Tassun jäljet

Tämä kesä tulee kyllä olemaan ikimuistoinen, en muista koskaan kokeneeni näin lämmintä kesää, olen lähes joka päivä kulkenut sandaaleissa varmaan kolmen kuukauden ajan. Eilenkin ajelin vielä lyhythihaisessa mekossa ja sandaaleissa kaupungille. Kalenterin mukaan on nyt kuitenkin syksy ja nää lähtee nyt sitten syyslomalle jättämään tassun jälkiä pohjois-Saksaan. Polkupyörät on auton perässä ja toivotaan, että pohjoisempanakin on vielä sopivat pyöräilyilmat.

Hampurissa vieraillaan entisen englanninopettajani Claudian luona, jonka kanssa ystävystyin englannin tunnilla, kun hän asui vielä Kölnissä, ja meidän miehetkin tykkäävät toisistaan. Toisena päivänä meillä on treffit Allumiehen työkaverin ja hänen vaimonsa kanssa.
Neumünsterissä tapaamme kouluaikaisen itäsaksalaisen kirjeenvaihtokaverini Horstin vaimoineen. Horst yritti paeta ennen Berliinin muurin kaatumista Unkarin kautta Itävaltaan, jäi rajalla kiinni (sen hän oli kalkuloinutkin) ja joutui vuodeksi vankilaan. Länsi-Saksa osti sitten hänet ja hänen perheensä vapaaksi, insinööristä maksettiin silloin DDR:lle 200.000.- DEM eli noin 100.000.- €.  Horst asui aikanaan Dresdenissä, mutta ei missään tapauksessa halua ikinä enää asua siellä vanhojen kokemusten takia. Ei ollut lainkaan varmaa, että vankilasta vapautetut karkurit pääsivät lähtemään länteen ja Horstin sellikaveri mm. "vapautettiin DDR:ään", josta tämä ei hallituksen vastustajana tietenkään saanut enää koulutustaan vastaavaa työpaikkaa, mutta pääsi onneksi suntioksi jonnekin pieneen seurakuntaan Itämeren rannalle.
Matka jatkuu Alt Duvenstedtiin, jossa on (toivottavasti) kiva hotelli järven rannalla ja sieltä Pankeriin, jossa tunnemme jo viime Suomen matkalta söpön hotellin.
Kotimatkalla poikkeamme vielä Stemmenin kylään Ala-Saksissa, siellä asuu Allumiehen hiekkalaatikkokaveri vaimonsa kanssa. Meillä on molemmilla hiekkalaatikkoaikaisia ystäviä, he ovat kullan arvoisia.