Montag, 10. Dezember 2012

Vietnam XI (ei heikkohermoisille)

Saigon eli Ho Chi Minh City on Vietnamin suurin kaupunki ja mielestäni se muistuttaa jotenkin 10 vuoden takaista Shanghaita ja kehittyykin varmaan samaan suuntaan. Maailmassa ei taida olla mitään, mitä ei voisi ostaa Saigonista.
Hotellimme oli hienolla paikalla Saigonin joen rannassa ja sieltä oli upeat näköalat. Tämä kuva on otettu 21. kerroksen uima-altaalta, jossa oli kiva virkistyä ohjelmarikkaan ja kuuman (+35C) päivän jälkeen.

Saigonista löytää paljon ranskalaisten vaikutusta kuten tämä oopperatalo.

Pääpostin on suunnitellut Gustave Eiffel. Ei löytynyt  yhtään silmänräpäystä, jonka aikana ei joku olisi poseerannut tuossa edessä.  Ho Chi Minh on idelleen idoli ja hänen kuvansa on tuollakin takaseinällä.

Rex hotelli oli aivan meidän hotellimme lähellä ja kävimmekin ottamassa night capit sen kuuluisalla terassilla. Hotelli on tunnettu siitä että amerikkalaiset pitivät siellä sodan aikana lehdistökonferenssejaan eli ns. "amerikkalaisia satutunteja", jolloin he puhuivat puppua menestyksistään rintamalla.

Ja tässä onkin sitten sopiva aasinsilta ja tullaan siihen Vietnamin historiaan, jonka me kaikki ilmeisesti kaikki parhaiten tunnemme eli sotaan. Oikeastaan en halunnut mennä Saigonin sotamuseoon, mutta menin sittenkin ja hyvä olikin, että menin, sillä se oli unohtamaton kokemus. Esillä oli myös ensimmäisen Indokiinan sodan aikaisia (ranskalaisten) kauhutekoja, mutta tietenkin pääasiassa amerikkalaisten julmuuksia ja niitä riitti. En suosittele paikkaa heikkohermoisille.
Minähän olen jatkuvasti siteerannut George Santayanan sanoja "Ne, jotka eivät voi muistaa menneisyyttään, ovat tuomitut toistamaan sen" ja jankuttanut saksalaisille, että natsien tekoja ei saa unohtaa. Nyt olin tuolla museossa yhtä järkyttynyt kuin käydessäni Buchenwaldin keskitysleirillä.
Sodan aikana amerikkalaiset tappoivat kolme miljoonaa vietnamilaista, joista kaksi miljoonaa siviili-ihmistä, sen lisäksi kaksi miljoonaa haavoittui ja 300000 ihmistä on kadoksissa.
Löysin netistä notable-quotes-sivulta mm. nämä karmeat Nixonin sanat:
NIXON: The only place where you and I disagree ... is with regard to the bombing. You're so goddamned concerned about civilians and I don't give a damn. I don't care.
KISSINGER: I'm concerned about the civilians because I don't want the world to be mobilized against you as a butcher.
conversation with Henry Kissinger as quoted in Secrets: A Memoir of Vietnam and the Pentagon Papers

My Lain verilöyly on yksi niitä tunnetuimpia kauhutekoja.

Seinillä oli aivan järkyttäviä kuvia sodan uhreista ja yhden sellaisen uhrin näimme kadullakin.
Paljon oli ennestään tuttuja valokuvia kuten tämä Napalmpommin uhri. Ja tiesittekö, että Yhdysvallat tai Dow Chemical eivät ole kuulemma maksaneet pennin hyrrää korvausta napalmin tai agent orangen uhreille!! Ja aika kyynistä, että Dow Chemical oli sponsorina (mainostamassa ) Lontoon Paralympicseissa, "ihmisen ja urheilun suojeluspyhimyksenä".

kuva täältä
Ja täältä löytyy kuva tuosta tytöstä aikuisena lapsensa kanssa. Saksalaiset ovat sponsoroineet hänelle leikkauksia Saksassa.

Amerikkalaisten uhkaukset järkyttivät niin että sydän alkoi hakata.


Katsellessani siellä museossa näitä kauhukuvia ja erilaisia kidutuslaitteita vastaan tuli kauhukertomus nykyajasta: museossa olevalla amerikkalaisturistilla oli päällään t-paita, jossa teksti Live the American dream. Ajattelemattomuuden huippu!



