Kateellisena katselen talvikuvia Suomesta, kun meillä vaan sataa ja tuulee eikä edes pienelle kävelylle tee mieli. Kellarissa vuoti yksi putki, oli vuotanut jo jonkin aikaa saunan taakse ja putkimiestä tarvittiin korjaamaan ja sen jälkeen jouduimme vähän siiivoamaan paikkoja ja maalaamaan seinää ja veimme anopin vanhan jääkaapin ja muutakin kamaa kaatopaikalle. Siinä mielessä oli kaatosateestaa hyötyä, että kaatopaikalla ei ollut nyt pitkää autojonoa kuten normaalisti korona-aikaan. Naureskelimme miten kiitollinen ihminen voi olla, kun tuollaisista puuhista, joita normaalisti vihaa, alkaa olla kiitollinen. Variatio delectat, sanottiin latinaksi, vaihtelu virkistää.
Televisioita on tullut katsottua vaikka kuinka. Tällä hetkellä nautin norjalaisesta Atlanticc Crossing-sarjasta ja nyt on Netflixiin ilmestynyt hyvältä kuulostava elokuva The Dig, saksaksi Die Ausgrabung, jonka katson ehkä sunnuntaina, kun joudun keräämään endokrinologille 24 tunnin pisut enkä uskalla lähteä minnekään ulos.
Kellaria siivottaessa tuli esiin meidän vanhat pelit ja aloin muistella miten paljon joskus 20+ ikäisenä pelasimme erilaisia pelejä ystävien kanssa, Trivial pursuit oli yksi lemppareitani. Stadt, Land, Fluss oli myös ihan kiva, en tiedä mikä se on suomeksi, siis siinä arvotaan joku kirjain ja etsitään sitten sillä alkavia sanoja. Kemiaaa opiskeleva ystäväpari valitsi teemaksi aina jotain kemian aineita ja itse otin sitten kostoksi suomalaisia jokia, lapsuudesta muistui vielä mieleen Oulun Siika Pyhä Kala, noilla rimssuilla opeteltiin maantietoa.
Eilen otin kellarista mukaani Scrabblen. Sitä on pelattu usein ja meillä on myös pienikokoinen matkascrabble, jonka otan usein mukaan pitkälle lennolle. Nyt osui käteen vahingossa englanninkielinen versio, sai vähän harjoitella englantia samalla.
Tänä iltana on taas tiedossa yksi tämän ajan highlight, (testattu) ystäväpari tulee meille illalliselle ja nyt lähdenkin valmistelemaan portviinisalottisipuleita.
