Paluumatkalla Dresdenistä

ajoimme ensin läheiseen Meisseniin. Posliinia ei haluttu ostaa, mutta kävimme tuomiokirkossa ja vilkaisimme nopeasti sieltä ylhäältä alas kaupunkiin, kun tuli niin kova sade ja myrsky, että päätimme paeta

Martti Lutherin syntymäkaupunkiin, Eislebeniin, sillä siellä oli vielä aurinkoista.

Siinä se Martti seisoo eikä muuta voi.

Matka jatkui entisen länsi-Saksan puolelle ja sinne saapumisen huomaa helposti teiden kunnosta, ne ovat nimittäin lännen puolella tosi kehnot verrattuna itäisten siskojen ja veljien uusittuihin teihin ja moottoriteihin. Myhäilimme taas tyytyväisinä, että kyllä niillä meidän vuodesta 1990 lähtien maksamilla "solidaarisuusmaksuilla" (varmaan ainakin 60000 euroa) on saatu hyvää aikaan. Ei silti, en valita, oli hyvä yhdistää maat, mutta en myöskään panisi pahaksi, jos olisin nyt  60000 euroa rikkaampi.
Seuraavaksi yöksi poikkesimme ystävien luokse söpöön maalaiskylään lähellä Göttingeniä (Leenalle tiedoksi: 17 km Rodetalista). Yöllä tuli sinnekin mieletön ukkonen ja myrsky, mutta aamulla omenat riippuivat edelleen sitkeästi puussa.

Talon emännällä oli taas kuteet kangaspuissa ja tulossa mitä upeimpia ohuita huiveja. Hänen käsistään syntyy vaikka mitä, puikoilla, kutomakoneilla, kangaspuilla, pensselillä, savesta ja ihan mitä vaan. Kateellisena aina katselen, miten joku osaa tehdä kaikkea itse.