ajattelin laittaa sen lapun kehyksiin ja aina nostaa ilmaan, kun tulee se valitus. Toinen lempiongelma on, että autossa on kesärenkaat. Täällä ei ole lumesta tietoakaan eli ei ole mikään ongelma.
Hienoa, että autat ystävää ja serkkua, vaikkei se aina mukavalta tunnukaan. Mulla tulee pala kurkkuun sitä ajatellessakin, koska itse olen joutunut selviytymään totaalisen yksin sekä vaikeasta sairaudesta että sen jälkeisestä masennuksesta. Olet kyllä korvaamattoman arvokas ystävä, joskus vielä kuulet sen heiltäkin, ellet olekin jo kuullut. Jaksamista sinulle.
AntwortenLöschenSaga
Saga: voi, jos olisin ollut lähellä, olisin varmasti auttanut
AntwortenLöschenNiin, minulla täällä Berliinissä oli vähän samantapainen juttu kuin tuo sinun serkkusi. Tiedän että se on raskasta. Minä olin todella helpottunut kun tämä ks. henkilö haki lopultakin hoitoa asiantuntijoilta.
AntwortenLöschenSira: asiantuntijoiden hoidossahan tuo on, mutta yhteistyöhön hän ei suostu eli ei puhu juuri mitään eikä halua tehdä siellä niitä terapiamuotoja, on aina ollut jääräpää. Kaikki reaktion laukaisseet ongelmat on pois, mutta hän ei sitä realisoi.
AntwortenLöschen