dit un dat sitä sun tätä: Tapanina Venetsiaan

Mikä nero idea! Olin käynyt kolme kertaa Venetsiassa, ensimmäistä kertaa joskus ylioppilaaksi päästyäni tyttökaverin kanssa liftimatkalla reitillä Saksan läpi Pariisiin kautta Nizzaan ja sieltä Italiaan ja mm. Venetsiaan ja sen jälkeen kaksi kertaa pyörämatkalla Etelä-Tirolista Venetsiaan, kaikki kolme käyntiä kesällä. Siitä lähtien kun ystäväpariskunta oli kauan sitten uutenavuotena Venetsiassa ja näytti hienot kuvansa Venetsian sinisestä taivaasta, alkoi syntyä idea lähteä talvella Venetsiaan ja meillä oli myöskin neljä päivää pilvetön taivas ja neljänä yönä mahtava tähtitaivas. Turisteja oli ehkä muutama sata vähemmän kuin kesällä mutta vieläkin ihan tarpeeksi, nyt pääasiassa aasialaisia ja kämppä oli hinnaltaan edullisempi. Asuntomme oli sadan porrasaskelman hissittömän talon yläkerrassa, mutta päihitimme ongelman ihmeen hienosti, yhtenä päivänä tuli käveltyä 16 km ja sen lisäksi mittari näytti 31 kerrosta.

Tulimme asuntoon pimeän aikaan ja aamulla herätessä oli tämä näkymä.

Alhaalla asuva naapuri on kuulemma aika kriittinen eikä ymmärrettävistä syistä pidä airbnb-asukkaista, jotka vetävät matkalaukkuaan joka vuorokauden aikaan, mutta meille ei tullut ongelmia emmekä itsekään valittaneet, kun kuulimme naapurin television (ei onneksi makuuhuoneessa).

Kun talosta astui ulos, oli heti tämä näkymä. Noita siltoja ja kanavia oli sitten vaikka kuinka ja usein käy niin, että katu onkin umpikuja. Tyypillinen näky on turisti, joka vetää matkalaukkuaan ja tuijottaa googlea ja etsii kämppäänsä. En tajua miten me silloin liftimatkalla selvisimme ilman kännykkää. Allumiehellä on uskomaton suuntavaisto, itse joutuisin tuijottamaan kännyä.

Kulttuuria riitti vaikka millä mitalla ja tällä kertaa ehdimme katsomaan Dogen palatsin, johon edellisten matkojen aikataulu ei riittänyt. Olimme ostaneet etukäteen lippusarjan ja pääsimme lähes joka paikkaan ”ilmaiseksi” ja näimme lukemattomia kirkkoja ja museoita. Vaporettoon ostimme kolmen päivän lipun ja sitä oli helppo käyttää.

Olisin mennyt mielelläni oopperaan, mutta kaikki oli jo kuukausia aikaisemmin loppuunmyyty, mutta pääsimme onneksi näkemään La Fenicen sisältä.

Onneksi saimme kuitenkin lipun Vivaldi-konserttiin, joka oli entisessä San Vidalin kirkossa, joka on nyt konserttisali.

Aika jännä, kun muusikot istuivat alttarilla Carpaccion maalaaman alttaritaulun alla. Apropos Carpaccio, olen aika moukka, kun meni aikanaan muutama vuosi ennenkuin tajusin, että Carpaccio on maalari ja se syötävä carpaccio saanut nimensä taiteilijasta.