Strasbourgista Strasbourgiin pyörällä

Matka alkoi Strasbourgista, jossa yövyimme keskustassa kivassa hotellissa. 

Katselimme illalla vähän kaupunkia ja tutustuimme paremmin pariskuntaan, joka oli ensimmäistä kertaa mukana. Luin Jenni Haukion kirjoituksen sosiaalisten suhteiden tärkeydestä muistisairauksien ennaltaehkäisevänä tekijänä. No, meillä oli ainakin sosiaalista elämää, ensin viikko pyöräporukan kanssa ja sitten vielä viikonloppu Freiburgissa ystävien luona.

Strasbourg on kaunis kaupunki, siitä ei saa koskaan tarpeekseen

Seuraavana aamuna pyörän selkään

Muu porukka ajoi vain 20km, koska he halusivat mennä Comarin museoon katsomaan Isenheimer-alttaria, mutta me olemme nähneet sen useammankin kerran ja ajoimme pitkän reitin.

Vähän harmitti, kun matkan varrella ei ollut yhtään kauppaa tai baaria ja kioskia, mistä olisi voinut ostaa juotavaa. Yhden kanavan varrella oli asukas laittanut penkin ja auringonvarjon ja vesikanisterista sai ottaa juomavettä ja voi laittaa rahaa pieneen boksiin, todella huomaavaista. ❤️

Yövyimme Colmarissa, joka on myös yksi lempipaikoistani. 

Seuraava päivä olikin sitten vähemmän kiva, vettä satoi koko päivän ja etappi oli muutenkin tylsä. Kastuimme sadevaatteista huolimatta niin täydellisesti kuin kastua voi, jopa muovin sisällä olleet paperinenäliinat jouduin heittämään pois. Juuri sinä päivänä meillä oli matkan huonoin hotelli, pieni huone, jonne piti mahduttaa kaksi matkalaukkua, pyörälaukut, kypärät märät vaatteet ja muka vedenpitävät läpimärät kengät. Taulutelevision päällä oli märkiä sukkia ja alusvaatteita kuivumassa.

Yöllä oli aivan kamala ukkonen ja mietin mitä teemme, jos se jatkuu seuraavana päivänä, mutta onneksi aurinko tuli takaisin koko loppumatkaksi.

Matkalla tuli vastaan Alsacin komea kotiseutumuseo, joita muut eivät vielä tunteneet ja siellä menikin muutama tunti

Kiva kadunnimi, suomeksi koulupinnarinkuja

Poikkesimme myös Eguisheimiin, jossa tasan kolme vuotta aikaisemmin ystävämme G sai aivohalvauksen. Sytytimme kynttilän hänen muistolleen. Hänhän elää, mutta ei pysty puhumaan.

Ihmeellinen sattuma oli, että pyörämatkafirma oli varannut seuraavan yöpymiseen saman hotellin, jossa olimme kauan sitten G:n kanssa, joka oli juuri jäänyt leskeksi. Hotelli oli Kaysersbergissä, josta Alfred Schweizer oli kotoisin.

Tämä hotelli oli matkan paras ja sen hapankaali oli paras, me nimittäin testasimme matkan aikana Elsassin kansallisruokaa.

Viimeinen etappi oli parilta osalta todella mäkinen, Allumiehellähän on edelleen „biobike“ ja hän sai polkea kunnolla päästäkseen ylös.

Viimeinen yö Obernaissa

ja seuraavana päivänä söpöä maalaismaisemaa ja sitten oltiinkin pian taas Strasbourgissa. Kiva matka kivalla porukalla.

Pyörämatka 2025

Tänä vuonna pyöräilemme taas Elsassissa (Alsace), vaikka sieltä on huonoja muistoja, kun kolme vuotta sitten ystävämme sai juuri siellä aivohalvauksen. Hän pystyy jonkun verran kävelemään, oikea käsi on halvaantunut ja puhuminen ei onnistu.

Starttaamme lauantaina Strasbourgista, ensimmäinen yö vietetään La Petite Francessa Strasbourgin sydämessä.

kuva: wikipedia

Ajopäiviä on seitsemän, pisimmät etapit 65 km

Pitäkää pukut pystyssä, ettei tällä kertaa sattuisi mitään. Au revoir!