Kuten aikaisemmin kirjoitin, 70% Vietnamin asukkaista on alle 30v ja he eivät ole kokeneet sotaa. Toki varmaan jokaisen perheessä on kaatuneita, tapettuja sivilistejä ja ehkä napalmin ja agent orangen uhreja, mutta vietnamilainen asenne on katsoa eteenpäin tulevaisuuteen ja he ovat hyvin ystävällisiä amerikkalaisia(kin) kohtaan. Mietin tuota asiaa tuossa itsenäisyyspäivän aikoihin, kun huomasin, miten monet nuoretkin suomalaiset muistelevat sotaveteraaneja.
Tähän päättyy Vietnam-postaukset. Vietnam jää sydämeeni ikuisiksi ajoiksi ja huomaan nyt jo, miten luen aivan eri tavalla uutisia, jotka koskevat Vietnamia ja juodessa Starbucksilla kahvia ajattelen, että ne pavut ovat ehkä siltä kahviplantaasilta, jolla kävimme.


Kommentare:

  1. En ole koskaan voinut ymmärtää nyky-yhteiskunnan Amerikka ihannointia. Sieltä ei ole tullut maailmaan mitään hyvää. Ihmiset ovat sivistymättömiä suurilta osin ja aina ovat menossa jonnekin sotimaan. En ole koskaan siellä käynyt, mutta en tunne olevani jäänyt mistään paitsi. Omaatuntoa heillä ei ainakaan ole.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. En mä nyt sanoisi, etteikö sieltä olisi tullut mitään hyvää, esimerkiksi Marshall-apu jne. Olen ollut kaksi kertaa USA:ssa ja niillä matkoilla todennut, että länsirannikon ja itärannikon ihmisissä on iso ero. Lännessä ne eivät aina tunteneet edes Saksaa ja idässä tiesivät Saksasta osittain melkein enemmän kuin minä eli kyllä sieltä sivistyneitäkin löytyy. Minä en vaan tykkää niiden politiikasta, liian helposti lähtevät sotaan ja juuri tuolla Vietnamissa viimeistään tajuaa, mikä hulluus se sota oli, amerikkalaisilla ei ollut siellä mitään etsimistä!!

      Löschen
    2. Onhan se ihan näin kuin kirjoitit. Oma kommenttini oli ehkä turhankin kärkevä. Joka paikassa on hyviä ja huonoja juttuja.....mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia ja toivotaan että sodat pysyvät poissa.

      Löschen
    3. Niinhän se on, mutta joskus pitää kyllä liioitellakin, että saa toiset heräämään.

      Löschen
  2. Upea tuo hotellinäköala! Voisin tuijottaa tuolta ulos tuntikausia.

    Olisin minäkin harkinnut varmaan aika pitkään sotamuseoon menemistä. Miten kauheisiin julmuuksiin ihminen pystyykään. :-(

    Kiitos Vietnam-postauksistasi, on kyllä ollut tosi mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa. Todella monipuolinen reissu teillä.

    AntwortenLöschen
  3. Totta on, että tuosta sodasta on niin paljon kauhuesimerkkejä, että haluaisi vain ummistaa silmänsä, mutta silloin on vain muistettava nuo Santayanan sanat.
    Hirvittävää on sen kasvimyrkynkin käyttö, jota amerikkalaiset käyttivät paljastaakseen piileskelevät vietnamilaiset sissit. Tuosta myrkystä sai kärsiä suuri osa siviilejäkin. Miljoonat vietnamilaiset kärsivät erilaisista tämän myrkyn aiheuttamista vaivoista ja altistuneiden lapsilla on pahoja epämuodostumia. Yksi tällainen uhri oli ystäväperheemme sukulaistyttö, joka pääsi myös tulemaan tänne äitinsä kanssa. Kasvot ja kädet olivat epämuodostuneet.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Eihän ne mitään siviileistä välittäneet, sinne vaan agent orangea ja satojatuhansia vammaisia lapsia syntyi niiden loukkaantuneiden ja kuolleiden lisäksi. Me näimme tosiaan aivan kamalan näköisen miehen myymässä postikortteja Mekongilla.

