Pitääkö nuoremman polven saksalaisen(kin) tuntea
syyllisyyttä esivanhempiensa kauhuteoista?
Pitääkö jokaisessa saksalaisessa elokuvassa ainakin jossain määrin näyttää jotain holokaustista?
Aina silloin tällöin kuulee jonkun sanovan, että hän ei ole itse syyllistynyt natsien tekoihin eikä ymmärrä, miksi hänen pitäisi tuntea syyllisyyttä.
Pitääkö jokaisessa saksalaisessa elokuvassa ainakin jossain määrin näyttää jotain holokaustista?
Aina silloin tällöin kuulee jonkun sanovan, että hän ei ole itse syyllistynyt natsien tekoihin eikä ymmärrä, miksi hänen pitäisi tuntea syyllisyyttä.
Tämän vuoden Oscar-ehdokkaiden joukossa oli saksalainen
elokuva „Werk ohne Autor“, joka kertoo toisen maailmansodan ajasta ja filmin
sankari kärsii perheensä kanssa natsiregiimistä, mutta elokuva ei näytä vilaustakaan juutalaisten
kohtalosta . Tähän otti äskettäin lehdessä kantaa israelilainen
psykologi/käsikirjoittaja Ayelet Gunda-Goshen. Hän sanoo, että ei jokaisessa israelilaisessa
elokuvassa puhuta Palestiinan miehityksestä eikä amerikkalaisissa
nykyelokuvissa Trumpista, MUTTA jos saksalainen elokuva kertoo toisen
maailmansodan ajasta, SE EI SAA olla mainitsematta holokaustia.
Aina silloin tällöin kuulee jonkun sanovan, että hän ei ole
itse syyllistynyt natsien tekoihin eikä ymmärrä, miksi hänen pitäisi tuntea
syyllisyyttä ja he saavat minulta kuulla
filosofi George Santayanan lauseen:
"Those who cannot remember the past are condemned to repeat it."
Asiasta ei saa vaieta, se pitää aina muistaa.
Asiasta ei saa vaieta, se pitää aina muistaa.
Holokaustin muistopäivänä joku oli laittanut tämän piirroksen Facebookin.
Huh, tänään on Holokaustin merkkipäivä- ihan tosissaan- mikä järki siinä on?
Täytyykö mun saksalaisena tuntea syyllisyyttä jostain, joka tapahtui vuosikymmeniä ennen syntymääni?
Ei, en usko, että sun täytyy tuntea syyllisyyttä.
Just niin! Ja ihan totta, se on vaan propagandaa, jolla halutaan polkea saksalaisia maahan, ettemme uskaltaisi olla ylpeitä historiastamme ja kulttuuristamme ja olisimme vaan kiltisti. Todellisuudessa kaikki on toisin, meille halutaan vaan antaa syy.
Nimenomaan! Mielestäni tämä riittää. Eikö tätä lukua voisi jo unohtaa eikä jatkuvasti puhua siitä?
Myönnän, että useimmat on koululaisena varmaan kysyneet, miksi asiaa käsitellään niin intensiivisesti
ja sitten käsittää, MIKSI SITÄ KÄSITELLÄÄN NIIN INTENSIIVISESTI.
Katsoin eilen Charite-sarjasta uuden osan ja kyllä tuli taas huono olo katsellessa mikä peto ihminen voi olla!
Täytyykö mun saksalaisena tuntea syyllisyyttä jostain, joka tapahtui vuosikymmeniä ennen syntymääni?
Ei, en usko, että sun täytyy tuntea syyllisyyttä.
Just niin! Ja ihan totta, se on vaan propagandaa, jolla halutaan polkea saksalaisia maahan, ettemme uskaltaisi olla ylpeitä historiastamme ja kulttuuristamme ja olisimme vaan kiltisti. Todellisuudessa kaikki on toisin, meille halutaan vaan antaa syy.
