Sonntag, 13. November 2016

Katharina ja Nikolaus

Olimme naapureiden kanssa tänään patikoimassa Eifel-vuoristossa ja kävimme samalla naapurin rouvan ystävän taidenäyttelyn vernissagessa, jossa ihastuin näihin tauluihin. Taulut on tehty puuvillasta ja silkistä ja niihin on kirjottu puuvillalangalla ja hopealangalla teksti ja ne on koristeltu paljeteilla. Valitettavasti en saanut niistä hyvää kuvaa, sillä ne olivat lasin alla ja koko tausta heijastui lasiin.
Taulut eivät olleet myynnissä ja taiteilija on tehnyt ne, kun on sukuhistoriaansa tutkiessaan löytänyt Katharinan ja Nikolain, jotka ovat syntyneet 1890-luvulla ja kuolleet kolmen neljän vanhana. Traagista tässä on, että heidät on kokonaan "eliminoitu" pois muistista. He ovat joutuneet antamaan paikkansa kahdelle myöhemmin syntyneelle lapselle, joille annettiin nimeksi Katharina ja Nikolaus. Nykyään tiedetään, että tällä käytännöllä on negatiivisia seurauksia perheelle. Kuolleelta lapselta ryöstetään nimi ja hänen "deletoidaan" kokonaan suvusta ja uusi lapsi tuntee itsensä sijaiseksi ja perheenjäsenet tuntevat olevansa väärässä paikassa, kun syntymäjärjestys ei enää pidä paikkaansa.
Näillä tauluilla taiteilija toi lapset uudelleen perheen muistiin ja antoi heille sen paikan, joka heille kuuluu.



Kommentare:

  1. Voi miten surullista tuollainen poispyyhkiminen :(

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Sitä on varmaan Suomessakin ollut ja tunnen yhden suomalaisen naisen, joka on syntynyt korvikkeeksi kuolleelle pojalle ja kärsinyt koko elämänsä siitä, vanhemmat oli pettyneitä, kun tuli tyttö.

      Löschen
    2. Näin varmastikin. Mutta tuo taide mikä on syntynyt tästä aiheesta, on kaunista.

      Löschen
  2. Varmaan siinä on ajateltu jotakin hyvää, mutta saatu aikaan kaikkea muuta.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Saattaa hyvinkin olla, että tarkoitus oli ihan hyvä.

      Löschen
  3. Kaunis teko taiteilijalta. Sukuhistoriaa tutkiessa huomaa selvästi, miten lapsiin suhtautuminen oli vielä tuolloin toisenlaista kuin nykyään, lapsia syntyi ja kuoli ja varmaan surtiinkin poismenoa. Korvattiinko lapsi uudella, vaikka sai saman nimen,vaikea sanoa, mutta erittäin yleistä oli nimen siirtyminen toiselle lapselle ja voihan olla, että kutsumanimi, joka oli se tärkeämpi, oli kuitenkin erilainen kuin se paperilla ollut peritty. Itse olen antanut omissa sukukertomuksissani lasten pitää oma paikkansa sisarusten joukossa, kuten esim.
    Johannes 14.12.1823 ✝30.6.1824, kuoli hinkuyskään
    Johannes 15.8.1825
    Petter 13.7.1828 ✝18.12.1832, kuoli sydänkouristukseen
    Petter 21.8.1834
    Toisaalla löytyy kaksi perättäistä Edlaa, 1800-luvun lopulta... Pääsisipä keskustelemaan näiden lasten vanhempien kanssa, miksi näin tehtiin.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Jotenkin muistelen, että meidänkin suvussa olisi ollut tuota, ettei vaan jopa äitini ollut korvike toiselle Rauhalle.

      Löschen
  4. Tuollaisesta en ole koskaan kuullutkaan,surullista,mutta onneksi asia edes osittain korjattu.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. tuskin sitä enää nykyaikana niin paljon tehdään

      Löschen
  5. Hienoja tauluja. Kuten Clarissa tuossa kirjoitti, suhtautuminen lapsiin oli aivan erilaista ennen kuin vaikka jo 1900-luvulla. Aiemminhan lapsikuolleisuus oli tosi yleistä ja vanhemmat eivät monesti edes uskaltaneet kiintyä nuoriin lapsiin ennen kuin nämä ohittivat tietyn iän. Nimenannossa on monia erilaisia tapoja ja tuo on yksi. Yleensä aiemmin lapset saivat nimen vanhemman, esivanhemman tai kummin mukaan, joskus nimi tuli reinkartoituneena näin syntyneen mukaan.

    En tiedä onko tuossa kyseessä joku saksalainen tapa, mutta Suomessa tai Lapissa ei kyllä kuolleen (lapsen) nimen antaminen tarkoita, sitä että syntynyt ja elämään jäänyt eräällä tavalla korvaisi aiemmin kuolleen lapsen.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tämä asia on tullut esille, kun on sellainen tieteen haara kuin Familienbiographik (en tiedä, miksi sitä Suomessa sanotaan), kuuluu kai vähän psykologiaan sekä lääketieteeseen ja on todettu, mitä ongelmia on syntynyt perheille. Eihän se sitä tarkoita, että vanhemmat olisivat tietoisesti tehneet jotain, ehkä ovat ihan hyvää tarkoittaneet, mutta on vaan todettu, että seuraukset ei aina ole niin positiivisia. Ja kuten tuossa ylempänä sanoin, tunnen ihmisen, joka tietää, että hänet on siitetty korvaamaan toista lasta ja hänellä on ollut psyykkisiä ongelmia sen takia. Saksassa oli ennen tapana antaa lapselle yhdeksi nimeksi kummin nimi, mutta se on tainnut lähes kokonaan loppua.

      Löschen
  6. Karjalassakin on ollut yleistä, että kuolleen lapsen nimi on periytynyt seuraavalle lapselle. En kyllä usko, että sillä on ollut mitään negatiivista tarkoitusta, koska lapset kuolivat usein jo heti syntymänsä jälkeen. Sukupuussani on useita tämänlaisia tapauksia Raja-Karjalassa.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei missään tapauksessa negatiivista tarkoitusta, ehkä jopa haluttiin kunnioittaa kuollutta lasta.

      Löschen
  7. Ei tuo kuolleen lapsen nimen siirtyminen seuraavalle ole pois vielä nykyaikanakaan. Tunnen yhden perheen, jossa ensimmäinen lapsi kuoli heti synnytyksen jälkeen ja toiselle annettiin sitten sama nimi. Onko kyse sitten siitä, että toinen lapsi korvaa kuolleen vai onko nimi vain vanhempien korvissa niin hyvä, että se annetaan uudelleen?

    AntwortenLöschen