Pyörämatka 2024/2

 Toinen ajopäivä Murnausta Garmisch-Partenkircheniin alkoi pienellä sateella ja ennenkuin ehdimme syödä aamiaista, sade vaan lisääntyi ja osissa Baijeria oli todella pahoja tulvia. L ja minä sanoimme ei kiitos, me emme lähde pyörällä seikkailemaan sateeseen, varsinkin kun se suunniteltu reitti oli suomaastoa ja veden alla ja oli pakko ajaa eri reittiä. Onneksi Murnaussa on rautatieasema ja Baijerissa liikenne toimii. Saksan liikenneministerit ovat hyvin usein olleet Baijerin CSU-puolueesta ja ovat pitäneet huolen omasta osavaltiostaan, siellä on hyvät tiet ja yhteydet.  Pääsimme kätevästi Garmischiin junalla ja löysimme helposti nuoria miehiä nostamaan painavaa sähköpyörää paikoissa, joissa ei ollut hissiä. Miehet tulivat sitten pari kolme tuntia myöhemmin märkänä kuin uitetut koirat, mutta kaunis reitti se oli ollut, muka matkan kaunein.

Garmisch on nätti, mutta sateella sekin oli aika lohduttoman näköinen, todella koko reissun huonoin päivä. Mutta kun tulimme seuraavana päivänä aamiaiselta takaisin huoneeseen ja katsoin ikkunasta, oli sade loppunut ja taivaalla näkyi sinistä ja siitä lähtien meillä oli aina hyvä ilma

Garmischista matka jatkui Wallgauhun, se oli koko matkan lyhyin etappi mutta alussa oli aivan kamala pitkä ylämäki, Allumies sai kyllä polkea biobikeänsä ennenkuin pääsi ylös ja minäkin laskin jo metrejä, mutta huipulla löytyi aurinkoinen istumapaikka. Vieläkin hengästyn kun ajattelen sitä nousua.

Wallgaussa meillä oli hyvää aikaa tehdä pitkä kävelylenkki ja ihailla talojen seinillä ns. Lüftl-maalauksia

Wallgau

Ylempänä vuorella oli alppimaja, josta löytyi kiva lounaspaikka

makkarasalaattia 

ja Kaiserschmarrn-pannukakkua

Niityillä kukki kaunis myrkkylilja, muistuttaa paljon krookusta

Teki ihan hyvää ottaa välillä iisisti. Hotellissa olisi ollut sauna ja uima-allaskin, mutta emme ehtineet kun nautimme niin pitkään maisemista.

Pyörämatka 2024/1 + Edit

 Tänä vuonna kohteena oli Baijerin järviseutu aivan vain siitä syystä, että halusimme pyöräillä mahdollisimman lähellä ystävämme E:n asuinpaikkaa ja järjestää hänelle mahdollisuuden osallistua. Kaksi vuotta sitten hänen miehensä sai pyörälomallamme strokin ja viime vuonna miehen kunto oli niin huono, että E ei halunnut jättää häntä muiden hoitoon. Tänä vuonna mies on paremmassa kunnossa, pystyy vähän kävelemään, vain puhuminen ei onnistu. Lapset lupasivat olla omaishoitajana viikon ja näin E pääsisi matkalle mukaan, hän on todella loman, liikunnan ja ystäväporukan tarpeessa ja iloitsi matkasta, mutta paha flunssa tuli kaksi päivää ennen matkaa eikä ollut mitään mahdollisuutta pyöräillä. Joskus miettii, miksi yhtä ihmistä kiusataan noin, hän on joutunut ainakin kolme kertaa perumaan matkan eri leikkausten takia ja nyt sitten flunssan. 

Kun viikkoa ennen matkaa oli mieletön helle, kauhistutti ajatus ajaa pitkiä matkoja pyörällä, mutta sitten tulikin Baijeriin mielettömät sateet ja joet tulvi ja kauhistutti ajatus pyöräilystä. Matka alkoi suunnitelman mukaan Münchenistä ja ensimmäisen etapin piti olla 65 km (sateessa), mutta kun tajusimme, että hotellimme oli pohjoisempana, meille olisi tullut 80km ajomatka ja se ei kuullostanut kivalta ja muutimme suunnitelmaa. Emme maksaneet 35€ päivässä auton parkista Münchenissä vaan ajoimme Starnbergiin, jossa viikon parkki maksoi viikolta 3,50€. Ajomatkaa oli vain 51 km ja sadekin hellitti.

Vähän oli vielä tuulista Starnbergin järvellä

Murnau on kiva pieni baijerilaiskaupunki

Jouduimme totuttelemaan  litran oluttuoppeihin, kun meillä kotona olut on 2 dl laseissa. 

Unohdin laittaa tähän Murnaun tunnetuimman nähtävyyden eli taidemaalari Gabriele Münterin talon, jossa hän asui Wassily Kandinskyn kanssa. Kuvat otti ystäväni L., itse en käynyt tällä kertaa talossa, se on meille vanha tuttu.