Meillä oli aivan mahtavan hieno joulukuu. Synttäriäni ”vietin” Frankfurtissa, ensin ohjelmassa oli Schirnin taidemuseo ja Lyonel Feiningerin näyttely, joka oli muutenkin to do-listallamme ja illallista söimme kivassa ravintolassa Mainin rannalla.
Lensimme Lufthansalla Helsinkiin, sillä hinta oli paljon edullisempi kuin Finnairin lento Düsseldorfista. Helsingissä tapasimme lapsuudenystäväni Espan Kappelissa ja käväisimme joulutorilla ja tuomiokirkossa Cantoren minoresin joulukonsertissa.
Sitten lensimme Ivaloon, jossa kummipoika odotti ja ajoimme Inarijärven (opin, että se ei ole Inarinjärvi kuten olin luullut) rannalle mökille, joka olikin seitsemän makuuhuoneen luksuskämppä, ennen näkemätön hieno talo, jollaista tuskin tulemme koskaan enää saamaan.
Talossa asuu normaalisti vähän varakkaampia ja kuuluisampia ihmisiä ja meitä huvitti, kun järven jäätä pitkin tuli moottorikelkkaporukka ja pysähtyi uteliaana katsomaan ketä kuuluisuuksia mahtaa nyt viettää joulua. Siellä ne tuijottavat ja me heilutimme.
Me saimme nukkua isoimmassa makuuhuoneessa, olimme sen ensimmäiset asukkaat ja toinen tulee olemaan on erittäin tunnettu mies, joka varmaan tulee viihtymään yhtä hyvin kuin me.
Mikäs tuossa olisi maatessa katsella revontulia, mutta ne valitettavast boikottoi meitä taas ja tulivat heti kun ehdimme lähteä.
Kummipojan perhe/suku oli laittanut kystä kyllä ja joulukuusikin koristeltiin.
Nuorimmainen porukastamme nukkui päikkärit ulkona.
Lapissa kun oltiin, niin meillä kävi tietenkin oikea joulupukki.
Lapset lauloivat nätisti ja pukki toi kivoja lahjoja.
Yhtenä yönä heräsin ja ihmettelin onko jo keskipäivä, mutta olikin täysikuu. Onneksi huomasin ottaa kuvan, olisin muuten voinut luulla, että näin vain unta.
Joulupäivänä kävimme jopa joulukirkossa Ivalon saamelaisten kirkossa. EDIT: se oli tietenkin Inarin kirkko, menimme sinne tietoisesti saamelaisten takia. Kiitos Helenalle, kun huomasit virheen.
Pari kertaa kävimme Ivalon Kultahipussa syömässä, poroburger ja revontulijälkkäri maistuivat todella hyvältä.
Tämä kuva on hauska muisto. Allumies lähti iltakävelylle ja palatessaan ei tunnistanut tietä, joka vei meidän mökille ja käveli ja käveli vaan eteenpäin kunnes tajusi, että on hakoteillä. Seurasi sitten sähköjohtoja ja pääsi lähelle toista taloa ja pyysi asukkailta neuvoa ja ystävällinen mies toi hänet meidän lukaaliimme. Paikka oli vain vajaa 50 km Raja-Joosepista ja naureskelimme, että onneksi Allumies ei ollut pyörällä liikkeellä, olisivat vielä luulleet Putinin pakolaiseksi. Kyllä meitä nauratti tuo tapaus.
Meillä oli kyllä täydellinen joulu ihanan porukan kanssa. Helsingissä kävimme paluumatkalla vielä kauppahallissa ostamassa poroa ja sienisalaattia hampurilaisia uudenvuodenvieraita varten ja tapasimme saksalaisystävän, joka oli juuri ystäviensä kanssa lähdössä viettämään 50v syntymäpäiväänsä Lappiin ja kävimme ihailemassa Kallion kirjastoa kunnes lensimme taas koti-Saksaan.
Hyvää uutta vuotta, täällä laulaa tiskikone ja pyykkikone ja Allumies makaa kuumeisena sängyssä, kaksi koronatestiä onneksi negatiivisia.