      Löschen
  4. Kautta ihmishistorian on ollut julmuutta, milloin minkàkin nimikkeen alla; politiikan, uskonnon, vallanhalun... Katselin telkkarista Narnista lòytyneen munkkien luostarin inkvisitio-osastoa. Tàllà hetkellà Làhi-idàssà tapetaan siviilejà, eikà auttamaan pysty edes YK. Mità tapahtuu Afrikassa?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Sanos muuta. Ei taida olla montaakaan uskontoa, joka ei olisi käynyt sotia. Onkohan buddhalaiset sotineet myös?

      Löschen
  5. Kaikessa kamaluudessaan tuo museo oli varmasti hyvä kokemus ja muistutus monesta asiasta. Ja totta tuo, kun on käynyt jossain itseä ravisuttavassa paikassa, niin uutiset sieltä tulevat iholle, näkökulma on niin eri.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Olen niin kiitollinen, että tajusin mennä sinne museoon, vaikka olin uhonnut, että minä en mene mihinkään sotamuseoon.

      Löschen
  6. Muistan miten koulussa historian tunnilla käsittelimme Vietnamin sotaa sen alkuvuosina. Sodan lopunkin muistan, seisoin bussipysäkillä Göttingenissä ja opiskelukeverini Hung Vietnamista vieressäni sanoi: "Pääasia, että vihollisemme amerikkalaiset nyt häipyvät maasta". Oli se pitkä ja kaikessa mielessä tuhoisa sota.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Minäkin muistan vielä jotain mielenosoituksia Vietnamin sotaa vastaan. Silloin kaikki oli vaan niin kaukana, nyt kun oli paikan päällä ja näki, miten siellä on maailmankulttuuriperintöjä pommitettu, niin se sattuu.

      Löschen
  7. Sota on julmaa, käytiinpä sitä missä päin maailmaa tahansa. Minä katsoin eilen filmin "Isien sodat", joka käsittelee sitä, kuinka myös jälkipolvet, sodan jälkeen syntyneet ovat sotien uhreja. Isien sota heijastuu heidän omassa olemuksissa lasten kasvatukseen, ellei niitä traumoja käsitellä ajoissa. En soisi kenenkään joutuvan sodan uhreiksi.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Vietnamissa olleilla amerikkalaisilla sotilaillahan on myös kamalia traumoja ja muistelisin, että heidänkin sodan jälkeen syntyneillä lapsillaan saattaa olla jotain vammoja. Ikuinen muisto, että isä oli sodassa, jonka kaiken lisäksi sitten hävisivät.

      Löschen
  8. Hyvä että tuo museo on olemassa,jotta tuo kamala sota ei unohdu.Varmaankin saa hiljentymään tuo käynti tuolla.
    Tuo oli paha sotat myös amerikkalaisten kannalta,paljon veteraaneja traumoineen.
    Upeita rakennuksia,kyllä näkee että ranskalaiset olivat tuolla...
    Voi että,näitä Vietnam postauksia olisi saanut olla vaikka kuinka paljon lisää, mutta kiitos tästä virtuaalimatkasta!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Vaikka osasi kamalia asioita odottaa, se oli vielä paljon pahempaa, esimerkiksi kidutusohjeita, tulee ihan kylmät väreet.

      Löschen
  9. Kiitos matkakertomuksesta, heräsi kiinnostus Vietnamiin ja ties vaikka joskus sinne matkustan. Mutta sitä ensin kuitenkin matkustan ja käyn loppuviikosta ainakin tässä museossa: Topographie des Terrors.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Sieltä kanssa kyllä löytyy tarpeeksi horror. Kivaa matkaa!

      Löschen
  10. Kiitos Allu mielenkiintoisesta matkakertomuksesta Vietamissa. Sen luen vielä toisenkin kerran!!!

    AntwortenLöschen
  11. Asuitteko Sofitelissä? Näkymä uima-altaalta yli kaupungin näyttää samalle kuin meidän Saigon hotellissa ... ;)

    Uskomaton tuo amerikkalaisturisti t-paitoineen!!! Olikohan se vahinko? (TOivottavasti!!) Huomasikohan emämokansa..?
    OMG!

    Museo oli todella järkyttävä ... tuo sitä sodan todellisuutta ja kaikkia kamaluuksia lähemmäksi, vaikka ei niitä siltikään voi käsittää ... Bless those who've been there! ...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei kun Renaissance Riverside (eli taitaa kuulua Marriot-ketjulle). Ei se nainen varmaan mokaansa huomannut, mä olisi kyllä heti mennyt vessaan kääntään paidan väärinpäin.

      Löschen