Donnerstag, 26. September 2013

Hoplei mummo!

Lääkäreiltä minä odotan enää nimeä taudilleni.
- Sellaista tautia kuin teidän,
ei ole olemassakaan,
sanoi ensimmäinen.
- Jos ihmistä joka paikkaan koskee,
sanoi toinen,
häntä ei vaivaa mikään.
- Mitä tämä on? koskee sinne, koskee tänne,
jokin raja täytyy olla, kaikki on luetteloitu,
sanoi sosiaalihoitaja.
Ehkei ole minuakaan.
Kannan persoonatta tätä kipujeni rinkkaa,
kiskon asfaltilla rekeä
täynnä omia särkeviä luitani
suuntaan, jonne ne eivät halua seurata.
- Yritä tottua siihen, sanoi ystävä,
alistua todennäköisyyteen
että tilasi aina vain pahenee,
luopua toivosta että saisit apua
ja hyväksyä mahdollisuus
että elät kauan.
Entäpä, minä vastasin,
jos löydän polun ja kaikki muuttuu.
Jään paikkaan jossa kipu lakkaa,
kuusen juureen.

Hoplei mummo! hihkaisivat luuni.

- Eeva Kilpi


Naapurin M sai tällaisen 8cm korkuisen hauskan vieterillä käyvän rollaattorimummelin synttärilahjaksi.

Kommentare:

  1. Runo alkaa jo olla aika aktuelli, vieterin kun vielä saisi.
    Racing Granniet leluna, tjaa, riippuu saajasta... minulle saisi lähettää, mielikuvaharjoitukseksi.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Lähetäpä yhteystietosi allu (at) hotmail. de, niin saat oman rollaattorin.

      Löschen
  2. Jos aamulla ei tunnu missään kipua, on kuollut...sanoi muuan vanhus. Eli näinhän se on, mitä vanhemmaksi tulee, sitä raihnaammaksi käy. Kaikenlaisia kolotuksia siellä täällä, joille ei löydy oikein mitään järkevää selitystä aina.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. He deit et wih un do deit et wih (Hier tut es weh, da tut es weh), laulaa kölniläisbändi Black Fööss, eli tästä sattuu ja tuosta sattuu.
      KLIKKAA TÄSTÄ

      Löschen
  3. Mie tahon suomalaise potkupyörän. Sil pääsyö kovempaa vauhtii ko tuol rollaattoril! http://www.potkupyora.com/potkupyora.php

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Suomalaiset on kyllä kekseliäitä, se täytyy myöntää.

      Löschen
  4. Sitä on tarjolla myös city-versiona: http://www.esla.fi/fin/citypotkuri.html Tyytyisin kyllä ensin potkukelkkaan, kunhan tänne tulis lunta eikä jalkakäytäviä aurattais. ;-)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Eikös siellä ole jo lunta satanut, ainakin paikoittain. Meillä on lauantaina Wandertag ja lupaavat +24C eli tuskin lunta.

      Löschen
  5. Minä taidan lähteä liikenteeseen NÄILLÄ. Reppu vaan selkään ja niin kovaa vauhtia eteenpäin, että vaivojansa ei ehdi miettiä. Noin niin kuin kuvaannollisesti:-)
    (Kunhan en vain jää urheilulukiolaisten alle, kun tässä meidän, paikkakunnan korkeimmassa mäessä treenaavat.)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Noita näkyy täälläkin silloin tällöin tai ei siis kaupungissa, vaikka tässä lähistöllä liikkuu paljon entisiä urheilulukiolaisia, kun täällä on Saksan eliittiurheilukorkeakoulu.

      Löschen
  6. Runo kuulosta vahvasti tosikertomukselta fibromyalgikon elämästä, sanoo nimim. kyseistä pirulaista sivusta seurannut. Vieterimummo taas tuo mieleen sen, miten ihana anoppini (silloin n. 96 v ja pitkälle dementoitunut) rollaattoriaan työntäen haastoi minut kilpajuoksuun hoitokodin pitkällä käytävällä. :-)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Fibromyalgiasta kuuluu nykyään yhä useammin. Kumpikas voitti juoksun?

      Löschen
  7. Aika hauska lelu;tuollaisia en ole koskaan nähnytkään;D Ja runo niin hyvä! Mä ottaisin mieluummin tällaisen kuin rollaattorin
    http://www.afiscooters.com/ (monet vanhukset täällä ajavat tällaisella)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tuollainen kolmipyöräinen on mun MS-tautia sairastavalla sukulaisella, se on loistava kapine.

      Löschen
  8. Tulevaisuuden kuva, mummo ja rollaattori. Olispa se vieteri vaan...
    Hauska runo, monelle ihan oikeata arkipäivää.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Eiköhän niitä vietereitä kaipaa yksi sun toinenkin.

      Löschen
  9. Ei ihan vielä, mutta kun se aika tulee - koristan sen virkatuin kukkasin ja laitan vauhtiraidat :) ihan varmasti

    AntwortenLöschen