Dienstag, 4. September 2012

Vihonviimeiset kuvat Normandiasta

Honfleur on erittäin herttainen pikkukaupunki Calvadoksen departementissa. Kaupungilla kävellessä tuli vastaan kamalan söpöjä B&B-paikkoja eli siellä voisi varmaan hyvin yöpyä.  Honfleurista on kotoisin mm. Eric Satie, jonka Syksyn värejä voi näin syyskuussa kuunnella tästä [KLIK].


Etretat taas on tunnettu mahtavista kallioistaan luonnonkaarinen. Minusta ne muistuttaa elefanttia.

Aika vaarallisen näköisiä paikkoja siellä oli ja

aina löytyy varoituksista huolimatta uhkarohkeita turisteja kuten tässä yksi saksalaismies.


Etretat'ssa on käynyt paljon taiteilijoita saamassa inspiraatiota ja mm. Monet on maalannut siellä.  (Ja voi hitsi, nyt vasta muistuu mieleen, että unohdin sanoa, että  Monet  ja Turner ovat molemmat olleet meidän kaislakattokämpässä ja maalanneet siellä sitä maisemaa. Turnerin taulun nimi on Vieux Port ja se on näytillä jossain lontoolaisessa museossa. Vaude! Monet, Turner ja minä samalla terassilla ihailemassa auringonlaskua!) Etretat oli myös Guy di Maupassantin, josta isäni piti kovasti, lempipaikkoja ja muistelin taas lämmöllä isää, kun luin usein Maupassantin nimen.

Allumies söi Normandiassa jatkuvasti tällaisia lautasellsia ostereita, etanoita, simpukoita sun muuta ja minä yritin löytää ruokalistalta edes yhden ruokalajin, jossa ei ollut ostereita mukana.

Utah Beach on ranta, jossa liittoutuneet vihdoinkin onnistuivat nousemaan maihin 6.6.1944. Se tuntuu nyt niin rauhalliselta ja idylliseltä, että on vaikea uskoa, että siellä on aikanaan käyty sotaa.

Viimeisenä iltana lähdimme Cherbourgiin syömään, kun kämppämme lähistöllä ei ollut mitään hyvää ruokapaikkaa. Normandia ei ole niitä Ranskan kulinaarisia keskuksia, siellä voi syödä hyvin, jos tykkää ostereista sun muusta, mutta meistä esimerkiksi Burgundin ravintolat pelaavat aivan eri liigassa. Cherbourg ei ollut kaupunkina mitenkään erikoinen, mutta illalla tuo maisema näytti ihan kivalta ja kuten iltataivaan valkoisesta poutapilvestä saatatte arvata, emme tarvinneet sateenvarjoa.. Ja ravintolaamme voimme suositella hyvällä omallatunnolla.

Kommentare:

  1. Super! Kävitte Honfleurissakin! Tykästyin siellä eräitä vuosikymmeniä sitten pyyntituoreisiin simpukoihin niin, että kaukana merestä ne eivät minulle kelpaakaan.Osterit jäivät maistamatta. Vahinko, että muut muistot päivän pikavisiitiltä Normandiaan jäivätkin sitten unten maille. Olin hirveän kipeä. Tuttava antoi sellaisen särkylääkepommin, että taju meni päiväksi. Olen siksi seurannut juttujasi erityisen kiinnostuneesti.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä ne kuulemma niin tuoreita ja hyviä on, ettei enää muualla haluaisi syödä. Vahinko, että en ole oppinut niitä syömään. Ei ole mausta kysymys, jotenkin vaan muistuu mieleen, miten lapsena otettiin järvestä simpukoita ja laitettiin kivelle aurinkoon ja sitten sieltä alkoi valua..... Myönnän kyllä olevani ihan tyhmä, sillä syön kyllä Jakobsmuscheln, taitaa olla suomeksi kampasimpukka.

      Löschen
  2. Ei noin upeita maisemia saa laittaa blogiin! Ne herättävät välitöntä matkakuumetta! :) Kertakaikkisen upeaa, houkuttelevaa ja hienoa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Jospa laitan huomenna kuvan Suomesta, ei tule sitten sitä matkakuumetta.

      Löschen
  3. Saksalaiset miehet uskaltavat ottaa riskin; sen lisäksi että kekkuloivat tuollaisilla vaarallisilla paikoilla, uskaltavat vielä ottaa suomalaisen vaimon. :)

    Juuri niin kuin Katja, ajattele ystäviäsi ja laita vain kuvia rumista maisemista blogiin!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. On tosiaan aika riski ottaa suomalainen vaimo ja varmaan monet saksalaismiehet säälii Allumiestä.

      Löschen