Nimenomaan! Mielestäni tämä riittää. Eikö tätä lukua voisi jo unohtaa eikä jatkuvasti puhua siitä?
Myönnän, että useimmat on koululaisena varmaan kysyneet, miksi asiaa käsitellään niin intensiivisesti
ja sitten käsittää, MIKSI SITÄ KÄSITELLÄÄN NIIN INTENSIIVISESTI.
Katsoin eilen Charite-sarjasta uuden osan ja kyllä tuli taas huono olo katsellessa mikä peto ihminen voi olla!
Ajattelen jotenkin niin, että meidän kaikkien pitäisi muistaa nuo kamalat tapahtumat ja pitää huolta siitä, ettei sellaista tapahtuisi enää missään eikä koskaan. Samalla tavalla oikeastaan meidän kaikkien pitäisi jakaa myös syyllisyys noista hirveyksistä. Siitä, että ihmiset saattavat tehdä toisilleen noin hirvittäviä asioita.
AntwortenLöschenSyyllisyys ei kuitenkaan ole pelkästään saksalaisten jälkipolvien.
Eihän lastenkaan pitäisi ylipäätään kantaa syyllisyyttä vanhempiensa tai isovanhempiensa tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Se olisi kohtuuton taakka kannettavaksi.
Ei tosiaan haittaa, että me kaikki muutkin muistamme asian.
LöschenKannattaa itsekunkin pohtia, miksi 23.05.1949 päätetyn Saksan Liittotasavallan perustuslain lainlaatijat kirjasivat ensimmäisseksi pykäläksi:"(1)Die Würde des Menschen ist unantastbar. Sie zu achten und zu schützen ist Verpflichtung aller staatlichen Gewalt."
AntwortenLöschenEi tosin vieläkään aina toimi.
LöschenSyyllisyytta ei tarvitse tuntea. Mutta pitaa muistaa. Siitahan tuo filosofikin puhuu. Muistamisesta. Silloin on helpompi varoa tallaisen tapahtumista uudelleen. Toivottavasti.
AntwortenLöschenNain sanon mina, israelilainen myos.
Nimenomaan se muistaminen on tärkeää.
LöschenOlen lukenut nyt muutamia sodanjälkeisen sukupolven jäsenten kirjoja, joista osa perustuu haastatteluihin. Psykologit ja psykoanalyytikot puhuvat paljon taakkasiirtymästä, jolla tarkoitetaan trauman siirtymistä sukupolvelta toiselle, ellei siitä voida puhua ja sen olemassaolo joudutaan kieltämään.
AntwortenLöschenKun vertaa Saksaa, Suomea ja vaikkapa Venäjää, niin kyllä Saksassa on menneisyydenhallinta ollut myös Suomeen verrattuna aivan toista luokkaa - itänaapuristamme puhumattakaan.
Taakkasiirtymähän on hyvin sanottu. Gundar-Goshen on kyllä hänkin sanonut, että toivoisi, että israelilaiset ottaisivat mallia Saksasta, niin paljon on Saksassa puhuttu menneisyydestä.
LöschenSyyllisyyttä ei pidä enään noin monen sukupolven jälkeen tuntea,mutta muistaa pitää, jotta se ei toistuisi.
AntwortenLöschenjust så
LöschenEi saa unohtaa. Ei saksalaiset, mutta emme me muutkaan. Tyhmä on se, joka luulee, että omasta kansasta ei olisi vastaavaan tietynlaisissa olosuhteissa. Meistä kaikista on, jos emme pidä varaamme. Siksi historiaa tulee opettaa, että se ei toistaisi itseään.
AntwortenLöschenKun suo antisemitismi taas on nousussa, mietin usein mitä pitäisi tehdä ja sitä samaa on varmaan aikanaan monet miettineet, mutta eivät usein uskaltaneet avata suutaan. Kummallista, että ulkomaalaisvihaa on Saksassa nimenomaan itä-Saksassa, jossa on vähiten ulkomaalaisia/pakolaisia.
Löschen