Montag, 9. Mai 2016

Tuhansien sivujen koukussa

Meillä on ollut jo pitkään Kindlessä Ken Follettin vuosisatatrilogian kaksi ensimmäistä osaa ja vihdoinkin uskalsin ryhtyä lukemaan yli tuhannen sivun kirjaa. (Yleensä en tykkää kamalan paksuista kirjoista päinvastoin kuin Allumies, hänelle on mitä paksumpi kirja sitä kivempi lukea.)  Kun on ollut pyhäpäiviä ja kovin lämmintä tai suomalaisittain sanottuna hellettä, olen ollut hyvin laiska tekemään mitään muuta kuin lojumaan terassilla ja lukemaan ja jäin todella koukkuun luettuani sarjan ensimmäisen osan eli "Kun suuret sortuvat" ja aloitan nyt lukemaan seuraavaa osaa eli "Maailman talvi".
Follett on mielestäni osannut kivasti yhdistää faktan ja fiktion ja eka osa oli oivallinen oppikirja Euroopan ei niin ylpeydenaiheisesta historiasta ensimmäisen maailmansodan aikaan. Protagonisteja ovat englantilainen kaivostyöläisperhe, englantilainen aatelisperhe, saksalainen aatelisperhe, venäläiset veljekset ja US-senaattorin perhe. Suosittelen♥



Kommentare:

  1. Kun tarina on hyvä, se kantaa 100, 200tai vaikka sen tuhat sivua. Täytyypä pistää tämä mielen päälle.

    AntwortenLöschen
  2. Samaa mieltä kuin Paluumuuttajatar, sillä olenhan mie tykännyt lukea Karl Ove Knausgårdiakin, toki en ole läheskään viimeisessä osassa, kun luen ne på svenska.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Oli tarkoitus lukea Knausgaardia ton Follettin jälkeen, mutta en nyt voinutkaan erota niistä kirjan ihmisistä ja päätin lukea seuraavat 1000 sivua.

      Löschen
  3. Luin myös innolla tuon Sturz der Titanen. Toinen osa odottaa, mutta kun tiedän, että sitten lukeminen vie niin mukanaan että muut hommat jää tekemättä. Odotan rauhallisempaa hetkeä. Välillä hieman ohuempia kirjoja.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä siihen tosiaan aika himo tuli.

      Löschen